Yhteiskuntaj�rjestys, talous ja uskonto

Hierarkia

Heian-kauden yhteiskunta oli hyvin hierarkinen, ja aatelistokin oli jaettu useampaan eri arvoasteeseen. Keisari oli ylimp�n� ja virallisesti ehdoton hallitsija, sill� keisarisukua pidettiin auringonjumala Amaterasun j�lkel�isin�. Todellisuudessa asioita usein hoitivat pitk�lti ministerit ja virkamiehet, ja aatelissuvuilla (erityisesti Fujiwara-suvulla) oli vaikutusvaltaa.
Hallinnon hierarkia noudatteli Kiinasta omaksuttuja malleja. Ministeri�it� oli kahdeksan ja kaikkiaan hallinnollisissa teht�viss� ty�skenteli tuhansia. Hovi keskittyi kuitenkin p��osin itseens� eik� niink��n maakuntien hallitsemiseen. Maakuntia hallitsivat teht�v��n nimitetyt maaherrat, joilla oli aika paljon omaa valtaa. Heian-kaudella vallitsi rauha. Hallituksen sis�ll� ei ollut suurempia ristiriitoja eik� my�sk��n keskushallinnon ja alueiden hallitsijoiden v�lill�, vaikka jonkin verran valtataistelua tietenkin k�ytiin.
Heian-kaudella perustettiin er��nlainen armeija joka koostui alhaiseen yhteiskuntaluokkaan kuuluvista ammattisotilaista, joita oli joka puolella maata. Alunperin n�m� soturit olivat keisarin miehi�, mutta heian-kauden puoliv�list� l�htien he siirtyiv�t v�hitellen klaanien ja perheitten palvelukseen. Soturit taistelivat ratsain ja heit� kutsuttiin samuraiksi, mutta he olivat sivistym�tt�mi� ammattitappajia eiv�tk� my�hemmpien aikojen hienostuneita ylh�is�sotureita. Heian-kauden loppupuolella suvut ker�siv�t itselleen mahtaviakin armeijoita ja hallinto nojasikin enemm�n n�ihin yksityisiin joukkoihin kuin omiinsa. Fujiwara-suku piti keisaria tiukasti otteessaan ja siten k�yt�nn�ss� hallitsi Japania 800-luvun puoliv�list� 1000-luvun loppupuolelle. Vuonna 1155 kiista vallanperimyksess� aiheutti pienen vallankumousyrityksen joka saatiin kukistettua voimalla, mutta t�m� tapahtuma vain todisti sen, ett� valta oli siirtynyt sukujen ja heid�n yksityisten joukkojensa haltuun.

Talous

Talous perustui p��asiassa tavaroiden vaihtoon. Vaikka rahaa (kolikoita) oli olemassa, sit� ei ollut liikkell� kovin paljoa ja se kiersi p��asiassa p��kaupunkiseudulla. Vaatteita ja kangasta k�ytettiin yleisesti maksuv�lineen� ja verot maksettiin useimmiten silkkill� ja riisill�.

Uskonto

Japanissa vakutti heian-kaudella sek� budhalaisuus ett� shintolaisuus. Budhalaisia suuntauksia tuli Japaniin heian-kaudella ja budhalaisuus kasvoikin aikakaudella hyvin suosituksi. Buddhalaisuus kehittyi heian-kaudella ja sai uusia muotoja. Kukai (774-835) kehitti hyvin suositun esoteerisen suuntauksen, jonka mukaan kaikessa kauniissa paljastui Buddhan totuus. Uskonnollinen taide lis�si buddhalaisuuden suosiota ja vaikutti yleisesti japanilaiseen kulttuuriin.
Heian-kauden buddhalaisuudella oli siteit� my�s shintolaisuuteen, sill� monimutkaisilla teorioilla jotkut todistelivat shintolaisuuden kami-jumaluuksien olevan eri mahayana-sektin buddhien aspekteja. Vaeltavat munkit saattoivat yhdist�� uskoonsa niin budhalaisuutta ja shintolaisuutta kuin perinteist� shamanismiakin. Perinteet velvoittivat keisariperhett� yll�pit�m��n shintolaisuutta, mutta se my�s tuki buddhalaisuutta. Heian-kauden ylimyst�n uskonto koostuikin jonkinlaisesta uskontojen sekoituksesta, ja oli mahdollista uskoa molempiin. Buddhalaisuuden eri sektit tarjosivat hieman erilaisia palvontatapoja ja erilaisia buddhan esiintymismuotoja.
Kiinassa erottelu naisten ja miesten v�lill� oli hyvin selv�, ja niin sielt� tullut buddhalaisuuskin oli hyvin mieskeskeist�. Luostarit, papit, rituaalit ja esoteeriset suuntaukset olivat miesten asioita, jossa naisella ei juuri ollut sijaa. Buddhalaisuuden mukaan naiset olivat uskonnollisessa mieless� miehi� alempia ja naiset mm. saattoivat pelastua vain syntym�ll� ensin uudelleen miehiksi, eiv�t suoraan. Kungfutselaisuus korosti naisen riippuvaisuutta mieheist�: tyt�r totteli is��ns�, vaimo miest��n (tai naimaton nainen vanhempaa velje��n) ja leski�iti poikaansa. Heian-kauden japanilaisnaiset kuitenkin kehittiv�t itselleen omat buddhalaisuuden muotonsa. Naiset keskittyiv�t Lotussutraan, joka on ainoa buddhalainen sutra jossa suoraan puhutaan naisten pelastumisesta, sek� boddhisattva Fugeniin joka on Lotussutralle omistautuneiden suojelija.
Sairauksien (samoin kuin rajun mustasukkaisuuden) uskottiin yleisesti olevan riivaajahenkien aiheuttamia, ja p��asiallinen hoitokeino oli toimituttaa rukouksia temppeleiss�, joskus jopa pyyt�� pappia manaamaan sairaus pois.
Keskim��r�inen elinik� oli tietenkin nykyist� lyhyempi, ja sairaudet lyhensiv�t sit� entisest��n. Genjin tarinassa keisarin �iti Fujitsubo sairastuu vakavasti, ja p��asialliseksi hoitokeinoksi kuvataan rukouksia:

Fujitsubon ��ni oli hyvin heikko. H�n oli nyt kolmekymment�seitsem�nvuotias, mutta n�ytti viel� niin nuorelta ett� keisarin oli vaikea uskoa kuoleman olevan l�hell�.Keisari oli kyll� ollut tietoinen �itins� sairastelusta, mutta oli luullut sen johtuvan vain tuosta pahan onnen vuodesta eik� sen vuoksi ollut j�rjest�nyt viel� edes riivaajienkarkoitusmessuja. Mutta nyt tilanteen vakavuus selvisi h�nelle ja h�n m��r�si nopeasti toimeenpantavaksi esirukouksia useissa temppeleiss�.
(Genjin tarina 3: Pilviverho. Luku 19: Pilviverho, s 22)

Tiedustelut ja palaute: lehdet_tuulessa(at)hotmail.com

1
Hosted by www.Geocities.ws