Tyttö nimeltä Pirkko Pesä asteli pitkin synkkää metsätietä. Kello oli kahdeksan illalla ja Pirkko etsiskeli Pimpeli-nimistä kissaansa. Hän huuteli Pimpeliä koko ajan ja kurkkaili kivien alta ja joka puolelta, mutta Pimpeliä ei löytynyt. Vaan yht'äkkiä kuului kissan outo parkaisu, ja sitten Pirkko huomasi ojasta esiin möyrivän (tv:stäkin tutun) mörököllin, joka halusi Pirkon kuumaa pesää.
 Mutta mörököllin kohtaloksi koitui banaanimörkö, joka vetäisi siltä seisomalta kuivat! Kyllä mörökölliä vietiin.
 -Piruakos täällä hortoilet? tivasi banaanimörkö Pirkolta, joka peloissaan oli laskenut alleen monen monta kertaa.
 -No kun minun Pimperi-kissa on hukassa :(, vastasi Pirkko.
 -Onko se kisumirri punakeltainen?
 -Vain jos se on ketsupissa ja sinapissa.
 -Kyllä se sitten se oli. Minä nuolin ja lutkutin mirriäsi juuri äsken. Joku oli kaatanut ketsuppia ja sinappia sen päälle ja minä niin tykkään lutkuttaa kissoja kun ne ovat yltä päältä sinapissa ja ketsupissa.
 Pirkko oli kauhuissaan: tuo perserssi banaanimörkö oli nuollut ja lutkuttanut hänen Pimpeliään! Ei asia näin etene.
 -APUVAA! PELSELSSI! Pirkko kiljui peläten kieroutuneen banaanimörön suunnittelevan jotain vekkulia. Metsästä kuului karmea rysäys ja joku kuului manailevan varsin innokkaasti ja hyvällä taidolla.
 -...tana lli kele ttu ska rse rpä, kuului metsästä. Banaanimörkö ihmetteli hetken, sitten toisen, ja ehdotteli lopuksi Pirkolle tuhmia.
 -IIK! LAISKAUS!
 -Mitä perliä täällä tapahtuu? kuului ontuva mongerrus ojan pohjalta. Siellä oli jotain oranssia ja pörröistä.
 -Tuo pelselssi laiskaa minut! Pirkko vinkui paniikinkorottamalla äänellään ja potki banaanimörköä sukuelimille.
 -Ei kuulkaa sellainen peli minun metsässäni vetele käteen, kuului örinä ojasta. -Minä pistelen sellaiset perserssit poikki ja pinoon ja taitan kolmia!
 Jotain oranssia ja pörröistä konkoili ylös ojasta: se oli oranki.
 Banaanimöröllä meni pirtelöt housuun kun se katsoi orankia: orankilla oli pörröinen turkki, ja jos jokin banaanimörköä todella pelottaa, on se pörröinen oranki.
 -KREEGAH BUNDOLO!
 -ARGH!
 Kiihkeä taistelu kesti hetken, mutta pian oranki ja Pirkko saivat potkittua perserssin banaanimörön Hevon svidduun. Pirkko ei oikein tiennyt mitä tehdä. Niinpä hän kysyi: -Onko kirtti olanki nähnyt minun Pimperi-kissaani?
 oranki kummeksui kysymystä. Harva se päivähän Pirkko hukkasi Pimpeli-kissansa, ja aina se oli navetan takana syömässä jätteitä. Ehkä Pirkko oli mennyt lopultakin sekaisin vuosia kestäneen orgasminsa takia.
 -Oletko sinä lopultakin mennyt sekaisin vuosia kestäneen orgasmisi takia? kysyi oranki vallan kohteliaasti ja erittäin asiallisesti.
 -Kilottu pelselssi, mokomakin kurrinimijä! herjasi Pirkko orankia.
 Nyt oranki oli täysin varma asiasta: Pirkko oli mennyt sekaisin ja hänet oli saatava hoitoon mitä pikimmin. oranki väänsi kätensä mutkalle ja sitoi Pirkon tiukasti kiinni. Kumpikaan ei oikein pitänyt tilanteesta, ja lisäksi joku videoi sen lähipuskasta.
 -ANSAALEPOA!
 -ARGH! karjaisi oranki.
 -NYS LÄHSI ORANKILSA HENKI!
 -set x 0;while {x++<1000} {ARGH!}
 Pusikosta oli hypännyt esiin orankin ikioma RiölDool, Raine. Raine uhkasi orankia vesurilla, hammasharjalla ja nörttijargonilla, mutta näistä mikään ei purrut (Pirkko puri, mutta oranki oli tottunut siihen). Siksipä Raine turvautui toiseksi viimeiseen tehokeinoonsa: -Jos ei nyt ote irtoa niin minä sidon teidät kiinni toisiinne!
 orankille iski paha paniikkihäiriö: nyt oli saatava kädet irti, muuten ei hyvä seurannut! Koska orankin järki leikkasi kuin parkettien partaveitsi ruosteista terästä, puri se kätensä irti.
 -AI PERL! parahti oranki.
 -Nyt sattui orankia kyynärtaipeeseen, kommentoi asiaankuuluvasti tuntematon kommentaattori kuvan ulkopuolelta. Hetkeä myöhemmin kommentaattorille iski krapula, jota hän lähti lievittämään Hevon svidduun.
 Näin oranki oli päässyt irti Pirkosta, joka hyökkäsi hänkin kohti Hevon sviddua, mutta alaikäisenä ja kroonisena orgastikkona häntä ei päästetty sisälle.
 -Pelkere, hän kirosi, ja lähti juomaan pussikarjaa Tampeleerre.
 RiölDool Raine katseli valuvaa orankia pahalla silmällä: -En minä rakatsa enää tinua, tinä oles nys epävalidi.
 -Ei se mitään, vastasi oranki. -Minä iskinkin jo silmäni Pirkon...
 Mutta tämän herkän hetken pilasi täysin banaanimörkö, joka öristen ja viinalta lemahtaen palasi Hevon svidusta uhittelemaan: -Kuulkaas nyt boijjaat, kyl mää teirät Hevon svidduhun vien muganain, ja siel teitil viunaa juotan!
 orankia ajatus kiehtoi, mutta siinä samassa sattui paikalle koko kylän oma siveyspoliisi Patukan Perttu. Aina yhtä koppavan näköinen Perttu käsitteli kivikovina sojottavine pamppuineen banaanimörköä osoittaen suurta rakkautta työtään kohtaan.
 Ja niinhän kävi, että banaanimörkö pidätettiin irstailusta ja ADSL:n hallussapidosta.
 Tässä vaiheessa RiölDool-Raine oli jo pamahtanut paitsi paksuksi myös puhki jännityksestä paljastuen pelkäksi Mustamäentorilta ostetuksi halpakopioksi - kuin Kaitzschun Elämä^TM konsanaan. Raine viuhui, sihisi ja poksahteli sekä...
 Siinä samassa opettajatar lopetti tarinansa lukemisen, nähdessään lukuisten pikku Käsien viuhuvan innokkaasti ees taas, kilpaillen opettajatteren suosiosta.
 Tässä vaiheessa valitettavan pienikätinen koira Kai^* - joka oli todellisuudessa seonnut tyttö nimeltä Johanna - nousi seisomaan ja kysyi opettajalta mitä Raine-poika (siis tarinan RiölDool-Rainen kaima) oikein touhusi nurkassa selkä muihin käännettynä.
 Vasta nyt opettajatar huomasi Rainen etääntyneen muusta oppilasjoukosta ja lähtikin kysymään miksi Raine nurkkaan oli vetäytynyt. Kenties poika oli kovin peljästynyt tarinasta. Opettaja sanoi äänekkäästi Rainen nimen useampaan kertaan, mutta Raine oli kuin muissa maailmoissa ja vain viuhui ympäriinsä kuin pienen lapsen riepottelema räsynukke.
 -Kas, ei hätää, Raine vain leikkii täällä, tokaisi opettajatar ja katsoi tarkemmin mitä leikkikaluja Raine oli luokasta itselleen löytänyt. Rainella oli selvästikin kädessään jokin uusi poikien muotivillitys, kalju ja päästä auki viilletty tympeän näköinen supersankarifiguuri jota Raine jostakin syystä liikutti sisään ja ulos makuupussistaan. Ilmeisestikin Raine kävi päässään keskustelua tuon sedän ja rehtorin työpöydän laatikosta löytyneen vuosikertaa -96 olevan Jallu-lehden sivuilta löytyvän tädin välillä.
 Siinä samassa kaljupäinen supersankari oksensi aimo annoksen lehden tädin niskaan ja opettajatar saattoi vain päivitellä noiden nykypäivän pelien pikaista toimivuutta. Toista se oli ennen vanhaan kun pelit kestivät pitkään ja niitä sai pahemmin välittämättä survoa paikkaan jos toiseenkin.
 Nyky-yhteiskunnassa lastenkin leikit olivat hyvin pikaisia ja lelut valmistettu ammattitaidotta ja hauraasti. Näytti Rainenkin sotasankari omaavan jos jonkin näköistä valmistusvirhettä...
 Tätä se teknistynyt yhteiskunta teettää, tuumi opettaja ja asteli takaisin paikalleen ja kaikki loppui onnellisesti siihen että suuri, ilkeä chattaJumalatar tuli paikalle.
 -SENKIN IDLARIP33L0T!!1 chattaJumalatar huusi, ja kuten hyvin usein tuppaa käymään, kaikki loppui laatoitukseen. chattaJumalatar laatoitti sellaisen satsin, että siitä riitti runsaasti laattaa kaikkien päälle. Niin kaikki tukehtuivat oksennukseen jota luulivat omakseen.

..tai niin chattaJumalatar luuli!
 Pian tämän irvokkaan typottamisen suojeluspyhimyksen poistuttua paikalta nousi laatasta jotain oranssia ja pörröistä. oranki katseli siniselle taivaalle varmistuakseen, ettei chattaJumalatarta näkynyt, kiinnitti kätensä paikoilleen oksennuksella ja käänsi sitten päänsä kohti Hevon sviddua, missä olikin parasta aikaa meneillään vakava taisto kauniin Naisen sydämestä: siveyspoliisi Perttu pamputti patukallaan jotain tamperelaista pitkätukkahujoppia, joka puolestaan potki Kai-nimistä koiraa^*, mikä sitten pureskeli Pertun patukkaa. Ja kaikilla oli niin mukavaa.
 Paitsi ettei kukaan tiennyt, missä tämä kaunis Nainen oli, tai missä hänen sydämensä oli, oliko koko kaunista Naista edes olemassa, ja mistä ihmeestä tamperelainen pitkätukkahujoppi oikein oli tullut.

