Saatteeksi
Saatteeksi"Mist� elokuva "Panssarilaiva Potemkin" tuli Suomeen?" Vastaamme t�h�n: emme tied�, emme voi vastata kysymykseen, me emme todellakaan tied�."
Vuoden 1960 j�lkeen on elokuvaan liittyv� tutkimusty� lis��ntynyt. Eisensteinin "Panssarilaiva Potemkinin" vaiheet lienev�t jo selvitetyt. Luettelonomaiset tiedot elokuvista ja niiden esitysvuosista antavat meille todisteen tehdyist� ja esitetyist� elokuvista. On luonnollisesti t�rke��, ett� tiedot on taltioitu painomusteen avulla. Itse elokuvia meill� on valitettavan paljon tuhoutunut.
Paljon on hukkaan joutunut my�s nyt tutkittavan Kuhmon, entisen Kuhmoniemen elokuvaperinteest�.
It�-Suomen er�maakaupunki Kuhmo esitt�ytyy v�rikk�iss� ja monikielisiss� esitteiss� Kainuun omaleimaisena, kalevalaista kansanperinnett� ja musiikkia vaalivana kulttuurikaupunkina. Muun kulttuurin vaaliminen j��kin sitten v�hemm�lle, vaikka romahtavien resurssien kaupungin v�h�v�kinen kansa viett�� vapaa-aikaansa muidenkin kulttuuripalvelusten, kuten er�kulttuurin (mets�styksen ja kalastuksen), ravintoloiden, pubien, urheiluharrastusten, teatterin ja elokuvien parissa.
Kuhmolaisella teatteriharrastuksella on vuosisadan alkupuolelle ulottuvat perinteet. Ty�v�enyhdistyksen iltamissa esitettiin jo autonomian aikana n�yt�skappaleita, jopa vallankumoustalvena 1917 - 1918 pidettiin iltamia ja n�yt�skappaleita syrj�ss� dramaattisimmista valtakunnan tapahtumista. El�vien kuvien perinne n�ytt�� sekin alkaneen viimeist��n 1920- luvulla.
Kuhmon elokuvakulttuurista ja elokuvakulttuurin hyv�ksi ty�skennelleist� on puhuttu ja kirjoitettu pitkiin perinteisiin n�hden kovin v�h�n, joten on tullut korkea aika puhua ja kirjoittaa.
T�m�n esityksen alaotsikoksi on kirjoitettu sana raportti. Kysymyksess� ei ole paikkakunnan elokuvakulttuurihistoria, koska sen kirjoittaminen edellytt�� tarkkoja perustutkimuksia ja aineiston seikkaper�ist� tarkistamista. Historiikki vaatisi my�s objektiivista suhtautumista k�ytett�v��n materiaaliin. T�t� suhtautumista on tehokkaasti rajoittanut mahdollisuuksien niukkuus. Ty�h�n k�ytetty aika ja raha ovat olleet riitt�m�tt�m�t. Puutteet ovat ilmeisi�. Varsinkin alkuaikojen toiminnasta kertovissa kohdissa on liian usein jouduttu k�ytt�m��n sanoja ehk�/mahdollisesti/todenn�k�isesti/kenties. Nykyaikaankin liittyvist� tekij�ist� saattaa joku hyvinkin ansiokas puuttua - asia ei ole jostain syyst� tietooni tullut tai asianosainen ei ole katsonut tiedustelujani sen arvoiseksi, ett� niihin kannattaisi vastata. T�llaisten tietojen poisj��mist� ei voitane lukea yksist��n tekij�n viaksi.
Tapahtumien n�k�alapaikalla vaikuttaneena en ole pystynyt enk� erityisemmin pyrkinytk��n v�ltt�m��n tuomasta esille henkil�kohtaisia k�sityksi�ni, joista moni on varmasti eri mielt�. Koska kysymys on raportista, ei t�t�k��n liene viaksi katsottava.
Kuhmon syrj�inen sijainti on tietyss� mieless� eduksi. Erityisesti muutamissa haastatteluissa on tullut riemukkaalla tavalla esiin runonlaulajaperinteeseen liittyv� kertomisen taito. Vahinko vain, ett� vanhempi sukupolvi on ehtinyt poistua kuvioista, eik� aiemmin talteen ker�tyn kansanperinteen ker��jien ja kertojien joukkoon sattunut nimenomaisesti populaarikulttuurista kiinnostunutta tutkijaa tai kertojaa.
Syrj�isest� sijainnista on my�s haittansa: kaupungin ja seurakunnan arkistoja lukuun ottamatta arkistot l�ytyv�t Kajaanista, Oulusta ja Helsingist�. Matkat ja oleskelu arkistopaikkakunnilla aiheuttavat omat hankaluutensa. Niin kuhmolaisen viranomaistahon kuin kotiseudun yksityinenkin arkistomateriaali on niukkaa ja sen s�ilyminen ja s�ilytt�minen huomattavasti keskuspaikkoja sattumanvaraisempaa. T�ss�kin on er�s n�yte kuhmolaisen kulttuuriel�m�n painopistealueista: kotiseutuarkistoa puuhattiin pit�j��n kymmeni� vuosia, mutta konkreettisiin toimiin p��stiin vasta vuonna 1999, jolloin sivistyslautakunta p��tti perustaa kaupunginkirjaston autotalliin kotiseutuarkiston. Ruoste, koi ja aika on sy�nyt melkein kaiken kokonansa, mutta jotain on j��nytkin. Koko ihmiskunnan historia tarjoaa meille kalliopiirroksia, pyramideja tai j��tyneit� mammutteja - historiaa tuhansien vuosien takaa. Elokuvan osalta olisi riitt�nyt pari - kolme vuosikymment�. Toive ei toteutunut - onhan kyseess� vain elokuva, v�h�p�t�inen ja toisarvoinen kulttuurimuoto.
