Oli rauhaisa ja poutainen hieno p�iv�. Karhuja ei ollut, koska ne
oltiin ajettu etel��n. Yksik��n ihminen ei ollut vuoteen henke��n mets�ss�
menett�nyt.
Samaan aikaan Gin katseli kuinka h�nen laumansa uros, narttu ja pentu
koirat leikkiv�t lammella, jossa Benizakura oli aiemin kuollut.
Ainoastaan Moss murehti, koska heist� oli tullut Benizakuran kanssa ylimm�t
yst�v�t. Osa aikuisista koirista otti aurinkoa rannalla, kun taas muut
aikuiset ja pennut pulikoivat. Kaikilla oli jotain sy�t�v��. Heh... Siin�
oli koirien vuosituhannen piknik.
Pian rupesi h�m�rt�m��n ja kaikki l�htiv�t odottelemaan huomista, uutta
piknik reissua Shikokuun. Tuli y� ja kaikki k�viv�t levolle.
Gin ei nukahtanut. H�n kuunteli niin tarkkana hein�sirkkojen sirityst�.
Pian h�n kuuli askelia mutta ei koiran askelia. Gin j�hmettyi
paikoilleen. Pian pusikosta kuului ��ni: - Gin... Gin... tule t�nne.
Gin alkoi varovasti k�vell� kohti pusikkoa. Pusikossa oli Daisuke. Gin
oli shokissa ilosta.
Gin nuoli Daisuken haavaa k�dess�. Silloin Daisuke sanoi jotain, mist�
Gin tuli todella iloiseksi. Daisuke sanoi. - Me rakennamme m�kin tuohon
lammen viereen. Olet aina koirinesi tervetullut sinne. Oveen tulee
koiranluukku niin kaikki p��sev�t pakkas�in� sis�lle.
Niin kului vuosi ja talvella kaikki koirat olivat kyll�isi�, koska
Daisuke p��sti heid�t aina m�kkiins�. Ja loukkaantuneet saattoivat olla
m�kiss� vaikka kuukausia putkeen.