Mutta oranki mietti syntejä syviä: missä oli Pirkko? Päätettyään Pirkon juosseen metsään hyppäsi oranki Pornoessa oppimia taitojaan muistellen babbatunturinsa selkään ja pyyhälsi kohti metsikköä. Kunnes hänen babbatunturinsa hyytyi kesken matkan ja oranki joutui kävelemään loput 20 metriä.
 -Pimperi, missä sinä oret? huhuili Pirkko metsikössä ja kiersi kehää.
 Kyllästyi hän sitten siihen puuhaan, kaatoi parit puut ja ryhtyi palvomaan Antaalepoaa.
 Kuului jyrähdys. Ja örinää. Ja oranki putosi puusta suoraan keskelle Pirkon sytyttämää roviota. Kylläpä polttelikin.
 -ARGH! oranki parahti miltei enemmän tottumuksen kuin todellisen tuskan johdosta. -Vai tänne sitä tultiin palvomaan Antaalepoaa? hän sitten kysyi, kun ei aloituksesta oikein päässyt todellista dialogia syntymään.
 -Joo. Minä oren toderrinen Antaarepoanparvoja!
 -Wannabe sinä olet. Mutta nyt lähdet kiltisti kanssani lataamolle, tai muuten kuutamolla on kohta muitakin kuin sinä.
 Ilta oli nimittäin tullut, ja yö oli lähellä, ja oli täydenkuun aika.
 orankista tuntui siltä, kuin hänen karvoituksensa ohenisi.
 -Minä oren toista miertä, oli Pirkko toista mieltä.
 -Ei auta. Nyt lähdettiin! tokaisi oranki ja tarttui Pirkkoa ranteesta.
 Mutta liike pysähtyi kesken kaiken: kammoksuen oranki tiirasi karvatonta kättään, tarkensi katseensa toiseen karvattomaan käteen, tarkasteli karvatonta ruumistaan, ja ryhtyi tanssimaan ripaskaa.
 Pirkko oli tietämättään kironnut orankin: orankista oli tullut sietämätön ihmisoranki!
 -ARGH ARGH ARGH! parahteli karvaton oranki ripaskan tahdissa ja oli vallan sietämätön.

RiölDool Raine oli joutunut vakavan identiteettikriisin valtoihin. Hänestä tuntui aivan siltä, ettei hän olisikaan RiölDool, vaan jokin kädettävä pikkupentu makuupussissa. Viinakin oli loppu, eikä lähistöllä ollut miehiä. Niinpä Raine nukahti ja kadotti minuutensa.
 Jäljellä oli enää makuupussissaan kädettävä pikkupoika.
 Sekä opettajatar, jolla alkoi hiljalleen olla käsitys siitä, mitä Raine oikeastaan teki makuupussissa. Tosin hän ei tiennyt, minne Johanna oli kadonnut (ja miten).

Hevon svidussa oli päästy lopputulokseen: Johannan purtua Pertun pampun poikki oli tämä vetäytynyt tappelusta, ja koska tamperelainen pitkätukkahujoppi oli selvästikin perverssi ja puutteessa, poistui Johannakin kauemmas; eihän sitä voinut tietää, vaikka se raiskaisi koiria.
 -Minäpä pistän tupakaksi, totesi tamperelainen pitkätukkahujoppi vuotaen verta useammista kohdista kuin luulisi olevan mahdollistakaan.
 -Tai sitten en, hän jatkoi, ja kaatui verenhukasta tajuttomana likaiselle lattialle.
 Ilma väreili hänen ympärillään.

-Mitä Ittevrehiä? pohdiskeli Pirkko katsellessaan ripaskovaa ihmisorankia, joka oli todella sietämätön.
 -ARGH ARGH ARGH! jankutti oranki, kuten oli jankuttanut jo useamman kerran aiemminkin. Siitä oli tulossa paha tapa.
 -Ihan sama. Minä rähden Tampereelle juomaan pussikaljaa.
 Ja niin Pirkko lähti Tampeleerre juomaan pussikarjaa, jättäen orankin aivan yksikseen suuren ongelmansa kanssa. Näytti pahasti siltä, ettei metsä oikein sulattanut karvatonta orankia. Niinpä tyhjästä ilmestyi Internet-portaali, joka imaisi orankin matkaansa, todennäköisesti hukaten hänet harhatiedon väkivaltatielle, tai ainakin väärään porttiin.
 orankista ei kuultu enää vähään aikaan.

Hevon svidussa oli taas vaihteeksi jotain meneillään: tamperelaisen pitkätukkahujopin välilliseen läheisyyteen oli ilmestynyt alle 16-vuotias tyttö jota tamperelainen pitkätukkahujoppi alkoi välittömästi tuijottaa.
 -Sakkolihaaa!!!1 pitkätukkahujoppi örisi ja lähti saalistamaan. Mutta mitä kummaa!? Iskureissu oli tykkänään stopata, sillä banaanimörkö tuli ja alkoi hurjasti mesoamaan.
 -Hevon svidussa sitä persesteillään, niinkö, mithäh prkl konsaaan! banaanimörkö huusi samalla hurjasti hyppien ja muniaan raapien.
 -Kuules nyt, banaanimörkö, pitkätukkahujoppi örisi. -Nyt tuli lähtö, nimittään sulla ei ole täällä enää mitään nähtävää!
 Samassa pusikosta asteli verkkaisin askelin pieni sininen tyttö hiljaa huokaillen pidellen pientä Pimpeliä kädessään tätä hellästi hieroen ja otti pitkätukkahujoppia, wannabe-RiölDoolRainea, Johanna-Kai-koiraa^* ja banaanimörköä korvista kiinni ja raahasi koko lössin nurkan taa.
 -Nyt loppuu pelleily!
 -Pimperi! huudahti Pirkko. -Voi sinä ihana sininen tyttö röysit minun Pimperini!
 -Löysin löysin, vastasi sininen tyttö. -Mutta nyt se on minun! Sitä on niin kiva hieroa.
 Samassa pojat, oranki ja koira^* sekä banaanimörkö irrottivat korvansa sinisen tytön otteesta ja kävivät tämän kimppuun. Tyttö yritti huutaa apua, mutta Pirkko ei ollut moksiskaan, sillä Pimpeli oli hypännyt tytön syleilystä ja palannut Pirkon luo.
 -Oi sinä ihana kisu, ärä koskaan kalkaa minurta, minä oren sinun emäntäsi, Pirkko sanoi ja pussasi Pimpeliä päähän, mutta sylkikin pois, sillä hän inhosi sinappia ja ketsuppia.

Sininen tyttö oli jo kuolemaisillaan kun alkoi kuulua supersankarimusiikkia. Banaanimörkö, Pitkätukkahujoppi, RiölDoolRaine ja Kai-Johanna-koira^* katsahtivat ylös. Sininen tyttö juoksi Pirkon ja Pimpelin luokse ja he katsoivat ylös. Jotain suurta ja punaista tippui pilvistä alas. Kohta heidän edessään siinsi jättimäinen mansikka.
 -Jaahas, jaahas, mansikka sanoi ja tutki vahingon määrää. -Vai on täällä tällaista tapahtunut?
 Kaikki tuijottivat suurta mansikkaa, jota Pimpeli oli mennyt jo nuolemaan.
 -Tiedättekö, kuka minä olen? mansikka kysyi mahtipontisesti.
 Kukaan ei osannut vastata.
 -Minä olen suuri Antaalepoa.
 Pirkko taputti käsiään yhteen. Hän oli tiennyt, että tämän suuren jumalan palvomisesta olisi vielä hyötyä. Niinkuin olikin. Mutta sitten pensaassa suhisi. Kaikki kääntyivät katsomaan. Heitä tuijotti outo silmäpari, jolla todellakin oli käsi! Kädellinen silmäpari alkoi kävellä käsillään kohti joukkoa ilkeästi mulkoillen jättimäisillä, lurppaluomisilla silmillään.
 -Ja, ja, jassåja, silmä virnuili. -Nyt teistä yhden pesääni vien ja hänet/sen syön!
 Käsi alkoi lähestyä uhkaavasti.. ei ketään! Kädelle iski nimittäin luontainen kädetyksenhimo, ja niinpä Käsi kädetti silkasta kädetyksen ilosta. Samalla koko sakki katosi paikalta päästellen pahoinvointia ilmaisevia äännähdyksiä (sekä oksentaen).
 Paitsi oranki ja Antaalepoa, joista toinen tunsi selittämätöntä vetoa Kättä kohtaan pitäen tätä after ski -egonaan, ja toinen oli vaan jumalolento, joka ei ymmärtänyt täysin sijamuotoja (tai niiden syvällistä merkitystä).
 -OOH! ihasteli oranki katsellessaan Käden raivoisaa kädetystä. -Tulee aivan mieleen nuoruusvuodet Pornoessa, siellä tuli kädetettyä aivan Pentium^TMleesti.
 Käsi oli saanut kädetyksensä miltei viime metreille, kun Antaalepoa sai antaalepoallisen ilmestyksen, ja manasi Käden syvimpään Ittevlehiin, mistä itsekin oli kotoisin (joka sijaitsee Korvatunturin takana, noin 13 kilokilometrin päässä Tampeleerta).
 -ARGH! parkaisi oranki tarttuen karvattomiin käsiinsä jaloillaan ja pureskeli varpaita. -ARGH!
 -Äläs nyt pikkuinen oranki surustu, koetti Antaalepoa lohduttaa karvatonta kädellistä. -Posliini on aina ollut enemmän makuuni.
 oranki pällisteli tyhmänä ja katseli taivaanrantaa. Siellä näytti satavan vanhoja mummoja ja voittamattomia bingotositteita. Mutta oranki olikin jo niin pahasti sekaisin, että hän kosi Antaalepoaa.
 -Oi suuri Antaalepoa, sydämeni sekavan pääni disorientaatiotilassa valittu, tuletko puolisokseni? vonkasi oranki polvillaan.
 Mutta sitten tärisi maa, taivas, tuli ja vesi (sekä eetteri, mutta koska arvostetut tiedemiehet eivät usko eetterin olemassaoloon, ei sitä mainita tässä kuin sivuseikkana), ja orankin pään ympäröi kipinöivä horsma.
 -PENTELE! kaikui pitkin maita ja mantuja.

Samaan aikaan Tallinnassa tallusteli Patukan Perttu uuden vehkeensä kanssa. Se oli kovaa kuin kova ja muutenkin villisti vekkuli. Perttu olikin jo kokeillut sitä eräässä porttikongissa lojuneeseen pultsariin, joka olikin paennut suuresti parkuen paikalta.
 Perttu oli sangen tyytyväinen. Niin itseensä kuin patukkaankin.
 Mutta sitten tyhjästä putosi jotain punaista mössöä, mikä hautasi Pertun alleen. Onnellisena hukkui Perttu tähän punaiseen mössöön.

