Kansallinen rintama

Allierade fronten

 

 

Puolueohjelma:

Yleisohjelma. 3

Oikeuspoliittinen ohjelma. 4

Kirkkopoliittinen ohjelma. 7

Koulutus- ja tiedepoliittinen ohjelma. 8

Sosiaalipoliittinen ohjelma. 11

Terveyspoliittinen ohjelma. 13

Asuntopoliittinen ohjelma. 14

Talous- ja veropoliittinen ohjelma. 15

Puolustuspoliittinen ohjelma. 22

Ulkopoliittinen ohjelma. 25

Siirtolais- ja pakolaispoliittinen ohjelma. 26

Kehitysapuohjelma. 29

Maatalouspoliittinen ohjelma. 32

Energiapoliittinen ohjelma. 33

Mediapoliittinen ohjelma. 33

Julkishallinnon remontointiohjelma. 34

 

Suomen talous on ruvella. Kansa on jakautunut kahtia niin mo­raali­sesti, henkisesti kuin taloudellisestikin. Maa on jakautu­nut rehellisiin ja roistoihin, osallistuviin ja syrjäytyneisiin, varakkaisiin ja tyhjätaskuihin. Tuloerojen kasvaminen ja kasvattaminen heikentää kotimaista kysyntää, työllisyyttä ja sitä kautta taloutemme kilpailukykyä. Kansantalous ja kansalaisten talous ja mielenterveys eivät tätä yksinkertaisesti enää kestä. Tilanteeseen ON tultava muutos.

 

Suomen pääasiallinen sisäpoliittinen ongelma on, etteivät nykyisin toimivat puolueet edes yritä esittää kokonaisvaltaista mallia kansantalouden ja kansanvallan ongelmien korjaamiseksi. Puolueet toimivat päivä kerrallaan yhden ongelman korjaamiseksi välittä­mättä siitä, että useimmiten samalla luodaan tukku uusia. Niiden tärkein tavoite on pysyä vallassa, ei johtaa tai kehittää yhteis­kuntaa. Vaarallisinta on, että yhteiskunnan näennäiskehityksestä huolehdittaessa ei selvissäkään tapauksissa edes oppositio väitä, että olisi tehty virhe, strateginen munaus. Poliittisissa puheissa kaikki on aina vain parannusta entiseen, vaikka jokainen kansalai­nen näkee, ettei näin ole.

 

Puolueiden tavoite on etuuksien ja virkapaikkojen jakami­nen jä­senilleen ja kannattajilleen. Niiden julkinen toiminta perustuu julistuksenomaisiin lausuntoihin. Yhdelläkään nykyisin toimivalla puolueella ei ole varsinaista puolueohjelmaa. Tilanne on kansan­vallan kannalta kestämätön, äänestäjällä ei ole poliittisille valinnoilleen muuta perustetta kuin ehdokkaan itsestään antama julkisuuskuva, tunnettuus. Näin nykyisissä vaaleissa saattaa vaalivalttina esiintyä urhei­lusuoritus, rooli TV -komediassa tai jopa "vääryyden kärsiminen" rikosjutussa.

 

Toinen ongelma on äänestys- ja osanottoaktiivisuuden aleneminen kaikilla kansalaisten yhteisiä asioita koskevilla elämänalueilla alueilla. Tämä on heikentänyt koko kansanvaltaisen järjestelmämme ideologista perustaa tavalla, joka saattaa osoittautua kohtalokkaaksi.

 

Nykysuomen ongelmat tiedostaen puolue on päättänyt esittää hy­väksyttäväksi seuraavan 100 kohdan ohjelman, joka on kokonaisuus. Toimiakseen se on myös toteutettava kokonaisuutena, eikä se vain osittain toteutettuna voi täyttää tehtäväänsä. Ohjelmakohdat ovat erikseen ja yhdessä kaikkien kansalaisten ja järjestäytyneiden kansalaisyhteisöjen vapaasti omaksuttavissa ja kopioitavissa. Puolue on valmis rakentavaan yhteistyöhön minkä tahansa ryhmän kanssa, joka on valmis allekirjoittamaan ohjelman ja toimimaan sen päämäärien hyväksi.

 

                   Yleisohjelma

 

1) Suomalaisen yhteiskunnan perusongelma on, että Suomen val­tiolliset toimielimet, pääasiassa eduskunta, eivät enää ole ne elimet, joilla on ylin päätösvalta Suomea koskevissa asioissa. Kansalaisille Perustuslain mukaan kuuluva ylin valta, val­tiovalta, on siirretty Euroopan Unionille, kansalaiskontrollin ulottumattomissa oleville erottamattomille virkamiehille. Suo­men liittäminen Unioniin tehtiin vastoin Hallitusmuotoa ja Val­tiopäi­väjärjestystä, niiden kirjainta ja alkuperäistä kansanvaltaista henkeä, sekä ennen kaikkea vastoin kansalaisten yhteistä etua ja halua. Jäsenyyttä kannatti vain 42% äänioikeu­tetuista.

