 |
 |
 |
| 1. Heeding the Call * 2. Legacy of Kings * 3. Let the Hammer Fall * 4. Dreamland 5. Remember Yesterday 6. At the End of the Rainbow * 7. Back to Back * 8. Stronger than All 9. Warriors of Faith 10. The Fallen One * |
| Kappaleet: |
| Laulu: Joacim Cans Kitarat, taustalaulu: Oscar Dronjak Kitarat: Stefan Elmgren Basso: Magnus Ros�n Rummut: Patrik R�fling |
| Hammerfall: Legacy of Kings |
| Julkaistu 1998 (Nuclear Blast) |
| Hammerfall, ruotsalainen powermetalyhtye, koki varsin onnistuneen debyyttialbuminsa j�lkeen pieni� rivimuutoksia. Sin�ns� mit��n mullistavaa ei tapahtunut, ett� uusista miehist� kitaristi Stefan Elmgren ja rumpali Patrik R�fling olivat jo vierailleet debyytti Glory to the Bravella. Basson varteen tarttui Magnus Ros�n. Hieman uusitulla kokoonpanolla orkesteri kehitteli sitten Legacy of Kingsin, joka tupsahti markkinoille 1998. Tavoitteena oli varmaankin parantaa edelleen hyv�st� debyytist�, mutta t�ss� b�ndi onnistui mielest�ni vain osittain. Musiikillisesti Legacy of Kings jatkaa paljolti Glory to the Braven linjoilla. Musiikki on melodista powermetallia p��osin kitaroiden ja basson turvin. Viimeinen biisi sis�lt�� pianoakin, mutta muutoin siis varsin perinteist� heavylinjaa Hammerfall noudattaa. ��nenlaatu on parantunut edellislevyst�. Se onkin mielest�ni ainoa varsinainen parannus levyll�, nimitt�in muuten Legacy of Kings on suurinpiirtein samantasoinen paketti kuin Glory to the Brave. Levyn alkuun on ladattu liuta iskevi� kappaleita, mutta suurimman pettymyksen itselleni tuottaa levyn loppupuoli. Nimit�in levyn puolessav�liss� kitarasahaus alkaa tylsistytt��, mutta loppu tarjoaa melkeinp� vain entist�kin tylsempi� sahausbiisej� viimeist� kappaletta lukuunottamatta. Avausraita on vauhdikas ja pirte�hk� Heeding the Call. Vauhdikkaita sahausriffej�, kitarasooloa ja miestaustakuoroa on muunmuassa luvassa. Mukavan joutuisaa menoa tarjoaa my�s nimikkoraita Legacy of Kings, joka on muutenkin varsin samantapainen kuin Heeding the Call. Tuplabasari jauhaa ja Joacim Cans v��nt�� korkealla ��nell��n, joka ei ehk� ihan niin kime� ole kuin debyyttialbumilla, onneksi. Kehuja t�ss� kappaleessa minulta saa erityisesti kitarasoolo. Kolmosbiisiss� l�ys�t��n hieman nopeutta. Let the Hammer Fall on leppoisatempoinen aika perinteistyylinen heavykappale ja perinteistyylisell� tarkoitan t�ss� jotakin t�llaista 80-luvun heavya. Ihan hyv� kappale, vaikka sis�lt��kin p��osin varsin yksinkertaista peruss�hk�kitarajutkutusta. Nelosbiisiss� taas sahataan b�ndin tyylille uskollisesti. Ei ihan huono kappale t�m� nelj�sk��n, mutta enp� hirve�sti kehuakaan viitsi. Remember Yesterday edustaa Hammerfallin hitaampaa osastoa. Ei paras hidas Hammerfallilta, mutta ihan mukavaa vaihtelua miltei loputtoman sahauksen keskell�. Kaikista rauhallisimmat hitaat kappaleet tuppaavat menem��n Hammerfallilla enemm�n tai v�hemm�n nyyhkytyksiksi, liek� syyn� Cansin ��ni. Kuudennelle raidalle annan eniten krediitti� koko levyll�. At the End of the Rainbow on nimitt�in hitaahko kappale, joka kuitenkin sis�lt�� mukavan asennepitoiset kitarakuviot s�keist�iss� ja hienon tunnelmallisen kertos�keen. Soolo on mukavan omaper�inen ja t�ss� kappaleessa Cansin loppuun vet�isem� "kovaa ja korkealta" -venytys kuulostaa hyv�lt�. Back to Back on sitten cover ja varmastikin jonkinlainen hatunnosto b�ndin esikuville. Biisinh�n on siis alunperin tehnyt Rainbow. Juuri muuta moitittavaa ei kappaleen tiimoilta tule mieleen kuin se, ett� levy sis�lt�� puolitusinaa samantapaisia biisej� jo ennest��nkin, joten toisentyylinenkin cover olisi minulle kelvannut. Stronger than Allin ja Warriors of Faithin kuittaan sanomalla niiden olevan sit� yht� ja samaa kitarankulutusta, mit� levy p��osin on. Ei huonoa, mutta turhan itse��ntoistavaa. Homma lopetetaan kuitenkin aika kivasti pianovoittoiseen ja rauhalliseen The Fallen One -kappaleeseen. Ei liian pitk� kappale ja muutenkin huomattavasti onnistuneempi hidas lopetus levylle, kuin Glory to the Braven nimikkoraita. Kaikki on siis Hammerfallilla pintapuolisesti hankassa t�ll� levyll�, mutta sit� seikkaa yhtye ei ole pystynyt poistamaan, mik� pahiten h�iritsi jo edelt�j�pitk�soitolla: B�ndin musiikilla on pitk�ss� juoksussa huomattavasti pahempi puudutusvaikutus kuin vaikkapa sill�, ett� k�si j�� y�ksi huonosti tyynyn alle. Mielest�ni Legacy of Kings on viel� aavistuksen v�ritt�m�mpi kuin Glory to the Brave. Nelj� t�hte� on kuitenkin pakko antaa. |