1 x i r t o - S E R T
|
K u u j � r v e n V e k k u l i Lempinimi: Vekkuli Sukupuoli: tamma Rotu: suomenhevonen V�ri: rautias S�k�korkeus: 162 cm Syntynyt: 08.07.2002 Kasvattaja: Kuuj�rvi Ex-omistaja: Kuuj�rvi Omistaja: Outi Koulutus: He A, Re 90 cm |
|
|
Entisen omistajan kuvaus: "Vekkuli on joskus hieman rauhaton tamma mutta on kyll� kiltti ihmisille! Ehk� enemm�n koulupainotteinen." Vekkuli on luonteeltaan suomenhevoseksi melko "hoppuileva", joskus jopa s�ikky. Se pelk�� kovia ��ni� keskim��r�ist� enemm�n ja jostain syyst� erityisesti miehet saavat sen kiipe�m��n seinille. Jos hoitajana on kuitenkin melko rauhallisesti k�ytt�ytyv� tytt�, Vekkulikin k�ytt�ytyy siististi. Sill� on kuitenkin sellainen erikoisuus, ett� se ei sied� ollenkaan kovia harjoja. Sen harjaaminen onkin erityist� extreme� kun pehmeinkin harja saa sen h�nn�n vihtomaan ja hampaat lonksumaan pahaenteisesti. Erityisi� herkki� paikkoja Vekkulilla ei ole, p��n saa harjattua rutiinilla ja vatsanaluskaan ei kutia. Sill� nyt vaan sattuu olemaan koko ruumis yht� kosketusherkk�� aluetta. Rauhallinen ��ni saa sen yleens� rauhoittumaan hiukan, mutta tiuskiminen vain pahentaa tilannetta. Ei Vekkuli kuitenkaan pahaa tarkoita, syv�ll� asustaa pieni, hyv�syd�minen pikkuhevonen. Muuten Vekkuli onkin melko helppo hoitaa; ei se tietenk��n aina ole innokas nostelemaan kavioitaan tai aukaisemaan suutaan kuolaimia varten, mutta ei sit� my�sk��n ongelmahevoseksi voi sanoa. Ja onhan kaikilla omat huonot p�iv�ns�... Sen satulointi ei ole kaikkein pienimmille aivan helppoa; yli 160:n sentin s�k�korkeus on jo aika korkealla satulaa ajatellen, ja viime aikoina Vekkuli on my�s alkanut korostaa huonoja p�ivi� pullistamalla vatsansa aivan valtavaksi. Vekkulin taluttaminen onnistuu kyll�, kun muistaa ett� se on voimakas ja k�rsim�t�n hevonen. Eli kun pit�� reippaan vauhdin yll� ja riimunnarun riitt�v�n lyhyen�, Vekkuli on suht' kiltti. Toisaalta taas jos on huono p�iv� ja kaikki menee muutenkin huonosti, ainoa vaihtoehto on joko kiepauttaa naru turvan ymp�rille ja hoitaa talutus juosten, tai sitten laittaa rehellisesti suitset p��lle. Vekkulin klassisimmat talutustemput ovat kaahaaminen (eli se ensin heilauttaa p��t��n reippaasti niin, ett� taluttajan ote helti��, ja kiihdytt�� tahtiaan kunnes molemmat juoksevat) ja ojaan hyppiminen (tuosta saikin tiet�� jo kaiken). Nyt tietenkin sai sellaisen kuvan ett� Vekkuli on t�yskaheli, mutta kyll� se tottelee p��tt�v�ist� ihmist� - yleens�. Veteen Vekkuli suhtautuu asiaankuuluvalla kunnioituksella. Se ei suuremmin nauti uimisesta tai pesusta, mutta se ei my�sk��n tule hulluksi veden n�kemisest�. Ratsastettaessa Vekkuli on hyv�n� p�iv�n� l�hes t�ydellinen; sen laukka on py�re�� ja rytmik�st� ja ravikaan ei pomputa kovin pahasti. Huonona p�iv�n� taas, silloin kun mik��n ei onnistu, sen suurin huvin tuntuu olevan ep�m��r�iset laukkapyr�hdykset ja pukittelu. My�s kent�n