Baabelin orjat

En halua väittää, että nämä tapaukset olisivat millään lailla ainutlaatuisia ja esiintyisivät ainoastaan tämän liikkeen parissa, mutta ottaen huomioon tavan, jolla tämän järjestön edustajat tuomitsevat kaikki järjestöön kuulumattomat milloin milläkin nimityksillä ja tuomioilla, niin mielestäni on hyvä, että kirjan kirjoittaja valottaa tapahtumia hieman kulissien takanakin. Kuudessatoista vuodessa kirjoittaja kohosi aika korkealle järjestön hierarkiassa, ja koki paljon sellaista, josta alimmilla tasoilla olevat eivät ole edes tietoisia.

Raamatuntutkistelusta:

"Muutto katkaisi hyvät ystävyyssiteeni Karliin ja hänen perheeseensä. Luulin heidänkin kokevan sen pettymyksenä, mutta jälkeen päin olen saanut kokea, että Jehovan todistajat ovat ystävällisiä ja auttavaisia yleensä vain niin kauan kuin kiinnostusta jatkuu tai kunnes kiinnostunut on saatu kasteelle. Raamatuntutkistelua ei nykyisin saa johtaa kauempaa kuin kuusi kuukautta, ja jos henkilöä ei sinä aikana ole saatu järjestön yhteyteen, lopetetaan tutkistelu hedelmättömänä ja siirrytään uusille apajille.
... Jokaisella julistajalla on paitsi tuntitavoite, myös lehti- ja uusintakäyntitavoite. Vuodesta vuoteen he tekevät tätä robotintyötään päätoimistosta, New Yorkin Brooklynista tulevien ohjeitten mukaisesti."

Ero "kypsien" ja "vähemmän kypsien" veljien välillä:

"Loma-ajan tienraivaaja lupautui raportoimaan vähintäin 75 tuntia. Se merkitsi, että oli käytettävä osa kesälomasta, jos aikoi saavuttaa tunnit. Kun seurakunnanpalvelija sitten päätti puheensa, hän mainitsi jokaisen kunnia-asiaksi tienraivauksen ja kehotti muita seurakunnanpalvelijoita näyttämään hyvää esimerkkiä julistajille ja nostamaan kätensä pystyyn merkiksi siitä, että he aikoivat osallistua tähän työmuotoon. Minunkin käteni nousi huomatessani neljän arvokkaan tuntuisen veljen nostavan kätensä. Tavallisesti työskentelimme kaksi julistajaa yhdessä, ja ajattelin nytkin saavani uutena avuttomana henkilönä kypsemmän veljen avukseni ihmisten oville. Mutta kun käännyin näiden neljän veljen puoleen kokouksen päätyttyä, sainkin kuulla, että heillä oli jo yhteinen suunnitelma lähteä Lappiin saarnaamaan lomatienraivaajina. Siellä kuulemma oli tarve suuri, kuten monilla muilla paikkakunnilla Suomessa, missä ei ole yhtään julistajaa. Oli siis suuri etu lähteä juuri sinne, ja niinpä minä tyhmyydessäni tuppauduin mukaan. Mutta minut tyrmättiin heti alkuunsa ja selitettiin, että autoon mahtui vain neljä. Kun ehdotin kahdella autolla menoa, minulle hienovaraisesti selitettiin, että majapaikat oli varattu vain neljälle. Lisäksi sain kuulla, että taipaleesta muutenkin tulisi niin vaikea, että ei olisi suositeltavaa ensikertalaisen tulla mukaan - joskus toiste sitten. Päätin olla näyttämättä pettymystäni ja ajattelin, että kaipa sitten yksinkin selviän täällä kotirintamalla.
... Sillä välin olivat toisetkin veljet saapuneet Lapista, ja he kertoivat laajasti, miten he olivat pahvilaatikoittain levittäneet kirjallisuutta kiinnostuneille ja kuuleville. Minäkin yritin heidän innoittamanaan kertoa omista kokemuksistani, mutta en osannut värittää niitä yhtä hyvin kuin he. Minulta puuttui sitä paitsi kertomisen taito jo senkin vuoksi, että kotikieleni oli ollut ruotsi. Pääasia kuitenkin oli, että seurakunnan taholta arvostettiin minunkin toimintaani ja halukkuuttani edetä suurempaan tietomäärään ja taidollisuuteen.
Myöhemmin sitten sain kuulla noiden neljän veljen todellisesta Lapin matkasta. Mahdollisesti olin silloin jo niin 'kypsynyt', että minulle voitiin kertoa mitalin toinen puoli. Niinpä kuulin, että he olivat ryypiskelleet ja pitäneet hauskaa Pohjanhovissa Rovaniemellä. Yksi oli jopa eksynyt tanssilattiallekin. Siihen aikaan en itse käyttänyt juuri lainkaan alkoholia, vaikka sen käyttöä ei järjestössä tuomittukaan. Osoitettiin, että viini tekee sydämen iloiseksi raamatunkin mukaan. Tosin seurakunta oli jakaantunut ehdottomasti raittiisiin ja alkoholia käyttäviin. Jälkimmäiset juhlivat salaa ja valikoidussa seurassa. Minut kelpuutettiin sitten ajan mittaan noihin jälkimmäisiin."

