Lumotuuli Leiju

Alla on terveisi� (lokakuu 2003) Leijun omistajalta Saijalta. H�n l�hetti meille my�s kuvia Iitusta puolivuotiaana.

Lumotuulen Leiju eli Ilona eli Iitu lumosi kaikki vihreill� silmill��n ja nallemaisen suloisella olemuksellaan saapuessaan. Aluksi vanhempi koiramme Onni-russeli oli hieman ihmeiss��n-ei kai tuo muuttanut t�nne pysyv�sti??- mutta nopeasti Iitusta ja Onnista tuli ylimm�t yst�vykset. Meill� ihmisill� sen sijaan kesti hetki sopeutua py�rremyrskyn kaltaiseen t�ystuhoon kun Onni oli ollut pentuna niin helppo joten meill� ei oikeastaan ollut k�sityst� siit�, mit� el�m� oikeasti pentukoiran kanssa on. Iitu tahtoi sy�d� aivan kaiken-en tiennyt mit� tarkoittaa kaikkiruokainen ennen kun tapasin Iitun-se haukkui hullun lailla aivan kaikkea, se inhosi hihnaa (siit� tuli kiva juttu kun aina ottaesani hihnan k�teen Iitu sai namin), se pelk�si alkuun v�h�n kaikkea mahdollista, mets�ss� se oli hullun uhkarohkea... Kaikista ongelmista kuitenkin selvittiin hienosti yhdess�.

Sis�siisteys on ollut vaihtelevaa, alkuun meni hienosti, kes�n aikana Iitu tuntui vain taantuvan ja lakkaavan tajuamasta kokonaan minne saa pissata ja minne ei. Sain mit� erilaisimpia vinkkej� miten narttu opetetaan sis�sisstiksi-pissassa py�ritt�misest� (mit� en kokeillut enk� ikin� tule kokeilemaan) siihen, ett� pit�isi itse tehd� tarpeensa koiran kanssa mets��n. Serkkuni neuvoi opettamaan k�skyst� tarpeiden teon ja se toimi.

Vappuna Iitu p��si vapaana mets�ss� juostessaan putoamaan pieneen lammikkoon pyydyst�ess��n ensimm�isi� p�rri�isi� ja sain k�vell� m�rk� pentu syliss� paitaan k��rittyn� kotiin itse ilman paitaa, onneksi ei tullut ihmisi� vastaan. :) Iitulle j�i vain kammo uimiseen, kahlailu on kivaa mutta vatsa ei saa kastua.

Kes� meill� meni kivasti matkustellessa, olimme muutamia viikkoja Lapissakin, miss� Iitu viihtyi hyvin isovanhempieni m�kill� ja rakastui siin� m��rin naapurin kuusivuotiaaseen l�nsisiperianlaikaan ettei ruokaansa malttanut sy�d� kun piti p��st� jo takaisin naapuriin. Juostuaan p�iv�n vapaana marjamets�ss� Onnin kanssa sain ensimm�ist� kertaa n�hd� Iitun oikeasti lopen v�syneen�, se ei en�� autosta jaksanut k�vell� m�kille. Porojakin n�htiin mutta Iitua ei kiinnostanut, katsoi vain h�lm�n� ett� mit�s j�nn�� noissa on. Junassa Iitu matkusti kuin vanha konkari, mit� nyt oli hieman erimielisyyksi� kumpi meist� nukkuu s�ngyss� p�� tyynyll�. Nelikuinen serkkupoikamme oli Iitulle jotain aivan k�sitt�m�tt�m�n pelottavaa, se ei uskaltanut tulla l�hellekk��n vauvaa.

�itini oli viikon Iitun kanssa viett�m�ss� leiriel�m�� ja Iitua parempaa leirikoiraa saa kuullemma hakea. Ja Iitu oli my�s tehnyt viikon sankarity�n. Er��n tyt�n kilpikonna oli kadonnut eik� sit� tahtonut l�yty� mill��n. Mit� tekek��n siin� vaiheessa t�ysin etsim��n kouluttamaton koirani, se haisteli �itini kehotuksesta kilpikonnan "repur�tti�", l�hti etsim��n, l�ysi ja haukkui kilpikonnan vieress� kunnes ihmiset tulivat katsomaan. Olin haljeta ylpeydest� kun kuulin tapauksesta.

Syksyn alussa tein kokeilumielell� Iitulle verij�ljen samalla kun Onnille. H�mm�stys oli suuri kun Iitu ei hetke��n ep�r�inyt, ponkaisi saman tien matkaan ja hyvin j�lkitarkasti suoritti koko j�ljen. Sin�ns� virhe minulta, Iitu alkoi seurata kaikkien el�imien j�lki� mets�ss� potenssiin sata ja nyky��n k�ytt�ytyy kuin mik�kin mets�styskoira. :) Syyskuun alussa l�ysimme vihdoin pitk�n etsinn�n tuloksena meille sopivan tokoryhm�n, miss� p��paino ei ole kisoilla vaan arkiel�m�n tottelevaisuudella. Olimmehan me jo aikaisemminkin treenailleet kaikkia perusasioita ja ne sujuvatkin loistavasti jos ei ole h�iri�tekij�it�. Alkuun Iitulle oli kauhean vaikeaa keskitty� minuun kun ymp�rill� oli paljon muita koiria ja ihmisi�, viereiseill� k�velykadulla meni koko ajan lenkkeilij�it� ja py�ri�.. Lihapullat olivat avainsana, jos heitt�isin lihapullan puuhun, Iitu varmaankin kiipe�isi hakemaan sen. Nyky��n saan hillit� Iitua matkalla treeneihin, se vet�� hullun lailla kun ei malttaisi odottaa. Iitu on haastava koulutettava mutta my�s hyvin palkitseva. Mik��n ei l�mmit� yht� paljon syd�nt� kun kulkee Iitun kanssa ja joku tulee sanomaan ett� harvoin noin nuori tytt� on saanut noin nuoren koiran tottelemaan noin hyvin. Onhan sitten toki p�ivi�, ettei yhteisty�mme suju ollenkaan ja lenkit on pelkk�� kiskomista ja s�nt�ily� mutta p��piirteiss��n niin kauan kun minulla on kivaa on Iitullakin ja se oppii ja tekee mielell��n. Ensi kev��n� olisi tarkoitus aloittaa agility, uskoisin sen olevan meid�n lajimme.

Vaikka Iitu osaakin olla raivostuttavan itsep�inen, kiero ja umpimielinen t�ystuho, joka sy� silppuaa keng�t edelleen v�lill� on se silti aivan upea koira, mamman oma rakas, joka avoimuudellaan ja leikkisyydell��n voittaa sympatiat puolelleen. Ikuinen vauva Iitu tulee varmaan aina olemaan, lempipuuhaa on maata sel�ll��n kuin pikkuvauva minun syliss� kun katson telkkaria tai luen lehte�, "kiusata" Onnia ja pyydyst�� p�rri�isi�.

Tahtoisinkin kiitt�� Lumotuulen v�ke� viisaasta, kauniista pikkutyt�st�mme.

Hauskaa syksy� toivottelee Saija, Iitu & Onni