vieress� kasvavat ruohotukot ovat niiiin hyvi�... Esteet sujuvat tavallisesti Vekkulilta rutiinilla; ei mit��n uutta, joten miksi p�rhistell� turhia? Erikoisesteet se tosin hypp�� tavallista korkeammalta: eih�n niist� tied� vaikka ne purisivat. Vauhti ei p��t� huimaa ja hyppytyylikin on hiukan haparoiva. Kouluratsastus sen sijaan sujuu hiukan paremmin; Vekkulin mielest� kun sellainen reipas, mutta hillitty tyyli on aivan omiaan sille. Ei se mit��n erikoislahjakkuuksia omaa, tavallinen, rehellinen (vaikkakin hiukan s�ikynpuoleinen) suomenhevonen kun on, ei siit� miksik��n koulutaiteilijaksi ole. Se kyll� tekee halutessaan kaiken ponnella, johon vain oma hevosemme pystyy, mutta toisaalta huonona p�iv�n� my�sk��n koulu ei jaksa innostaa. Maastossa Vekkulin s�ikky luonne pehmenee; se on kiltti ja tottelevainen, oikein erikoisreipas. Se ei s�iky mit��n, mit� se tavallisesti juoksisi p�� viidenten� jalkana karkuun. Ainoastaan j�nikset saavat sen vapisemaan. Maastoesteet luonnistuvat my�s paremmin kuin rataesteet. Erikoistilanteet: Kisoissa Vekkuli k�ytt�ytyy kunnon suomenhevosen tavoin: ei turhia h�tkyile. Se tahtoo tietysti tutkia uusia paikkoja, mutta suostuu my�s siihen, ett� oma paikka tutkitaan, muut j�tet��n rauhaan. Ratsastettavuus on samanlaista kuin kotonakin; jos on hyv� p�iv�, Vekkuli on oikea unelma, jos huono... Olisi oikeastaan kannattanut j��d� kotiin. El�inl��k�riin Vekkuli on tutustunut jo tarpeeksi hyvin, joten en�� se ei vain puhaltele �k�isesti karsinansa perimm�isess� nurkassa el�inl��k�rin tullessa vierailulle. Miehi� Vekkuli ei t�ss�k��n sied�, joten naisel�inl��k�rit ovat ainoita, joita tamman l�helle p��stet��n. Tavalliset toimenpiteet sujuvat kiltill� tammalla l�hes huomaamatta. Tuttu, vanha kengitt�j� on ainoa mies, jota Vekkuli siet�� l�hell��n. Rauhallinen, murteikas puhe ja jo harmaantunut p�� ovat jostakin syyst� t�ysin lumonneet Vekkulin ja se onkin kuin toinen hevonen aina kengitt�j�n l�hell�. Juttutuokion (Vekkuli juttelee mielell��n kengitt�j�n kanssa) lomassa kaviot vuollaan ja kengitet��n nopeasti, eik� Vekkuli ehdi edes huomata ihastukseltaan asiaa. Lastaus on aina pelottava juttu, harjoittelipa sit� kuinka paljon tahansa. Kerran ukkosella jyr�hdys on kerran s�ik�ytt�nyt "pikkutamman" niin, ett� se on kaatunut. Nyky��n Vekkuli ei menek��n vaunuun kuin tutun ihmisen taluttamana ja tuskallisen hitaaaaasti. S��litt�v� ynin� saattaa jatkua pitk��n niin, ett� jonkun on pakko menn� lohduttamaan raukkaa. Orit ovat aina Vekkulille j�nn� juttu. Vaikka orit eiv�t olisikaan l�hell�k��n sit�, se on aina kuin pistoksissa n�hty��n yhdenkin orin py�r�ht�m�ss� pihalla. Se hirnahtelee ja tepastelee naurettavan n�k�isesti tarhassaan, leikkien kaunistakin arabia. Astutustilanteessa tamma muuttuu �kki� ujoksi ja �k�iseksi eik� p��st� oria hetkeen l�hellek��n; orien karkureissut Vekkulin tarhaan p��ttyv�tkin usein nolosti j�m�k�n tamman kavioihin. |