Russelilaiset vs. Jehovan todistajat:

"Sitten sattui tapaus, joka antoi minulle paljon ajattelemisen aihetta. Eräänä iltana Tampereen laitakaupunkia kierrellessäni tapahtui, että eräässä puutalossa vanha, herttainen rouva kutsui minut sisään. Hän sanoi tuntevansa hyvin opetukseni, koska oli itse russelilainen. 'Russelilainen', sanoin, 'sittenhän olette Jehovan todistaja'. 'Ei, en ole. Joskus kauan sitten meitä sanottiin kaikkia yhteisellä nimellä raamatuntutkijoiksi, mutta sitten joukkomme jakaantui.' Minulle oli aina väitetty, että Jehovan todistajat olivat ainoa uskonnollinen yhteisö maan päällä, joka ei ollut jakaantunut. Kerrottiin, että helluntailaiset ja adventistit olivat jakaantuneet useiksi eri ryhmittymiksi, koska heillä oli ollut sisäisiä ristiriitoja. Jos jakaumia oli, se merkitsi sitä, että heidän opetuksensa olivat ristiriitaisia eikä heihin soveltunut 1 Kor 1:10: '... että olisitte kaikki puheessa yksimieliset ettekä suvaitsisi riitaisuuksia keskuudessanne, vaan pysyisitte sovinnossa ja teillä olisi sama mieli ja sama ajatus.' Tuo vanhus kertoi, miten raamatuntutkijat olivat vuonna 1914 odottaneet Kristuksen toista tulemusta, koska sen oletettiin tapahtuvan suuren ahdistuksen yhteydessä. Maailmansota oli alkanut, mutta Kristusta ei tullutkaan eikä liioin Harmagedonia. Russel kuoli vuonna 1916 ja jätti kartuttamansa Seuran suuren omaisuuden seuraajilleen, jotka alkoivat heti taistella siitä. (Asiasta kertoo lähemmin McMillan kirjassaan 'Usko marssilla'). Sitten tuli päivä, jolloin Rutherfordista tehtiin keulakuva, presidentti. Hän ilmoitti Vartiotornin välityksellä, että Kristus oli tullut näkymättömänä ja johti nyt taivaasta käsin toimintaa maan päällä jäännöksen, eli uskollisen orja-luokan, so. Vartiotorniseuran kautta. Seurasta oli nyt tullut auktoriteetti, jota piti totella. Helsingissä oli myös tilaisuus, johon raamatuntutkijat olivat kokoontuneet ja heille oli ilmoitettu, että Vartiotorni oli kanava Kristuksen kautta Jehovaan. 'Koska me olimme oppineet, että Kristus itse on tuo kanava, välimies Jumalan ja ihmisen välillä, emme voineet hyväksyä Seuraa kanavaksi', nainen jatkoi. 'Mutta me näin ajattelevat olimme vähemmistönä, ja niin puhuja pyysi meitä toisinajattelevia siirtymään käytävän toiselle puolelle. Meille sanottiin, että olemme "pahan palvelijan luokka" ja että olimme alkaneet lyödä kanssapalvelijoitamme. Mutta tosiasia on', nainen jatkoi, 'että meidät ajettiin sieltä ulos ja meitä tavallaan lyötiin, koska emme voineet uskoa, että Seura olisi suurempi auktoriteetti ja kanava kuin Kristus itse.' He olivat vähemmistönä vastustaneet ovelta-ovelle kaupittelua. Bisnes alkoi levitä, ja ne jotka eivät halunneet kirjallisuutta levittää, erotettiin.
Kuulemani sai minut siinä määrin mietteliääksi, että menin kertomaan asiasta kierrosvalvojallemme, joka kuului itse tuohon 'jäännös'- luokkaan, jolla on taivaallinen ylösnousemustoivo. Hän selitti vanhuksen kuuluvan Saatanan joukkoihin, jonka luokse ei pitänyt mennä. Pahan palvelijaluokan jäseniä ei pitänyt edes tervehtiä."

