 |
 |
 |
| 1. The Dragon Lies Bleeding * 2. The Metal Age 3. Hammerfall * 4. I Believe * 5. Child of the Damned 6. Steel Meets Steel * 7. Stone Cold * 8. Unchained 9. Glory to the Brave |
| Kappaleet: |
| Laulu: Joacim Cans Kitarat, taustalaulu: Oscar Dronjak Kitarat: Glenn Ljungstr�m Basso, taustalaulu: Fredrik Larsson Rummut: Jesper Str�mblad |
| Hammerfall: Glory to the Brave |
| Julkaistu 1997 (Nuclear Blast) |
| Niinkuin useat meist� tiet�v�t, Ruotsista tulee paljon hyvi� erilaisia metallib�ndej�. Ruotsalaisesta powermetallista puhuttaessa nimi "Hammerfall" nousee usein esille. Yhtye ei virallisten tuotostensa osalta ole mik��n kovin ik�loppu, sill� t�m� Glory to the Brave, b�ndin debyyttijulkaisu (jos singlej� ei lasketa), putkahti markkinoille 1997. Se, miksi b�ndi on monen tietoisuudessa, johtunee siit�, ett� jo t�ll� debyytill� on varsin onnistunutta melodista poweria. Hammerfall laukkaa levyll��n eteenp�in perinteisell� heavy -kokoonpanolla: Kaksi kitaraa, basso, rummut ja tietysti laulaja. Lis�ksi levyll� on joka soittimessa k�v�issyt jos jonkinmoista vierailijaa ja levyn keyboard- ja piano-osuudet ovat my�s vierailijan, miehen nimelt� Fredrik Nordstr�m, soittamat. Levyn musiikki on siis p��osin nopeatempoista poweria, josta ei sahausta ja kitarasooloja puutu. Melodiaa biiseist� l�ytyy paljon. Luulisinpa, ett� mm. Manowaria ja Judas Priesti� ovat yhtyeen j�senet joskus kuunnelleet. Musiikissa ja lyriikoissa on nimitt�in siin�m��rin samaa. Miksik��n kopiolinjalaiseksi en Hammerfallia kuitenkaan moittisi, sen verran omaakin tyyli� b�ndi mielest�ni omaa. Etenkin Hammerfallin tavaramerkiksi pit�nee lukea miestaustakuorohoilaukset. Muun hoilauksen levyll� hoitaa Joacim Cans, joka hoilaakin sitten korkealta ja kovaa. Mies onkin oikea Ruotsin Kotipelto. Levy starttaa vauhdikkaalla The Dragon Lies Bleeding -kappaleella. Biisist� selvi�� kyll� varmasti, mist� levyll� on kyse, niin lyriikoiden kuin musiikinkin osalta. Lyriikat ovat tuttua powermetaltarinaa, jossa lohik��rmeet ja miekat heiluvat. Liek� n�ill� miehill� vaipanvaihdostakin puhuttaessa joka toinen sana "metal", "power" tai "steel". Jokatapauksessa avausbiisi on levyn parhaimmistoa. Kakkosraidan perusriffit muistuttavatkin sitten kovasti er�st� Judas Priestin kappaletta, jonka nime� en ik�v� kyll� nyt muista. T�m� kakkoskappale on muuten ihan ok, mutta hieman tyls�hk�. Kolmantena tuleva b�ndin nimikkobiisi Hammerfall lienee monelle tuttu Metalliliitto 1 -albumilta. Biisi sis�lt��kin oikeastaan kaikkea sit�, mit� Hammerfall ylip��t�ns� tarjoaa: Sahausta ja nopeaa kitaratiluttelua ja -riffittely� sek� lopun hitaan kuorohoilauksen tunnelmoittaman kohdan. T�m�n biisin laskisin my�s levyn k�rkip��h�n. Sitten tulee Hammerfallille my�s tunnusomaista tavaraa, akustisen kitaran pohjalle rakennettu hidas I Believe. T�m� tunnelmap�tk� sis�lt�� mm. hyv�n bridgen, kertos�keen ja soolon. Erinomainen hidas mielest�ni, jota h�iritsee vain se, ett� kertos�keess� kitarat tuppaavat peitt�m��n rummut. Child of the Damned onkin sitten tyls�n kitararenkutuksen varaan kyh�tty muutenkin tyls� nopeamman linjan biisi. Steel Meets Steel puolestaan on mielest�ni hyv� suoraviivainen sahauslinjan edustaja levyll�. Stone Cold on keskinopeaa riffittely�, josta voisi tulla mieleen monia legendaarisia heavy-yhtyeit�. Mukavaa, ett� Hammerfall on t�llaisenkin laittanut sahausbiisien v�liin. Unchained on sitten j�lleen p��osin sahausta. Vaikka biisi sis�lt�� my�s rauhallisemman osuuden, rupeaa se minua aina hieman kyll�stytt�m��n. Loppuun j�� sitten pianolla alkava hidas levyn nimikkobiisi Glory to the Brave. Biisi ei ole l�hesk��n niin iskev�, kuin levyn toinen hidas I Believe. Muutenkin kun sen tarjoamaa jotenkin liian lempe�t melodiat sis�lt�v�� menoa kest�� l�hes seitsem�n ja puoli minuuttia, j�� se t�m�n levyn hitaiden biisien vertailussa auttamatta kakkoseksi. Glory to the Brave on kyll� hyv� levy etenkin debyyttijulkaisuksi. Levy sis�lt�� hyvi� melodioita ja tunnelmallisuuttakin jonkin verran. Nauhoituksen ��nenlaatu ei ole ihan kirkkain mahdollinen, mutta kuitenkin ihan ok. Hammerfallin musiikissa on vain yksi huono puoli ja se on se, ett� kun t�t� on riitt�v�sti kuunnellut, tulee piste, jolloin ei halua kuunnella en�� yht��n lis��. Kyll�styminen tulee siis suhteellisen nopeasti. Kyll� t�m� hyv� levy siit� huolimatta on. |