NSUT 2008
NSUT XXIII jyväskyläläisjoukkueen silmin (kirjoittajana A. Ijäs)
NSUT (National Students’ Ultimate Tournament) pelattiin kuluneena viikonloppuna jo 23. kerran ja Jyväskylästä oli jälleen kerran joukkue mukana tässä suomalaisen ultimatehistorian legendaarisimmassa tapahtumassa. Joukkueen nimi jäi tällä kertaa tylsästi pelkäksi Jyväskyläksi, koska paremmat ideat, join varaan joukkueen nimi olisi voitu rakentaa, tulivat hieman liian myöhään ilmoittautumisen kannalta.
Koska NSUT alkoi perinteiseen tapaan jo perjantaina avajaispirskeillä, lähti suuri osa joukkueestamme matkaan jo perjantai-iltana heti, kun itse kukin töistään ehti. Ajomatka Vaasaan sujuikin varsin joutuisasti tulevaa turnausta fiilistellessä. Epävirallisten huhujen mukaan yhdessä autokunnassa ensimmäisiä huurteisiakin availtiin jo Kyyjärven Paletin pihamaalla, jotta tunnelma saatiin kohdalleen heti Vaasaan saavuttaessa. Vaasassa ylimääräiset tavarat heitettiin ensin pikaisesti pelaajille varattuun majoitustilaan ja siitä matka jatkui suoraan kohti pub El Gringoa, jossa oli turnaukseen osallistujille tarjolla tavallista edullisempaa juotavaa. Aavistuksia loistavista turnausjärjestelyistä saatiin jo heti kättelyssä, kun allekirjoittanut yhdessä puolalaisvahvistuksemme Zbyszekin kanssa yritti löytää mahdollisimman mukavan keinon päästä majoitustilastamme Palosaaresta keskustaan. Kahden kilometrin käveleminen kun tuntui tuossa vaiheessa iltaa vielä liian rasittavalta tehtävältä. Ongelma ratkesi kuitenkin kuin itsestään, kun yksi turnauksen järjestelytoimikuntaan kuulunut vaasalainen lupautui ystävällisesti heittämään meidät autollaan keskustaan. Tästä vielä isot kiitokset kyseiselle vaasattarelle. Tunnelma El Gringossa oli paikan luonteeseen sopien rento, eikä jyväskyläläisosasto nähnyt vielä tässä vaiheessa tarvetta siirtyä yläkerran diskobaari Fontanaan, jossa olisi ollut tarjolla hoitoa erityisesti tanssijalan liialliseen vipatukseen. Gringon hämärässä nurkkapöydässä sen sijaan istuskeltiinkin pitkälle yöhön maailmaa parantaen, huonoja juttuja kertoen sekä nestemäistä leipää nauttien.
Lauantaiaamu alkoi jyväskyläläisten osalta hieman turhankin varhain. NSUT-järjestäjät olivat olleet harvinaisen kohteliaita ja antaneet meille kunnian olla toinen osapuoli turnauksen avajaisottelussa alkaen klo. 8. Vastassa oli Kuopion porukka (Eastern Promises), josta olimme vielä tähän turnaukseen saaneet kaapattua Teron joukkueeseemme. Kokonaisuudessaan joukkueemme koko kutistui lauantaiaamuna harmittavasti kahdella, kun ikävät viime hetken sairastapaukset verottivat Vaasaan saapuneiden pelaajien määrää. Pelasimme siten ensimmäisen pelin seitsemällä, kun venäläisvahvistuksemmekin Yuri ehti paikalle vasta päivän toiseen otteluun. Huolimatta viime hetken muutoksista pelaajakokoonpanosta ja hieman aamu-unisesta fiiliksestä peli sujui kuitenkin heti varsin mallikkaasti. Perinteiseen noppakuvioon pohjautuen saimme hyökkäyksen usein nopeasti liikkeelle ja kiekko usein jo muutamalla siirrolla lähelle vastustajan maalialuetta. Kuopiolaiset eivät kuitenkaan päästäneet meitä helpolla, vaan pelasivat tiukan fyysistä miespuolustusta, joka ei sallinut juurikaan lepsuilua. Pääsimme kuitenkin heti ottelun alkupuolella parin maalin karkumatkalle, josta pidimme kiinni loppuun asti. Voitto meille 10–7. Turnauksen virallinen tavoite oli tässä vaiheessa jo täytetty, koska tämä voitto takasi käytännössä sen, ettei mahdollisuutta joutua sunnuntaiaamun ensimmäiseen peliin enää käytännössä ollut.