Alkoholista:

"Kuten jo aikaisemmin mainitsin, seurakuntaan kuului kahdenlaisia ihmisiä, niitä jotka ottivat alkoholia ja niitä, jotka olivat absolutisteja. Edellisiä eli niitä, jotka eivät sylkeneet lasiin, oli kuitenkin enemmän, vaikka yleisenä sääntönä pidettiinkin, ettei ulkopuolisille ja julkisilla paikoilla saanut näyttäytyä humalassa. Eräs palvelija, liekö ollut siihen aikaan kirjallisuudenpalvelija, oli kerran hairahtunut lehtityöhön Keskustorille ja hänet oli sen seurauksena pantu koeajalle. Mutta neljän seinän sisällä, luotettavassa veljien seurassa sopi kyllä kallistella lasia. Koska en halunnut olla toisenlainen kuin muutkaan urhot, opettelin saman taidon ja huomasinkin pian päässeeni siihen kastiin, joka sai seurustella kierrospalvelijoitten, piiripalvelijoitten ja muiden silmäätekevien kanssa, sillä em. ryhmään minulla oli etupäässä kunnia kuulua siksi että olin se joka maksoi viulut. Minulle se tietenkin oli 'etu' kestitä noita palvelijoita, jotka vierailivat seurakunnissa. Viikoittain he siirtyivät aina uuteen seurakuntaan, ja taas oli jollain toisella 'etu' tarjota heille parasta mitä talossa oli. Mieluimmin he tietysti majoittuivat niiden ystävien luo, joilla oli varaa ja jotka eivät olleet vastakääntyneitä. Viinan höyryssä sai sitten kuulla kaikenlaista, ja koska halusin kuulla ja tietää kaiken, piti minunkin juoda, sillä eihän minulle muuten olisi mitään voinut kertoa. Sillä seurakunnassa kaikki pelkäävät kaikkia, niin kuin kommunistisessa maailmassa pelätään KGB:tä. Systeemi oli paljossa samankaltainen: toinen vakoilee toista. Yhteistä on myös se, että järjestöä ei saa moittia, se on tabu, kaiken arvostelun yläpuolella. Seura on erehtymätön, ihmiset eivät. Usein sanottiinkin, ettei tule tuijottaa ihmiseen, joka on epätäydellinen. Järjestö oli Jehovan, ja sieltä tuli valo. Unohdimme, että järjestökin koostui epätäydellisistä ihmisistä, vaikka sanottiinkin sen olevan Jehovan puhetorven.
Minä olin siis päässyt sisärenkaaseen ja myönnän, että vietimme hauskoja hetkiä vierailevien palvelijoiden kanssa. Mehän olimme hengellisesti vahvoja eikä meitä tarvinnut vahvistaa, joten sain puolestani tuon edun vahvistaa heitä - alkoholilla. Kerran oli taas tuollainen kierrospalvelijan vierailuviikko. Lauantai-iltana hänellä oli tapana pitää puhe ystäville ja seurakunnalle. Hän pitikin loistavan puheen siitä, miten meidän tuli valonkantajina tuottaa kunniaa Jehovan nimelle ja loistaa kansojen keskuudessa. Olimme maailmalle ainoa toivo ja valopilkku. Puheen jälkeen tämä palvelija, josta pidimme erittäin paljon, tuli meille saunomaan, ja saunan päälle tarjosimme hänelle lämmikkeitä. Olihan viikko ollut hänelle rasittava, ja hänkin oli ihminen, joka kaipasi rentoutumista. Sattui sitten sellainen vahinko, että hän rentoutuikin liikaa. Seuraavana aamuna hänellä oli niin paha krapula, ettei hän voinut liikahtaakaan ilman että hän heti oksensi."

Todistajien miljoonabisneksestä:

