Lisää kuvia foorumilla

Nimi: Daya (daija)
Sukupuoli: Kauniimpaa sukupuolta edustaa
Ikä Kuudentoista, seitsemäntoista tienoilla.
Rotu Mustahaltia
Kotipaikka -

Ulkonäkö: Daya on varsin tavallisen näköinen nuori neito -ellei oteta huomioon sitä pikkuseikkaa, että hän on albiino. Silmän pupillit ovat verenpunaiset, ja iirikset vaaleamman punaiset, ja niissä näkyy usein ilkikurinen pilkahdus. Tuuheat, puolipitkät hiukset ovat jyrkänvalkoiset ja kiinnittty kahdelle saparolle punaisilla nauhoilla, otsatukka roikkuu rennosti silmillä. Iho on niin vaaleanharmaa, että näyttää sekin valkoiselta. Kuunvalossa se saa sinertävän hohteen.
D on pitkä ja hoikka, mutta hänen ruumiinrakenteessaan on silti enemmän ihmismäisiä kuin haltiamaisia piirteitä. Pyöreähköissä kasvoissa on tietyä suloisuutta, ja vain punaisten silmien elämänkipinä kertoo tarkasti, millainen räiskyvä luonne hän onkaan. Hänellä on pieni, suora nenä ja kapeat huulet, korkeat poskipäät ja suipot korvat, jotka usein jäävät hiusten peittoon. Leuassa on pieni kuoppa, ja hymyillessä poskiin ilmestyy pienet hymykuopat. Hänellä on kapeat hartiat, mutta kohtalaisen lihaksikkaat kädet. Daya on ylpeä siitä, että on albiino, ja tuo sen esille pukeutumisessaan. Hänellä on valkoinen, punareunainen toppi, jonka helma on jossain puolen reiden tienoilla, ja sivussa oelvat halkiot yltävät lantiolle. Sen päällä on poncho, myöskin valkoinen punaisin reunuksin, suojaamassa olkapäitä palamiselta. Puuvillahousut ovat vaaleanharmaat, ja antavat hyvin liikkumisvaraa. Polveen asti ulottuvat saappaat ovat poikkeuksellisesti punertavanruskeat, ja tuovat jotain värivaihtelua albiinon sävy-sävyyn -pukeutumiseen. Vyötäröllään hänellä on leveä, punainen vyö, jossa kulkee kävtevästi mukana kolme pisintä tikaria (ks. 'aseet'). Vyön suureen, harmaaseen solkeen on kaiverrettu Rohanin hevosenpäätunnus.

Aseet: Dayalla on pakkomielle haalia tavaransa eri kansoilta, ja se näkyy jos ei pukeutumisessa niin sitten aseissa, joihin kuuluu viisi erimittaista tikaria ja jousi nuolineen. Lyhin tikareista on yksinkertainen kääpiötikari; puukahvaan kiinnitetty graniittikivi, joka on hiottu teräväksi. Toiseksi lyhin on kaunis haltiatikari, jonka helmiäiskahvaan on upotettu kolme sinistä kiveä kummallekin puolelle. Nämä tikarit ovat piilossa tytön saappaissa, ja toimivat eräänlaisina heittoveitsinä väistimen puuttumisen takia. Kääpiötikariaan hän tosin käyttää harvoin, ja syy taitaa olla sen lyhkäisyys ja kömpelyys. Muut tikarit ovat ihmisten tekemiä; kolmanneksi pisimmässä on lyhyt väistin, mutta suora ja jykevä terä. Toiseksi pisin on tehty Rohanissa. Se on musta, aaltoilevateräinen ja -kahvainen, väistin on pieni, joten sitäkin voi käyttää paremminkin heittämiseen kuin avuksi lähitaistelussa. Tikareista pisin muistuttaa pientä, yhden käden gondorilaismiekkaa, ja gondorista se on hankittukin.
Jousi on Dayan rakkain ja arvokkain esine. Siitä, mikä kansa sen on valmistanut, ei ole tietoa, sillä siinä näkyy vaikutteita sekä haltioiden että ihmisten tyyleistä. Tummanruskea jousi on liian pitkä rohanilaisten ratsujouseksi, mutta myöskin pitkäjousta lyhyempi, ja näin neidon helpompi käyttää. Jousen lisäksi Dayalla on kaksikymmentäviisi ruskeaa, suippokärkistä nuolta, jotka lentävät vajaat 390 kyynärää -keskiverto synkmetsäläisnuolen verran, kun taas normaali Rohanin nuoli lentää parisataa. Daya ei ole jousiampujana mainittavaa tasoa, mutta kiitos hyvän jousensa hän osuu useammin maaliin kuin sen ohi. Nuoliviini on valkoinen, sen reunat ovat taidokakasti koristellut, ja se kiinnitetään selkään parilla nahkahihnalla. Albiino on molempikätinen, minkä ansiosta hän pystyy käyttämään tikarejaan yhtä hyvin kummallakin kädellä.

