Druidi
eli kotoisasti Lissu.
Druidi on v�rilt��n
musta, mutta nyt se on vaalentunut rinnan ja silmien ymp�rilt�.
Druidi oli tosi
utelias, v�h�n h�veli pentu. Kaikki mik� suuhun mahtui, pureksittiin ja sy�tiin
s�p�leiksi. Energiaa pennulta l�ytyi, jos mit�! Narttuna se oli tietenkin muita
mustia pentuja pienempi, muttei j��nyt leikeiss� lainkaan alle. Se varattiin
pennuista ensimm�iseksi, liek� uudet omistajat ihastuttanut kaunis v�ri vai Druidin
omaper�inen luonne? Joka tapauksessa uudet omistajat lienev�t pentuun tyytyv�isi�,
siihen viittaa ainakin hein�kuussa l�hetetty kirje: �Lissu on kasvanut t��ll�
m�kkimaisemassa ja siit� on kehittynyt vauhdikas, iloinen perheenj�sen, joka on aina
valmiina keksim��n uusia kepposia. Uiminen ei oikein miellyt�, vaikka toisaalta
tekisikin mieli pulahtaa sorsien kanssa laiturilta. Pari kertaa se on astunut harhaan
ja voi mik� uikutus vedess�! Mutta pian jo menn��n viivana pitkin rantakangasta niin
ett� sammaleet p�lly�v�t. Ensi viikolla on vuorossa toinen piikitys. Laitoimme
selk��n punkintorjunta-ainetta, niit� on jo ehtinyt pari tunkeutua turkkiin. Siisteys
on jo opittu. Ruoka maistuu ja samoin kunnon y�uni. Olemme pienten poikien kanssa
ottaneet Lissun mets�lenkille mukaan. Se pys�htyy aina tarkistamaan, ett� onhan
joukko kasassa. Olen yritt�nyt ottaa siit� kuvia, siis ulkon�k� on kovasti muuttunut
parin kuukauden aikana. Lissu on vain laukaisua nopeampi ja ehtii livahtaa omille
teilleen. Sen kasvot ovat vaalentuneet samoin rinta. Silmien ymp�rill� on tummat
�lasit� ja kuonon p��llinen tumma. Kaikki poikien pienet ja v�h�n isommatkin
kumipallot on puhkottu, mutta littanatkin ovat viel� hauskoja leikkikaluja. On
ehditty jo tutustua naapurin kanatarhaan verkkoaidan taka. Kyll� piti haukkua
selk�karvat pystyss� aidan takana p�llistelev�� kalkkunaa.� Toivottavasti n�emme Druidia my�hemminkin, ja tietysti sen omistajaa Ritvaa
perheineen.
|