"Tosin on kenenkään vaikea myöntää, että hän on alkanut palvella Jehovaa pelosta ja itsekkyydestä: oman nahan pelastamisen vuoksi. Näin on kuitenkin käynyt monille, ja he ovat jättäneet kaiken tässä maailmassa, koulutuksensa, jopa omaisensakin elääkseen 'Uuden Maailman yhteiskunnassa' kartuttaen ja kasvattaen Seuran omaisuutta ja hankkien saarnaamistyöllään lisää uusia kartuttajia. Kukaan ei voi väittää, etteikö bisnes kukoistaisi Jehovan todistajien piirissä. Seurahan omistaa korttelikaupalla kiinteistöjä New Yorkin parhaimmilla paikoilla; lisäksi maatiloja, konventtihalleja, Valtakunnansaleja ja haaratoimistoja yli 200:ssa eri maassa.
... Vaikka meitä opetettiinkin sanomaan ovilla, että pyytämämme rahasumma peitti vain painatus- ja kustannuskulut, saatoimme ymmärtää, että voitto- osuus lehdistä oli varovaisesti arvioitunakin 50%. Olihan työvoima vapaaehtoista ja paperi- ja mustekulut pienet, kun tarvikkeet ostettiin suurissa erissä. Paljonko Seura lieneekään netonnut 'Totuus-kirjan' levittämisestä! Olihan sen painos muutama vuosi sitten [70-luvun alussa, kirj. huom.] jo yli 50 miljoonaa kappaletta. Puhumattakaan muista kirjoista, joita ilmestyy uusia joka vuosi. On käsittämätöntä, miten julistajat on saatu uskomaan, että lehtien ja kirjojen myyminen on alhaisten hintojen vuoksi pelkkää hyväntekeväisyyttä. Mutta niinpä meidät oli aivopesty uskomaan moniin muihinkin asioihin niin vahvasti, ettei mieleemme koskaan noussut pieninkään epäilevä ajatus. Korkeintaan saattoi ihmetellä jotain Vartiotornin opin selitystä. Mutta kaikelle oli oiva selitys: vanhurskaan polku on kuin aamurusko, joka kirkastuu kirkastumistaan täyteen päivään saakka. Toisin sanoen jos totuus joskus olikin samea, uskoimme sen aikanaan kirkastuvan, mutta itse emme saaneet lähteä sitä peukaloimaan. Uusi tieto tuli julki ymmärtäväisen palvelijaluokan välityksellä, joka tosin meille oli nimetön ja kasvoton, Brooklynissa työskentelevä satusetäporukka. Nämä sedät ovat kyllä Seuran historian aikana useammin kuin kerran profetoineet pieleen, mutta selitys on yksinkertainen: ihmisiäkin hekin vain ovat. Nousee vain mieleen ajatus, että jos Jumala käyttäisi heitä kanavanaan ja ohjaisi heitä henkensä avulla, niin tekisivätkö he jatkuvasti virheitä esim. vuosilukuja ennustaessaan?"

Todistajien opin muuttumisesta ja raamatuntutkistelusta:

"Mietin myös vuosituhansien aikana kuolleitten ihmisten kohtaloa. Aikaisemmin Vartiotorni-seura esitti, että kuolleilla, muinaisajan uskollisia profeettoja ja varhaiskristittyjä sekä tietysti Jehovan todistajia lukuunottamatta, ei ole ylösnousemusta. Mutta vuonna 1965 oivallettiin sitten äkkiä, että onpas sittenkin olemassa vääräin eli jumalattomienkin ylösnousemus. Ja että kaikki muutkin saisivat loppujen lopuksi ylösnousemuksen paitsi vedenpaisumuksessa kuolleet, väärät uskonnoitsijat ja 'pahan palvelijan luokka'! Ja nyt sitten selitetäänkin Hesekielin ennustusten valossa, että Harmagedonissa tapetaan niin tahalliset kuin tahattomatkin jumalattomat, kaikki tietämättömät ja yksinkertaiset, väärinjohdetut, vanhukset ja lapset mukaan luettuina. Mietin näitä asioita hiljaa mielessäni, mutta sitten ajattelin, että järjestön vaatimuksen mukaan ei pitäisi epäillä Jehovan kanavaa. Mutta nyt alkoi vakavasti epäillä niitä selitysteoksia, joita Seura vuosittain julkaisi ja joita tutkimme hartaammin kuin itse raamattua.
Nimitimme tutkisteluitamme raamatuntutkisteluiksi, mutta itse asiassa ne olivat Seuran omien julkaisujen tutkisteluita, ja niissä otettiin esille vain ne raamatunkohdat, jotka Seura oli valinnut tulkintaansa tukemaan. Näin ajatuksiamme muokattiin ja hallittiin ja olimme jo kauan sitten hyväksyneet - itseasiassa kasteestamme lähtien - sen tosiasian, että Brooklyn ajatteli puolestamme. Ykseydestä ja yksimielisyydestä tuli järjestön iskusana. Näitä sanoja voitiin soveltaa vain Jehovan todistajiin, ja tällä ajatuksella ylpeiltiin. Mutta yksimielisyys voi olla myös osoitus hengellisestä terrorista ja oman itsenäisen arvostelukyvyn riistosta. Omat luontaiset taipumukset ja impulssit täytyi tukahduttaa tai tylsyttää, sillä järjestö ei katsonut suopeasti mitään yksityisiä harrastuksia. Ne olivat 'ajanhaaskausta'."