Syvältä metsästä kuului karmeaa örinää.
 Sininen tyttö kiiruhti kohti metsää selvittääkseen, mikä infernaalinen demoni saattoi pitää moista meteliä. Yllätys oli suuri ja hurja.
 -Pornohiiridominosuxxubus! huudahti sininen tyttö kauhuissaan nähdessään pornohiiridominosuxxubuksen roikkuvan puunoksasta kuin mikäkin raivotautinen lepakko, paitsi että miehisestä näkökulmasta paljon seksikkäämpänä.
 -ÄRR MURR!
 -Eipäs uhitella siinä, sinä Antaalepoan saastainen luomus! sininen tyttö uhitteli antaalepoalliselle luomukselle. -Minä haen isä Paavolaisen ja hän heittää pyhät vetensä päällesi niin päästään sinustakin eroon.
 -GRR VRR MRR!
 -Niin niin, tuon minä olen kuullut ennenkin.
 Syvältä metsästä kuulunut örinä harhautti sinisen tytön hetkeksi ajatuksistaan, ja niinpä pornohiiridominosuxxubus otti tämän viattoman olennon valtaansa ja teki sillä kauheita tekoja.

oranki hortoili jossakin. Tai oikeastaan oranki ei hortoillut, hän vain nosteli karvattomia jalkojaan; planeetan pyörimissuunta oli päässyt jotenkin notkahtamaan, ja se pyöri miltei miten halusi.
 -ÖRR! kuului syvältä metsästä.
 -Ai pirskeles! kiljahti oranki säikähtäneenä.
 -ÖRR! kuului lähempää. orankin polvet hakkasivat toisiaan ja maaperä oli kosteaa hänen allaan.
 -ÖRR ÖRR ÖRR ÖRR!
 -Kuulostaa aivan siltä, kuin varhaisiän dementiasta kärsivä säätäjä örisisi jossain tuolla metsässä, pohdiskeli oranki yllättäen rohkaistuneena, lähinnä ainoastaan siksi, että tarina ei oikein etenisi, mikäli oranki kaatuisi pelosta täyskuolleena omaan virtsaansa. Tai jatkuisi, mutta se ei olisi lainkaan miellyttävää.
 -ÖRR! kuului orankin selän takaa. oranki kääntyi ympäri.
 Aivan. Varhaisiän dementiasta kärsivä säätäjähän se siinä. oranki otti vauhtia ja hyppi säätäjän päällä niin kauan, ettei maasta enää erottanut mihin kohti oranki oli virtsannut ja mihin tallonut säätäjän. Tai sitten ne olivat täysin sama kohta, ja oranki meni sekaisin ihan muuten vaan.
 -Kas noin, tuumasi oranki itsetyytyväisenä ja lähti Hevon svidduun korilliselle.
 Metsästä kuului örinää.

Pirkko puuhasteli jotain ovelaa ja sanoinkuvaamatonta Hevon svidusta ulosheitetyn, 16-vuotiaan Sakkolihaaa!!!1n kanssa.
 -No mutta Pirkko, Sakkolihaaa!!!1 protestoi, -kyllä sinun on nyt aivan pakko lainata tuota kultaista Perttua minulle!
 Niin Sakkolihaaa!!!1 ja Pirkko leikkivät kultaisella Pertulla vuorotellen.

Samassa pornohiiridominosuxxubus pisti sinisen tytön poskeensa ja näin heistä kahdesta tuli täydellinen yhdistelmä suloista sinistä tyttöä ja seksikästä pornohiirinominosuxxubusta, eli sininen pornohiiridominosuxxubus.
 Kun Antaalepoa näki oman seksikkään luomuksensa yhtyneen suloiseen siniseen tyttöön, rakastui hän tähän heti.
 -Oi sinä ihana sininen pornohiiridominosuxxubus, otatko minut puolisoksesi ja jaat ittevlehisen Hevon svidun kanssani lopun Elämä^TM:si?
 Kun rakastunut karvaton oranki kuuli tämän lauseen rakastettunsa suusta hän romahti. Hän alkoi läiskiä karvattomilla kämmenillään karvatonta ahteriaan ja huutaa levottomia sanoja.
 -Hullu, sanoivat Antaalepoa ja sininen pornohiiridominosuxxubus yhteen ääneen.
 Karvaton oranki lähti hyppimään tasajalkaa läpsien takamukselleen Hevon svidduun kunnes tajusi että se olikin nyt puoliksi sinisen pornohiiridominosuxxubuksen valtakuntaa ja hyppelikin takamustaan läiskien.
 -Voi #####... Käyttäkää sitä mielikuvitusta kun runkkaatte tai pyöritätte herkkumutteria, tää on jo säälittävää! kommentoi asiaankuuluvasti tuntematon kommentaattori kuvan ulkopuolelta (joka oli saanut krapulansa hellittämään) ja keskeytti orankin hyppelemisen.
 oranki oli syttynyt jotenkin salaperäisesti tuleen. Asia kummastutti häntä suunnattomasti, mutta oranki ei antanut asian häiritä itseään: aina joskus aikuisen karvattoman orankin elämässä tulee aika, jolloin on pakko palaa loppuun. Hän kävi kuumana aikansa.
 Hiljalleen oranki paloi loppuun. Sitten hän lähti koodaamaan jaavapellettiä.

-Ei näin, totesi isä Paavolainen ykskantaan. Ajan kulku oli suunnattomasti häiriintynyt mistä kertoi jo se, että Antaalepoa oli silläkin hetkellä olemassa kahdessa paikassa: punaisena sotkuna Tallinnassa ja jossain metsänrajassa rakastuneena siniseen pornohiiridominosuxxubukseen.
 Perttu taas ei ollut aikaparadoksi: Pirkko ja Sakkolihaaa!!!1 olivat kaappinekrofiilejä ja ahkeria Tallinnan-matkaajia.
 -Asialle on tehtävä jotain, tuumasi isä Paavolainen vakavasti ja alkoi koota roviota. Se oli yleistä niillä main.

-Ei kuulkaa on aivan sama mitä väitätte olevanne, vastasi Hevon svidun ovimies siniselle pornohiiridominosuxxubukselle ja Antaalepoalle kun nämä yrittivät päästä anniskelemaan. -Jos ei ole papereita, niin sisälle ei tulla.
 Antaalepoa kyllästyi ovimikkoon ja suoritti riitin manatakseen tämän syvimpään Ittevlehiin. Suuri oli Antaalepoan yllätys, kun ovimikko huitoi käsiään villisti ja torjui antaalepoallisen voimaloitsun.
 -Ei kuulkaas nyt hyvät ihmiset, ei noin heikoilla loitsuilla tänne pääse.
 Ovimikko napsautti sormiaan, eikä sinistä pornohiiridominosuxxubusta tai Antaalepoaa enää näkynyt ovella.
 Metsästä kuului örinää.

oranki oli saanut juotua korillisensa ja poistui hieman horjuen Hevon svidusta. Päässä surisi ja muutenkin olo oli kuin väärin päin kytketyllä elektrolyyttikondensaattorilla.
 Toisaalla oranki talsi loppuunpalaneena kohti Hevon sviddua, ellei nyt muusta syystä niin siitä, että sieltä sai metsän parhaan paukun: trotyyliTNTn; kukaan ei tiennyt, mistä se oikein tehtiin, mutta se kyllä iski kovaa ja korkealta.
 oranki vilkutti ovimikolle ja käveli pois.
 oranki tuli ovelle ja vilkutti ovimikolle.
 Ovimikko kajahti ja lähti Tampeleerre.
 -No mutta, kummastelivat orankit itseään. -Minua on tässä nyt yksi liikaa.
 -Tai kakshi, tarkensi korillisensa jo juonut oranki ja heilui takaraajoillaan. -Ainakin kakshi.
 -Paljolti mahdollista.
 -PENTELE! kaikui pitkin maita ja mantuja. Kumpikin oranki jähmettyi, ja seuraavan päivän iltalehdessä olikin törkeä kansikuva.
 -ARGH! kuului kuin kahdesta suusta.
 Maa repeili ja kiehui; murtumista kohosi pinkkiä höyryä. Humalainen oranki luuli näkevänsä harhoja, toinen oranki tiesi näkevänsä harhoja. Siksipä hän käveli rohkeasti rakoon ja putosi.
 Hetkeä myöhemmin oranki värjyi kuilun reunalla yhdellä sydämellä vähennettynä.
 -Onpas ovelaa, kummasteli hän ja käveli uudelleen kuiluun. Sama toistui. Paitsi että tällä kertaa kuilu meni umpeen orankin jalkojen edestä, ja ilma värjyi uhkaavasti.
 -Kumma, pohdiskeli humalaisempi oranki kun molempien orankien päiden päälle ilmestyi tyhjästä kipinöivä horsma.
 Ilma lämpeni hurjasti, toinen oranki hikoili, toinen virtsasi, molemmat olivat paniikissa. Hahmo ilmestyi orankien eteen.
 -Tarja! kummastuivat molemmat orankit suuresti.
 -VAI PETETÄÄN TÄÄLLÄ MINUA! karjui Tarja orankeille sylki suupielistä ja kielenpäästä roiskuen. orankit vapisivat kauhuissaan ja hakivat suojaa toisistaan.
 -ARGH ARGH ARGH!
 -TÄSTÄ EI KUULKAA HYVÄÄ SEURAA. MINÄ PISTÄN TEIDÄT MAKKARAKSI JA SYÖTÄN ROTTWEILERIVAINAALLENI.
 orankien paniikki saavutti uudet mittasuhteet. Karvaton oranki tajusi tilanteen epätoivoisuuden ja hyökkäsi karjuen kohti Hevon sviddua, toivonaan saada sieltä turvapaikka.
 -KILLERI! SYÖ! komensi Tarja hurjaa koiraansa.
 orankien päivät näyttivät luetuilta: hurjan koiran leuoista ei tiettävästi ollut yksikään Tarjan rakastaja(tar) paennut. Mutta sitten pelastus tuli yllättävältä taholta.
 -Miau?

Isä Paavolainen oli saanut rovionsa iloiseen liekkiin ja muutama kanakin oli kätten ulottuvilla. Kirkkoherra otti pitkän veitsen ja silpoi kanan pieniksi paloiksi. Sitten hän tökki kananpalat vartaaseen ja jätti ne hautumaan iloiseen liekkiin.
 -Nyt sitten manaamaan.
 Isä Paavolainen otti esiin kirjansa Waltawan Woimaccaita ia Tuhoicia Manauccia ja etsi sisälmysluettelon.
 -Maksa.. perna.. haima.. aivokurkiainen.. sydän! Löytyihän se.
 Pikaisesti isä Paavolainen pläräsi kirjan oikealle aukeamalle, söi kanavartaan, luki kirjasta Woimacanat ja odotti pahinta.
 Vatsassa velloi ikävästi. Kana ei tainnut olla aivan kypsää vielä.
 Metsästä kuului karmeaa örinää.
 Isä Paavolaisen rovion viereen ilmestyi aikavorteksi, mikä imaisi vatsatautisen kirkonmiehen sisäänsä ja heitti hänet ajallisesti jonnekin kauas pois.

Ittevlehissä oli Kädellä tukalat paikat: nähtävästi kaikki vihasivat häntä eikä kenelläkään ollut mitään hyvää sanottavaa hänestä; lisäksi kaikista oli hauskempaa valittaa tyhjästä ja viittailla piiloirstaisiin sanoihin kuin kirjoittaa loogista jatkoa mihinkään.
 Käsi pillahti itkuun ja piirteli maassa lojuvaan pölyyn OtitManeja syömässä Bensoneja.

