 |
 |
 |
| 1. Intro 2. Deadly Inner Sense * 3. Paradise Lost 4. Our Saviour 5. Rotting Misery * 6. Frozen Illusion 7. Breeding Fear 8. Lost Paradise * 9. Internal Torment II * |
| Kappaleet: |
| Laulu: Nick Holmes Kitarat: Gregor MacKintosh Kitarat: Aaron Aedy Basso: Stephen Edmondson Rummut: Matthew Archer |
| Paradise Lost: Lost Paradise |
| Julkaistu 1990 (Peaceville) |
| Englantilainen Paradise Lost sai alkunsa 1980 -luvun lopulla ja julkaisi ensimm�isen pitk�n albuminsa 1990. Teos kantaa nime� Lost Paradise ja on t�ysin doom -metallia. Kovin kekseli�it� eiv�t herrat ole olleet edes kappaleiden nimien suhteen, sill� levylt� l�ytyy sen nimiset biisit kuin Paradise Lost ja Lost Paradise. Musiikista nyt sitten puhumattakaan. B�ndin alkuper�inen kokoonpano on seuraava: Nick Holmes laulaa, kitaroiden varsissa ovat Gregor MacKintosh ja Aaron Aedy, bassoa r�mpytt�� Stephen Edmondson ja rumpuja hakkaa Matthew Archer. Eip� ole kokoonpano nykyp�ivillek��n muuttunut kuin rumpalin osalta, vaikka kaikki muu sitten onkin. Lost Paradise levyn musiikillinen anti ei ole mit��n kovin korvia hivelev��. P��osin soitanta on raskasta ja temmoltaan puuduttavan hidasta. Tosin nopeampiakin kohtia ja biisej�kin b�ndi on sekaan survonut, joten jonkinlaista vivahteikkuutta levy sin�ns� sis�lt��. Jonkinlaisia melodioitakin kappaleet sis�lt�v�t, mutta hyvi� sellaisia on h�vi�v�n pieni m��r�. P��osin n�m� "melodiat" ovat sellaisia, ett� kunhan nyt aina nuottia vaihdetaan, ett� Nick Holmesin ei sent��n tarvitse �rist� ihan yhden nuotin renkuttamisen p��lle. Holmesin �rin� kyll� on jo kovin mahtipontisen kuuloista, vaikka b�ndin j�senet ovat t�ll� levyll� kaikki viel� varsin nuoria kavereita. Lyriikat ovat ��rimm�isen synk�t, tyyliin: "Miss� on jumalasi nyt, kun kuolontuskissasi m�t�net pime�ss� ja kylm�ss� tyrm�ss�?". Yhden asian, mink� viel� keksin levyn musiikillisesta puolesta on, ett� biisit sis�lt�v�t toistaan erikoisempia soolovingutuksia. ��nenlaatu sent��n on yll�tt�v�n hyv�. Homma l�htee liikkeelle Introlla, joka on pelkk�� huminaa ja naurunr�k�tyst�. Ensimm�isen varsinaisen biisin alku on levyn mittakaavassa ihan hyv�� luokkaa ja sis�lt�� Holmesin syv�n r��k�isyn, kuten l�hes kaikkien muidenkin kappaleiden alut. Sen j�lkeen biisi jatkuu v�lill� nopeampitempoisena, v�lill� hitaampana. Itse nostaisin sen levyn parhaimmistoon. Seuraava Paradise Lost -niminen biisi on nimitt�in sitten niin tyls� ja hidastempoinen, ett� auta armias. Pari pient� p�tk��, jotka sis�lt�v�t jonkinlaista kuoroa, biisi sent��n sis�lt�� ja ne kai on laskettava kappaleen eduksi. Our Saviour jatkaa ��rimm�isen puuduttavana, ollen edellisi� kappaleita viel� niukkamelodiaisempi. Rotting Miseryn luokittelisin ehk� koko levyn parhaaksi varsinaiseksi kappaleeksi. Vaikka sekin on tuskallisen hidas ja puuduttava, on siin� sent��n hieman tunnelmaa. Melodiatkin ovat mielest�ni levyn parhaat, jos ei Lost Paradise -instrumentalia huomioida. Frozen Illusion nousee siksi omassa p��kopassani levyn parempaan kastiin, ett� se saa oloni niin huvittuneeksi. Archerin rumputulituksen j�lkeen Holmes �risee: " I lay in the darkest room, the door is locked, at chains I grasp...The chill runs through my bones, I panic in grief, oh please help me die..". Tuota t�m� on oikeastaan koko levy. Breeding Fear onkin taas varsin turha kappale. Se sis�lt�� kyll� per�ti kuusi sanaa naislaulua, eli jopa kokonaisen lauseen. Ja miksik� t�t� Lost Paradise -instrumentalia ei huomioitaisi etsitt�ess� levyn parhaita melodioita sis�lt�v�� kappaletta? Siksi, ett� se on niin lyhyt ja yksinkertainen kitaran ja basson soitanta, ett� en sit� kappaleeksi v�itt�isi. Siltikin sen ainoa toistuva melodia on l�hes parhainta, mit� t�lt� levylt� l�ytyy. Lopetusbiisi alkaa hienolla tunnelmajyr�yksell� Holmesin �ristess� mit� syvimmin. Loppu onkin sitten nopeatempoista ja varsin tyls��, joskin silti t�m�n levyn parempaan osastoon lukeutuvaa menoa. Loppuyhteenvetona ei voi kai todeta muutakuin, ett� ei t�st� paljon j�� lapsille kertomista. Mainitsi b�ndin keulakuva Holmes jossain yhteydess� muistaakseni, ett� b�ndin j�senet t�ss� vaiheessa viel� h�dintuskin osasivat soittaa instrumenttejaan. Jos melodiaton jyr�ys on lajisi, osta pois, mutta itse en t�lle yht� t�hte� enemp�� saa kyll� mill��n annettua. |