-galleria alla-


Nimi: Sharlus (Sarusantaneth)
Kutsutaan: Luci/Shar/Usva.
Ik�: 17. Syntyi kuunnuolen 11. pj569 (jos oikein laskin)
Skp.: Mj�s on.
Laji: Ihminen.
Kyl�/Jumala: Kuun kyl�/Meyash
Ammatti: K��rmeenmets�st�j� (kts. menneisyys). Hankkii elantona esim. toimimalla tallipoikana, auttaen pubissa/sep�n pajalla tai laulaen/soittaen kadulla.
Ratsu: Musta shirehevosori Yamalan (lis�� alempana).

Aseet/varusteet: Kahden k�den miekka, jossa on k�yr� ter�. Sen lis�ksi pieni kunaita muistuttava tikari piilossa vy�ll�, k�ytet��n harvoin. T�m�n lis�ksi musta liivi, joka toimii er��nlaisena panssarina. Sis�puolelle on laitettyu meri- ja lohik��rmeen suomuja suojaamaan syd�nt�, keuhkoja ja selk��. Kylki� ja rintaa suojaavat merik��rmeen suomut, selk�� taas lomittain sijoitetut lohik��rmeen suomut. Ulkoa p��llystettu mustalla kankaalla. Haarniskaliivi on kulkenut suvussa hyvin kauan, ja suomut on ker�tty kuolleilta k��rmeilt� tai niiden luolista.

Luonne: Periaatteessa varsin mietteli�s yksil�, voi vaikuttaa synk�lt� tai surumieliselt�. Vaihtoehtoisesti voi h�p�tt�� tuakoamatta suu leve�ss� virneess� -t�m� riippuu sek� seurasta ett� vuodenajasta. Auringonkauden aikoihin muuttuu hiljaisemmaksi kuin esim. kuukauden aikana. H�nen jo muutenkni ailahtelevaista luonnettaan siivitt�v�t raivokohtaukset joita h�n saattaa saada keskutelun k�ydess� kiivaammaksi, ja h�n purkaa raivonsa useimmiten l�himp�n� olevaan lohi- tai merik��rmeeseen. Kyseiset rodun edustajat eiv�t v�ltt�m�tt� ole tehneet h�nelle yht��n mit��n, vaan h�net on kasvatettu vihaamaan niit�.
Surumielisyys on my�s yksi huomiotaher�tt�v� piirre. Ei ole erikoista �hd� h�nen joskus istuvan yksikseen surullinen ilme kasvoillaan tuijottelemassa kaukaisuuteen. H�n on my�s yksin�inen susi -kaverit ovat ihan OK, mutta yst�vi� h�nell� ei sitten olekaan. H�n kyll� rient�� pelastamaan toverinsa oli pula mik� hyv�ns�, varmistaa ett� toinen on kunnossa ja saattaa jutella jonkin aikaa ennenkuin l�htee taas. Jos Shalin saa nauramaan, h�n pysyy varmasti hyv�ll� tuulella loppup�iv�n. Niin ett� t�llainen tapaus.
Lasten suhteen h�n on toivoton torvelo -h�n suorastaan inhoaa alle seitsem�n vuotiaita 'pikku pirpanoita', mutta kouluik�iset kyll� menev�t. My�s jotkin harvat alle 7-vuotiaat saattavat saada Shalista mukavan leikkitoverin kuukausina. Lapset onnistuvat saamaan h�nest� hyv�nkin toverin, jos ne eiv�t ole lellittyj� pikku pentuja, huuda ja paru koko aikaa, anna periksi heti ja tottelevat kun sanotaan.
Jos Shal sanoo ei, niin se silloin my�s tarkoittaa EI. Sama juttu kyll� -sanan kanssa. H�n k�ytt�� ximin kielt� l�hinn� yksitt�isiss� sanoissa ja rukouksissa. H�n rukoilee Meyashia joka kerta ennen yrityst��n tapapa lohi- tai merik��rmett�, Meyashin p�iv�n�, vanohana ja talvip�iv�nseisauksena. Uskonto on h�nelle kova sana.