Jossain kaukana kuului ikävä läjähdys. Ja miltei heti perään lässähdys. Sininen pornohiiridominosuxxubus ja Antaalepoa olivat laskeutuneet varsin kovalla vauhdilla hurjan korkealta. Jostain syystä kummallakaan ei vaikuttanut olevan ainakaan ulkoisia vaurioita. Toivottavasti sentään sisäistä verenvuotoa.
 -Missä ihmeessä me olemme? kummasteli sininen pornohiiridominosuxxubus.
 -Kuules, Dorothy. Emme taida olla enää Kansasissa.

Sillä välin oranki oli eksynyt chattaMaahan, jossa chattaJumalatar parhaillaan olikin tutkailemassa esitettä jossa kerrottiin kuinka sievoisen summan maksamalla saattoi saada itselleen ikioman lemmikkiorangin. chattaJumalattarella kun oli lievä lukihäiriö, luuli hän että esitteessä luki "lemmikkiorankin" ja ilostui vallan suunnattomasti kun oranki persiitään läiskien saapui tähän pelottavaan ja vaaralliseen valtakuntaan.
 -Iih! chattaJumalatar huusi tavoistaan poiketen. -Taisikin olla erikoistarrrjous orankilassa kun sut näin sain valtaKuntaani sisään.
 chattaJumalattarella näet oli myös lievä puhevika.
 orankia alkoi jo kovasti kummastuttaa, että olikohan tälläinen valtaKunta lainkaan hyvä pienen, ruman ja karvattoman orankin elää, joten oranki päätti lähteä pois chattaMaasta ja eksyi lopulta IRCnetin #ChatMaailma:an, mistä tapasi toisen karvattoman orankin nimeltä Varaani, ja he elivät onnellisina elämänsä loppuun saakka.

-Örrr. This sucks, tuumaili isä Paavolainen pudottuaan jonnekin läpi aikavorteksin (engl. time vortex). Ilmeisesti salmonellalla oli häneen jokakodin putkimiehen yliannostusta muistuttavia seurauksia, sillä maailmassa tuntui tapahtuvan paljon enemmän, kuin mitä maailmaan tulisi mahtua.
 Toisaalta kirkkoherra ei ollut täysin varma siitäkään, oliko koko maailmaa olemassakaan vai oliko se vaan hänen päässään. Mikä olisi ollut lohduttava tieto, sillä ainakin hänen mielestään oli paljon helpompaa olla vaan pakkopaidassa pyöreässä huoneessa etsimässä nurkkia hurjan kovassa lääkityksessä kuin seisoskella keskellä autiomaata salmonellamyrkytyksen oireista ja/tai jokakodin putkimiehen yliannostuksesta kärsien.
 Tietysti oli vielä kolmaskin vaihtoehto, mutta isä Paavolainen ei ehtinyt miettiä sitä, sillä taivaanrannassa vilahti purppuraa valoa ja jostain kaukaa kuului örinää.

Asiat olivat orankilla hieman pielessä. Tai eivät nyt varsinaisesti pielessä, mutta sanat, joilla voidaan kuvata tilaa, jossa persoona (ja ruumis) on jakautunut ainakin neljään osaan, eivät muodosta kovinkaan pitkää listaa - varsinkaan, mikäli somaattinen skitsofrenia jätetään pois.
 Mikä todellakin on peittyvästi periytyvä oireyhtymä, vaikka nimi voisi muuta vihjata.
 oranki oli koodannut raivokkaasti jaavapellettiä jo useita minuutteja, kun hän vihdoin ja viimein sai sen valmiiksi.
 -Noni, hän totesi itsekseen, lähinnä siksi, ettei kukaan ollut kuulemassa. -Nyt tarvitaan enää hieman tuuria ja USB->RS422->RS232-muunnin, niin voinkin kokeilla tätä viritelmää.
 oranki ihasteli rakentamaansa ittevlehinkonetta: siinä oli vilkkuvia ledejä, 7-segmenttinäyttöjä, kytkimiä - sekä pari propellia surraamassa ihan vain näön vuoksi. Se, tekikö laite yhtään mitään, ei tosin ollut varmaa, mutta ei se ollut koskaan ollut ensisijainen tehtäväkään.
 Tarkoitus oli lähinnä koota jotain typerän ja turhan välimaastosta, mitä voisi koettaa ohjata jaavapelletillä ja minkä pystyi kokoamaan vasemmalla jalalla pää vatsan taakse sidottuna. Tyypillinen harjoitustyön aihe siis.

oranki katseli vaikuttuneena, kuinka Pimpeli-kissa raateli Tarjan rottweilerin ja pelasti panikoineen orankin varmalta surmalta. Tarja sen sijaan ei asiaa sulattanut lainkaan.
 -ÄH. NYT HATUTTAA.
 -Olkoon tämä shinulle opikshi, örvelsi edelleen pahasti humalainen oranki hieman paniikistaan toipuneena miltei Hevon svidun portailta. -Shinun ei parane orankeja hurtille shyöttämän.
 -JA PAH, pahahti Tarja teiniangsti äänestä kuultaen.
 -Noh, lähdetäänkös nyt ravinteliin korillisille? kysäisi oranki, joka ei ollut vielä päässyt humaloitumaan, yrittäen vaientaa sen pienen äänen, joka vikisi jotain kausaalisuudesta ja samanaikaisuuden mahdottomuudesta, päästään.
 -TOKI, LÄHDETÄÄN VAAN! myöntyi Tarja, pikaisesti unohtaen kuolleen koiravainaansa; kuolluthan se oli joka tapauksessa.
 -Shamapa tuo.. ei täshshä enää kovin pahashti voi tulla humalaankaan, örvelsi toinen oranki ja kaatui pää edellä suoraan Hevon svidduun.

Tällä välin oranki oli saanut Varaanin kiinni pettämisestä, sillä Seppo oli jakanut tiedostojaan kuin halpa palvelin.
 <oranki> Minä en voi hyväksyä tällaista!
 <Varaani> en mie kehu ihmisiä enkä osaa oikein kehuakaan
 <oranki> Meidän välimme ovat tästä lähtien poikki!
 <Varaani> jos sitä nyt hyökkis kun ei näytä tulevan mitään tästä aivotoiminnasta
 <oranki> Hyvästi, halpa skripta.
 <Varaani> se on sellaista halpaa punkkua.
 Varaanin sydämettömästä käytöksestä julmistuneena otti oranki oikeuden onneen omiin käsiin ja pisti Varaanille kill -9:ää. Suuri oli orankin tuska hänen saadessaan ilmoituksen: 11221: Operation not permitted.
 oranki teki saman, minkä kuka tahansa mies tekee vastaavassa tilanteessa: lähti kädelle.

Käsi oli piirrellyt koko Ittevlehin täyteen isoja ja pieniä kuvia OtitManista syömässä Bensoneita, ja hiljalleen siitä alkoi tuntua siltä, että Elämä^TM:ssä täytyy olla jotain muutakin. Paha kyllä, Käsi ei keksinyt mitä se olisi.
 Niinpä Käsi lähti vaeltelemaan kohti varmaa tuhoa.

-Emmepä taida olla niin, myönsi Dorothy Antaalepoan retoriseen kommenttiin.
 Antaalepoa ja sininen pornohiiridominosuxxubus olivat laskeutuneet (siis läjähtäneet ja lässähtäneet) erääseen nurkkaan autiomaata.
 Autiomaa on siitä villi, että sen nurkat on erittäin helposti tunnistettavissa: alue joko on autiomaata tai sitten ei ole autiomaata, mutta jos se on autiomaata, ja sillä on nurkka, niin sen varmasti erottaa. Eri asia on miten, mutta sen erottaa.
 -Kukas tämä Dorothy oikein on? uteli sininen pornohiiridominosuxxubus ällistyneenä hetkessä tapahtuneesta suuresta siirroksesta ja alkoi hohtaa purppuraa valoa.
 -Oletko lukenut George Orwellin teoksen Vuonna 1984?
 -En.
 -Ei se mitään.
 Kaikki olivat tyrmistyneitä. Eikä vähiten Dorothy, joka tunsi olevansa täysin väärässä tarinassa, täysin väärässä paikassa ja kaiken lisäksi näyttämässä tyhmältä tässä täysin väärässä tarinassa joka tapahtuu täysin väärässä paikassa. Eivät olleet hänenkään asiat hyvin.
 -Ehkä meidän pitäisi selviytyä pois täältä autiomaasta? ehdotteli Antaalepoa itsestäänselvyyksiä. Mutta kun on sellaisessa seurassa kuin Antaalepoa silloin oli, on jonkun pakko ajatella ääneen.
 -Ehkäpä, tuumasi Dorothy. -Minäpäs tästä astunkin autiomaan nurkan ylitse ja katoan takaisin jonnekin.
 Hädin tuskin ehti Dorothy laskea jalkansa autiomaan ulkopuolelle, kun valtava temporaalinen shokkiaalto iski hänen kehonsa lävitse ja pirstoi sen pieniin hetkiin, joiden keskinäinen aikaero johti siihen, että Dorothy ns. meni tuhannen pillun päreiksi.
 -HUI! huudahtivat sininen pornohiiridominosuxxubus ja Antaalepoa säikähtäin.
 -Tämä vaikuttaa pahalta, totesi Antaalepoa.
 Jostain kaukaa kuului örinää ja taivaanrannassa näkyi hortoilevan jokin pappi tai sellainen. Mitä nyt taivaanrannassa yleensäkin näyttää hortoilevan. Kaikkea sellaista outoa tavaraa: kirkkoherroja, jumalolentoja, teekkareita.. eli ei juuri mitään, mikä oikeasti olisi olemassa.
 -Eikä näytä paremmaksi ainakaan muuttuvan.

Tampeleerra ovimikko ja Pirkko olivat päässeet pitkälle. Toinen oli päissään ja toinen humalassa. Lisäksi molemmat olivat puolikuolleita harrastettuaan hurjan väkivaltaisia unia koko iltapäivän ajan.
 -Uuh, voihki Pirkko, joka oli nähnyt unia.
 -Aijaijaijai! valitti ovimikko, jolle oli jäänyt se väkivaltainen osuus.
 Pirkko katseli hetken verta- ja muita eritteitä valuvaa ovimikkoa, jolla näytti olevan ainakin suuria tuskia, ellei sitten jopa kipuja. Kärsimystä ainakin oli.
 Kilttinä, ystävällisenä ja sydämellisenä terveydenhoidon ammattilaisena Pirkko nopeasti lopetti ovimikon kärsimykset morfiinipiikillä. Tosin ilmakupla piikin sisällä lopetti koko ovimikon.
 -Että tärraista, tuhahti Pirkko ja meni kaapille noutaakseen sieltä aidon kortsun. Jotain iloahan sitä kuolleesta ovimikostakin täytyy saada. Ja vaikka kirkkoherra sitä syvästi paheksuikin, alkoi Pirkko harrastaa nekrofiilistä seksiä itsensä kanssa. Taivaalta oli nimittäin äkkiarvaamatta tippunut ydinasetiili, joka oli murskannut Pirkon aivot; mutta refleksit sentään toimivat vielä hetken, joten naintisessio onnistui.
 Refleksisnekrofilististä seksiä harrastavan Pirkon tajunta ymmärsi Pirkon noutavan kaapista kultaisen Pertun, kun se ovimikkokin kupsahti kesken pirkon daydreamien.