Miten käy seurakunnasta erotetulle:

"Nykyisin tosin ohjaksia on hellitetty, ja tosi katumusta osoittava voi päästä rikkeistään koeajalla. Seura on myös antanut sen verran periksi, että erotetulle henkilölle saa poikkeustapauksissa antaa apua, sen sijaan että häntä kohdeltaisiin kuin ilmaa. Mitkä ovat tällaisia poikkeustapauksia? Toukokuun Vartiotornissa v. 1974 luvataan, että jos joku erotettu sisar on kokouksessa omalla autollaan ja hänelle sattuu rengasrikko, niin veljet voivat mennä häntä auttamaan, sen sijaan että odottaisivat jonkun ulkopuolisen tulevan apuun. Samoin jos Jehovan todistaja näkee erotetun veljen tai sisaren olevan merihädässä esim. kaatuneessa veneessä, hän voi mennä apuun. Mielestäni on päivänselvä asia, että hengenhädässä olevaa ihmistä pitää auttaa, oli hän sitten syntinen tai ei. Mutta Vartiotorniseuran mielestä ei näin ole ollut tähän päivään asti, koska valo kirkastui tässäkin asiassa vasta vuonna 1974. Mutta jos hengenvaarassa sattuisi olemaan luopio tai erilaisten mielipiteiden vuoksi seurakunnasta erotettu henkilö, niin tuskin auttavaa kättä ojennettaisiin. Poikkeustapauksiin kuuluvat ainoastaan sellaiset henkilöt, jotka tosin ovat erotettuja, mutta etsivät anteeksiantoa. Jehovan todistajain järjestö lienee siinä mielessä ainutlaatuinen uskonnollinen yhteisö maailmassa, että se uskaltaa ottaa omiin käsiinsä oikeuden rangaista jäseniään väärinteosta ja antaa heille tuomion, jonka langettaminen kuuluu yksinomaan Jumalalle."

Vielä kirjallisuusbisneksestä:

"On helppo ymmärtää, miksi Seuran teoksia jatkuvasti julkaistiin miljoonapainoksina. Tietenkin siksi, että olisi mitä myydä ihmisten ovilla. Ilmainen työvoima valmistaa nämä kirjat, ja ilmainen työvoima hoitaa niiden jakelun, kun on itse ne ensin lunastanut, jottei Seuralle tulisi korkotappiota. Viime vuonna [-74] julistajat myivät yli 22 miljoonaa sidottua kirjaa ja lähes 10 miljoonaa kirjasta ja yli 235 miljoonaa lehtien irtonumeroa 208:ssa eri maassa. Vartiotornissa (tammikuu 1975) mainostetaan Seuraa varsin epäitsekkääksi, kun 'se ei ainoastaan julkaisen raamattuja ja raamatun tutkimisen apuvälineitä, vaan auttaa sinua ymmärtämään raamattua johtamalla ILMAISEKSI kodissasi raamatuntutkistelua...' Vartiotorni-Seura ei anna ilmaiseksi mitään. Sen sijaan se on saanut 2 miljoonaa ihmistä uskomaan, että he pelastuvat Jumalan vihalta tottelemalla Jeesuksen seuraajilleen antamaa saarnaamiskäskyä: '... menkää ja tehkää opetuslapsia kaikkiin kansoihin kuuluvista ihmisistä...' [Ilmeisesti UM:n käännöksestä, ei löydy ainakaan Kirkkoraamatusta - kirj. huom.] Ja niin nämä menevät ja saarnaavat ja yrittävät saavuttaa lehti- ja kirjallisuustavoitteensa sen kiintiösysteemin mukaan, minkä kukin on etukäteen itselleen ottanut. Näin Seura käyttää heitä häikäilemättömästi hyväkseen pelotellen samalla lähestyvällä tuhotuomiolla, mikäli joku uskaltaa poiketa tieltä, väsyy tai ei säilytä 'nuhteettomuuttaan'. Järjestön sanotaan olevan Jehovan puhetorven, mutta on tuskin luultavaa, että Hän - Jehova - vaatisi sielumme pelastukseksi meiltä 10 tai 150 levitettyä Vartiotornia kuukausittain tai 10 tai 100 tuntia saarnaamista. Sitä paitsi eiväthän alkuseurakunnassakaan kaikki olleet julistajasaarnaajia, vaan siellä oli kaikenlaisia tehtäviä ja vain jokunen 'evankelistan virka'. Alkuseurakuntalaiset eivät myöskään omistaneet minkään järjestön osakkeita, heillä ei ollut valtakunnansaleja eivätkä he myyneet mitään."