Mit� Kolmiyhteinen Jumala minulle merkitsee?

Yll� oleva kysymys tuli esiin er��ll� solukerralla. Itse olin miettinyt jo pitk��n, miksi koen niin vaikeaksi vastata t�h�n kysymykseen selke�sti � tai ylip��t��n, jos joku sit� sattuisi kysym��n (toivossa on hyv� el��). Noin muuten en ole mit��n hiljaiseksi j��v�� tyyppi� tai erityisen arka keskustelemaan hengellisist� tai mist� tahansa aiheista.

Hetken pohdittuani alkoi er�s vaihtoehto hahmottua mieless�ni. Jaan sen nyt t�ss�.

Uskossahan on kyse nimenomaan uskon kohteesta, ei minun uskostani. T�rkeint� on millainen ja kuka on uskon kohteeni, eli Jumala, eik� se millainen tai kuinka suuri uskoni on. Toiseksi uskossa ei ole kysymys rituaaleista, riiteist� tai perinteest� tai tavasta, vaan henkil�kohtaisesta suhteesta persoonalliseen, Kolmiyhteiseen Jumalaan.

Vaikka Jumala ei ole ihminen, eik� ihmisen ja Jumalan suhdetta voi kaikkinensa tarkastella inhimillisesti, niin silti n�kisin eritt�in k�ytt�kelpoisen tarkastelutavan, kun vertaamme Jumalasuhdetta ihmisten v�lisiin yst�vyyssuhteisiin tai vaikka avioliittoon.

Varsinainen johtop��t�kseni koko pohdinnan tiimoilta oli se, ett� minun on vaikea kertoa suhteestani Jumalaan siit� syyst�, etten ole "p�ivitt�nyt" suhdettani H�neen. On hirvitt�v�n vaikeaa kertoa mist� tahansa asiasta toiselle henkil�kohtaisella tasolla, ellei henkil�kohtaista tasoa juuri ole.

T�ll� en tarkoita, ettei minulla olisi ollenkaan henkil�kohtaista suhdetta Jumalaan tai etten olisi uskossa. Hahmotan asiaa yst�v�esimerkin kautta:
Ihmisill�, ainakin itsell�ni, on usein eritt�in hyvi� yst�vi�, joista ajattelemme ja koemme, ett� he ovat l�sn� halki el�m�n mit� ikin� tapahtuukin. Eri paikkakunnille muuttaminen, pitk�t v�limatkat tai vaihtuvat el�m�ntilanteet eiv�t katkaise v�lej�mme n�ihin yst�viin, vaan yst�v� pysyy huolimatta kaikesta ja voimme kokea, ett� h�n on ihminen, johon aina voimme luottaa ja kuka pysyy rinnallamme.

Todellisuutta on my�skin se, ett� vaikka yst�v� ja yst�vyys s�ilyy, niin se saattaa silti johtaa sellaiseen olotilaan, ett� aikaa vietet��n yhdess� paljonkin, tehd��n yhdess� asioita tai sitten ei tehd� mit��n, mutta kaikesta huolimatta emme todella tied�k��n mit� yst�v�mme ajattelevat eri asioista, mit� unelmia heill� on, mit� he toivovat el�m�lt��n ja mit� he ehk� haluaisivat meille kertoa. N�in tapahtuu, ellemme hoida yst�vyyssuhdettamme, istu alas ja ota aikaa keskusteluun, ajatuksien jakamiseen ja sen kuunteluun mit� toisella on syd�mell�.

Itsell�ni on ainakin k�ynyt n�in. On ollut yst�vi�, jotka olen laskenut parhaimpiin ja l�heisimpiin, mutta olen joutunut havahtumaan siihen todellisuuteen, ett� kaikesta itsest��n selv�st� rinnallakulkemisesta huolimatta en oikeastaan tied�k��n mit� yst�v�lleni nyt oikeasti kuuluu, mit� h�n ajattelee ja unelmoi. Saatan kokea tunteen puolin ja toisin.Yst�v� pysyy, mutten TODELLA tunne tai kohtaa h�nt�. T�llaista tapahtuu varmasti eritt�in helposti my�s avioliitossa puolisoiden kesken arjen kiireen keskell�.

Saman asian voin huomata uskonel�m�ssa. Jumala on kyll� l�sn� arjessa, jatkuvasti, eik� l�hde minnek��n. H�n on luvannut olla kanssamme maailman loppuun asti, joka p�iv�. Voin aistia H�nen l�sn�olonsa el�m�ss�ni ja uskoa johdatukseen. Perusturvani voi olla H�ness�, kuten onkin.

