|
Syntynyt 25.1.2005
Mimerin vuoden mittainen elämä on ollut hyvin tapahtumarikas. Pentuaikana
kuuden viikon vanhana sen leukaan tuli murtuma (vanha narttu komensi liian
kovakouraisesti). Mimmu oli jo luvattu uuteen kotiin ja minun täytyi
ilmoittaa ikävästä onnettomuudesta pennun varanneelle perheelle. He
kuitenkin halusivat ottaa Mimmun onnettomuudesta huolimatta ja antoivat
sille kutsumanimeksi Caro. Leuka parani hienosti taitavan lääkärin
ansiosta. Mimmu oli taas normaali pikkupentu viiden viikon kirsutöttörön ja
kaulurin pitämisen jälkeen.
Caron perhe lähti lomalle Espanjaan ja pentu tuli hoiviini. Lähdimme
koirien kanssa Sotkamoon kesälomalle kahdeksi viikoksi. Mimmu lähti
ensimmäisen viikon jälkeen junalla perheensä luokse. Vajaan viikon kuluttua
soi puhelin ja silloisen Caron omistaja tiedusteli voisinko ottaa
pennun takaisin pitovaikeuksien vuoksi? Kysyin, että milloin tulen sen
hakemaan (olin lomalla vielä Sotkamossa). Sovittiin, että kun tulemme
Helsinkiin he tulevat luovuttamaan puolivuotiaan pennun takaisin. Olin jo
kovasti kiintynyt Mimeriin, koska leuanhoito oli vaatinut paljon huomiota
ja pentu oli juuri se narttu jonka olisin valinnut omakseni jos olisin
ollut ottamassa kolmatta koiraa. Vaihdoimme sille nimeksi takaisin Mimmu
miksi olimme sitä jo pikkupentuna meillä kutsuneet. Huomasimme yllättäen
olevamme nyt kolmen koiran onnellisia omistajia.
Mimmu on tuonut meille nuoren koiran elämää pursuavan iloisuuden. Se tuntuu
nauttivan jokaisesta päivästä. Se hyppii, juoksee, leikkii ja saa jopa 12
vuotiaan isoäitinsä houkuteltua leikkimään. Se pistää vipinää koko
huusholliin. Sen energisyys tuntuu loputtomalta. Toisiin koiriin Mimmu
suhtautuu avoimesti ja leikkisi mielellään kaikkien kanssa. Eläinlääkärissä
käynti sujuu ilman ennakkoluuloja. Se antaa lääkärin tutkia ja laittaa
rokotukset asiallisesti.
Kirjoitan tätä Himoksella ja Mimmu on tietenkin lomalla mukana kuten
äitinsä Suttu ja isoäitinsä Ellu myöskin. Niin pitkää hiihtoretkeä emme ole
onnistuneet tekemään, että Mimmun voimat olisivat loppuneet vaikka olemme
suihkineet jäällä tuntitolkulla ja Mimmukka juoksee saman matkan moneen
kertaan edestakaisin.
Kaikesta touhottamisesta huolimatta Mimmu on hyvin hellyyden kipeä koira.
Se nojautuu raskaasti ihmiseen ja halaa. Rapsutuksia ei sen mielestä
koskaan tule liikaa. Aamulla se tulee antamaan suukkoja ja vaikka kuinka
yrittäisi olla peiton alla piilossa se onnistuu sujauttamaan märän pusun.
Se pitää suhteita yllä aktiivisesti.
Mimmu on luonteeltaan erittäin herkkä koira. Se oppii elämän perusasiat parhaiten kun opettaja pysyy rauhallisena ja muistaa palkita kun se tekee oikein. Mimmu on jo ollut koirakoulussa ja jatkaa taas opiskelua keväällä. Monta asiaa se jo osaa kuten odottaa oven avaamista, tulla pyynnöstä luokse, tietää paikkansa laumassa, vetää lelusta, hypätä korkealle jne.
Mimmulla on upea punaruskea turkki vaalein merkein. Se on kaunis koira ja tietää sen itsekin.
Maaliskuussa 2006.
Kuva Mimmusta toukokuussa 2005
Kuvia Mimmusta elokuussa 2005
Mimmu helmikuussa 2006
Mimmu huhtikuussa 2008
Sylikoira =)
Vauhdissa
| 