Käsi vaelsi Ittevlehissä sontaa mumisten ja itsesääliin vajoten sekä yrittäen löytää Elämä^TM:lleen tarkoitusta. Yhtäkkiä Käsi kuuli korviahuumaavaa kappalejaotonta mongerrusta jostain kaukaa.
 -Onpas elämä kivaa!!!1 Täällä en oo yksin eikä huolenhäivää ja sydämmessä kuohuu onnen roihu ja kukat haisee ihanalle vaikkei oikeestaan millekkään ja aurinko loistaa ja kaikki on niin ihanaa ja mä jatkan matkaa kouluun!!
 Se oli Pilkku! Ihana, suloinen Pilkku!
 Käsi rakastui suunnattomasti ja keksi Elämä^TM:lle tarkoituksen. Niin Pilkku ja Käsi jatkoivat vaellustaan koko ajan rakastellen.

Isä Paavolainen katseli äimistyneenä taivaalle. Hän selasi kaikki kirjansa läpi eikä löytänyt selitystä purppurana loistavalle pornohiiridominosuxxubukselle. Autiomaa väreili hänen edesssään pornohiiridominosuxxubuksineen, Antaalepoaineen ja Dorothynpirstaleineen kuin kangastus. Isä Paavolainen yritti huitoa näkyä, mutta näky ei vaikuttanut huomaavan häntä lainkaan. Hän etsi ympäriltään jotain millä heittää ja löysikin Sakkolihaaa!!!1n. Hän tarttui Sakkolihaaa!!!n suurehkosta vyötäröstä kiinni ja otti vauhtia.
 -OTA PEMARIN KYYTIIIIIIIIIIINNNN!!!1 huusi Sakkolihaaa!!!1 lentäen korkealle taivaisiin.
 Sakkolihaaa!!!1 pulpahti jotenkin näiden kahden todellisuuden välissä olevan seinämän läpi autiomaahan suoraan Antaalepoan syliin. Sininen pornohiiridominosuxxubus katsoi silmät pyöreänä Antaalepoan yllättynyttä, jos ei jopa lustista katsetta ja hyppäsi takaisin todellisuuteen. Alhaalla hän näki isä Paavolaisen ja iski jumalaisella nyrkillään tätä naamaan.
 -Sinä ittevlehinen Sakkolihaaa!!!1ien viljelijä!!! manasi purppura pornohiiridominosuxxubus ja lähti etsimään itselleen uutta seksiorjaa. Matkalla hän huomasikin rillipäisen tytön, joka tunki koko kättään perse pystyssä olevan miehen perseeseen. Molemmat olivat alastomia. Purppura pornohiiridominosuxxubus kiinnostui tapahtumista ja meni lähemmäs.
 -Mitä te teette? hän kysyi enkelimäisellä äänellään.
 -Kelloni putosi tuonne. Se on Rolex, tyttö vastasi. Purppura pornohiiridominosuxxubus otti taskustaan veitsen ja viilsi sillä miehen perseen auki. Siellä oli kaikenlaista tavaraa sekä ruokaa. Sillä purppura pornohiiridominosuxxubus täytti taskunsa ja ojensi tytölle kellon.
 -Mikä on nimesi? hän kysyi tytöltä.
 -Darmia, tyttö vastasi ja katsoi kysyvästi purppuraan pornohiiridominosuxxubukseen.
 -Minä olen purppura pornohiiridomi.. tai.. sano vain Purppura. Ja heistä tuli ylimmät ystävät.
 Niinpä Purppura ja alaston Darmia jatkoivat kahdestaan matkaa etsimään uutta seksiorjaa, mutta eivät löytäneet yhtään. Eräänä päivänä heitä vastaan tuli kissapupu. Darmia pysähtyi ja kuiskasi Purppuralle:
 -Tässä on meidän tilaisuutemme.
 Purppura nyökytteli innokkaana päätään. Kissapupu tuli lähemmäs katsellen vastaantulijoita uteliaana ja hämäsi Purppuraa ja Darmiaa täysin söpöllä olemuksellaan.
 Molemmat paijasivat kissapupua, joka kurisi tyytyväisenä.
 Mutta sitten karmea totuus paljastui: kissapupu oli karmea kaikensyöjä ja hotkaisi Purppuran ja Darmian puolikkaana suupalana!
 Kyllä oli nolo tilanne. Kissapupu röyhtäisi kylläisenä.

oranki kytki virtajohdon seinään ja teloitti itsensä epähuomiossa vaihtovirralla.
 Ei kannata tökkiä ilmeisen ylimääräisiä johdonpäitä nenäänsä, varsinkaan kun kokoaa ihmeellistä härdelliä.
 oranki oppi kerrasta. Enää koskaan hän ei tökkinyt ilmeisen ylimääräisiä johdonpäitä nenäänsä kootessaan ihmeellistä härdelliä.

Isä Paavolainen ei ymmärtänyt taas yhtään mitään. LCD-vieroitusoireet alkoivat hiljalleen hellittää, mutta autiomaan ilma venkoili edelleen oudosti ja kuiskaili hänen korviinsa lupauksia maailmanherruudesta ja kauniista naisista.
 Selibaattilupauksen tehnyt kirkkoherra ei tosin ollut aivan varma, liittyikö kaikkiin äänen kuiskailuihin naisia vai eläimiä, mutta irstaita ja perserssejä niistä silti suurin osa oli. Sen jopa hänen tiedoillaan pystyi sanomaan varmasti.
 Niinpä isä Paavolainen otti hiekkaa ja tukki sillä korvansa. Ääni ei vaiennut täysin, mutta hiekan rapina vaimensi sen jatkuvaa kälätystä.
 Isä Paavolainen raapi hikistä päätään. Jonnekin olisi mentävä - mutta minne, siinäpä ongelma. Paha kyllä hän ei ollut lainkaan varma edes siitä, missä oli, tai miten oli sinne hankkiutunut. Hänen viimeinen muistikuvansa oli purppurana loistava pornohiiridominosuxxubus, ja sitten oli joitain ittevlehisiä näkyjä, mistä eteenpäin filmi oli poikki. Kenties se oli hyvä asia.
 Taivaalla aurinko näytti iskevän isälle silmää. Kirkkoherra iski takaisin ja tallusti eteenpäin välittämättä suurestikaan siitä, että kehon nestetasapaino alkoi olla samoissa tasoissa kuin Aral-järven suolapitoisuus.

-Pelkere, manaili Pirkko, jonka päiväunista alkoi tulla aina vaan suurempi riesa. Enää ei riittänyt, että hän näki niitä käytännössä aina, vaan nyt niitä tuli jatkuvalla syötöllä ja välillä jopa päällekkäin.
 Pirkon todellisuuskäsitys oli päässyt vakavasti hämärtymään.
 Siksipä Pirkko kiskaisi laatikosta pari LCD-kapselia ja tykitti itseään enemmän kuin tarpeeksi.
 Hetkeä myöhemmin Pirkko katseli suurta autiomaata, jonka keskivaiheilla hortoili joku hikoileva mustakaapu.

oranki, oranki ja Tarja olivat kiskaisseet jo useamman korillisen, sillä onhan epäkohteliasta olla tarjoamatta seurassa. Humalatilaa oli vielä lisännyt baarimikon oikaisematon erehdys, jonka mukaan Tarja olisi ensimmäisen ryhmäseksisessionsa alussa.
 -Minänä taidangh käväishtä kuhs.. ksuh.. kushella... korisi oranki pahasti änkyrässä ja hortoili päin seinää. Luullen nurkassa lojuvan Johanna-tyttösen silkinpehmeitä hiuksia pisoaarin minkkiturkikseksi teki oranki tarpeensa sinne. Närkästyttäen suuresti toista asianomaista.
 -EI MIKÄÄN HOONO.. HUNO.. HUAN.. ÄH. PASHKA AJATUSH, myönteli Tarja miltei yhtä pahassa tokkurassa Johannan hakatessa orankia kirveellä, mitä ei tosin kukaan huomannut.
 -Eipä niin, kommentoi oranki, joka - toisin kuin muut - ei ollut lainkaan humalassa. Hän oli hurjan pettynyt tilaansa ja epäili jonkin olevan pielessä. -Odottakaas hieman, taidan käväistä vastaanotolla, tuumasi hän ja talsi vessaan.
 -PAHUS. NYT JÄIN IHAN YKSIN, murehti Tarja hylätyksituloaan. Hevon svidussa haisi paska, luultavasti ei vähiten siksi, että tiskillä istui mies, jonka perse oli viilletty auki jollain teräaseella. Paitsi että mies haisi paskalle, kertoi hän vielä aivan paskoja vitsejä.
 -KILLERI, TAPA! komensi Tarja koiravainaavainaatansa. Mies kirkui hetken ja oli sitten miltei poissa. Joitain epämääräisiä elimenkappaleita ja roiskeita oli siellä täällä ympäriinsä baaritiskiä, jota baarimikko kiillotti vihellellen iloisena tympeän äijjänkäppänän äkillisestä tapaturmaisesta poismenosta.
 -Kylläpäsh helphtotti, mongersi oranki, jota ei niinkään huolettanut se, että hänet oli juuri hakattu pieniksi palasiksi kirveellä kuin se, että pöydässä näytti istuvan kaksi Tarjaa.
 -Ette te arvaa mitä! hihkui oranki naama loistaen vessan ovelta ja pomppi jalalta toiselle kuin raivotautinen piisami.
 -KERRO TOKI, kehotti Tarja. oranki puolestaan oli havainnut olevansa epäkunnossa eikä vastannut mitään, vaan tyytyi lojumaan lattialla kasana irtonaisia kehonkappaleita.
 -Minä olen raskaana!

Antaalepoa oli silmittömän rakastunut Sakkolihaaa!!!1n, ja tunne oli molemminpuolinen. Paitsi että Sakkolihaaa!!!1 oli siinä määrin siideripöllyssä, että olisi rakastunut melkein keneen tahansa.
 -Nyt rakkaani me lähdemme Ittevlehiin, missä vietämme loppuikämme yhdessä iloiten ja riemuiten! paasasi Antaalepoa antaumuksella.
 -Joo hihi ihan miten vaan hihi, kihersi Sakkolihaaa!!!1 tuskin tajuten miten vähän alkoholia siiderissä oli. -Hihihihihi.
 Antaalepoa ei tajunnut tilanteen kieroutuneisuutta, ja niinpä hän kohotti kätensä ja maisema muuttui toiseksi.