Menneisyys: "K��rmeenkaatajien" suku sai alkunsa hyvin kauan sitten, noin vuonna pj345, eli yli kaksisataa vuotta sitten. Lohi- ja merik��rmeit� ei t�st� k�ynyt syytt�minen, kyseess� oli n�et vain puhdas erehdys. Sharin esi-is�n vaimo oli l�htenyt k�ym��n hautausmaalla oman is�ns� haudalla, kun er�s hyvin n�lk�inen parubuh�m� hy�kk�si t�m�n kimppuun ja tappoi h�net. Paikalle lenn�hti hyvin nuori, juuri aterioinut lohik��rme (melkein poikanen i�lt��n), jota kovasti kiinnosti nuoren naisen kultakorut, joita se kumartui irroittelemaan itselleen. Ep�onneksi naisen mies, lapset ja veli satuivat tulemaan paikalle, ja n�hdess��n lohik��rmeen veriset hampaat ja raadellun naisen, he tekiv�t liian h�t�isi� johtop��t�ksi�, ja surmasivat lohik��rmeenpoikasen voimalla, jonka saivat raivosta ja surusta. T�m� tappo her�tti l�hipiiriss� paheksuntaa ja kummastusta, mutta siit� Usvan esi-is�t viis veisasivat. Miehen psyykkinen tasapaino j�rkyttyi naisen kuoleman j�lkeen, ja t�m� tuli pikku hiljaa hulluksi. Mutta se ei ollut sekavaa horinahulluutta, vaan hulluutta, joka syntyy pakkomielteen aksvaess aihan liian suureksi, ja t�ss� tapauksessa pakkomielle oli kosto. Kosto kaikille lohik��rmeille. Kun naisen veli sai surmansa merell�, mies alkoi syytt�� merik��rmeit� ja kasvatti hulluudessaan lapsensa vihaamaan lohi- ja merik��rmeit�, ja teki harvinaisen selv�ksi ettei ollut periksi antamista ennenkuin viimeinenkin lohi- ja merik��rme oli saanut surmansa. Huonostihan siin� lopulta k�vi, ja mies ja t�m�n lapset saivat surmansa yritt�ess��n kaataa t�ysikasvuista lohik��rmett�. Suku kuitenkin jatkui, ja kaikki suvun lapset kasvatettiin samalla tavalla: ei lepoa ennenkuin viimeinenkin k��rme olisi surmattu. Sharlus sai my�skin kokea saman kasvatusmetodin, ja piti itsest��nselv�n� ettei meri- eik� lohik��rmeisiin ollut luottamista, ja siksi h�mmentyi n�hdess��n muiden osoittavan kunnioitusta noille olennoille. Kun h�n mainitsi siit� vanhemmilleen, h�n sai selk��ns�. Viisitoistavuotiaana h�n p��tti koulunk�yntins�, sai is�ns� vanhan miekan kouraansa ja perint�n� esi-isilt��n vanhan haarniskaliivin. T�m�n j�lkeen Usvan vanhemmat passittivat h�net elantoaan etsim��n, n�in suoraan sanoen.
Jonkin aikaa h�n teki tallipojan t�it� Kuun kyl�ss�, mutta l�hti istten etsim��n lohik��rmeit� kuten kuuluikin, ja harhautui pitk�n matkan uuvuttamana lopulta Auringon kyl��n, miss� pysytteli tuntemattomana ker�ten voimia paluumatkaa varten. Tuona aikana h�n tutustui muuan sotilaan tytt�reen, Lyarikseen. T�mkin tapaaaminen oli sattuman kauppaa, niinkuin melkein kaikki tapaamiset Usvan suvussa; poikaparka oli n�liss��n livahtanut talliin etsim��n ruokaa, ja l�ysi sielt� kaksivuotiaan mustan varsan, jolla oli kokoa kuin lehm�ll�. H�n tyk�styi t�h�n Tupsujalkaan joksi h�n sit� kutsui, ja alkoi k�yd� tallissa p�ivitt�in kunnes hevonen tottui h�neen ja alkoi h�rist� h�nelle tervehdykseksi. Kerran talliin tultuaan h�n kirjaimellisesti t�rm�si nuoreen vaaleahiuksiseen tytt��n joka oli ruokkimassa nuorta hevosta. Nuoret olivat ensin melkein toistensa kurkuissa kiinni, mutta yst�vyys samaan hevoseen pikku hiljaa l�hensi heit�, kunnes Sharlus l�hestulkoon muutti talliin. Edes puhev�leihin p��seminen oli vienyt kaksi viikkoa, ja yst�vystyminen pari kautta. Lyaris el�tti Sharluksen kotoaan nyysimill��n aterianrippeill�, ja Sharlus naamioitui kulkuriksi liian ison huppuviitan avulla, ja hankki rahaa katulaulajana. Kuten arvata saattoi lempi pikku hiljaa leimahti noiden kahden v�lill�. Vaan auta armias kun tyt�n is� sai tiet��! H�n oli ollut sotilasharjoituksissa ja kotiin palattuaan oli kummastellut miski vaimo oli yksin��n talossa, ja ajatteli moikata valkeaa varsaa tyt�rt� odotellessaan, ja saaui talliin huonona hetken� -kesken nuorten suutelemisen.
Usvalla ei ollut siit� hetkest� tarkkoja muistikuvia, kaiken tapahduttua niin nopeasti. H�n oli ollut t�ysin keskittynyt Lyarikseen, seuraavassa hetkess� v�l�hti miekka ja h�n v�isti p��h�ns� kohdistunutta iskua, joka kuitenkin viilsi syv�n haavan h�nen poskeensa. Lyariksen pid�telless� is��ns� Shar irroitti Tupsujalan pilttuustaan, hypp�si sen selk��n ja pakotti sen laukkaan tallista ulos. Lyaris hypp�si h�nen taakseen tallin ovella, ja kaksikko j�tti raivostuneen is�n taakseen -mutta vain hetkeksi. Shar ja Lyaris olivat ehtineet Syyssuistolle ennenkuin Lyariksen is� ilmestyi taas n�kyviin naapurin ruunikolla ratsastaen. Sade oli yltynyt kaatosateeksi, ja ep�toivoissaan Shar ohjasi nuoren hevosen joen kapeimmalle kohdalle ja painoi kantansa sen kylkiin saadakseen sen hypp��m��n. Siit� tuli melkoinen ilmalento, ja kun hevosen kaviot koskettivat vastarantaa, se sortui el�imen painosta ja koko konkkaronkka putosi jokeen. Shar muisti n�hneens� Lyariksen pel�styneet kasvot ennenkuin l�i p��ns� ja meni tiedottomaksi.
Usva her�si muutama tunti my�hemmin muuan ukkelin talosta, yksin. Musta hevonen jolla h�n ja Kyaris olivat ratsastaneet, oli ulkona lieassa. Mutta Lyaris oli poissa, hukkunut jokeen, ja Sharilla meni hetki tajuta tilanteen todellinen laita. "Pikku" hevonen piti h�net kuitenkin ty�n touhussa, eik� vanhus suostunut nostamaan sormeaankaan pojan avuksi ennenkuin t�m� saisi ajatuksensa kasaan, mink� vuoksi h�n pilkkoi puut, mets�sti ja kasvatti Yamalaksi nimenneens� varsan. Siit� tulikin lopulta vaikuttavan kokoinen, s�k�korkeudeltaan 184cm eli noin kuusi jalkaa ja rapiat.
Sahrin ollessa 16 h�n ratsasti Yamalalla Susimets��n, miss� vallaton hevonen pel�styi kruunukobraa, ja rynn�tess��n pakoon Sahr lensi sen sel�st� kuin lepp�keih�s. Tupsujalka harhaili Susimets�n portin luokse, ja j�i sit� ihmettelem��n. Kun Shar oli taluttamassa hevostaan pois, muuan keijuntapainen olento pujahti ulos portista, ja ennenkuin se sulkeutui Shar ehti kuulla p�tk�n Renos�n asukkaiden hoilaamaa laulua, ja tyk�styi siihen. Ongelmana oli ettei h�n itse p��ssyt tuohon maahan, ja joutui l�htem��n hieman pettyneen�.

