Vuosi 1914 Jehovan todistajien opissa

Miksi juuri vuosi 1914 on niin käänteentekevä vuosi Jehovan todistajien opissa? Kirjastosta löytyy lievitystä tiedonjanoon: Seppo A. Teinosen kirja "Nykyajan lahkot" (1965) selvittää mm. tätä asiaa. (Kirjassa on muutenkin paljon mielenkiintoista luettavaa - Teinonen käsittelee noin sataa lähinnä länsimaissa vaikuttavaa lahkoa.)

Jehovan todistajien liike on sijoitettu Teinosen kirjassa kohtaan "lopun odottajia ja utopian rakentajia". Liikkeen alku keskittyikin paljolti Kristuksen tulemisen odottamiseen.

JT-liikkeen perustaja Russell teki laskelmia, joiden mukaan "Kristuksen näkyvä kuninkuus" alkaisi vuonna 1914. Tähän vuosilukuun hän pääsi seuraavasti (lainaus alkaa):

Eniten huomiota Russell kuitenkin herätti ennustuslaskelmillaan, joilla hän todisteli Kristuksen näkyvän kuninkuuden alkavan v. 1914. Miten hän pääsi tähän vuosilukuun? Kysymyksessä oli hänen mukaansa vuosi, jolloin "pakanain ajat täyttyvät" (Lk 21:24), ja nämä ajat hän laski vuodesta 606, jolloin Nebukadnesar hänen tietojensa mukaan -- historiallisesti oikea vuosi olisi 587 -- valloitti Jerusalemin ja vei Juudan pakkosiirtolaisuuteen. Tästä alkuvuodesta lähtien voidaan laskea "pakanain aikojen" pituus, jos muistetaan Lev 26: 16-18 kerrotut Herran sanat: "...minä kuritan teitä seitsenkertaisesti" ja havaitaan, että "seitsemän kertaa" on englantilaisessa raamatunkäännöksessä "seven times", joka voidaan lukea: "seitsemän aikaa". "Aika" taas tarkoittaa Russelin mukaan vuotta eli 360 vuorokautta, ja vuorokausi taas merkitsee symbolisesti vuotta. Kysymyksessä on siis 7 x 360 vuotta eli 2520 vuotta, josta saadaan vähentämällä 606 tulokseksi 1914. Sama vastaus saadaan myös tarkastelemalla Kheopsin pyramidia [miten, sitä Teinonen ei selvennä -- kirj. huom.], joka on Melkisedekin rakentama kivinen raamattu, johon on kätketty kaikki luonnontieteellinen, historiallinen ja uskonnollinen viisaus. Vuoteen 1914 päästään lisäksi esim. havaitsemalla, että ihmiskunnan historia kestää -- kun tuhatvuotista valtakuntaa ei oteta huomioon -- 6000 vuotta. Tällöin syntyy seuraava laskelma:
Aadamin luomisesta on vedenpaisumuksen loppuun 1656 v., siitä liittoon Aabrahamin kanssa 427 v., tästä lain antamiseen 430 v., siitä Kanaanin maan jakamiseen 46 v., tuomarien aikaa 450 v., kuninkaitten aikaa 513 v., pakkosiirtolaisuutta 70 v., siitä vuoteen 1 jKr. 536 v., ja tästä vuoteen 1873 on 1872 vuotta, mikä tekee yhteensä 6000 vuotta. Näin päästään tosin vasta vuoteen 1872, mutta jos huomataan, että syntiinlankeemus tapahtui kaksi vuotta luomisen jälkeen, saadaan tulokseksi vuosi 1874, jolloin Kristus palasi näkymättömänä ja josta alkoi 40 vuotta kestävä sadonkorjuuaika.

V. 1914 ja erityisesti sen lokakuun jälkeen tuli yhteisölle uusi "seulonnan" aika, kun tuhatvuotinen valtakunta ei saapunutkaan. Monet luopuivat seurasta, ja sen toiminta oli laskusuunnassa. Russell itse yritti selviytyä tilanteesta lähinnä kolmella tavalla. Hän viittasi ensiksikin ennustusten tunnettuun epätarkkuuteen, tai selitti, että ne täyttyvät vähitellen ja asteittain. Toiseksi hän muutti "Raamatun tutkielmiensa" ennustuksissa mainittuja vuosilukuja -- mikä käy selvästi ilmi vertailtaessa vuosien 1908 ja 1916 laitoksia toisiinsa. Kolmanneksi hän viittasi maailmansodan alkamiseen, minkä hän yhdisti Danielin kirjassa (12:1) mainittuun "ahdistuksen aikaan" ja myös lopun ajan Harmageddonin taisteluun.

Keskellä näitä vaikeuksia Russell kuitenkin kuoli 31.10.1916. Hänen seuraajakseen yhteisön johtoon valittiin Joseph Franklin Rutherford (1869 - 1942), joka oli syntynyt Missourin Boonvillessa baptistivanhempien lapsena, opiskellut lakia ja toiminut asianajajana ja jonkin aikaa erikoistuomarina -- sen jälkeen hän käytti "tuomarin" arvonimeä. Rutherford oli tutustunut Vartiotornin sanomaan jo v. 1894, ja hän oli toiminut yhteisön lainopillisena neuvonantajana vuodesta 1907. Hän yritti selittää vuoden 1914 pettymystä aluksi viittaamalla Ilm 11: 3-11 kerrottuun ahdingon aikaan. Tässä Raamatun kohdassa mainitut "kolme ja puoli päivää" tarkoittivat hänen mielestään kolmea ja puolta vuotta, jolloin oikea vuosi olisikin 1918. Toisaalta Rutherford opetti myös, että v. 1914 todella tapahtui jotain: saatana heitettiin ulos taivaasta ja sai aikaan maailmansodan.