Toisessa alkulohkon pelissä vastassa oli pääasiassa Vaasan vähemmän aikaa pelanneista ultimatisteista koottu Vaasan Vanahat. Tässä pelissä pääsimme varsin helpolla johtuen varsin selkeästä tasoerosta joukkueiden välillä. Vastustajan yhteispeli haki vielä selkeästi uomiaan, joten tiukan miespuolustuksen avulla vastustaja saatiin usein pakotettua hätäratkaisuihin. Voitto meille 11–2 ja vähintään toinen sija alkulohkossa.
Päivän kaksi viimeistä otteluamme olivat kuin kopio toisistaan. Onni ei ollut turnausohjelman kohdalla meidän puolellamme, vaan vastaan asettuivat ennakolta kovimmiksi ennakoidut venäläisjoukkueet, ensin alkulohkon päätösottelussa viime vuoden NSUT-voittaja JuPiter ja sen jälkeen ensimmäisellä pudotuspelikierroksella muuten vaan kovaksi tiedetty The Flying Steps, joka voittikin lopulta koko turnauksen. Kummankin näiden kahden joukkueen puolustuspeli oli luonteeltaan äärimmäisen aggressiivista (mm. jäätäviä dyykkikatkoja paikasta kuin paikasta), minkä takia hyökkäyksessä oli syytä olla jatkuvasti varuillaan tiukasti ohi tunkeneiden veli venäläisten kanssa. Erityisesti etuviistoon pistetyt, leijuvat ufoheitot olivat näissä kahdessa otteluissa täysin tuhoon tuomittuja, minkä jouduimme huomaamaan useampaankin otteeseen. Esimerkkinä voisin antaa yhden Flying Stepsin allekirjoittaneelta tekemän katkon, jossa Venäjän poika dyykkasi yli puolen metrin korkeudessa täysillä päin seinää. Ja minä kun ajattelin vain, miten saan kiekon kiinni kentän rajojen sisäpuolella. Toisaalta saimme sekä JuPiteria että Flying Stepsiä vastaan pakotettua myös venäläiset useisiin virheisiin ja poisheittoihin, minkä takia kummatkin ottelut säilyivät huomattavan tasaisina aina peliajan loppuminuuteille asti. Lopussa sekä JuPiter että Flying Steps onnistuivat kuitenkin vääntämään ottelut itselleen parin maalin turvin. Tulokset suunnilleen JKL-JuPiter 7–9 ja JKL-Flying Steps 6–9. Erityisesti JuPiter-ottelu olisi hieman huolellisemmalla kiekonkäsittelyllä ja paremmalla tuurilla(?) ollut täysin voitettavissa, mutta rutiini ei vaan vielä riittänyt. Päivän kokonaissaldo oli lopulta, että putosimme Flying Steps -tappion myötä pois mitalipeleistä ja taistelemaan jatkossa sijoista 5–8.