Kuitenkin tahdon erityisen kiitokseni ja kunnioitukseni esitt�� Ahti ja Aune Riihoselle sek� Altti Riihoselle, jotka ovat k�ytt��ni ja edelleen Suomen elokuva-arkistolle s�ilytett�v�ksi luovuttaneet Korpilinna- elokuvateatterin s�ilyneen arkistomateriaalin sek� haastatteluin t�ydent�neet materiaalin aukkoja. Esineist�n s�ilymisest� suurin kiitos lankeaa Eero ja Olavi Heikkiselle, uutterille koneenhoitajaveljeksille, joiden ansiosta Korpilinnan ensimm�isen elokuvakoneen, ��nilaitteiden ja muun esityskaluston osia on s�ilynyt.
Haastattelutietoja ovat antaneet erityisesti kaksi kotiseutuihmist�, Artturi Kyll�nen ja Leo Pulkkinen. Lopussa luetelluista henkil�ist� kiit�n kaikkia ket��n erikseen unohtamatta tai korostamatta.
Kiitokset suopeasta suhtautumisesta my�skin kotiv�elleni, erityisesti pojalleni Urpolle, joka on osittain koonnut tietoja ja auttanut tekstink�sittelyss�, taulukoiden laadinnassa ja sivunvalmistuksessa.
Kiitokset Suomen elokuva-arkistolle, Suomen elokuvas��ti�lle, Suomen kansallisarkistolle, Sota-arkistolle ja Oulun maakunta-arkistolle sek� Kajaanin kihlakunnan rekisteritoimistolle ja k�r�j�oikeuden arkistolle, Helsingin Hovioikeuden arkistolle, Ty�v�enarkistolle ja Kuhmon kaupungin tutkimusrahastolle. Suomen Kulttuurirahaston Kainuun rahastoa kiit�n hakemuksen vastaanottamisesta. Rahallista tukea ei t�m� kulttuurin alue ole silt� taholta saanut - eih�n elokuvakulttuuri ole kulttuuria.
Edelleen kiitokset niille Kuhmon kaupungin virka- ja luottamushenkil�ille, jotka ovat malttaneet pid�tt�yty� viimeksi kuluneiden vuosien aikana raportissa j�ljemp�n� esitelt�vien selvityspyynt�jen esitt�misest�, laittomien vuokranmaksup��t�sten teosta, laittomista irtisanomisista, avustushakemusten laiminly�nneist� ja muista elokuvakulttuurin sabotoimistoimista, joiden selvittelyyn kulunut tekij�n aika on siirt�nyt varsinaisen tutkimuksen tekoa. Ylevist� ja jaloista puheista huolimatta "kulttuurikaupungin" er�iden "kulttuurihenkil�iden" ja "sivistysviranomaisten" konkreettinen toiminta on kohdellut ja kohtelee elokuvaa kaltoin.
Se ett� Kuhmossa elokuvia yleens� on n�hty, tehty ja edelleenkin n�hd��n, on katsottava muutamien, ymp�rist�ns� usein omituisina pit�mien, teknisesti n�pp�rien, henkist� vireytt� omanneiden ja rohkeat visionsa puheita pidemm�lle ulottaneiden yksil�iden aikaansaannoksiksi. Aniharva on puuhastellut elokuvien parissa pelk�st��n elantoa tai kuuluisuutta ansaitakseen.
Tyyppein� n�m� ovat usein olleet harmaita, hiljaisia puurtajia. Heid�n lausuntojaan ei lainata lehdiss�, eiv�tk� he p��se eturiviin kulttuuripalkintoja jaettaessa. Heill� ei riit� aikaa eik� ehk� halujakaan kukkoilla erilaisissa seurapiiritilaisuuksissa. Juorupalstat eiv�t ole heist� kiinnostuneita. Onnistumisen el�myksen� on yleis�n kiitos ja toimeentulo. Muuta tarvetta itsens� esille tuomiseen ei ole.
"Rajan kirot" on paljon k�ytetty sanapari, kun keskustellaan Kainuun ja Kuhmon ongelmista. Kuhmon elokuvaperinteen tutkimisen taipaleella "rajan kiroja" on ollut ehk� tavallista enemm�n. Ty� on filminauhan tavoin uhannut karata k�sist�, katketa ja eks�ht�� filmiradan sivuun - toisaalta my�s yhteisty�kumppanit ovat laillani joskus v�syneet. Asioihin perehtyminen on tuonut esiin my�s "historian roskatynnyreit�", joista ei julkisuudessa ole puhuttu, mutta jotka selitt�v�t osittain elokuvatoimintaan suhtautumista.
Sananvapaus on kuitenkin suomalaisten ikimuistoinen perusarvo.
Yli kuusi vuosikymment� elokuvateatteritoimintaa on kuitenkin Kuhmossa harjoitettu, joten kyll� se yhden tutkimuksen v��rti on.
Kuhmossa, Korpikinon konehuoneessa syksyll� 2001
Jukka Lankinen