L�hetysk�sky

Jeesus tuli heid�n luokseen ja puhui heille n�in: "Minulle on annettu kaikki valta taivaassa ja maan p��ll�. 19 Menk�� siis ja tehk�� kaikki kansat minun opetuslapsikseni: kastakaa heit� Is�n ja Pojan ja Pyh�n Hengen nimeen 20 ja opettakaa heit� noudattamaan kaikkea, mit� min� olen k�skenyt teid�n noudattaa. Ja katso, min� olen teid�n kanssanne kaikki p�iv�t maailman loppuun asti." Matt 28:18-20

Viimeaikoina solussa on my�s pohdittu l�hetysk�sky� ja sit� mit� se tarkoittaa k�yt�nn�ss�. Itse�ni l�hti jo opiskeluaikana mietitytt�m��n se vastakkainasettelu, joka ilmeni muun muassa kirkon virkaan opiskelevien joukossa. Toinen puoli diakoniksi (tai nuorisoty�nohjaajiksi) opiskelevista oli ehdottomasti sit� mielt�, ett� �antaa ty�n ja tekojen puhua puolestaan� ja he selv�sti vierastivat hyvin voimakkaasti sellaista mahdollisuutta, ett� hengelliset asiat otettaisiin esille diakoniatoimistossa asioivien kanssa. Ajateltiin, ett� hengelliset asiat otetaan esille, mik�li asiakas antaa ymm�rt�� jollain lailla, ett� haluaa niist� nimenomaan keskustella jne. Toinen puolisko oli taas sit� mielt�, ett� ehdottomasti kirkon ty�ntekij�n kuuluu kertoa ja puhua hengellisist� asioista.

Itse ihmettelen kovin nyky��n ja silloinkin, ett� miten ihmeess� ihmiset asettautuvatkaan n�in jyrk�sti kahdelle kannalle ik��n kuin ne sulkisivat toisensa jotenkin pois. Ihan n�in jyrk�sti asiaa ei varmaan tarkoitettu ja kyse voi olla my�s merkitys- tai tulkintaeroista, v��rinymm�rryksest� keskustellessa jne, mutta eiv�t toki teot tai ty�ss� uskon ja l�himm�isenrakkauden todeksi tekeminen sulje mill��n lailla pois puhumisen ja kertomisen merkityst� ja tarvetta. Ne eiv�t ole toisilleen mill��n lailla vastakkaisia. Raamatussa ei ainakaan miss��n rohkaista ihmist� joko pelk�st��n puhumaan ja saarnaamaan tai pelk�st��n tekem��n hyvi� t�it�. Mielest�ni Raamatun sanoma on eritt�in selke�: kummatkin kuuluvat ehdottomasti pakettiin, eik� niit� voi eik� saa erottaa.

Jaak 2:14-17 Veljet, mit� hy�ty� siit� on, jos joku sanoo uskovansa mutta h�nelt� puuttuvat teot? Ei kai usko silloin voi pelastaa h�nt�? Jos veljenne tai sisarenne ovat vailla vaatteita ja jokap�iv�ist� ravintoa, niin turha teid�n on sanoa: "Menk�� rauhassa, pit�k�� itsenne l�mpim�n� ja sy�k�� hyvin", jos ette anna heille mit� he el��kseen tarvitsevat. N�in on uskonkin laita. Yksin��n, ilman tekoja, se on kuollut.

Room 10:13-17 Onhan kirjoitettu: "Jokainen, joka huutaa avukseen Herran nime�, pelastuu." Mutta kuinka he voivat huutaa avukseen sit�, johon eiv�t usko? Kuinka he voivat uskoa siihen, josta eiv�t ole kuulleet? Kuinka he voivat kuulla, ellei kukaan julista? Kuinka kukaan voi julistaa, ellei h�nt� ole l�hetetty? Onhan kirjoitettu: "Kuinka ihanat ovat ilosanoman tuojan askelet!" Mutta kaikki eiv�t ole olleet evankeliumille kuuliaisia. Jesaja sanookin: "Herra, kuka on uskonut meid�n sanomamme?" Usko syntyy kuulemisesta, mutta kuulemisen synnytt�� Kristuksen sana.

Uskon, ett� kaikille ihmisille, kristityille, on omanlaisensa paikka toteuttaa l�hetysk�sky�. Kaikki eiv�t l�hde Afrikkaan, eiv�tk� kaikki saarnaa kadunkulmassa, eik� tarvitsekaan. Siit� ei miss��n tapauksessa ole kysymys. Siit� kuitenkin on kysymys, ett� olemmeko valmiita kuitenkin avaamaan my�s suumme, kun tilanne tulee, vai pysymmek� arkana tai h�peilev�n� hiljaa vedoten ja uskoen siihen, ett� teot puhuvat puolestamme? Kyll� ne toivottavasti puhuvatkin, mutta ihmisten t�ytyy my�s kuulla evankeliumi! Ihmisten t�ytyy kuulla Jumalasta ja mit� H�n on puolestamme tehnyt ja mit� H�n merkitsee minun el�m�ss�ni, jotta he uskoisivat. Elleiv�t he kuule, niin miten he voisivat edes uskoa? Ja jos min� en kerro, niin kuka kertoo? Monikaan ihminen ei v�ltt�m�tt� eksy kirkkoon ja vaikka eksyisi, niin koskettavampaa ja konkreettisempaa on kuulla vaikka hyv�lt� yst�v�lt��n miten Jumala toimii h�nen el�m�ss��n, kuin jonkun ventovieraan saarna p�nt�st�.