Pelien jälkeen olikin aika illan muulle, virallisen epäviralliselle ohjelmalle. Kun suihkussa oli käyty, ”suihkuoluet” juotu (saunaa ei ollut tarjolla) ja ylimääräiset tavarat viety takaisin majapaikkaan, siirryttiin kevyelle iltapalalle RAX:in. RAX:n pizzabuffet oli perinteiseen tapaan nimensä veroinen ja pizzaa, lasagnea, prinssinakkeja ym. tuli varmasti syötyä riittävästi, jotta päivän aikana kuluneet kalorit saatiin otettua takaisin eikä pelkoa liiallisesta laihtumisesta turnauksen aikana enää ollut. Ruokailun jälkeen ei ollut onneksi tarvetta pitkille siirtymille, vaan matka jatkui Vaasan keskusaukion poikki jälleen kohti El Gringoa ja edullisia happy hour -tuotteita. Edellisestä illasta poiketen päätimme tällä kertaa testata oluen ohella myös pubin valikoimassa olleita lautapelejä. Ensimmäinen tarjottu pelivaihtoehto, sananmuodostuspeli Alphapet (tjms), vaikutti jyväskyläläisporukan mielestä hieman liian haastavalta tässä vaiheessa iltaa, joten valinta osui lopulta yhteen lautapelien todellisista legendoista, Kimbleen, joka olikin lähes kaikille tuttu jo nuoruusvuosilta. Ajalta, jolloin ei oltu vielä kuultukaan esim. pelikonsoleista, Singstarista tai laajakaistaliittymistä. Peliä aloitellessamme havaitsimme jopa kuuluvamme pelin varsinaiseen käyttäjäryhmään. Ohjekirjan mukaan pelin ikäsuositus kun sattuu olemaan 5+. Näin koko El Gringon täytti Kimblen nopanheittolaitteen iloinen napsahtelu. Pelin edetessä seuraamme liittyi hetkeksi myös yksi Vaasan vanhan koulukunnan kovista ultimatenpelaajista, joka opetti meille muun tarinoinnin ohella myös hieman modifioidut säännöt tähän kyseiseen lautapeliin. Sääntöjenmuutoksen yhteydessä peliin otettiin mukaan nk. natsinappula (pahoitteluni hieman epäkorrektista ilmaisusta), jonka ainoana elämäntehtävänä oli lautaa kiertävien nappuloiden likvidointi ja palauttaminen takaisin lähtöpisteeseen. Tämä lisäys toi peliin aimo annoksen lisää ylimääräistä taktikointia ja yhteistyötä periaatteella kaikki yhtä vastaan, minkä erityisesti peliä lähes alusta asti johtanut Ville sai useampaankin otteeseen huomata. Kimble pelattiin tietysti illan teeman mukaisesti juomapelinä, jotta illan tarjoustuotteet saatiin pelin aikana tehokkaasti hyödynnettyä ja tunnelma pidettyä sopivan korkealla. Yhdentoista aikoihin ajattelimmekin siirtyä jo yläkerran diskobaarin puolelle, mutta tämä suunnitelma sai ikävän käänteen havaittuamme baarin edessä olevan jonon. Kokonaisuudessaan reilun tunnin verran seisoimme Fontanan jonossa ja sinä aikana tästä ”perusjonosta” taisi sisään päästä ehkä 5 ihmistä. Varsinaisen jonon vieressä oli samanaikaisesti syntynyt myös jonkinlainen VIP-jono, josta jonkun ihmeen etukortin omistavat pääsivät nopeammin sisään. Lisäksi näiden molempien jonojen ohi lappasi sisään jotain erikois-VIP:jä kuin vettä vaan. Kahdentoista maissa hermomme lopulta pettivät ja päätimme Fontanan sijaan siirtyä istumaan lopuksi iltaa läheiseen toimistoon (ravintolan nimi oli siis Office, emme murtautuneet minnekään), mikä ei ollut lopulta erityisen huono valinta.
