Suomen nuori tasavalta pyrki suojelemaan itsenäisyyttään kiinnittämällä erityistä huomiota rajaseutuihin. Varmaankin jäi huomaamatta, että väestön liikkumisen rajoittaminen tuli hankaloittamaan luontevaa vuorovaikutusta muualle ja kiertävien taiteilijoiden yms. toimintaa.
Huhtikuun 29. päivänä 1922 vahvistettu asetus raja-alueella vaadittavista henkilö- ja matkalupatodistuksista koski myös Kuhmoniemeä. Asetuksen mukaan kahdeksaan pohjoisimpaan itärajan pitäjään matkustamista varten vaadittiin niiltä Suomen kansalaisilta, joilla ei ollut pitäjissä vakituista asuinpaikkaa, kotipaikkakunnan poliisiviranomaisen antama matkalupatodistus. Nimismiehiä kehoitettiin valvomaan, ettei pitäjien alueella liiku vailla lupapapereita olevia vieraspaikkakuntalaisia. Asetuksen tarkoituksena oli kontrolloida tiukemmin ihmisten liikkumista raja-alueilla ja vaikeuttaa itärajan takaa Suomessa pistäytyvien asiamiesten toimintaa. Vuoden 1918 jälkeen Neuvosto-Venäjälle paenneista ja myöhemmin sinne loikanneista koulutettiin yhteensä n. 800 punaupseeria, joista osa palasi jatkamaan vuonna 1918 kukistunutta vallankumousta ja organisoimaan uusia punakaarteja. Näiden asiamiesten kulkureitit, etappitiet, kulkivat myös Kuhmon kautta. Kalliojoella ehti vuonna 1920 kymmenkunta miestä jopa järjestää aseharjoituksia punaupseeri Honkasen johdolla.
Ensimmäisenä kiertävänä elokuvien näyttäjänä Kuhmoniemen suojeluskunnan paperit mainitsevat Kolehmaisen vuonna 1923. Esikunnan pöytäkirjaan on 3. §:n kohdalle kirjautunut:
"Koska Eläväin kuvain näyttäjä Kolehmainen ei ole suorittanut Suojelus kunnan talon vuokraa, viime kerralta joka oli sovittu, edeltäpäin, 200 mk ilta kun kertakaikkiaan 250 mk, päätettiin panna heti perimykseen, puuttuva Smk. 150 mk."
Kustaa Kolehmainen (23.5.1879 - 05.08.1943) oli nurmeslainen talollinen, joka sivutöinään harrasti myöskin valokuvausta. Koska vuosisadan alun valokuvaajat valmistivat tarvikkeensa ja valokuvat pääosin itse, oli Kolehmaisenkin seurattava valokuvausalan tuoteluetteloita ja lehtiä. Ilmeisesti näistä hän sai jonkinlaisen innostuksen kipinän myös elokuviin. Nurmeksen nimismiehen arkistomerkintöjen mukaan Kolehmainen aloitti näytännöt jo loppuvuodesta 1918. Kun Nurmeksessa kuitenkin vuonna 1919 avattiin kaksi elävien kuvien näyttämöä, "Aino" ja "Wellamo", ulotti Kolehmainen esitystoimintansa Nurmeksesta ympäristökuntiin, kuten Kuhmoniemelle ja Valtimolle. Saattaa jopa olla niinkin, että Kustaa Kolehmainen oli Nurmeksen elokuvapioneeri, vaikka Lehtovaaralta Nurmekseen saapuneen Aukusti Pyykösen tiedetään esittäneen elokuvia sisarensa ja veljensä kanssa Kirkkokadun varrella sijainneessa liiketalossa. Kolehmaisen esityspaikkana Nurmeksessa oli Kirkkokadun alkupäässä oleva työväentalo, johon maailmansodan vuosina oli ollut majoitettuna venäläisiä sotilaita.
Kolehmaisen ohjelmisto käsitti muutamia yksi- tai kaksikelaisia (10 - 20 minuutin mittaisia) mykkäfilmejä, joista Kolehmaisen lasten mieleen ovat jääneet ainakin Chaplin ja Majakka ja Perävaunu. Säestystä ei elokuviin liittynyt, vaan katsojat kommentoivat tapahtumia ja lukivat suomenkieliset välitekstit kuorossa. Elokuvakone oli ilmeisesti Pathén suosittu, verraten kevytrakenteinen ja kammella kierrettävä malli, jonka valonlähteenä jouduttiin sähköttömillä seuduilla käyttämään kalkkivaloa. Kirkkaan valon saamiseksi johdettiin lamppuun asetyleenikaasua, joka sai kalsiumkarbidin hehkumaan "hitsipillin kirkkaudella". Kone kehitti luonnollisesti paljon lämpöä, mutta ainoana palovahinkona muistetaan ainoastaan Nurmeksesta erään esityksen aikaan salin ovensuussa syttynyt tulipalo, jolloin katsojat olivat pomppineet pakokauhun vallassa särjetyistä ikkunoista ulos loukaten käsiään ja jalkojaan, koska ikkunat olivat verraten korkealla. Ilmeisesti filmipalo saatiin kuitenkin nopeasti sammutetuksi, koska talo ei - rikkoutuneita ikkunoita lukuun ottamatta - kärsinyt suurempia vahinkoja. Eino Kolehmaiselle jäi isän laitteista kuitenkin pysyvä muisto: filmit kelattiin rullalle takaisin pöytälevyyn kiinnitettävän käsikäyttöisen kelauslaitteen avulla. Hammaspyörävälitteinen kelauslaite antoi myös tyhjälle kelalle aikamoisen vauhdin, ja lapset leikkivät mielellään tällä "väkkärällä", vaikka filmin kelaamista ei olisi ollutkaan. Tällaisen leikkimisen yhteydessä sai Eino Kolehmainen kerran sormensa ujutettua hammaspyörien väliin, niin että sormenkynsi halkesi eikä koskaan palautunut täysin entiselleen.