Ulkon�k�: Sharilla on paksu, punertavanruskea tukka, jota h�n yleens� pit�� kiinni. Paljonpa siit�kin nyt on hy�ty�, sill� h�nen pitk� otsatukkansa on enemm�n tiell�. Kulmakarvat ovat kaarevat ja ohuet, silm�t sit� vastoin hieman kulmikkaat ja v�rilt��n tumman violetinsiniset. Iho on p�ivettyneen ruskea ja pehme�, oikeassa poskessa pitk�, ohut arpi. Oikeassa kyyn�rvarressa k��rmetatuointi (kts. gallerian 1 kuva), joka esitt�� kahta toisiinsa kietoutunutta k��rmelajin edustajaa; p��llimm�isen� punainen, hopeasiipinen lohik��rme joka n�ytt�� kuunsirpilt�, sen alla tummanvioletti merik��rme kaartuneena S:n muotoon. Niiden alla on viel� leve�ter�inen miekka. Pukeutuu mustaan haarniskaliiviin, sen alla valkoinen pellavapaita. Tummanruskeat leve�lahkeiset housut ja vaaleanruskeat nahkasaappaat, joiden varsi ylettyy l�helle polvea. Aseena kahden k�den k�yr�ter�inen miekka, jonka kuparinv�riseen nuppiin on upotettu mustasta kivest� tehty lohik��rmeen p��.