-Nyt kyllä homma kätteli, totesi Käsi. Rietas painisessio Pilkun kanssa oli päättynyt varsin nolosti, mikä ei kylläkään ollut harvinaista. Ittevlehissä kun vielä oltiin, niin asioilla oli muutenkin tapana mennä päin Ittevlehiä.
 -HMPH! Pilkku murjotti loukkaantuneena. Ehkä sillä oli syytäkin.
 -No mutta rakas, voimmehan me yhä...
 -Emme voi. Se on poikki nyt. Minä etsin jostain RiölDoolin ja vietän rietasta irstasta elämää!
 -Muttakun...
 -Eikä mitään muttia!
 Pilkku välilausetti Käden ja erotti listan jäseniä. Tilanne oli tukala ja Käsi pillahti itkuun jo toistamiseen lyhyen ajan sisällä.
 -Elämä ei ole yhtään reilua! vollasi Käsi pettyneenä kaikkeen. -Ei yhtään reilua!
 Jostain paikalle tupsahti Antaalepoa mukanaan 16-vuotias teini-ilmestys.
 -Mitä Ittevlehiä?! Tämä on loukkaus minun yksityiskammioni yksityisyyttä kohtaan! mesosi ja mellasti Antaalepoa. -Nyt antaa heittää täältä!
 Tunnelma tiivistyi ja pian jossain iskeytyi Käsi kuumaan hiekkaan.

Keskeltä metsää kuului örinää. Sitten rytinää. Ja lopuksi voivotusta. Joku oli laskenut lumilaudalla varsin kovaa päin vielä kovempaa puuta.
 -Nyt sattui Juhaa leukaan, totesi tamperelainen pitkätukkahujoppi pyyhkien enimpiä kudosnesteroiskeita, jotka olivat syntyneet, kun joku kalsareissa, joissa luki varsin isolla JUHA, laski lumilaudalla suoraan päin erittäin kovaa puuta.
 Pitkätukkahujoppi potki vielä hieman lumilautailijaa päähän, sillä häntä ottivat suuresti päähän kaikenlaiset eliittiteinit, joilla oli omasta mielestään lupa lumilautailla vaikka kenen päälle, jos nyt vaan sattui siltä tuntumaan, eikä äiti huutanut syömään tai pesemään hampaita.
 Suoritettuaan tämän vaativan operaation siirtyi hän miettimään vähemmän oleellisia asioita, kuten sitä, missä hän oikeastaan oli.
 Puista päätellen hän oli metsässä, mikä oli aika nokkelasti päätelty, olihan lähistöllä vain yksi puksipuu ja muutama orankinläjä.
 -Onpas läävä, totesi pitkätukkahujoppi, ja lähti pettämättömän viinavaistonsa avulla etsimään lähintä juottolaa. Tai Tamperetta, kumpi nyt ensin sattuisi tulemaan vastaan.
 Arvaamattoman ajan kuluttua hän törmäsi huumaantuneena paikoillaan seisovaan pieneen siniseen tyttöön.

-Mitä Ittevlehiä? kummasteli isä Paavolainen katsellessaan kohti koikkelehtivaa Pirkkoa. Pirkko kieltämättä oli aika näky juostessaan käsiään villisti heilutellen vailla rihmankiertämää kohti pahasti järkyttynyttä kirkonmiestä.
 -fol {set x 0} {$x<1} {puts "PIPIPAEAE!"} {puts "TOSI PIPIPAEAE!"}
 Isä Paavolainen tunnisti välittömästi vakavan LCD-häiriökäyttäytymisen Pirkon riehunnasta. Nopeasti päästen yli kauhistuksestaan hän tempaisi maasta pitkän oksankarahkan ja kalautti sillä Pirkkoa takaraivoon.
 -Ellol: SIGINT signar leceived
 Pirkko näytti rauhoittuneen kummasti, mutta varmuuden välttämiseksi kirkkoherra hutki vielä muutamia kertoja Pirkkoa karahkalla, kunnes oksa katkesi.
 Potkittuaan vielä Pirkkoa hieman molempiin kylkiin isä Paavolainen riisui viittansa ja peitteli alastoman Pirkon sillä. Sitten hän istahti kuumalle hiekalle kuumemman auringon paahteeseen ja meditoi nalleboksereissaan.

Tyrmistys oli aiheellinen, mutta siitä huolimatta valtava ja tyylitelty.
 -ONKO SE NYT AIVAN NORMAALIA? äkillisesti selvinnyt Tarja uteli orankilta. -SIIS SINÄHÄN ILMEISESTI OLET UROS?
 -Öh... oranki pohdiskeli jotakin. -Taidatpa olla oikeassa. Minä taidankin lähteä oikeaan lääkäriin.
 -EI MIKÄÄN HUONO IDEA.
 Tarja koppasi baaritiskiltä muovikassin. -OTETAAN TUO TOINENKIN ORANKI MUKAAN, TIEDÄ VAIKKA SIITÄ SAISI VIELÄ KURSITTUA JOTAIN KOKOON.
 -Tuskinpa vaan, oranki tuumaili ovenpielessä rapsuttaen Johannaa korvan takaa.
 Rottweilerivainaavainaakin näytti sairaalta. Ehkä se oli jotain mitä se oli syönyt. Sen hengityskin haisi paskalta. Sitten se kaatui hengettömänä Hevon svidun enkelipölyiselle lattialle.
 -TUOSTA ALKAA TULLA JO TAPA, tuumaili Tarja jokseenkin masentuneena.
 -Kyllä se siitä, ja jos ei, niin ostetaan sinulle uusi, lohdutti oranki Tarjaa ja kietoi kätensä kaikkea muuta kuin veljellisesti tämän ympärille.
 orankin silmissä vilisi ja välkkyi.

Käsi konkoili ylös. Hiekka oli kuumaa ja poltteli sen silmissä.
 -AIJAIJAIJAIJAIJAI! Käsi parkui onnettomana ja olisi itkenyt, elleivät kyyneleet olisi haihtuneet paljon ennen muodostumistaan. Jotenkin Käsi tajusi tilanteen hengenmenonvakavuuden ja tiiraili horisonttiin. Aurinko oli nousemassa ja se pisti silmään.
 Kylläpäs polttelikin infernaalisesti. Hiekassa oli varmaan tiesuolaa.

-Nyt antaa heittää, senkin pieni perverssi! karjui naisopettajatar viimein tajuttuaan Rainen puuhastelujen todellisen merkityksen.
 -Niinku eeveeveekoo tun h00ra! kapinoi Raine täynnä raivoa, kiljua ja nuoruuden intoa.
 -Nyt riitti! pimahti opettajatar, haki talikon ja uhkasi piikittää Rainen makuupussiinsa.
 -Ei saa! kuului kimeä ääni nurkalta. Opettajatar säpsähti yllättävää ääntä, liukastui hiilihappojäähän, löi päänsä pihalla lojuneeseen moottorisahaan, joka käynnistyi ja paloitteli opettajattaren pientä pienempiin paloihin. Jostain tuli sinappiin ja ketsuppiin tahriintunut kissa, joka naposteli opettajatarta hyvällä ruokahalulla; kuin vain pieni kissa voi vimmastuneen opettajan jäännöksiä syödä.
 Hämmästyneenä asioiden äkillisestä käänteesä Raine pudotti makuupussin maahan ja katseli hölmistyneenä Pilkkua, joka katseli varsin vaikuttuneena Rainen miehisyyttä.
 -Öh.. kiitos. Tai jotain, Raine mutisi suupielestään.
 -Kiitos sinulle. SUURI kiitos sinulle, vastasi Pilkku, unohtaen sillä hetkellä kaiken maailman RiölDoolit ja muut humputukset. -Eiköhän lähdetä drinkille?
 Eipä Rainella mitään sitä vastaan ollut. -Käyn vain hakemassa itselleni hieman säädyllisemmät vaatteet.
 -Mitä turhia. Nyt mentiin! huudahti Pilkku ja vei Rainea kuin määrätietoinen sotaleski venäläisiä pelipoikia.
 Metsästä kului örinää.

Banaanimörkö katseli ympärilleen Hevon svidun nurkilla. Se oli pahasti sekaisin, sillä maailma oli hetken aikaa vilissyt silmissä tahdilla, josta suuremmankin orkesterin johtaja olisi ylpeä. Eipä sillä, että banaanimörkö olisi näitä asioita käsittänyt - ainakaan tällä tavalla - mutta jossain kaukana soi triangeli.
 Banaanimörön syvimmässä liikahti jokin.
 Kyynel nousi banaanimörön silmään; ääni muistutti sitä jostakin kaukaisesta.

Antaalepoa oli harmissaan. Sakkolihaaa!!!1 oli sammunut vuoteelle kauan ennen kuin hän oli päässyt säärikarvojen ajelua pidemmälle. Tilanne ei missään nimessä miellyttänyt Ittevlehin ylihallitsijaa.
 Antaalepoa kirosi voimakkaasti ja lähti Hevon svidduun ottamaan pari talon erikoista, joissa ei ollut mitään muuta erikoista kuin se, ettei niiden nauttimisesta tuntunut kehittyvän mitään seuraamuksia. Tai jotain pientä, mutta sekin yleensä jäi siihen, ettei ainakaan tarinaniskentä ottanut tulta.
 Siihen tietysti saattoi olla vähemmänkin romanttinen selitys (77 Til-%), mutta jos on mennyt ottamaan talon erikoisen, on rationaalinen ajattelu enemmän tai liikaa pellolla. Tai ainakin jossain muualla kuin pään lähistöllä.

Banaanimörkö pillitti valtoimenaan. Oikeastaan banaanimörkö oli pillittänyt jo vuosia, mutta vain sisäisesti. Suuri oli kyyneltulva, kun koko tämä patouma purkautui kerralla. Lähialueista tuli kerralla kosteikkoja, soisia peltoja oli vielä kilometrien päässäkin, ja uimataidottomana banaanimörkö hukkui omiin kyyneleisiinsä.
 Eipä sillä, että asia olisi ketään kiinnostanut.
 Muutaman vuosikymmenen kuluttua ihmiskunta tulisi tekemään merkittävän havainnon, joka osoittaa dinosauruksia olleen vielä muutamia vuosikymmeniä aiemmin. Tästä on syntyvä suuri buumi, minkä johdosta tehdään monia elokuvia, tietokonepelejä sekä konkursseja.
 Edessä olivat kovat ajat, mutta onneksi maailmanhallitus laillisti LCD:n.

Metsästä kumpuava örinä ei häirinnyt tamperelaista pitkätukkahujoppia tämän arvioidessa huumaantunutta pientä sinistä tyttöä.
 -Äh, hän tuhahti. -Aivan liian vanha.
 Pitkätukkahujoppi kaarsi tytön selän taa pahat mielessään, mutta sitten metsästä kuulunut örinä lakkasi ja pahaenteinen hiljaisuus täytti alueen.
 -KREEGAH BUNDOLO! karjaisi oranki ja tipahti enemmän tai vähemmän vapaaehtoisesti päälleen orankinläjään.
 -ARGH! karjaisi pitkätukkahujoppi, sillä hänen teinipopasusteensa tahriutuivat pahasti roiskeista. oranki ei sanonut mitään, sillä uloste oli tukkinut hänen päänsä kaikki aukot. Vaihteeksi niinkin päin.
 -Mmmpf mmpf mfff pfmmfmf, koetti oranki puhua paskaa.
 -Älä puhu paskaa, vaan ota paska suustasi ja puhu sitten, tokaisi pitkätukkahujoppi omasta mielestään nokkelasti.
 oranki otti paskan suustaan, raapi sitä lisäksi silmistään, ja alensi paskan konsentraatiota korvakäytävissä vaikun eduksi. -Vai koetetaan täällä raiskata pieni sininen tyttö takaapäin? uteli oranki saatuaan paskan vähemmäksi ja poimi kirppuja turkistaan miettien, miksi paska haisi niin kovin vahvasti.
 -Ei pidä paikkaansa!
 -Ai ei vai? Mitäs sinä sitten oikein aioit?
 -Öö.. pitkätukkahujoppi heilutteli käsiään kuin taikoen ja kohosi lentoon, säikähti suuresti ja putosi kipeästi pienen sinisen tytön päälle.
 -AI! parkaisi pieni sininen tyttö.
 -PERL! kommentoi oranki pienen sinisen tytön päälleputoamista, muttei kuitenkaan alkanut mihinkään yltiöuhkarohkeisiin ritaritekoihin puolustaakseen tämän kunniaa. Olihan pitkätukkahujopilla sentään vaikuttava letti.
 -Öh. Kuka minä olen? kysyi pieni sininen tyttö.

