...SPEKTRAALISEN K��RMEEN KUUN MIETTEIT�

K��rme mayojen kalenterissa on el�m�nvoiman ja vaiston symboli. Spektraalinen
sointu tuo mukanaan vapautuksen ja toisaalta hajoittamisen, muutoksen.

AIKUISTEN OIKEESTI

I�t ja ajat ihminen on miettinyt "mik� on totuus". T�m� aihe on tullut viime vuosina esiin yh�
enemm�n my�s televisiossa ja ylip��t��n mediassa. Kysell��n mihin meid�n tulisi luottaa
ja mihin ei. Television ohjelmatarjonnassa on siirrytty k�sittelem��n valehtelemista,
huijaamista ja vastaparina totuutta. Niinsanotut reality-sarjat ovat vain yksi muoto t�t�
totuuden kanssa l�tr��mist�. Totuudesta puhuminen n�kyy niin mainoksissa kuin
asiaohjelmissakin. Sit� on joka puolella.

Kysymys ei ole ainoastaan siit� voimmeko luottaa kaikeen ymp�rill� olevaan vaan
pohdimme my�s sit� voimmeko luottaa itseemme ja omiin arvioihimme.

Mist� t�m� kaikki sitten alkoi? Miksi ihminen kaipaa totuutta?

V�itt�isin, ett� asialla lienee yhteys siihen ett� olemme tietoisia olentoja.
Me yksinkertaisesti k�yt�mme j�rke� ja j�rki kyseenalaistaa sek� kyselee.
Totuuden etsiminen l�htee liikkeelle siit�, ett� j�rki t�rm�� ristiriitoihin ja yritt�� sitten
selvitell� noita ristiriitoja parhaalla mahdollisella tavalla

Mik� sitten synnytt�� ristiriidan? Ehk� jokin asia ei vastaa kokemuksiamme.
Sellainen saattaa synnytt�� aika helpostikin ristiriidan. Jos kuitenkin tarkemmin
ajattelemme asiaa, niin kaikki ristiriidan synnytt�neet tapahtumat eiv�t suinkaan liity aina
omiin kokemuksiimme. Useimmat ristiriidat liittyv�tkin oletuksiin. Olemme sis�ist�neet,
ett� jokin asia on tietyll� tavalla ja kun sitten tapahtuukin jotain aivan muuta, menemme
h�millemme ja j�rki alkaa esitt�� kysymyksi��n.

Valhe on varsin usein jotain sellaista, joka on risitiriidassa omien k�sitystemme kanssa.
Totuus taas sit�vastoin on tasapainossa omien ajatustemme kanssa. Kyse onkin
taspainon tilasta. T�m� on se totuus, josta k�yt�mme nimityst� "oma totuus" eli
suhteellinen totuus. Se on aina kiinni siit� kuka sit� on j�rkeilem�ss�.

Sitten p��st��nkin itse asiaan, siihen perimm�iseen totuuteen. T�ss� vaiheessa ajatukset
p��ss�ni kiihtyv�t sellaista tahtia, ett� pieni j�rkiparka on l�hes h�diss��n ja ehdottaa
minulle kahvin mittaista taukoa. "Sin� et selvi� t�st� kunnialla...liian iso urakka!" Se kiljuu
korvaani. Mutta sitten kumpuaa esiin jostain syv�lt� tuo sis�inen tuntemus, joka kertoo minulle,
ett� kyll� min� johonkin suhteelisen oikeaan ajatukseen p��dyn kunhan vain rauhoitan mieleni
ja kuuntelen sit� sis�ist� ��nt�ni. "Mik� sis�inen ��ni?" Kysyy j�rki. No ne vaistot...intuitio...
se osa ihmist�, joka kuopattiin sivistyksen jalkoihin. Ja nyt j�rki vasta innostuukin "Miten niin
kuopattiin sivistyksen jalkoihin?"

Menn��np� ajassa taaksep�. Kuvitelkaa, ett� edess�nne on videonauhuri ja kelaatte
videon nimelt� ihmisen historia aivan alkupuoliskolle ja laitatte sitten nauhan py�rim��n.
Seuraatte filmininp�tk��, jossa hyvin alkukantaiset ihmiset puuhastelevat kaikenlaista kivaa.
Mets�st�v�t el�imi�, poimivat mustikoita ja istua k�k�tt�v�t nuotion ��rell� j�rsien mit� nyt
sitten k�dess� sattuu olemaan. Miettiv�tk� he mit� on totuus? Sit� emme voi tiet��.
Emme n�e heid�n ajatuksiaan N�emme kuitenkin, ett� heid�n tekemisens� on hyvin loogista.
Siin� he sy�v�t, jotta pysyv�t hengiss�. Kaikki n�ytt�� leppoisalta ja tarkoituksenmukaiselta.

Sitten kelaamme videota roimasti eteenp�in ja p��dymme kuvaan, jossa jonkun muinaisen
kaupunkivaltion asukkaat puuhastelevat arkiaskareitaan. Touhu onkin jo paljon mutkikkaampaa.
Vaihdetaan tavaroita, rakennetaan yhteisty�ll� taloja ja kuunnellaan kanssaihmisten jorinoita.
Katukuvassa n�kyy torimyyji� saviastioineen ja sitten jostain sy�ks�ht�� vaikkapa hevosten
vet�m�n� jokin muita t�rke�mpi henkil� paikalle. Joku sellainen jota kutsutaan kuninkaaksi
tai papiksi. Paikalle sopivasti osunut lapsi kysyy ��neen "Kuka tuo on? ja vastaus l�ytyy
monesta suusta. �iti kertoo lapselleen, ett� siin� on mahtava kuningas, veli selitt��, ett� paikalle
tullut henkil� on taitava hevosmies ja is� selitt��, ett� kyseess� on suuri mahtailija, joka m��r��
ihan liikaa sit� mit� muut tekev�t. N�k�kulmia on monia ja lapsi painaa mieleens� kuulemansa asiat.

Mutta mik� on perimm�inen totuus? V�itt�isin, ett� perimm�inen totuus on jotain, mik� on kulkenut
mukanamme l�pi ihmishistorian, totuus erottaa hyv� ja paha toisistaan...ei suinkaan j�rjen kautta
vaan tunteiden kautta. Sen pienen tunteen kautta, joka tuo esiin ristiriidan tai tasapainon tuntemuksen.

Perimm�inen totuus ei ainakaan voi olla samanlainen muilta kuultu totuus kuten esimerkiss� olleen
lapsen kuulemat "totuudet". Neh�n olivat loppujen lopuksi vain muiden ihmisten mielipiteit�.
Tuo lapsi muodosti aivan varmasti my�s oman mielikuvansa siit� kuka tuo paikalle tullut henkil� on.
Sit� emme voi tiet�� mitk� mielipiteet vaikuttivat h�neen ratkaisevasti vai keksik� h�n kenties
asiaan aivan oman n�k�kulman, lapsilla kun on niin vilkas mielikuvitus.

Ehk� vastaus l�ytyykin "aikuisten oikean" vastaparista, nimitt�in "lasten leikisti"-ajatuksesta.
Lapsille kaikki on totta, leikitkin...ainakin tiettyyn ik��n saakka. Lasten leikisti k�tkee sis�lleen
perimm�isen totuuden, nimitt�in aitouden. Se on el�mys jonka koemme, kun tunnemme
ett� jokin on totta.