Luonne: Villi ja vapaa Daya ei koskaan tunnu kasvavan kunnolla aikuiseksi. Hän ei kuitenkaan ole naiivi tai kypsymätön, päinvastoin -hänellä vain riittää energiaa ja postiivisuutta kohdata ongelmat sellaisina kuin ne tulevat, tai vain elää elämäänsä maailman pikku hiljaa muokkautuessa hänelle sopivaksi. Albiino on melko hyvä suostuttelija, ja hän usein yrittää saada kaikki muut tekemään mahdollisimman paljon hänen hyväkseen ennenkuin ryhtyy itse toimeen. Se ei kuitenkaan takroita, etteikö hän olisi hyvinkin omatoiminen ja tehokas, tai auttiais muita. Kyllä hän auttaa -jos vain hinnasta sovitaan. Albiino myös laskee mielellään luikuria, pursuaa ajatuksia ja työntää valkoisen nenänsä mielellään muiden asioihin, jos hän vaikka voisi vaikuttaa johonkin jotenkin. Väittelyyn hänen kanssaan ei kannata ryhtyä, sillä siitä (ja siitä johtuvista, alituisista näsäviisaista kommenteista) ei tahdo tulla loppua. Hän käy mielellään sanasotaa muiden kanssa, tai vaihtoehtoisesti ehdottelee arvausleikkiä ajantappamiseksi.
Daya tietää varsin hyvin olevansa melko kaunis kasvoiltaan, ja sitä hyödyntäen hän kietoo miehet kuuteen kertaan pikkusormensa ympäri jos katsoo hyötyvänsä siitä jotenkin. Hän osaa olla äärimmäisen rakastettava, lempeä ja kaikin tavoin miellyttävä henkilö, ja seuraavassa silmänräpäyksessä kivisydäminen soturi, joka polkee kaikki jalkoihinsa, ja muutnekin luonteeltaan ja teoiltaan mustahaltia isolla M:llä.
Hänestä on helppo pitää kun se hänelle sopii, mutta mahdoton omistaa. Sitoutuminen yhtään mihinkään on Dayalle myrkkyä, ja hän saattaa aivan hyvin tehdä puolet jsotain hommasta ja jättää loput muille jos se hänen mielestään vaatii liikaa sitoutumista. Tämän takia hänellä ei ole hevosta tai muita lemmikkejä.
Räiskyväluonteisena Daya haalii ympärilleen mieluusti 'ystäviä' (tarkoittaa tyyppejä, jotka ovat/saattavat olla hyädyksi) jotka pysyvät hänen vauhdissaan. Hänestä ei ole tukipilariksi sile, jonka maailma tuntuu romahtavan ympäriltä, mutta vauhtia ja vaarallisia tilanteita janoava sopii Dayan seuraan kuin nenä päähän.
Albiinona Dayaa on hyvin vaikea erottaa haltioista tai ihmisistä, etenkin jos korvat ovat peitossa. Tämän vuoksi hän leikkii mielellään ihmistä, haltiaa, puolhaltiaa tai mustahaltiaa, mikä nyt kulloinkin sattuu sopimaan. Häntä loukkaa hänen ihon- ja silmienväriinsa kohdistuva pilkka tai syrjintä, mutta hän ei näytä sitä, sillä tietää samankaltaisen pilkan kohdistuvan väripigmentin omaaviinkin mustahaltioihin.
Dayalla on kova hinku oppia. Hän haluaa aina opetella sen, mitä on nähnyt muiden osaavan -lukemaan, kirjoittamaan, miekkailemaan, mitä tahansa. Tunnepuolen taidot, kuten rakastaminen, eivät häntä kiinnosta, mutta hän ei myöskään moiti niitä joiden tunneskaala on suurempi kuin mustahaltioille yleensä tyypillinen teelusikallinen.
Daya liittää puheessaan toisinaan mukaan nye -sanan (äännetään nje tai nee). Se ei tarkoita mitään erityistä, vaan on pelkkä tapa, joka tulee esille vain silloin kun albiino on pirteä ja positiivisella päällä.