-TÄMÄPÄ KUMMAA, kummasteli Tarja saapuessaan orankin kanssa sairaalan liepeille. -ORANKIN JÄÄNTEET OVAT KÄYNEET KUMMAN KEVEIKSI.
 -Asiassa on oltava jotain muutakin outoa kuin se, että minä olen uros ja raskaana, huomautti oranki, hieman nyreissään siitä, ettei selvästikään ollut riittävän kiinnostava vetääkseen Tarjan huomion 1.3-kertaisesti itseensä. -Vilkaistaanpas.
 Tarja laski pussin maahan ja oranki pisti päänsä pussiin.
 -Täällä ei näyttäisi olevan mitään. Otitko varmasti orankinjäännökset matkaan Hevon svidusta?
 -ROHKENETKO EPÄILLÄ MINUA? kysäisi Tarja retorisesti ja heilautti nyrkkiään vihaisesti antaen orankille hienovaraisen vihjeen oikeasta vastauksesta.
 -Öh.. siispä jäännökset ovat kadonneet ilmaan.. sitähän sattuu aina joskus.. ei lainkaan harvinaista... selitti oranki vain hieman takellellen. Nyrkin pelko on viisauden alku - jopa orankeilla.
 -AI EI SE SEN KUMMEMPAA SIIS OLLUTKAAN, tuumasi Tarja hieman pettyneenä. -NO JATKETAAN SITTEN MATKAA SAIRAALAAN.
 -Ei hullumpi ajatus.
 oranki otti jostain miltei täyden pullon Poskenkorvan viunaa (102 Til-%) ja aikoi lusikoida sitä hieman. Tuskin ehti oranki upottaa lusikkansa alkoholiin, kun Tarja kiskaisi pullon hänen käsistään.
 -EI KUULE TUOLLAINEN PELI MENETTELE! RASKAANA OLEVAT EIVÄT SAA NATUSTAA 102-PROSENTTISIA ALKOHOLIVALMISTEITA.
 -Höh, oranki masentui.
 Sairaala häämöttikin jo seuraavan nurkan takana.

Isä Paavolainen näki harhoja: taivaanrannassa hortoili iso käsi ja lauma vesiselviä absolutistiteekkareita.
 -Kirotut LCD-vieroitusoireet, hän manaili ja pohti kuumassa auringonpaisteessa vielä kuumemmalla hiekalla meditoiden kuluttamaansa aikaa. Ihon halkeilun asteesta päätellen siinä oli vierähtänyt jo hetki.
 -Öll, örisi Pirkko kaavun alla. Ilmeisesti LCD-yliannostus oli alkanut hellittää. Kirkkoherra nosti kaapua, muisti sitten Pirkon vaatetuksen, korotti vielä hieman kaapua, ja laski sen takaisin alas häpeillen.
 -Oletkos yhtään paremmassa kunnossa? hän uteli Pirkolta, joka osoitti selviä selviämisen merkkejä.
 -Ei oikein tunnu sirtä. Öll.
 -Täytyy tehdä pahaa, isä Paavolainen mietti itsekseen pohtien sitä, voisiko palanut iho sattua vielä entistäkin enemmän.
 -Kyrrä tekee. Tekee ittevrehin pahaa.
 Pirkko konkoili jotenkin ylös kaavun alta, jonka isä Paavolainen nosti pikaisesti ylös. Hetken hän kummasteli Pirkon shortseja ja telttamaista t-paitaa, mutta kohautti sitten polttelevia hartioitaan ja pisti kaavun lupaavan melanooman varjoksi.
 -Meidän pitäisi varmaankin lähteä matkaan, hän tuumasi.
 -Ei hurrumpi idea. Mennään vaikka tuonne.
 Isä Paavolainen jupisi itsekseen äkillisestä johtajuudenmenetyksestään, mutta kun parempaakaan suunnitelmaa ei ollut, seurasi hän Pirkkoa tuonne.
 Horistontissa heidän selkiensä takana absolutistiteekkarit kivittivät ison käden ja nakkelivat tätä polttopulloilla.

Taivaalla vilisi kirkkaita valoja, mutta ne eivät päässeet edes jumbosijalle kilpailussa Pilkun silmien kanssa. Tosin mielipide saattoi olla hieman subjektiivinen, tai ainakaan Raine ei olisi myöntänyt muuta.
 -Kuka tai mikä sinä oikeastaan olet? kysyi Raine nuollen kädessään ollutta kermakasaa.
 -Minä olen Pilkku Pilkkunen. Haluatko nussia minua?
 -Hei ttu eeveeveekoo, mulla on periaatteet, eeveeveekoo nussii varsinkaan jotain pilkkuu! sanoi Raine ja jatkoi matkaansa etsien lisää olentoja joille voisi sanoa juuri noin.

-Ei pienintäkään epäilystä. Uskomatonta, mutta te olette raskaana! sanoi hehkeä hoitajatar. -Kummallisinta tässä on että te olette lapsen isä, jatkoi hoitajatar osoittaen Tarjaa.
 -TÄH?!?! HEI JES, TÄTÄ MÄ OLEN AINA HALUNNUT! MÄ SAAN IHANAN IHMISORANKIN POIKASEN!! huudahti Tarja.
 -Teinä en iloitsisi vielä... Kuten tiedätte, naispuolisilla ihmisillä tunnetusti ei ole siittiösoluja, eikä miesorankeillakaan sen koommin kohtua tai munasoluja. Siittämiseen on siis tarvittu aivan muita aineksia, jotta tämän kaltainen ihme on voinut tapahtua.
 -...
 -..?
 -Noh.. lapsenne on kehittynyt teidän virtsastanne ja äidin peräjätteistä. Lapsestanne tulee siis täysi kusipää. Olen pahoillani.

Tuolla Pirkko ja isä Paavolainen istuivat tuopposen ääreen ja juttelivat niitä näitä.
 -Niitä talttis nyt ja kipeesti. Isä-kurtaseni, onko sinurra niitä?
 -Eipä löydy niitä. Näitä on ja paljon, jos Pirkolle vain kelpaa? sanoi isä puolipoissaolevana.
 -Eipä tässä kai muu sitten auta, huokaisi Pirkko ja otti näitä.
 Pirkko ja isä kokivat taas mukavan hetken isoa kättä kivittävien teekkareiden, purppurana loistavan dominasuxxubuksen (aivan, hallusinaatioita) ja armottomien orgioiden keskellä. Isä Paavolainenkin saattoi vihdoin riisua kaapunsa ja ottaa ison kulauksen Elämä^TM:ää Pirkon jalkojen juuressa.

-Selkeästi olet kyllä harvinaisen näpsäkkä homeinen vanha akka, kertoi pitkätukkahujoppi huumaantuneelle siniselle tyttöselle.
 -En minä...
 -Vanha akka!!
 Huumaantunut sininen tyttö humautti pitkätukkahujoppia lärviin ja lähti lataamaan.
 -..ttu tollasia Ittevlehin teininnussijoita! Ei raukka tiedä mistä jää paitsi...
 Matkallaan huumaantunut sininen tyttö törmäsi itseään kummasti koskettelevaan Raineen.
 -Tarviitsä apua..? kysyi huumaantunut sininen tyttö silmiään vinkauttaen.
 -Ääh, mun kalu on ihan lahna, Raine valitti ja osoitti selvästi lahnamaista vasaraa. -Pakko häplätä itseään tässä kun ei voi hakata ihmisiä vasaralla.
 -Ehkäpä minä voin auttaa, tuumaili sininen tyttö ja touhusi jotain housupukunsa kanssa. Rainea ei kiinnostanut pätkääkään.
 -Kas näin! sanoi sininen tyttö ja ojensi Rainelle vasaran. Rainea kiinnosti suunnattomasti.
 -Lähdetäänkös kultasein iskemään miehiä? hän kysyi unohtaen periaatteensa ja pohti, mikä sinisellä tytöllä oli oikein hätänä, kun tämä iski jatkuvasti silmää. Ehkä hänellä oli jotain silmässä. Kuten rekka.
 -No toki!
 Käsi jalassa ja kääntäen he lähtivät kohti auringonlaskua ja horisontissa siintävää Hevon sviddua.

-MUTTA SEPÄS IHANAA!
 -Olemme aina halunneetkin saada täyden kusipään jälkeläiseksemme, sanoi oranki paljastaen epähuomiossa hänen ja Tarjan suhteen jatkuneen jo joitakin vuosia. Syystä tai toisesta he eivät vaan aikaisemmin olleet saaneet hankittua lasta. -Mutta haikarathan ovat tähän vuodenaikaan etelässä, harmitteli hän sitten.
 -Ei se ole mikään este, nämä asiat valmistuvat hitaasti. Ainakin 7 kuukautta teillä vielä menee, ja sittenhän on jo haikaroitakin täällä, valisti hoitajatar ei nyt enää niin mahdottoman nuorta paria polkien jalkaansa jottei nauraisi ääneen.
 -Eihän tässä sitten mitään, ilahtui oranki.
 -LÄHDETÄÄNKÖS, RAKKAANI?
 -Lähdetään vaan.
 Aurinko punasi taivaanrantaa, joka jäi heidän selkiensä taa. Vannoutuneena western-vihaajana oranki ei tietenkään voinut ratsastaa auringonlaskuun, siispä Tarja ratsasti orankilla kohti toista, vähintään yhtä komeaa näkyä.
 Ilmeisesti kirkko oli tulessa, tai jotain sellaista.

-Kas, oli minulla sittenkin niitä, huomasi isä Paavolainen pengottuaan vielä uudemman kerran kaapunsa tuhansia salataskuja.
 -No pistäs pali.
 Isä Paavolainen ojensi Pirkolle pari niitä ja nappasi itsekin muutaman. Siihen päälle vielä noita ja sitä.
 -Kyllä kohta väpäjää, hekotteli kirkkoherra autuaan tietämättömänä siitä, mitä kaikkea oikeastaan oli juuri pistänyt elimistöönsä. Eipä sillä, että hän olisi ollut asiasta edes kiinnostunut.
 -Hihihihii, kihersi Pirkko kuin siideripöllyinen teini.
 -Hihiiihihi, kihersi isä Paavolainen takaisin. Ilmeisesti he eivät aikoneet palata matkaltaan vielä vähään aikaan. Pirkko retkahti selälleen nyt jo hieman viilenneelle hiekalle, ja isä Paavolainen sai huomata, ettei hän ollutkaan impotentti.

