 |
 |
| 1. Perverse... Almost Religious 2. Opium 3. Awake 4. For a Taste of Eternity * 5. Ruin & Misery * 6. A Poisened Gift * 7. Subversion 8. Raven Claws * 9. Mephisto * 10. Herr Spiegelmann * 11. Full Moon Madness * |
| Kappaleet: |
| Laulu: Fernando Ribeiro Kitara: Ricardo Amorim Basso: Joao Pedro Koskettimet: Pedro Paixao Rummut: Miguel Gaspar |
| Moonspell: Irreligious |
| Julkaistu 1996 (Century Media Records) |
| Moonspell piti uransa alkutaipaleilla ripe�� tahtia uusien levyjen julkaisun suhteen, sill� t�m� b�ndin toinen t�yspitk� julkaistiin jo heti seuraavana vuonna Wolfheartin julkaisusta. Levy on pitk�lti sit�, mit� Wolfheartin j�lkeen saattoi odotellakin: Paljolti samankaltaista tavaraa, jossa kuitenkin jokaista osa-aluetta on hiottu hieman ja saatu n�in hieman parempi kokonaisuuskin. Eli t�m� on siis vaihtelevatempoista melodista goottimetallia niin puhtain kuin ep�puhtainkin vokaalein. Ehk� pikkuisen on musiikki keventynyt, mutta toisaalta levy on ehk� aavistuksen vauhdikkaampi kuin Wolfheart. ��nimaailma on mukavan rikas ja biiseiss� vilahtelee taustakuoroa ja tunnelmaa luovia ��niefektej�. Parannuksista ensimm�inen on laulu, sill� Fernando Ribeiron ��ni on Irreligiousille kehittynyt t�ysiin uomiinsa ja etenkin matala puhdas ��ni on mieluisaa kuultavaa. �rin�kin miehelt� taittuu edelleen pontevasti. Toisekseen soitanta ja levyn viimeistely on tehty hieman tarkemmin. Viimeinen parannus Wolfheartiin n�hden on se, ett� levy sis�lt�� tasaisen sikerm�n hyvi� kappaleita, joista on vaikea nostaa mit��n ylitse muiden. Toisaalta mik��n biisi ei minuun kuitenkaan ihan superhyv�n�k��n ole iskenyt. Irreligiouksella on edelt�j��ns� n�hden ehk� hieman enemm�n nopeampia kitarariffej�, mink� vuoksi levy tekee v�h�n eteenp�inmenev�mm�n vaikutelman. Kitarointi on muutenkin varsin laadukasta ja levy sis�lt�� muutaman hienon kitarasoolon. My�s lyriikoista kiinnostuneelle l�ytyy varmasti purtavaa sanoituksien tarjoamista runoista ja kauhutarinoista. Irreligious alkaa Moonspell -tyyliin introlla. T�m�n lyhyen tunnelmap�tk�n j�lkeen tulee Opium, vauhdikas, varsin yksipuolinen, mutta silti ihan siedett�v� biisi. Hitaahko Awake ei sek��n mit��n yll�tt�vi� koukeroita tarjoa, mutta ihan hyv�lt� kuulostavaa menoa kuitenkin. Eritoten n�iss� kahdessa ensimm�isess� biisiss� Ribeiron matala puhdas ��ni lis�� tunnelmaa huomattavasti. For a Taste of Eternity on sitten taas vauhdikkaampi, mukavaa riffittely� sis�lt�v� kappale. Ruin & Misery on v�h�n samantapainen, mutta parempi, hyvin melodioin v�ritetty, tunnelmallinen kappale. T�t� levyn parhaimmistoon kuuluvaa biisi� tunnelmoittavat hienon kuuloiset kuorot ja kirkonkelloefekti s�keist�ss�. Samantapainen hyv�� kitarointia, kitarariffej� ja tunnelmaa sis�lt�v� meno jatkuu seuraavassa biisiss� nimelt��n A Poisened Gift. Subversion on instrumental -tunnelmointi. Raven Claws onkin sitten levyn ilopilleri. T�m� vauhdikas vet�isy nimitt�in eroaa pirteydell��n jotenkin muista. Kertos�keess� on vauhdikasta kitarointia ja Ribeiron lis�ksi naislaulu tukemassa. Soolokin on eritt�in vauhdikas. Mephisto on puolestaan levyn hitaammanpuoleista parhaimmistoa. Ribeiron kertos�keen liev�sti ep�puhtaat ja eritt�in syv�lt� kumpuavat "Mephisto" -huudot ovat mahtavan kuuloiset. Herr Spiegelmann onkin sitten eritt�in hyv� tyylin�yte siit�, kuinka koskettimet s�vytt�v�t hienosti hyv�n kuuloisia, vaikkakaan ei kovin monimutkaisia kitaramelodioita. Levy p��ttyy hyv��n hitaammanpuoleiseen Full Moon Madnessiin, jonka kitarasoolo on mielest�ni levyn paras. Irreligious nousee omalla asteikollani Moonspellin toiseksi parhaaksi levyksi Sin/Pecadon j�lkeen, mutta Wolfheart ei sille paljon h�vi�. Levyll� on oikeastaan vain hyvi� kappaleita, mutta ei kuitenkaan yht��n sellaista, joka nousisi tasaisesta sarjasta aivan loistavaksi. Ja onhan t�m� kielt�m�tt� kovin helposti avautuvaa musiikkia. Hyv� suoritus kuitenkin Moonspellilt�. |
 |