Rutherford ryhtyi muutenkin kehittelemään Russellin oppeja, ja ensimmäiset korostusten siirtymiset näkyivät v. 1917 ilmestyneessä teoksessa The Finished Mystery (suom. "Täyttynyt salaisuus"), joka julkaistiin Russellin "Raamatun tutkielmien" seitsemäntenä niteenä, mutta heijasteli selvästi Rutherfordin ajatuksia. Kaikki tämä aiheutti vastustusta seuran piirissä. Eräät johtajat syyttivät Rutherfordia yksinvaltaan pyrkimisestä, seuran varojen väärinkäytöstä ja opillisista muutoksista, ja seurauksena oli jäsenten eroamista ja uusien yhteisöjen muodostumista. Seuran virallinen historiankirjoitus selittää tapahtumat seuraavasti:

"Sisäinen ahdinko kohosi huippuunsa huomattavan raamatullisen tapahtuman yhteydessä, Jehovan sanansaattajan Jeesuksen Kristuksen tullessa temppeliin tuomitsemaan keväällä 1918 ja erottamaan 'uskollisen ja ymmärtäväisen orja' -luokan 'pahan orjan' luokasta (Mal. 3:1-3; Matt. 24:43-51, Um). Näiden kahden ryhmän välinen juopa kasvoi yhä, ja 'pahan orjan' luokassa syntyi edelleen erimielisyyksiä, ja se jakautui alaryhmiin. Muodostui monia muita pieniä toisin ajattelevia ryhmiä, jotka olivat olemassa vähän aikaa ja sitten hävisivät." (Pätevät palvelijoiksi 1958, 307)

Vielä toinen lainaus hieman jäljempää, Teinonen kuvaa JT:n oppia:

"Nyt elävillä ihmisillä ei ole enää tilaisuutta päästä 144001:n joukkoon, sillä luku täyttyi jo v. 1931. He voivat kuitenkin päästä "suureen joukkoon" liittymällä Jehovan todistajain seurakuntiin, jolloin heidän on sanouduttava irti muista uskonnollisista yhteisöistä ja kieltäydyttävä asepalveluksesta ja äänestämisestä vaaleissa. Heidän on tunnustettava uskonsa upotuskasteessa, joka on samalla vihkimys "julistajaksi": jokainen Jehovan todistaja on aktiivinen saarnaaja. Seurakunnilla ei ole varsinaisia jumalanpalveluksia, mutta runsaasti muita esitelmä- ja työkokouksia. Ehtoollista vietetään muistoateriana vain kerran vuodessa, ja "vertauskuviin" eli leipään ja viiniin osallistuvat vain ne, jotka tuntevat kuuluvansa niihin 144001:een, muut ovat tilaisuuksissa vain läsnä. "Jäännöksen" lukumäärä vähenee jatkuvasti. V. 1963 oli ehtoollisenviettotilaisuuksissa läsnä koko maailmassa 1 693 752 henkeä, mutta vain 12 292 "otti osaa vertauskuviin". Jäsenten on pidättäydyttävä mm. tupakasta, veren käyttämisestä ravintona, verensiirtoon suostumisesta ja juopumuksesta. He eivät saa edustaa muita kuin yhteisön hyväksymiä oppeja, ja heitä neuvotaan olemaan lähettämättä lapsiaan korkeampiin oppilaitoksiin, joissa nämä voisivat saada vääriä vaikutteita.

Nykyisistä Jehovan todistajista toimivat irrallaan yhteisöstä Russellin kuoleman jälkeen irtautuneet ryhmät, jotka eivät hyväksyneet Rutherfordin uutta linjaa. Näistä syntyivät "Vapaat raamatuntutkijat" vuosina 1916-1917. Heillä ei ole yhteistä organisaatiota, vaan kunkin maan ryhmät toimivat erillisinä ja usein toisistaan riippumattomina yhteisöinä. Opillisena pohjana ovat lähinnä Russellin käsitykset, eikä jäseniltä vaadita välttämättä kirkosta eroamista. Russellin oppeihin nojautuu myös "Aamunsarastuksen raamatuntutkijain liitto" (Dawn Bible Students Association), johon kuuluu Jumalan valtakunnan pikaista saapumista korostavia raamatuntutkiskelupiirejä. Ryhmä julistaa sanomaansa painotuottein ja varsinkin radiota apunaan käyttäen; sen ohjelmaa esitetään yli 300 aseman välityksellä Yhdysvalloissa, Kanadassa, Euroopassa, Afrikassa ja Intiassa. "Maallikkojen kotilähetysliike" (Laymen's Home Missionary Movement) syntyi v. 1917. Se hylkää Russellin jälkeisen opinkehityksen, eikä sekään vaadi jäseniltään kirkosta eroamista."

Marko Jauhiainen

Tällä sivulla on käyty

kertaa 1.5.2000 alkaen.

Liisa Hämäläinen ([email protected])

Hosted by www.Geocities.ws