Kuhmoniemelle Kustaa Kolehmainen hankkiutui elokuvia näyttämään ilmeisesti veljensä Hannes Kolehmaisen houkuttelemana. Johannes (Hannes) Kolehmainen aloitti kelloseppäliiketoimintansa vuonna 1910 ja hoiti veljensä puolesta esitystalojen vuokrausta ja mainontaa. Luultavasti Kustaa Kolehmainen sai veljensä luota myös yösijan Kuhmossa käydessään.
Kelloseppä Kolehmainen toimi myös välittäjänä veljensä vuokra-asiassa: hän kysyi talonvuokra-asiaa ja sai vastauksen (5. §):
"Kelloseppä Kolehmaisen kysymykseen vuokrataanko Suojeluskunnan taloa Elävien kuvien näyttämölle, aijottiin vuokrata maarian aikana, aattona kello 6. illalla, jolloin se pitää olla Suojeluskunnan käytettävä., vuokraa peritään 200 mk. päivältä, jonka hän käyttää taloa sekä näyttäjän tulee antaa takaus, siitä vahingosta minkä hän voisi aiheuttaa Suojelus kunnalle, joko tulipalon tai muun vahingon kautta."
Tyyne Kolehmaisen kertoman mukaan isän kiertue ulottui myös Valtimolle, jonne Tyyne oli päässyt tätinsä hoiviin käymään koulua. Täti suhtautui veljensä elokuvatouhuihin erittäin varauksellisesti, puhuen "pirunmyllystä":
"Sinä vaan sen pirunmyllyn kanssa kierrät, ei tuommosilla pirunmyllyhommilla ole siunausta."
Tädin tiukkaa asennetta kuvaa sekin, että Tyyne joutui lähtemään ystävänsä kanssa pois ennen isänsä aloittamaa elokuvanäytäntöä, koska tytöllä ei ollut tädin lupaa eläviin kuviin mennä. Jostakin hän oli vihjeen saanut, koska tiesi tulla tytön pois näytännöstä hakemaan. Kustaa Kolehmainen itse ei asiaan mielellään puuttunut, koska sisko motkotuksestaan huolimatta lainasi veljelleen rahaa rästiin jääneiden näytöspaikkojen vuokrien maksamiseen, milloin "pirunmylly" ei näytöskuluja tuottanut.
Kustaa Kolehmaisen kiertäminen on loppunut viimeistään äänielokuvakaudella, kuitenkin luultavimmin jo 1920- luvulla. Ystävänsä, eläinlääkäri Jalmari "Jallu" Kortelaisen kanssa hän kuitenkin käynnisti Nurmeksen ensimmäisen kiinteän äänielokuvateatterin ja toimi jonkin aikaa perustetun teatterin ("Nurmeksen elokuvat", myöhemmin vuoteen 1953 "Pirtti") koneenhoitajana. Myös Kolehmaisen poika Erkki Kustaa (1909 - 1975) kävi Valtion Filmiteknillisen lautakunnan järjestämät kurssit hankkien lupakirjat sekä kaita- että normaalikoneille. Näin hän työskenteli isänsä jäljillä kiertuemiehenä 1950- luvulla ja elämänsä loppuvuosina elokuvakoneenhoitajana Helsingin seuduilla mm. vuonna 1922 avatussa ja vuonna 1960 ovensa sulkeneessa "Arkadia"- elokuvateatterissa (myöhemmin "Roberta"), jonka usein vaihtuneisiin omistajiin kuuluivat 1940- luvulla mm. Invaliidijärjestöjen Keskusliitto, Tuberkuloosiliitto ja Sos.dem. Työläisnuorisoliiton, SDP:n, SKDL:n ja tärkeimpien poliittisten vasemmiston järjestöjen elokuussa 1945 perustama Kansan Elokuva r.y.
Tietoja antaneet:
Kustaa Kolehmaisen asiamiehenä vuonna 1923 toimineen kelloseppä Kolehmaisen lisäksi suojeluskunnan asiakirjat mainitsevat ainakin "Herra Toivo Heikkisen", jonka anomukseen saada vuokrata suojeluskunnan taloa elävien kuvien näyttelemistä varten päätettiin suostua seuraavilla ehdoilla:
"1:si että T. Heikkinen hankkii hyväksyttävän kolmenkymmenen 30.000 markan takauksen, esikunnalle, mahdollisen tulipalon sattuessa, joka voisi aiheutua, sanotun vuokra sopimuksen johdosta.
2. si Vuokraa maksetaan Suojeluskunnalle 50 mk illasta, eli yht. 100 mk nyt ensi kahdesta illasta ja sekä että vuokraaja, pitää talolla hyvän järjestyksen, näyttelemisen, aikana."
Onko Toivo Heikkinen toiminut yrittäjänä vai jonkun kiertueyrittäjän yhdyshenkilönä, on epäselvää. Se, järjestyikö mitään elokuvanäytäntöjä, jää myös epäselväksi, koska myöhempiä mainintoja asiasta ei ole. Toivo Heikkisen veli, Hermanni Heikkinen, tuli aikanaan tunnetuksi Suojeluskunnan elokuvien ensimmäisenä koneenhoitajana.
Edellinen luku: Ståhlberg Takaisin hakemistoon Lähetä sähköpostia