Sunnuntaiaamu valkeni NSUT:lle perinteiseen tapaan kevyen turnausväsymyksen vallitessa. Onneksi omat otteemme edellisenä päivänä olivat pedanneet meille mukavat lähtökohdat sunnuntaipäivälle, eikä ensimmäinen pelimme ollut vasta kuin 10.30. Hitaasti mutta varmasti majoitus ym. kamppeet laitettiin kasaan ja siirryttiin Kauppikselle syömään osallistumismaksuun kuulunutta aamupalaa ja samalla odottelemaan omaa pelivuoroa. Päivän ensimmäinen vastustaja oli vähintään mielenkiintoinen, nimittäin Vaasan konkariosastosta koottu Warttikalkkikset, jonka riveissä pelasi parikin jyväskyläläisille tuttua persoonaa. Tiedossa oli jo etukäteen, että vastustaja ei tulisi harrastamaan kovin liikkuvaa peliä, vaan keskittyisi liikkeen sijasta tarkasti harkittuihin syöttöihin, älykkääseen pelinrakennukseen ja oikean sijoittumiseen. Ottelusta muodostui lopulta äärimmäisen tasainen ja vähämaalinen vääntö, jossa erityisesti molempien puolustuspeli tuntui toimivan tehokkaasti ja katkoja nähtiinkin tasaisesti puolin ja toisin. Oma hyökkäyspelimme kompasteli harmillisesti vastustajan käyttämän paikkapuolustuksen kanssa, kun taas meidän yksinkertaisempi miespuolustuksemme onnistui pitämään vastustajan kovat heittäjät varsin hyvin aisoissa. Ottelun viimeinen piste kuvastaa hyvin koko ottelua. Peliaika päättynyt, tilanne 6-6 ja vaasalaisten hyökkäysvuoro. Turhaa liikettä ei tämän pisteen aikana juuri vaasalaisten puolesta nähty, vaan vastustaja toi kiekon muutamalla tarkalla siirrolla ensin puolen kentän tuntumaan. Tämän jälkeen tarkasti mitoitettu pystykiekko markkerin käsien välistä maalin pimeään kulmaan ja voitto Warttikalkkiksille. Ja arvaa harmittiko.
Sunnuntain toisessa pelissä vastaan asettui toinen järjestävän seuran joukkue, WWW. Myös tämä ottelu oli hyvin tasainen, mutta tällä kertaa pystyimme ottelun jälkimmäisellä puoliskolla repimään muutaman maalin johdon, joka pitikin peliajan loppuun asti. Vastustajan hyökkäyspelin avain, kuolemanakseli Sancho-Wiklund, oli hyvin tiedossa jo ennakolta, mutta silti tämä parivaljakko oli tavalla tai toisella mukana lähes jokaisessa vastustajan tekemässä maalissa. Hyökkäyksen osalta en tässä vaiheessa muista ottelusta juuri muuta kuin, että en itse tehnyt ottelussa montaakaan maalia. Maalintekovastuun on siis täytynyt jakautua mukavasti joukkueemme eri pelaajille. Ottelu päättyi meille lopulta suunnilleen 10-6 ja meidän sijoitukseksemme NSUT:n avoimessa divisioonassa tuli tämän voiton myötä 7.
Meidän osaltamme NSUT:n pelillinen osuus päättyi tähän. Katselimme hallilla vielä turnauksen mitaliottelut ennen kotiinlähtöämme. Viimeisissä peleissä erityisesti Lempäälän nuoriso-osaston otteet saivat katsomossa aikaan melkoisia kohahduksia ja raikuvia suosionosoituksia. Sen verran kovalla asenteella oli turnauksessa lopulta kakkoseksi sijoittunut joukkue mukana, eikä lentotaitoa tarvinnut pojille juuri opettaa. Hallilta suuntasimme läheiselle ABC-huoltoasemalle syömään ja nostamaan jälleen pelaamisen aikana pudonnutta verensokeria. Ruokavaihtoehtoja oli tarjolla useita, joista ehkä huomionarvoisin on seisovassa pöydässä tarjoiltu ”Burgundin pata, joka ei ollut Burgundin pataa nähnytkään” (jotakuinkin suora lainaus by Marko H.). Lounastauolta matka jatkui edelleen kohti Kyyjärveä ja Keski-Suomea.
Näin eteni jyväskyläläisten NSUT-turnaus tänä vuonna siis puhtaasti allekirjoittaneen silmin. Meininki oli taas kerran aivan mahtava, vaikka emme varsinaiseen bilepaikkaan missään vaiheessa päässeetkään. Kiitokset kaikille mukana olleille ja otetaanpa ensi vuonna uusiksi.
-Asko
PS. Joukkueessa pelasivat siis Asko, Marko L., Katja, Marko H., Ville, Zbyszek, Tero sekä venäläisapumme Yuri.