Pitkätukkahujoppi ja oranki pelasivat räsypokkaa. Vaikka orankilla olikin ollut muutama valttikortti vatsapoimuissaan, oli hän nyt jo auttamattomasti häviöllä. Seuraavaksi lähtisi turkki.
 Epätoivoissaan kauniin karvoituksensa tähden oranki päätti turvautua viimeiseen keinoonsa.
 -Alaston alle 14-kesäinen tyttö! hän huudahti ja osoitti tamperelaisen pitkätukkahujopin selän taa.
 -Haha, vanha temppu, en minä tuohon lankea, naureskeli pitkätukkahujoppi orankin ilmeiselle kusetusyritykselle.
 oranki tempaisi pitkätukkahujopin takin maasta ja nakkasi sen jonnekin kauemmas.
 -Mitä sinä nyt oikein touhuat? uteli tamperelainen.
 -Kiitos, kuului hänen selkänsä takaa. Pitkätukkahujopin leuka loksahti kuuluvasti kun hän kääntyi ympäri ja näki liian isoon takkiin pukeutuneen mutta muuten alastoman alle 14-kesäisen tytön.
 -Ää ää ää ää, äkisi pitkätukkahujoppi miettiessään mitä oli menettänyt. Sillä välin oranki otti hörpyn Ittevlehin terävää alkoholijuomaa ja ryhtyi pitämään huisin hauskaa itsensä kanssa, sillä hän tiesi mitä tuleman piti: olihan teininrakastajapitkätukkahujopin edessä teininrakastajapitkätukkahujopin takin alla alaston 14-vuotias oi niin ihana karvaton teini.

Sininen tyttö pyyhkäisi traktorin silmästään ja katsahti Rainea. Sen kalu ei näyttänyt olevan niin lahna kuin mitä se itse väitti. Eikä Raine tuntunut tekevän kädessään olevalla vasaralla mitään. Sininen tyttö huomasikin Rainen jossain vaiheessa heittävän vasaran jonnekin Ittevlehin kauas (kenties sinne asti). Vielä kun sininen tyttö huomasi Rainen sitten napsivan alkoholipitoista sihijuomaa ällistyttävän tiuhaa tahtia, alkoi hän ihmetellä.
 Pelkäsikö Raine kenties jotain?

-NO VOI KELKELEKELEEN ITTEVLEHIN TUUTUUTUUTANA!!
 Tarja taisi olla hieman kiukkuinen?
 -Mitä nyt rakas? uteli oranki lähes säikähtäneenä. -Nekö tuli?
 -NO KATSO NYT TUOTA SINUN NIIN ITTEVLEHIN MUKA ROMANTTISTA NÄKYÄ!! SE MIKÄÄN TUUTUUTUUTANAN KIRKKO OLE!!!!!!
 oranki katsoi tarkemmin ja olikin näkevinään Tarjan jättisuuren koiravainaavainaavainaan tulessa. Joku oli geenimanipuloinut sitä ja siitä oli tullut suuri kuin kirkko tai brontosaurus konsanaan, ja se paloi nyt Ittevlehin portilla. Ehkäpä joku mustapäinen teini oli luullut sitä kirkoksi ja tuikannut sen tuleen.
 -MITÄ ITTEVLEHIÄ!!?!? huusi Tarja lähes suoraa kurkkua. oranki oli hetkeä aikaisemmin käynyt Tarjan kurkkuun kiinni kun huomasi tämän kusevan jonkun toisen orankin ahteriin.
 -Sitä itseään! kuului jostain. Se oli Antaalepoa.

Tuolla isä Paavolainen potenssin huumastaan huolimatta ei saanut purppura dominasuxxubus -hallusinaatiota kaikkoamaan. Isä huitoi huitomistaan mutta näky vain ei kadonnut. Mitä se siltä halusi?

Käsi pyyhkäisi silmiään. Jostain syystä ympärillä ollut hiekka kaikkosi kokonaan ja ympärillä alkoi kasvaa kukkia. Tai jotain värikkäitä juttuja ne oli, eihän Käsi tiennyt kukista sen enempää kuin pilkun nussimisesta. Käsi nousi ylös ja katsoi taivaanrantaan (tai jonnekin, eihän se uskonut taivaaseen). Se näki siellä toisen epäonnistuneen pilkunnussijan. Taisipa tuo olla jopa Nainen. Käsi sai jonkinlaisen hymyn aikaiseksi (sellaisen mitä kukaan, joka ei ole koskaan hymyillyt, voi saada) ja lähti kävelemään kohti pilkunnussijaNaista.

Ja meillä kaikilla oli niin mukavaa, tai ainakin Antaalepoalla oli. Hän oli nimittäin geenimuunnellut kirkkoa siten, että siitä oli tullut Tarjan koiravainaavainaavainaan näköinen.
 -Mitäs pidätte saavutuksestani? kukkoili Antaalepoa paistatellen oman egonsa kirkkaassa loisteessa antaen palavan kirkon hohkan heijastua liian hyvin hoidetuista hampaistaan.
 -SINÄ.. SINÄ.. SINÄ ANTAALEPOA! manaili Tarja orankille täyttäessään toisen orankin peräsuolta virtsalla. -KEHTAATKIN OLLA PETTÄMÄTTÄ MINUA TOISEN TARJAN KANSSA!
 Tarjalla vippasi päästä pahemman kerran. Kirkon muuttaminen hänen koiravainaavainaavainaansa näköiseksi oli ollut viimeinen betoniruuvi hänen mielenterveytensä arkkuun.
 -Mutta rakas, minähän armastan vain sinua, inisi oranki koettaen saada paremman otteen Tarjan kurkusta. orankille pettäminen oli kova paikka ja petetyksi tuleminen vielä kovempi. Tarjan kuristamisesta ei vaan tullut mitään, joten oranki nappasi toisen orankin nokkelaan puolinelsoniin ja aiheutti tälle tuskaa.
 -ARGH! valitti toinen oranki tuskaisesti. Siihen sattui.
 -KREEGAH BUNDOLO! huusi Darmia ja hyppäsi alas oksalta pukeutuneena ylisuureen orankinturkkiin, jonka laskoksista putoili valttikortteja.
 Antaalepoa masentui suuresti menetettyään kaiken kiinnostavuusarvonsa hieman ennen kuin kukaan oli todella edes kiinnostunut hänestä ja lakkasi totaalisesti olemasta. Jäljelle jäi ruttuinen peltiämpäri täynnä jotain punaista tahnaa.

Raine oli sytyttänyt nuotion ja grillasi lahnakaluaan siinä sylki suupielistä roiskuen. Hän oli nälkäinen ja harkitsi basistin uraa.
 Sininen tyttö koetti epätoivoisesti saada hänet aukeamaan ja kertomaan syvimmistä tunteistaan. Rainea ei olisi voinut vähempää kiinnostaa.
 -Äääh evvk.
 -Mikä sinua vaivaa, mitä sinä iniset? Pelkäätkö sinä jotain?
 -Niijjust.
 -Eli jokin sinua vaivaa. Kerro nyt minulle mikä sinulla on huolena.
 -Ömm joo.
 -Kerro nyt vaan.
 -..tun nymffo.
 Alkoi näyttää siltä, ettei hommasta tullut yhtään mitään. Sinisellä tytöllä meni hermo, joten hän kiskaisi pukunsa taskusta puolitoistalitraisen halon Poskenkorvan viunaa ja imaisi möhnät kerralla sisäänsä. Siitä rohkaistuneena hän paloitteli Rainen ja grillasi tämän nuotiossa.
 Sitten hän sammui.
 Metsästä kuului nuotiota lähestyvän kannibaaliheimon örinää.

Pitkätukkahujopin ajattelua vaikeutti paha hebefrenia, sillä mielessä pyörivät vain paikallisliikenteen bussit. Kenties siksi, kenties jostain muusta syystä hän loikkasi 70 kilopeninkulman saappaillaan Tampereelle ja jäi loppuiäkseen valokuvaamaan näitä kiinnostuksensa kohteita.
 Alle 14-kesäinen liian isoon takkiin pukeutunut alaston tyttö tunsi itsensä kaltoinkohdelluksi ja lähti kotiinsa, missä joi sen hetken suosituinta limonadia ja uhkasi tehdä itsemurhan, mutta sammui liiasta limonadista ja unohti seuraavana päivänä koko tapauksen ja rakastui uskomattoman palavasti seuraavan päivän iltalehden kansikuvaorankipariin.
 orankilla sen sijaan oli kylmä, sillä joku huligaani oli loikannut puusta hänen kimppuunsa ja vienyt turkin. Asialle oli ehdottomasti tehtävä jotain. Siksipä oranki lähti etsimään puhelinta soittaakseen paikalle siveyspoliisin viemään itsensä vankilaan, koska olihan törkeää kuljeksia yleisessä metsässä vailla turkinkiertämää.

Isä Paavolainen oli epätoivoinen. Ja epätoivoisilla kirkkoherroilla on tapana tehdä epätoivoisia tekoja.
 Siitäpä syystä hän heitti nallebokserinsa mäkeen ja koetti raiskata purppuran pornohiiridominosuxxubuksen. Taktiikka toimi, ja pornohiiridominosuxxubus katosi kuin pornohiiridominosuxxubus autiomaahan.
 Hyvillä mielin isä Paavolainen pukeutui jälleen ja jatkoi meditointiaan. Pirkko nimittäin ei ollut selvinnyt niiden yliannostuksesta.
 Vaivuttuaan transsiin isä Paavolainen alkoi levitoida ja kohosi niin hurjan korkealle, ettei hän tiettävästi enää koskaan päässyt sieltä alas.

PilkunnussijaNainen oli tehnyt parilla retorisella kikalla selväksi, ettei Käsi ollut lainkaan haluttua seuraa, ellei tällä ollut mukanaan kivuliaalla tavalla tappavia täsmäjoukkotuhoaseita.
 Eihän ujolla pasifistinörtillä tietenkään mitään tällaista ollut, niinpä Käsi lähti läksimään Taivalkoskelle, ja palasi vasta seuraavan viikon maanantaina.

-Äh. Ei tästä mitään tule. Minä teen abortin rautahenkkarilla, äkisi oranki varsin ärsyyntyneenä itseensä sekä siihen, että Tarja oli hylännyt molemmat orankit ja lähtenyt Darmian kanssa kiertämään maailmaa.
 -Tee niin, sitten voidaan lähteä ryyppäämään ja säätämään, kehotti toinen oranki.
 -Dodda, sidded od hybä lähdeä juomaad, yski ja köhisi paksuun vilttiin pukeutunut oranki, jonka turkki ei näyttänyt (eikä tuntunut) kasvavan takaisin niin millään. -Ja midulle dulee guuma dodi.
 -Kas niin, lähdetään, tokaisi oranki ja heitteli hieman soraa rautahenkkarin päällä lojuvan ulosteen sekaan.
 Metsästä ei kuulunut yhtään mitään.

____________________
^* jolla on käsi.

Hosted by www.Geocities.ws