Hei!

Olen Anga Vihtilä, sipoolainen kahden aikuisen lapsen äiti joka tällä hetkellä asustaa punaisessa talossa yhdessä neljän koiran kanssa. Rotuja on kaksi, pyreneittenmastiffi ja katalonianpaimenkoira.

Olen miltei koko ikäni eli kohtapuolin 50 vuotta ollut ”eläinhullu” (puuhaillut omien ja lainakoirien parissa ihan pienestä asti). Ensimmäinen koirani oli perheeseemme Gitta Ringvallin kennelistä hankittu kk kettuterrieri, Black Spot Orsine joka valitettavasti kuoli aivan liian nuorena kohtutulehdukseen.  Tämän jälkeen kului muutama vuosi jolloin kotieläiminä oli pieniä ”tanssihiirä”. 70-luvun alussa sain sitten kauan kaipaamani koirakaverin norwichinterrieristä Black Sport Op Drop joka oli Gitan maineikkaan Crackerin poika. Op Drop eli 15 vuotiaaksi. Vuoden 1987 kesän kynnyksellä minun oli tunnustettava etten pysty olemaan ilman koiraa. Oltiin perheen kanssa muutettu maalle asumaan joten ajatuksena oli hankkia vähän isompi koira, kun tilaa oli ja toiveena oli löytää pihavahdin ominaisuuksia omaava rotu.

 

Brookhams Fiesta eli Esta oli minun ensimmäinen pystiffipentu ja ensimmäisestä Suomeen syntyneestä pentueesta jonka vanhemmat olivat Leon de la TTR tai tuttavallisemmin Perro, Martti Riukulan Espanjantuonti (Perro oli olemukseltaan rauhallinen ja luonteeltaan mahtava) ja

Tiburcia de la TTR tai tuttavallisemmin Donja (Donja oli varautuneempi mutta erinomainen äiti pennuilleen).

Estan myötä harrastukseni laajeni kattamaan pyreneittenmastiffikerhon perustamisen ja pystiffilehden toimittamisen, toimintasääntöjen rustaamisen ja muuta koiramaista toimintaa.

Ajatus pentueen kasvatuksesta heräsi ja niin hain kennelnimen 80-luvun lopulla.

Vähällä työllä Estasta kasvoi aivan upea rauhallinen mutta omalla tavallaan itsevarma peruspystiffi. Estan kanssa käytiin  perustottelevaisuuskoulussa joka sujui mitä mainioimmin. Perusasiat olivat kunnossa miltei heti. Esta oli todella nopea oppimaan. Istu, seuraa ja paikka käskyt sujui kuin tanssi silloin kun Esta oli sillä päällä.

Estan kanssa kävin myös näyttelyissä ja Esta olikin ensimmäinen Suomessa syntynyt muotovalioksi valmistunut pystiffi. Estan lonkat oli todella huonot E2, lonkat ei tästä huolimatta vaivannut , tietenkin huolehdin että Esta pysyi suhteellisen hoikkana ja hyvässä lihaskunnossa.

 

Jariwa's Excalibur, tuttavallisemmin Buttis muutti meille keväällä vuonna 1990 puolivuotiaana. Muuttaessa meille Buttis oli pelkkää jalkaa ja päässä ihana pentuinen karvalakki. Buttiksen kanssa en tarvinnut erikseen käydä  missään peruskoulutuksessa sillä Buttis apinoi kaiken minkä esta teki. Kun lenkillä käskin Estan vierelleni Buttis noudatti samaa käskyä ihan omaehtoisesti. Buttis hurmasi kaikki tapaamansa ihmiset. Ilme oli sen verran mahtava että yksi sun toinen olisi ostanut hänet jos vain olisi ollut myynnissä.

Kerran näyttelyssä eräskin "ulkolainen pohatta" tarjosi 3 kertaisen hinnan ja kun en ollut valmis myymään lähti vielä korottamaan hintaa, ei millään uskonut ettei ole myytävänä.

Buttis nautti näyttelyistä ja kahmikin sertejä ja rotunsa paras titteleitä sen verran tiuhaan että lopulta oli jäätävä kotiin ja annettava toisillekin mahdollisuus.

Buttiksen luo tuli kesällä 1991 "neiti" Vaasasta kosioretkelle, olikin tarpeen sillä kotikumppanilla Estalla ei ollut tarkoitus tehdä pentuja kun nuo lonkat olivat niin huonot.

Buttikselle ja Sirulle syntui kaksi pentuetta.

Buttis kuoli ihan liian nuorena, ei ehtinyt täyttää edes 6 vuotta kun ärhäkkä haimasyöpä ja siitä seurannut vatsakalvon tulehdus iski. Koko Buttiksen suuri ihalijajoukko oli surun murtama monta kuukautta.

 

Acierto eli tuttavallisemmin Muffe oli Buttiksen ja Sirun ensirakkauden hedelmä jonka näin ensimmäisen kerran sen ollessa viikon vanha. Oli sellainen jytkyniskainen typykkä että meikäläisellä sydän suli siihen paikkaan.

