Review for My Travels :
Manala onkin j�lleen kryptisempi tapaus: kajaanilaisen yhden miehen yhtyeen demon nimi ja kappalelista eroavat toisistaan, kun tarkastelee yhtyeen kotisivuja ja demon mukana tullutta nopeasti sutaistua A4:��, jota t�ss� arvostelussa noudetaan. Yrit�p� siit� sitten arpoa oikea versio. Antaa kuitenkin musiikin puhua puolestaan, mik�li sill� mit��n sanottavaa on.
Levy alkaa Death-nimisell� humina- ja kaikuintrolla. Taustalla on kuultavissa my�s todenn�k�isesti s�r�bassosta per�isi oleva surinaa sek� yksinkertaista perkussiota. Sin�ns� aivan toimiva aloitus ja tunnelman luoja, mutta ei loppujen lopuksi mit��n kummallista. My�s demon viimeinen kappale - nimelt��n, ehehee, Ressurection - noudattelee samaa kaavaa ja kuulostaakin silt�, ett� kyseess� olisi vain yksi kappale, joka on vain demoa varten pilkotti kahteen osaan. Siihen ainakin viittaisi kummassakin hetkellisesti kuultava nolostuttavan yksinkertainen tapa k�ytt�� kosketinsoittimia.
N�iden alku- ja loppusoittojen v�liin j��v�t kappaleet ovatkin sitten huomattavasti pidempi�, tyylin ollessa primitiivinen ja raaka black metal. Kovin diskanttivoittoisesti ja keskitempoiset kappaleet ovat soundimaailmaltaan hiomattomat, mutta sirisev�, feedbackin t�ytt�m� ja kaiutettu ��nimaisema on sin�ns� onnistunut ja vastaa p��osin julkaisun kieroutuneesta tunnelmasta. T�m� tunnelma onkin levyn paras puoli, koska kappaleet eiv�t oikein kykene suuntaan toiseen innostamaan. Liian pinnassa oleva korinalaulu my�s onnistuu enemm�n h�iritsem��n kuin tuomaan lis�arvoa musiikkiin. Muuten kumpikin kappaleista ovat aika pitk�lti samasta puusta veistetyt, mit� nyt Cathedrals of Madnessin lopussa kuullaan pieni vauhtipyr�hdys ja Catacombs of Lustiin on sijoitettu taktisiin paikkoihin ambient- ja noise-osuuksia.
My Travels into Abyss and Beyond... antaa kokonaisuutena hieman liian kaksijakoisen kuvan. Onnistuneet kohdat kappaleissa ovat ohimenevi� ja muutenkin demo tuntuu jotenkin sutaistulta, aivan kuin sen mahdollisuuksiin ei olisi itsek��n uskottu. T�ysin toivotonta t�m� ei kuitenkaan ole ja ottaen huomioon, ett� kyseess� on kuitenkin jo yhtyeen viides julkaisu, on mahdollista, ett� Manalan tosiaankin on tarkoitus olla juurikin sellaista kuin se on.
-- Review by: Jukka J��skel�inen / noise.fi
Review for Legionarus Luciferi :
On the beginning of the trail you will be awaken by the uncalled man-shadow...And soon you will be removed on the second prospect of the trail and slowly you will be adaped while the icon of the uncalled man will be more obvious form you...Lappet of harmonies will follow you and you will not know which harmony tells the truth and which one perform your inside until recall that youm, ourselves come on the trial...Without foreign proclivity...At that time you will appreciate that your spirit becomes more and more impregnate. Then uncalled man will narrate to you about something else...You will perceive him in his last word of the first oration..It will penetrate four trails and you will not wander, on the fifth trail you will feel opening of hunder instrances..And you will stay. You will stay short. Again uncalled man will come and you will see first time his horns and he will bring you signpost for further. Sightlessly you will beleive him because you beleive to yourself. Sixth trail you will tranced easily. You will begin to swamp deep and you will forget that you have a body. Barely when you are smother by the last massive harmony you will percieve that the trail was pathway into death and that all the time you were under the verification of the mechanism of your impiety...But now is too late...
-- Review by: Zlatko Bojanovic
Review for Legionarus Luciferi :
Soolob�ndin� parisen vuotta toiminut Manala on purkittanut ensimm�iselle julkaisulleen (omakustanne cd-r) reilut parikymment� minuuttia raakaa ja kylm�soundista, konemaista black metalia. Lopputuloksena on uudemman aikakauden Black Funeralin musiikin mieleen tuovaa materiaalia, v�h�n liiankin suoraan apinoituna. J�lki on yritteli�st�, mutta omiin jalkoihinsa kompastelevaa.
Ensimm�isen� levyst� pist�� merkille melko oudot, varsin kylm�t ja koruttomat soundit. N�m� koskevat niin surisevia kitaroita kuin kovin konemaista, mutta likaista perkussiota. Samoin korviin k�y toisaalta kiehtovat, toisaalta halvan kuuloiset ja runsass�r�iset r��kylauluratkaisut. Ep�tyypillinen ulosanti on viimeistelty hieman himmeilt� kuulostavilla koskettimilla.
��ris�r�isen ja kummasoundisen levyn alta l�ytyy kuitenkin tasaisen nopealla kompilla varustettua black metalia, joka ei ilakoi sen enemp�� riffeill� kuin musiikillisilla ideoillakaan. Ilman suoraa muistutusta Black Funeralin uudemmasta tuotannosta, levyn tyylilajia tulisi ehk� ihmetelty� runsaamminkin, joskin vahva ep�ilys kytee mahtaisiko t�llaista j�lke� olla syntynyt ylip��t��n ilman kyseist� pioneeri�.
Vaan rupinen ��nimaailma ja sen kiehtovuus ovat katoavaista, sill� musiikillisella saralla b�ndi ei kauaa jaksa innostaa. Industrial-henkisest� black metalista l�ytyy kiinnostavampia b�ndej�, riffivetoisemmasta nyt puhumattakaan ja jos puhtaaseen noise/power electronics -puuhailuun haluaa tutustua, sit� ei aloita Manalan tyylisest� tapauksesta. Legionarus Luciferi on kiinnostava ainoastaan erikoisuutensa takia, eik� sit� tohdi lopulta sanoa kovinkaan onnistuneeksi. Puolet lyhyemp�n� demona tekele kuulostaisi ehk� aavistuksen innostavammalta.
-- Review by: Serpent / imperiumi.net