Raamattu kehottaa ylist�m��n ja kiitt�m��n Jumala jatkuvasti tai rukoilemaan lakkaamatta.(1 Tess 5:17-18) Olen ymm�rt�nyt t�m�n monen muun lailla syd�men yleisasenteeksi jatkuvana olotilana. Usein k�ykin niin, ett� Jumala on �itsest��n selvyyten� mukana arjessa, luotamme H�neen ja muistamme H�net (tai sitten joskus emme). V�it�n kuitenkin, ett� Jumalan kanssa p�tee sama asia kuin yst�vyyssuhteissamme. Jos �hengailen� Jumalan kanssa pelk�st��n kiireisell� arkitasolla tai sitten pelk�st��n jossain sunnuntaijumalanpalveluksessa tai tilaisuudessa - jos en viet� aikaa kahden H�nen kanssaan kuunnellen mit� H�n haluaa sanoa, mit� H�n on jo sanonut Raamatun kautta, millainen H�n todellisuudessa on, mit� H�n toivoo minulta, haluaa tehd� kauttani ja haluaa antaa minulle tai toisille v�lityksell�ni, en osaa kertoa Jumalasta muille. En osaa kertoa, koska en ole istunut alas ja kuunnellut mit� H�nell� on juuri nyt mieless� ja mit� H�n juuri nyt haluaa minun el�m�ss�ni tehd�. Ehk� osaisinkin kertoa, mit� joskus viisi vuotta sitten tapahtui, mutta ent� nyt?

Jos joku toinen tiedustelee minulta mit� yst�v�lleni kuuluu, vastaan edelleen ehk� �ihan hyv�� kai�, koska vaikka olemme tavanneet viikoittain ja koen yst�v�ni hyvin l�heiseksi, niin en kuitenkaan ole pys�htynyt kysym��n kuulumisia ja kuuntelemaan h�nt�. N�in ollen en voikaan tiet�� mit� h�n ajattelee, vaikka h�n onkin l�sn� tiiviistikin el�m�ss�ni ja t�rke� minulle. L�hiaikoina olen kuitenkin onnekseni huomannut, ett� kun kiinnitin asiaan huomiota, on tilanne my�s l�htenyt muuttumaan. Haluan tiet�� ja haluan kuunnella mit� yst�v�lleni kuuluu, koska h�n on minulle t�rke�. En koe kuuntelemista tai yhdess� vietetty� aikaa velvollisuudeksi, vaan iloksi. T�m�n samanlaisen ajatuksen soisi siirtyv�n my�s jumalasuhteen hoitamiseen. Se ei ole velvollisuus, eik� Jumalan kanssa kahden vietetty aika ole suoritus tai pakko, vaan ilo � ilo oppia tuntemaan kuka ja millainen on Kolmiyhteinen Jumala, Herramme ja Vapahtajamme ja mitk� ovat H�nen ajatuksensa meit� ja ymp�r�iv�� arkeamme kohtaan.

Jeesuskin vet�ytyi yksin�isyyteen olemaan Is�n kanssa kahden.(esim. Matt 14:23, Mark 6:46, Luuk 6:12, Matt 6:6, Matt 26:36-45) Ihmiseksi tultuaan Jeesus oli riippuvainen samanlaisista kontaktitavoista suhteessa Is��n kuin mekin. Vaikka Jeesus varmasti rukoili lakkaamatta ja ylisti jatkuvasti, h�n silti my�s vet�ytyi viett�m��n aikaa kahden Is�n kanssa. Emme ole ainakaan taitavampia kuin Jeesus. Jos H�nkin tarvitsi tuon ajan Is�n kanssa, voin p��tell�, ett� min�kin tarvitsen. Jumalan l�sn�olo ja itsest��nselvyys arjessa on hieno asia, muttei sulje mill��n lailla pois tarvetta erottaa aikaa olla keskittyneesti ja h�iriintym�tt� H�nen kanssaan. Voimme rauhassa oppia kuuntelemaan mit� H�n haluaa sanoa ja voimme kertoa juttujamme H�nelle ja n�in oppia todella tuntemaan H�nt� syvemm�ll� tasolla. Raamattu on tietysti se olennaisin, jossa H�n on jo ilmoittanut itsens�, eli Kirja k�teen ja hiljaisuuteen kaksin H�nen kanssaan.

Muistuttakaa minua s��nn�llisin v�liajoin omasta tekstist�ni, kiitos!