 |
 |
| 1. Mourning Palace * 2. Spellbound (by the Devil) * 3. In Death�s Embrace * 4. Relinquishment of Spirit and Flesh 5. The Night Masquerade 6. Tormentor of Christian Souls 7. Entrance * 8. Master of Disharmony 9. Prudence�s Fall 10. A Succubus in Rapture * 11. Raabjorn Speiler Draugheimens Skodde * |
| Kappaleet: |
| Laulu, kitara: Shagrath Kitara: Erkekjetter Silenoz Basso: Nagash Koskettimet, piano: Stian Aarstad Rummut: Tjodalv |
| Dimmu Borgir: Enthrone Darkness Triumphant |
| Julkaistu 1997 (Nuclear Blast) |
 |
| Norjalaisista blackmetal -yhtyeist� Metal Sanctumin syynin alle joutuu ensimm�iseksi Dimmu Borgir. Dimmun Enthrone Darkness Triumphantista lieneekin ihan hyv� l�hte� sukeltelemaan norjalaisen blackin syvyyksiin, sill� kyseess� on Dimmu Borgirin maailmankartalle ly�nyt teos ja ehk� kaikkien aikojen kaupallisimmaksi haukuttu blackmetal -albumi. Miksik� n�in? Siksi, ett� levy sis�lt�� niinkin kamalia asioita, kuin blackmetalliksi hyvinkin kirkkaat soundit ja melodisuuttakin vaikka muille jakaa. Hyi kauhistus sanoo ehk� joku, mutta en min�. Muutoksia tapahtui Enthrone Darkness Triumphantille tultaessa edelliselt� Stormbl�st -albumilta. Tunnelmallisista jousisoittimista ynn� muista karsittiin kitaran osuutta lis��m�ll� ja norjan kieli vaihtui englantiin. Tunnelmaa kuitenkin riitt�� yh� t�ll�kin levyll�. Levyn kappaleiden parhaimmisto on hyvin monipuolista tavaraa. V�lill� m�tet��n kitarariffi� hieman tunnelmattomammin, p��osin homma on kitaroiden ryyditt�m�� keyboardpainotteista tunnelmallista menoa ja onpahan mukaan tungettu muutama ihan mukavan kuuloinen kitarasoolokin. T�m� koskee kuitenkin vain parhaita kappaleita, sill� joukossa on muutama v�hemm�n melodinen, tylsempi biisikin. Basso-osasto on Nagashin my�t� ihan kunnossa ja kuuluu v�lill� l�pikin, mik� suhteellisen kirkkaiden soundien kanssa on blackmetallille sanoisinko jopa hieman erikoista. Tjodalvin tuplabasari jauhaa ja Shagrath r��kyy sen, mink� keuhkoistaan ulos saa, joten mik�s on levy� kuunnellessa. Lyriikat ovat kovin saatanallisia ja kristillist� jumalaa polkevia, mik� on kyll� �lyt�nt�, vaikka en mik��n uskon ihminen olekaan. Hirve�sti se ei kuitenkaan tunnelmaa haittaa, jos niihin ei keskity, sill� ei niist� ainakaan liikaa kuunnellessakaan selv�� saa. Heti levyn alkuun Dimmu Borgir on m�tk�issyt sellaiset kolme kappaletta, ett� luulot pois. Mourning Palace on heti monia hyvi� kohtia sis�lt�v� hieno kitaran ja kosketinsoitinten yhteispeli, jossa tempo vaihtelee hitaasta nopeampaan. Spellbound (by the Devil) jatkaa vauhdikkaasti p��ttyen upeaan hitaaseen tunnelmaosuuteen. In Death�s Embrace on mielest�ni ehk� koko levyn paras kappale. Se tarjoaa niin vauhdikasta suoraviivaista menoa, kuin upeita hitaampia kosketinsoitinten dominoivia tunnelmap�tki�. Lis�ksi kun biisi sis�lt�� viel� hienon kitarasoolokohdankin, on se aivan nappiin mennyt suoritus. Sen j�lkeen homma meneekin v�h�n yksitoikkoiseksi jyr�ykseksi, ainakin v�h�ksi aikaa. Relinquishment of Spirit and Flesh on todella puuduttava paukutus, eik� sis�ll� yht��n hyv�� kosketinsoitinmelodiaa, kun ei sis�ll� juuri koko koskettimia, jotka ovat ratkaisevassa roolissa levyn parhaimmissa biiseiss�. The Night Masquerade on parempi tunnelmallinen biisi, mutta ei silti mik��n hidas, p�invastoin. Tormentor of Christian Souls on taasen yksinkertaisempaa jyr�yst�, joka ei minua ainakaan niin kovin innosta. Entrance on hidas tunnelmakas biisi mukavin kosketinsoitantoineen ja tuo muuten pirusti mieleen The Kovenantin cover -version biisist� Spaceman. Master of Disharmony menee sitten taas sinne huonompaan osastoon, joskin sis�lt�� ihan mielenkiintoisena pointtina jopa Metallicamaisen nopeaan riffiin rakennetun kitarasoolon. Hienoa on, ett� levy jaksaa viel� loppuun asti, vaikka monta hyv�� biisi� on Prudence�s Falliin tultaessa jo kuultu. Prudence�s Fall ei itsess��n mit��n mullistavaa uutta tuo, mutta sit� hyv�� kitaran ja kosketinten yhteissoittoa on siin�kin tuhti paketti. A Succubus in Rapture onkin sitten viel� aivan erinomainen ja sis�lt�� todella kertakaikkisen upeat kosketinmelodiat. Kun bonusbiisikin on jo Dimmu Borgirin aiemmilta ajoilta tuttu kerrassaan upeatunnelmainen Raabjorn Speiler Draugheimens Skodde, on Enthrone Darkness Triumphant huikaiseva kuunteluel�mys. Ei toisaalta ole yll�tys, jos toiset kokevat Enthrone Darkness Triumphantin kaupalliseksi blackmetal -tuotokseksi, onhan siin� paljon helposti aukeavia melodioita, joihin saattaa ihastua kuka tahansa. Miksi kuitenkaan haukkumaan levy�, joka sis�lt�� todella monta hienoa tunnelmointia. Ainoat negatiiviset asiat ovat typer�hk�t lyriikat ja ne pari, kolme tyhj�np�iv�ist� biisi�. Melodisen tunnelmametallin yst�v�lle suosittelen t�t� varauksetta. |