Kertomisen Jeesuksesta ei tarvitse olla ahdistava tilanne kenellek��n. Sen ei ole tarkoitus olla pakotettu k��nnytystilanne tai v�ittely, vaan kyse on yksinkertaisesti siit�, ett� jaan omaa tavallista arkeani ja el�m��ni jonkun toisen ihmisen kanssa. Kerron h�nelle mik� minulle on t�rke�� ja mit� olen miettinyt ja ajatellut. Niinh�n me teemme (toivottavasti) muutenkin koskien kaikkia muita el�m�nalueita!

�Antaa tekojen puhua puolestaan� on mielest�ni eritt�in suomalainen sanonta. On eritt�in hyv�, ett� teot ovat samassa linjassa puheiden kanssa, mutta kyll� sit� puhettakin tarvitaan. Uskon, ett� puhepelon takana voi olla v��ri� k�sityksi� itsell� siit� mit� merkitsee kertoa Jeesuksesta, tai ehk� kertomisen vaikeus monesta syyst� (vrt. mist� edell� kirjoitin �Mit� Kolmiyhteinen Jumala minulle merkitsee?�). Ehk� oikeasti koenkin, ettei minulla olekaan mit��n sanomista Jumalasta � tietysti kertominen ilman asiaa ahdistaisi ket� tahansa (lukuunottamatta t�t� karjalaista h�l�tt�j��)! Tietysti on my�s mahdollista, ett� joudun kamppailemaan sen kanssa haluanko kertoa, kun siihen liittyy my�s ehk� nolatuksi tai hylj�tyksi tulemisen pelkoa, kaikki ajattelevat, ett� tuo on tuollainen h�yr�ht�nyt uskovainen� tai sitten kaikki ajattelevat, ett� yrit�n k��nnytt��.

Hepr 13:5-6 Jumala on itse sanonut: -- Min� en sinua j�t�, en koskaan sinua hylk��. Sen t�hden me voimme turvallisin mielin sanoa: -- Herra on minun auttajani, siksi en pelk��. Mit� voisi ihminen minulle tehd�?

K��nnytyspelko on mielest�ni eritt�in turha erityisesti ihmisell�, joka viitsii sellaista mietti�. Jos tarkoituksesi ei ole k��nnytt�� ket��n, ja rehellisesti pyrit tutkimaan syd�nt�si ja asenteitasi n�ihin asioihin n�hden, et my�sk��n sit� tee. Lohduksi voin sanoa, ettet edes pysty sit� tekem��n, usko kuitenkin on Jumalan lahja ja teko. Olemme my�s ylimielisi�, jos kuvittelemme, etteiv�t (yleens�) aikuiset ihmiset ole itse kykenevi� ajattelemaan ja p��tt�m��n haluavatko keskustella aiheesta vai eiv�t, tulevatko ehk� messuun jos kutsumme heid�t vai eiv�t. Jokaisen ihmisen perusvarustukseen kuuluu osata tai v�hint��n oppia sanomaan �ei�. Emme voi kantaa vastuuta siit�, ellei toinen ihminen sit� osaa sanoa. Toisaalta meill� t�ytyy kuitenkin olla tilannetajua ja ymm�rryst� siit�, ett� ylenm��r�inen �Jeesustelu� joka mutkassa tekee ehk� enemm�n hallaa, kuin hillitympi kanssak�yminen ja muutamia hyvi� keskusteluja silloin t�ll�in, sek� vapaus kertoa omaan el�m��n liittyvist� t�rkeist� asioista avoimesti. Itse olen joskus valitettavasti t�rm�nnyt my�s siihen, ett� uskosta ja Jumalasta ihan vilpitt�m�sti innostunut kristitty ei n�e tai huomaa miten uskon jatkuva esiintuominen joka tilanteessa ja joka kerta kun ns. ei-uskovia on l�sn�, on ahdistavaa my�s minun mielest�ni. Tietysti t�st�kin voi olla montaa mielt�.

Tied�mme, ett� suomalaiselle on ehk� vaikeaa itse ottaa puheeksi hengellisi� asioita. N�in arjessa, yst�vien kesken ja diakoniavastaanotollakin. Voisimmeko ajatella kuitenkin niin, ett� me voimme tuoda uskon ja suhteemme Jumalaan luonnollisena el�m��mme kuuluvana asiana ilmi toiselle siin� miss� muutkin asiat? K��nnytt�minen, ulkokohtainen saarnaaminen tai asian jatkuva osoittelu on kuitenkin aivan eri asia, kun kertominen omasta kokemuksesta, samalla tasolla omasta el�m�st� jakaminen: mit� Jeesus minulle merkitsee, miten se liittyy arkeeni�

Aloitin pohtimisen opiskeluajan keskusteluista. Lopetan sen siihen kannanottoon mit� mielt� olin silloin ja mit� mielt� olen nytkin: Erityisesti seurakunnan ty�ntekij�ll� on mielest�ni suorastaan vastuu ottaa uskonasiat puheeksi. Kun tied�mme, ett� ihmisten on vaikea puhua hengellisist� asioista, niin j�t�mmek� todellakin vastuun, ratkaisevan askelen ottamisen puheeksi ottamisessa toisen harteille? Ja miksi? Siksi, ett� itse pelk��mme puhua.

T�ss� muutama ajatus � ja sen virtaa � muitakin n�k�kulmia on, mutta teksti� on nytkin ihan riitt�v�sti. Saa kommentoida s�hk�postitse tai vieraskirjaan!