23.5. Pikkumiehet olivat hetken aikaa hiukan hämmennyksissään karvaisista patukoista, jotka yhtäkkiä ilmestyivät heidän omanaan pitämäänsä pesälaatikkoon... ihmetykset unohtuivat kuitenkin nopeasti ja meno on jälleen kuin laukkakisoissa konsanaan!

28.5. Jotta pennut oppisivat sietämään myös vieraiden ihmisten käsittelyä, olemme pyytäneet kavereitamme viime viikkoina usein kylään. Käytöstavat ovat vielä hiukan hakusessa, mutta niinhän ne usein ovat, kun on kysymys nuorista pojankoltiaisista. Uusiin ihmisiin on kuitenkin opittu jo luottamaan jo niin paljon, että (hoh-hoijaa*...) sitä voi hetkeksi jopa ummistaa silmänsä...

2.6. Lassin tulevat vanhemmat, Tomas ja Ika, kävivät tutustumassa villikkopoikaansa.

13.6. Veljeksillä on 11 viikkoa lasissa. Pennut ovat siinä iässä, että ne leimautuvat voimakkaasti ihmisiin: istuessani tässä Leevi pyrähti syliini vallaten paikan suvereenisti ja suorastaan omistajan elkein viisivuotiaalta kastraattikolliltamme. Tämän jälkeen Leevillä oli selviä vaikeuksia päättää istuakko, maata rötköttääkkö, kierähtääkkö sievälle kiepille minun leukani alle vai tehdäkö näitä kaikkia yhtäaikaisesti. Kaikkea tätä säätämistä säesti yhtäjaksoinen ja voimakas kehräys. Pienen kissan luottamus ja rakastamisenhalu ovat ylitsevuotavia. Vaikka tiedämme, että pojat pääsevät hyviin ja rakastaviin koteihin, silti tässä kohtaa hiipii pieni suru puseroon: ihanista ja hyväluonteisista pennuista on aina kova paikka luopua.