Yamalan Yamalan/Tupsujalka on suurikokoinen, musta shirehevosori, i�lt��n seitsem�n vuotta. Sill� on pitk� ja paksu aaltoileva harja ja h�nt�, ja otsatukka ulottuu melkein turpaan asti. P��t� koristaa leve� laukki, joka ymp�r�i my�s koko turpaa. Kaikissa nelj�ss� jalassa on t�yssukat (eli valkoiset jalat ja leve� viiva p��ss�), ja niiden pitk�t vuohiskarvat melkein peitt�v�t kaviot. Rakenteeltaan se on aika raskastekoinen ja lihaksikas, sill� on suora p��n profiili ja suuret lempe�t silm�t, ja sen kaviot ovat suuret kuin lautaset.
Luonteeltaan Yamalan on kiltti ja virkku, joka kulkee l�hes aina reippaasti korvat h�r�ss�, ja laukkaa mielell��n. Suuresta koostaan ja raskaasta rakenteestaan huolimatta sill� on hyvin matkaa voittava laukka, ja se kiit�� kuin tuuli vauhtiin p��stess��n. Se my�s vet�� mielell��n k�rryj�, mutta pit�� suurmepana hupina kun joku istuu sen sel�ss�, ja rauhallisilla iltalenkeill� se k��ntyy toisinaan katsomaan pient� kaksijalkaista yst�v��ns� sel�ss��n ik��n kuin varmistaakseen ett� toinen on yh� siell�. Hevonen on kohdannut merik��rmeen vain kerran, ja osoitti silloin rohkeutensa ja luottamuksensa pient� ihmist� kohtaan. Sill� on toki my�s huonoja p�ivi�, jolloin se on �ksyll� ja itsep�isell� tuulella kunnes saa paljon ruokaa eteens�.

Pelitt�j�: Engel
Pelipaikka: Lyahna Meyash Covaina

Galleria