Menneisyys: Daya on perinyt albiinogeeninsä isältään, Dachilta, joka tytön äidin ohella oli puhdasverinen mustahaltia, mutta jonka suvussa melkein jokainen jäsen kantoi albinismigeeniä. Vanhempien rakkaus ei kestänyt pitkään; pian tytön syntymän jälkeen Dayan äiti lähti omille teilleen, ja Dachi kasvatti tyttärensä yksin, tehden alusta alkaen selväksi, että albiinomustahaltiana tytön elämä tuskin tulisi olemaan muuta kuin siedettävää. Friikkirotua, ja kummajainen jopa oman kansansa keskuudessa. Siitä huolimatta varttuminen toisen albiinon seurassa lisäsi Dayan itsetuntoa, eikä hän piitännut siitä mitä muut sanoivat.
Kaksikko asusti Sumuvuorten luolten örkkivapaissa osissa piilossa auringolta, jonka valossa he paloivat silminnähtävästi. Dachi oli hellämielinen mustahaltiaksi, eikä opettanut uteliaalle tyttärelleen aseista sen enempää kuin 'terävä pää menee vastustajan sisään', johtuen siitä että mies paheksui turhaa verenvuodatusta, ja tappoi ainoastaan riistaeläimiä pysyäkseen hengissä. Hän opetti Dayaa ampumaan jousella, sekä muutamia itsepuolustuskikkoja tulevaisuuden varalle. Kaiken muun (puhumisen opettelua lukuunottamatta) albiinotytär sai keksiä ja opetella itse, yleensä polttaa-kylmää -leikin ja kokemuksen avulla. Daya tapasi leikkiä tunneleissa ja seurata satunnaisia harhailijaörkkejä, joiden kielen hän pikku hiljaa oppi jotenkuten tuntemaan. Hän oppi myös liikkumaan ääneti, kätkeytymään varjoihin ja suunnistamaan pimeässä yhtä hyvin kuin Morian örkki, ja voisi melkein kuvitella tytön omaavan lämpönäön.
Daya asui isänsä kanssa kymmenvuotiaaksi asti, ja näiden kymmenen vuoden ajan joka ilta Dachi kertoili tyttärelleen tarinoita ulkomaailmasta -tyttö kun oli aina asunut luolastossa, turvassa auringon polttavilta säteiltä. Eniten Dayaa kiinnosti muiden kansojen kulttuuri ja historia, ja hän saattoi isänsä usein epätoivon partaalle loputtomalla 'kuka-mitä-missä-milloin-miksi' -kysymysten tulvalla. Kaikki kansat kiinnostivat häntä yhtä paljon, ja hän löysi niistä jokaisesta jonkin kiinnostavan ja/tai hyödyllisen puolen, jota sovelsi arjen askareissa.
Dayan täyttäessä kymmenen hänen isänsä lopulta osoitti luolan suuaukkoa, ja totesi että nyt riitti yhdessäelo, ja että tyttären olisi aika ottaa elämä omiin käsiinsä ja kasvaa aikuiseksi. Sitä seurasi raivokas vastalauseiden tulva, joka päättyi siihen että Dachi tarttui tytärtään paidankauluksesta ja viskasi tämän ulos. Se oli kahden albiinon lorun loppu, ja Daya valloitti itselleen pienemmän luolan etelämpänä, jossa hän asui parisen vuotta, saamatta kuitenkaan mielestään ulkomaailmaa tai Dachia. Ero sympaattisesta ja huolehtivasta isästä ja sitä seurannut yksinäisyys kävi kiivasta kamppailua albiinomustahaltian sisällä, kunnes jääräpäisempi puoli voitti, ja Daya jätti luolansa, vaeltaen tunneleissa kunnes löysi uloskäynnin. Hän joutui odottamaan puoli päivää jotta aurinko olisi laskenut ja hän pystyisi menemään ulos, mutta sitä seurannut henkeäsalpaava tunne kun kuunvalossa kylpevä maisema vailla rajoja levittäytyi kokemattoman neidon eteen oli odotuksen arvoinen, ja hän hylkäsi Sumuvuoret sen enempää ajattelematta.
Hän kulki sinne minne nenä näytti, ja löysi kodin Rohanin pohjoisosista, missä kaikki tunsivat hänet ihmistyttönä, ja poikkeuksellisen omapäisenä ja näsäviisaaa sellaisena. Hän oppi ratsastamaan ja käsittelemaan jousta ja peistä hevosen selästä käsin, mutta siltikään ratsastus ei ollut hänen juttunsa -hevonen vaati liikaa aikaa, ja asuttuaan kolme vuotta Rohanissa oli hänen vuoronsa todeta, että nyt riitti. Noiden vuosien jälkeen hänellä ei ole ollut varsinaista kotia, ja se sopii tälle kahlitsemattomalle sielulle paremmin kuin hyvin.

Kenen ääni kuuluu: Dayan ääntä vastaa melko osuvasti Cascada.

"Tunnusmusiikki":
Green Day - Boulevard of Broken Dreams
Cascada - Wouldn't it be good

Pelittäjä: Engel

Pelipaikka: Middle-Earth RPG