Muffen ollessa pentu se näytti enemmän mastiffimaiselta mäyräkoiralta... sillä oli pitkään ihan suhteettoman lyhyet jalat muuhun mastiffimaiseen kokoonsa nähden. tämä kyllä korjaantui myöhemmin. Muffen kanssa harrastin tokoilua ja pelastuskoiratoimintaa. Oltaisiinkin varmaankin jatkettu ihan loppukokeisiin asti jos olisin saanut Muffen haukkumaan käskystä mutta kun se ei onnistunut ja ilman haukku-ilmaisua ei oltaisi läpäisty tuota loppukoetta. Muffe oli mitä mahtavin raunio-treeneissä.. katseli kuinka muut malveluskoirat hötkyili pitkin kenttää ja kun oli Muffen vuoro se rauhallisin ottein haki vainun ja ilmaisi maalimiehen ilman suurempaa ongelmaa.

Vuonna 1993 syntyi Muffen ainoa pentue josta sijoitin siskolleni yhden pennun Bindlestiffs B'Amazedin. Kaikki pennut saivat aivan upeat kodit jossa ymmärrettiin toiveeni että koirat lonkkakuvataan ja mahdollisuuksien mukaan viedään myös näyttelyihin jotta pystyisin oppimaan lisää tästä ihanasta rodusta.

Muffen ja Hemmon pennuista kasvoi todella upeita pyreneittenmastiffirodun edustajia josta Emma vielä osallistuu näyttelyihin kunnioitettavassa melkein 12 vuoden iässä!

Sijoitin siskolleni jalostuskäyttöä varten Bindlestiffs B'Amazedin, Skrållanin, jolla sittemmin on ollut yksi pentue.

Bindlestiffs Bailiff, Baffi, oli upea todella kookas uros jolla oli hyvin erikoisen harmaat läikät. Baffi oli todellinen pystiffi joka muutti muutamaksi vuodeksi isäntänsi kanssa Espanjaan asumaan. Baffille syntyi yksi pentue Toorum Lunan kanssa.

Bindlestiffs B'cool, Ama, oli todellinen showdog joka pärjäsi hyvin näyttelyissä.

Bindlestiffs B'Gutsy, Häkkinen, nauttii olostaan tilan vahtina eikä ole kaivannut liiemmin näyttelyitä.

 

 

Skrållanin pentueeseen  Guillibaxo de la TTR kanssa syntyi pennut: B’Stiffs Eximia, B’Ingenious, B’yum-yum, B’Gigantic, B’Amorous ja B’Imposing jotka myös saivat aivan upeat kodit.

B’Stiffs Eximia tuttavallisemmin Mymlan/Nynny jäi minulle kasvamaan. Minun tarkoituksena oli jatkaa jalostustyötäni Mymlanilla mutta en hyväksynyt sitä jalostukseen. Nynny kun on sellainen yli-energinen pystiffipakkaus jolla mielestäni on turhan vahva vartiointivietti.

B’Ingenious tuttavallisemmin Midi,on tällä hetkellä ainoa takaisin Espanjaan viety pystiffi joka muutti Rafael Malo Alcrudon kenneliin jossa Midille syntyi pentue josta Rafalla tällä hetkellä Espanjan valio uros De Salsas de la TTR, jalostuskäytössä.

Midi asustaa nyt kennel Can Cabotissa jonka nimiin on syntynyt muutama pentue josta Floc De Can Cabot on pärjännyt tosi hyvin sikäläisissä näyttelyissä ja on jo toinen Midin pentu joka saavuttaa valioarvon Espanjassa. (Valionarvon saavuttaminen Espanjassa on paljon tiukemmassa kun täällä Suomessa) B’Yum Y’um, tuttavallisemmin Pepsi oli pentueen kuopus joka syötettiin tuttipullolla jäi kotiin siskolleni. Pepsi on kaikin puolin kaunis vankkarakenteinen narttu mutta ei täytä jalostuskriteerejä koska on hyvin herkkävatsainen johtuen tuon tuiki tärkeän ternimaidon puuttumisesta ihan vauvana.

B’Gigantic eli Max muutti Suolahdelle ja on kunnostautunut näyttelyissä. Maxilla on pentue Rantatuulen Manuelan kanssa.  B’Amorous eli Oodi on myös muotovalio joka hurmaa kaikki upealla harmaalla jytkeällä olemuksellaan. B’Imposing eli Dino muistuttaa ehkä eniten äitiinsä  puolestaan muutti Kotkan saaristoon ja on myös muotovalio ja yhden pentueen isä. Tästä pentueesta Sakeros Queenlyn kanssa olen todella ihastunut Vaasan seudulla asustavasta Sakeros Ulularista joka mielestäni on tosi mahtava narttu.

 

Koska Nynnystä ei ollut jalostuskoiraksi pelkäsin pitkään etten löydä itselleni narttua joka täyttää toiveitani mutta toisin kävi.. ja niin kesällä 2004 laumaamme liittyi No’Lobos Orilla Cuello, Madde, jonka molemmat vanhemmat ovat mielestäni tosi upeita rotunsa edustajia. Madden emä on Ruotsissa asuva espanjantuonti Donna ja isänä Maddella on Poju Vihdistä.

Madde voisi käydä cirkuskoirasta sillä niin ketterä ja ulottuva ja oppivainen pystiffineitonen on kyseessä. Mikäli Madden lonkkastatus ja muu kehitys niin sallii odotan innolla vuoden 2006-2007 aikana syntyvän pitkän odotuksen jälkeen Bindlestiff kennelliin uusi pentue. Pennuille toivon löytäväni uusia upeita perheitä jolle koira on ensisijaisesti kaveri ja osa laumaa.