 |
 |
 |
| 1. One Second * 2. Say Just Words * 3. Lydia 4. Mercy * 5. Soul Courageous 6. Another Day 7. The Sufferer 8. This Cold Life * 9. Blood of Another * 10. Disappear 11. Sane * 12. Take Me Down 13. I Despair (bonus track) |
| Kappaleet: |
| Laulu: Nick Holmes Kitarat: Gregor MacKintosh Kitarat: Aaron Aedy Basso: Stephen Edmondson Rummut: Lee Morris |
| Paradise Lost: One Second |
| Julkaistu 1997 (Music for Nations) |
| Paradise Lost julkaisi seitsem�nnen kokopitk�n levyns� 1997 ja se sai nimekseen �One Second�. Kyseess� on paljon puhuttanut levy. Ja mik�s muu se metallinkuuntelijoiden keskuudessa paljon puhuttaisikaan, kuin b�ndin musiikin tyylisuunnan vaihtuminen kevyemp��n. One Second on juuri Paradise Lostin "l�ystymisen" jonkinlainen aloittaja. Pari vuotta edellisen ja menestyksekk��n albumin, Draconian Timesin, j�lkeen varmasti moni odotteli suurin odotuksin b�ndin uutta levy�. Jos oli tyk�nnyt Paradise Lostin musiikin tarjoamasta raskaudesta, sai kyll� ainakin hivenen petty�. Selv�sti kevyemm�ksi kun oli yhtyeen musiikki tosiaankin muuttunut. Goottimetalliahan One Secondkin kyll� viel� on ja ei yht��n hullumpaa sellaista, mutta etenkin kitarasooloista on b�ndi pitk�lti hommautunut levyll� eroon. Mielest�ni se on kovin harmillista, sill� varsinkin kaksi edellist� levy� sis�lt�� lukuisia erinomaisia kitarasooloja. Muuten muutoksen huomaa ehk� selvimmin siten, ett� varsinaisissa s�keist�iss� ei s�hk�kitaroita valtaosassa biisej� kuulla, ainakaan niin voimakkaasti kuin ennen, vaan ne koostuvat soitannaltaan akustisista kitaroista ,pianosta ja konesoundeista, joihin Paradise Lost tuntuu levyll� ihastuneen. Kertos�keiss� kyll� p��stell��n sitten v�h�n railakkaammin. My�s lauluosastolla tyylin keveneminen kuuluu, sill� Nick Holmes on unohtanut viimeisetkin karhean laulamisen rippeet. Ja tyylin vaihdos n�kyy viel� itse miehist�kin, ei pelk�st��n musiikista, sill� Holmesin johdolla puoli b�ndi� on pist�nyt leikkauttaen pitk�t tukkansa lyhyiksi. Jos ajatellaan yleisesti, millaisia biisej� One Second tarjoaa, niin aika useassa biisiss� s�keist�t ovat hempe�hk�j� ja kertos�keiss� sitten revitell��n se mik� revitell��n. Konesoundien osuus on lis��ntynyt huimasti ja uutta on my�s Lee Morrisin taustavokaalit. Temmoltaan levylt� l�ytyy tuttuun Paradise Lost -tapaan v�h�n nopeampia ja v�h�n hitaampia kappaleita. L�ytyyp� levylt� pari sellaistakin kappaletta, joissa ei ole kyll� metallista tietoakaan, sen verran hempe�ksi homma niiss� menee. Avausraita ja nimikkobiisi One Second paljastaa jo uuden kevyemm�n linjan, mutta on kyll� ihan pirte� ja hyv�tunnelmainen biisi, eik� suinkaan mik��n totaalinen hempeily. Say Just Words -kappaleesta on b�ndi tehnyt my�s videon ja jos on sen n�hnyt, mutta ei ikin� levy� kuullut, voisi kuvitella homman jatkuvan paljolti Draconian Timesin kaltaisena. Kappale on nimitt�in levyn raskain ja vauhdikkain, ihan hyv� kappale kaikkiaan. Sitten tulee hieman erikoinen Lydia, joka on aikamoista t�ytekamaa levyll�. Mercy on sitten n�it� biisej�, joista ei paljon metallisia elementtej� l�ydy, mutta yll�tt�v�� kyll� kappale on yll�tt�v�n hyv�, vaikka s�keist�kin muistuttaa v�h�n jotain poikab�ndimusiikkia. Kertos�keen tunnelma on biisiss� hieno. Soul Courageous on taas hieman raskaampaa ja nopempaa tavaraa, mutta muutoin varsin pitk�stytt�v�. Another Day ja The Sufferer tarjoavat ihan ok kertos�keet, mutta juuri muuta ei niist� j�� p��h�n. This Cold Life ei ole kovin raskas, mutta levyn parhaimmistoa, mutta hivenen omasta mielest�ni loppuu kesken. Blood of Another tarjoilee hieman edellisen levyn biisej� muistuttavaa menoa, kun s�keist�ss�kin on komppikitara mukana. Levyn parhaita t�m�kin. Disappear on j�lleen n�it� raskaamman kertos�keen sis�lt�vi� hempeilyj� ja Sanekin on v�h�n saman tapainen, mutta mielest�ni v�h�n parempi ja ehk� v�h�n raskaampikin. Sitten tulee ihan k�sitt�m�t�n hempeily Take Me Down, joka ei kuulosta hyv�lt� oikeastaan miss��n mielentilassa. Jos omistaa digipak version levyst� saa sitten viel� hieman balsamia haavoille kohtuullisen I Despairin muodossa, jossa kyll�kin on typer�sti muunneltu laulu��nt� koneellisesti. Kokonaisuudessaan One Second on kyll� ihan hyv� levy. Huonoimmalta se maistuu silloin, jos sit� alkaa v�kisin vertailemaan Paradise Lostin vanhempiin levyihin. Parhaiten siit� saakin irti, kun ei l�hde suotta niin tekem��n. On kuitenkin selv��, ett� Draconian Timesin kaltaiselle huipputasolle levy ei mill��n yll�. |