NSUT 2003
Jyväskylän yliopisto, kapteenin raportti
Joukkue: P. Ronkanen (c), R. Vienola, J. Tiainen, L. Heiskanen, S. Kyllönen, M. Ylilauri ja N. Soiro.
Pelillisesti lähdimme turnaukseen lähes nollatasosta, perustaktiikkaa käytiin läpi lähinnä suullisesti keskiviikon ja torstain treeneissä. Ensimmäinen pelii(WWW:tä vastaan) oli aika sekavaa meidän osalta, haut ja heitot olivat vähän mitä sattuu. Tosin mukaan mahtui toki hyviäkin suorotuksia, muutama maalikin päästiin tekemään. Peli meni tutustuessa oikeaan peliin, useimmille tämä oli ensimmäinen kerta kun vastassa oli kunnollinen puolustus.
Toinen peli oli sitten lätynkääntäjiä vastaan. Oma pelimme meni aimo harppauksen edellisestä eteenpäin, mutta vastustaja oli todella rutinoitunut. Varsinkin paikkapuolustus oli myrkkyä hyökkäyksen rakentelulle. Maaleja tuli kuitenkin kaksi.
Kolmas peli oli Näsin norppia (Pine pelasi ko. porukassa) vastaan. Tämä ottelu oli meiltä yliovimaisesti taktisesti parasta peliä turnauksessa, taululla oli pelin alkuminuutella 2-0 johto meille! Haut maalissa alkoivat toimia ja pelin rakentelukin toimi ajoittain kohtuu rauhallisesti. Lopulta kuitenkin Tamperelaiset jyräsivät kokemuksellaan selvään voittoon, mutta saivat kuitenkin tehdä kovan työn jokaisen maalinsa eteen. Todella hyvä tseppi meiltä!
Kaksi viimeistä peliä voi oikeastaan kuitata samalla. Vastassa oli ensin Helsingin kauppakorkeakoulun joukkue ja toisessa vaasan lukiot. Jokuueina samantapaisia kuin mekin, tosin molemmista joukkueista löytyi aloittelijoiden lisäksi muutama useamman vuoden pelannut pelaaja. Vauhti molemmissa peleissä oli kova, mutta järkeä ei kummallakaan osapuolella. Molemmat pelit päättyivät karvaaseen kahdenpisteen tappioon. Pelien ero taktisesti Norppa-peliin oli ehkä siinä, että kumpikaan joukkue ei pystynyt rauhoittamaan peliään vaan peleissä nähtiin useita katkoja sekä pitkiä pisteitä. Molemmissa peleissä hävisimme ns. helpoilla virheillä joita teimme selvästi molempia vastustajiamme enemmän. Lähes kaikki meistä (varmaan itseäni lukuunottamatta kaikki) paransivat kuitenkin omia esityksiään tasaisesti molemmissa peleissä.
Yhteenvetona voi sanoa, että joukkueen peli ja jokainen pelaaja kehittyivät turnauksen edetessä. Kokemattomuus näkyi kuitenkin peleissä armottomasti, kaikissa peleissä tuli itse kunkiin kohdalle helppoja virheitä pudotusten ja hätäisten heittojen muodossa. Näistä virheistä kokeneemmat vastustajat sitten pääsivät ratkaisemaan pelit. Jokaisen kohdalle tuli kyllä onnistumisiakin. Kaikki pelaajat ainakin tekivät maalin, useimmat myös syöttivät. Joukkueen henki oli todella hyvä ja kaikilla oli (ja on varmasti edelleen) halu parantaa omaa peliään. Kaikille mukana olleille jäi lopputuloksista huolimatta hyvä maku turnauksesta. Jumbofinaalin häviäjänä ei ole helppo hymyillä, mutta kaikilla taisi hymy irrota jo muuta minuutti pelin päättymisen jälkeen :)
Perttu
