Vaikka h�n yrittikin pysytell� kohtuuden rajoissa, muodostui juhlasta silti hyvin ruhtinaallinen: ateria tarjottiin hienoista sypressiastioista ja palkintoja oli ylen m��rin. Ohjelmassa oli my�s runoja ja musiikkia. Puutarhassa, heti verannan alapuolella, olivat ruusut juuri kukkaan puhkeamaisillaan ja vaikutelma oli herkempi ja syv�llisempi kuin kes�n tai syksyn kukkaloiston aikoihin. Kaikki vapautuivat juhlimaan syd�mens� kyllyydest�. Chujon kadeksan- tai yhdeks�nvuotias poika, joka juuri sin� kev��n� oli saanut oikeuden osallistua palatsin kulttuuriharrastuksin, soitti juhlassa bamburuokoista sho-huilua. H�nell� oli kehittynyt ��ni jossa oli kaunis sointi - Genji piti pojasta tavattomasti. Poika oli Chujon toiseksi vanhin, kanslerin tytt�ren synnytt�m�, joten tulevaisuutta ajatellen h�nell� oli vaikutusvaltainen taustatuki, ja jo nyt ihmiset kohtelivat h�nt� suurella kunnioituksella. Kaiken lis�ksi h�n oli hyvin lahjakas ja ulkomuodoltaan moitteeton, kaunis miehen alku. Seurueen hieman jo juopuessa h�n esitti Saibaran Takasago-laulun hyvin kuulakkaalla ��nell�. Ihastuneena Genji riisui yhden kimonoistaan ja antoi sen pojalle lahjaksi.
[..]
Kun poika p��si laulussaan siihen kohtaan, jossa kerrotaan kukkaan puhjenneesta liljasta, Chujo kaatoi viini� Genjin maljaan ja lausui:
"T�n� aamuna kukkaan puhjennut ensililjakaan ei ole
vertaansa vailla: katson sinun kukoistustasi."
Hymyillen Genji otti vastaan viinin ja lausui vastausrunon:
"Ei ollut kukan aika puhjeta kukkaan t�n� aamuna:
kes�sateilla kuihtui ehtim�tt� kukoistaa,
Ei minussa ole mit��n ihailemisen arvoista." Genji koetti k��nt�� asian leikiksi ja rupesi nauramaan. Chujo n�rk�styi ja tyrkytti puliv�kisin Genjille lis�� viini�.
Sin� iltana syntyi ep�ilem�tt� paljon runoja, mutta koska runoilija Tsurayukikin on varoittanut tallentamasta juovuksissa sepitettyj� runoja, j�t�n min�kin yksityiskohtaisen kuvauksen hy�dytt�m�n� sikseen.
(Genjin tarina 2: Tuuli m�nnyiss�. Luku 10: Sakraalilehv�, s 52-54)
