PLo_Drac

Vuonna 1995 ilmestynyt Draconian Times on Paradise Lostin parasta antia ja mielest�ni juuri t�ll� levyll� yhtye on parhaimmillaan. L�hdett�ess� t�st� pisteest� ajassa joko taaksep�in tai eteenp�in trendi on ik�v� kyll� laskeva, vaikkakin yhtyeella muitakin onnistuneita kokopitki� on. T�ll� levyll� raskausaste ja omaper�isyys on viritelty juuri optimaaliseksi.

Niin, l�ht�kohdat levyyn ovat ne, ett� takana on kaksi vuotta ennen Draconian Timesia julkaistu Icon. Iconilla b�ndin musiikki muuttui melodisempaan suuntaan ja kevenikin hieman. Sama linja jatkuu Draconian Timesill�, melodiaa on tullut hivenen lis�� ja t�ll� kertaa mukana ei ole en�� k�sitt�m�tt�m�n omaper�isi� kyh�yksi�, jotka omasta mielest�ni ovat Paradise Lostin l�hes kaikkia muita levyj� ainakin v�hemmist�n� vaivanneet. Toki kappaleissa on edelleen mukana omaper�isyytt�, mutta t�ll� kertaa sit� ei ole liikaa, eik� toki liian v�h�nk��n. Melodian lis��ntyminen ja raskauden v�hentyminen aiheuttavat sen , ett� b�ndin aiemmista doom-/deathmetal ajoista ei en�� ole oikein mit��n merkkej�. Mutta miksik��n hempeilyksi soitanta ei suinkaan kuitenkaan mene ja Nick Holmesilla on t�ll� levyll� edelleen sopivasti tunnetta puolipuhtaassa laulussaan. Muuten levy on tyylilt��n ehk�p� sellaista gootahtavaa heavya, joka koostuu pelk�st��n s�hk�- ja akustisista kitaroista, bassosta ja rummuista. Piano on mukana pienin� osuuksina joissakin kappleissa. Kitarariffit ovat suhteellisen yksinkertaisia, mutta kuitenkin jotenkin niin mukavan melodisia.

Draconian Timesille vaihtuu my�s b�ndin rumpali, kun hivenen gorillaa karvaisuudessaan muistuttava Matthew Archer saa v�isty� Lee Morrisin tielt�. T�m� on Paradise Lostin historian ensimm�inen ja toistaiseksi viimeinen kokoonpanomuutos, jonka syyksi b�ndi on j�lkeenp�in ilmoittanut sen, ett� Archerin taidot eiv�t kertakaikkiaan riitt�neet. T�t� ei kuitenkaan aivan sataprosenttisesti tue se, ett� levyll� tempo nousee vain harvoin t�llaist� tavallista keskinopeaa korkeammaksi ja muutenkaan rumpuraidat eiv�t mitenk��n uskomattoman vaikeilta tunnu. Ehk� kolmoskappaleessa nimelt��n Hallowed Land voisi huonolla rumpalilla tulla ongelmia, sik�li kun itse pystyn kuvittelemaan.

Sitten viel� l�hempi katsaus kappleisiin. T�m� on siis mielest�ni ainoa Paradise Lostin levy ainakin t�h�n asti (ja hyvin mahdollista, ett� b�ndin uran loppuun saakka), joka ei yht��n huonoa kappaletta sis�ll�. Mukana on vain erinomaisia ja hyvi� kappaleita, mik� tekee levyst� rautaisen kokonaisuuden. Ja kun erinomaisia on viel� suurin osa levyn kappleista. Avausraita, hitaanpuoleinen Enchantment valottaa jo hieman mit� on tulossa, kuuluen samalla mielest�ni levyn erinomaiseen osastoon. Tahti kuitenkin vain paranee Hallowed Landin ja The Last Timen my�t�. N�ist� ensimm�inen on hieman poikkeuksellisella kompilla toteutettu kappale, joka tuo mukavan goottisen tunnelman. The Last Time on sitten sopivan yksinkertainen heavyved�tys. N�iss� kahdessa ainoa toivomisen vara on ehk�p� sooloissa, jotka eiv�t ole mit��n kovin erikoisia. Hitaan Forever Failuren soolo ei sitten voisi oikeastaan parempi olla ja kappale itsess��nkin on varsin vaikuttava. Viidenten� tulevassa Once Solemnissa �idyt��nkin sitten levyn nopeimpaan menoon ja t�m� on my�s eritt�in hyv� kappale. Yht��n ei kalpene sen j�lkeen tuleva hitaampi Shadowkings, mutta t�ss� kohtaa levyn kappalej�rjestys olisi mielest�ni voinut olla toinen, sill� Shadowkings kuulostaa v�h�n turhankin hitaalta Once Solemnin j�lkeen. Shadowkingsin j�lkeisist� kappaleista erikoismaininnan saavat viel� hitaat Shades of God ja Hands of Reason, jotka ovat molemmat hitaita, mutta mukavasti toisistaan poikkeavia. Molemmissa on my�s eritt�in hyv� soolorep�isy. Loputkin kappaleet ovat kyll� hyvi�, mutta eiv�t ehk� iske n�iden mainitsemieni lailla.

Loppuyhteenveto on siis se, ett� erinomaisen toimivan paketin on Paradise Lost kerrankin saanut aikaiseksi. Viimeinen t�hdenpuolikas on kyll� siin� ja siin�, ja ehk� sill�kin on osuutta asiaan, ett� kyseinen b�ndi varsinkin vanhemman tuotantonsa osalta kuuluu suosikkeihini. On kuitenkin selv� totuus, ett� levy�, joka saavuttaisi vastaavan kokonaistason, kuin Draconian Times, saa tosissansa hakea. Metalliklassikko t�m� on.