 

Suomen talouden suurimmat ongelmat ovat johtuneet aktiivises­ta raha- ja talouspoliittisesta ohjauksesta luopumisesta. Jä­senyyden myötä valvonta- ja säätelyvalta ei lakannut, se siir­tyi Suomen ulkopuolelle. Suomelle on palautettava kansakunnan taloudellinen itsenäisyys ja samalla Suomen Pankille sen alkupe­räisen tarkoituk­sen mukainen Hallitusmuodossa määritetty toimi­valta. Maastrichtin sopimuksen ja Suomen jäsenyyssopimuksen mu­kaiset sidokset EU:n valuutta- ja keskuspankkijärjestelmään on katkaistava laittomina. Samalla on todettava mitättömiksi ja laittomiksi kaikki Suomen hyväksymät muut jäsenyyteen velvoittamat sopimukset, kuten Amsterdamin ja Nizzan sopimus sekä tekeillä olevaan EU:n perustuslakiin liittyvät sopimukset.

 

Suomen jäsenyys on välittömästi purettava sekä juridi­sin että poliittisin perustein. Koska jäsenyys toteutettiin vastoin voimassa ollutta lakia ja sa­malla estettiin laillisia elimiä ylintä valtaa massa käyttämäs­tä, on siitä vastuussa olevat henkilöt asemaan katsomatta tuo­mittava Rikoslain valtiopetossäädösten mukaisesti.

 

2) Perustuslaki 2000 on ollut tuhoisa muutos kansanvallalle, muutos, jossa kulminoituu alkuperäisiin perustuslakeihin tehtyjen, kansanvallan vastaisten, muutosten jatkumo. Maahan on säädettävä uusi perustuslakien kokoelma, joka perustuu alkuperäisiin itsenäisyyden alun perustuslakeihin. Näissä on kansanvaltaa ja vallan kolmijakoa vahvistettava siten, ettei 60-luvulla Perustuslakikomitean mietinnöstä alkanut kehitys enää toistu. Perustuslaki 2000:n säätäminen on myönnettävä kansanvallan vastaiseksi ja virheeksi.

 

Uusi perustuslaki muutti Suomen kansan hallitsemasta riippumattoman parlamentin hallitsemaksi valtioksi. Valtiopäiväjärjestys ei enää sido eduskuntaa. Tilalle on otettu eduskunnan oma järjestyssääntö, jota se muuttaa lainsäädännöstä poikkeavalla tavalla poliittisen tarkoituksenmukaisuuden niin vaatiessa. Kansanvallan perusta, valtioelinten kolmijako lainsäädäntö-, tuomio- ja toimeenpanovaltaan sekä jo ainakin 1200-luvulta asti noudatettu laillisuusperiaate, lakkautettiin. Tämä on maalle tuhoisaa. Kansanvallan sijaan tuli suve­reeni parlamentarismi.

 

Parlamentarismi ei ole kyennyt missään eikä koskaan takaa­maan kansanvaltaa, kansalaisten yhdenvertaisuutta ja yleistä hyvinvoin­tia eikä tule sitä takaamaan Suomessa­kaan. Vallan kolmijako Suomessa on vahvistettava palauttamalla alkuperäisten perustuslakien alkuperäinen kirjain ja henki. Palautettuihin itsenäisen Suomen perustuslakeihin on otettava erikseen määräys vaalikelpoista kansalaista velvoittavasta sanktioidusta äänestyspakosta valtiollisissa ja alueellisissa vaaleissa. Sanktioksi on määrättävä nimenomaisesti suurin lain sallima (päivä)sakkorangaistus. Osallistuminen yhteiseen päätöksentekoon on kansalaisvelvollisuus siinä kuin maanpuolustus tai verojen maksu. Vapautus äänestysvelvollisuudesta voidaan antaa yleisen eläkeiän tai vamman tai sairauden perusteella.

 

                   Oikeuspoliittinen ohjelma

 

3) Suomen sisäpoliittisista ongelmista tärkein on yleisestä laillisuusperiaatteesta luopuminen. Oleellista on, että virkakunta – valtion ja kuntien hallinto – on ottanut itselleen val­taa, joka ei sille lain mukaan kuulu. Maahan on luotava virkalainsäädäntö, jossa esittelevä viranhaltija on henkilökohtaisesti ensisijaisessa taloudellisessa vastuussa valmistelemastaan virheellisestä päätöksestä aiheutuneesta vahingosta. Virkamiehen yleisiin kelpoisuusedellytyksiin kuuluu, että hän tuntee oman tehtävänsä lainmukaisen hoidon.

 

Samalla on tehtävä Perustuslakei­hin lisäys, jossa yksiselitteisesti todetaan, että lainvastaisessa järjestyksessä tehty päätös ei ole lainvoimainen, eikä sitä saa täytäntöön panna. Näin vältytään merkittävältä osin hallintoa nyt vaivaavasta valitushyöystä.

 

4) Voimassaolevaa tuomiokäytäntöä on muutettava siten, että tuomi­tulla voi olla vain yksi ehdollinen tuomio "meneillään". Mikäli koetusaikana tehdään mikä tahansa uusi rikos, on tuomio annettava ehdottomana. Samalla astuu ehdollinen tuomio voimaan. Tuomion vanhenemisaikasäädöksiä on muutettava siten, että vanhenemisaika katkeaa, kun tutkiva viranomainen on ilmoittanut epäillylle tutkinnan alkamisesta. Näin vältetään nykyisenkaltainen tilanne, jossa rikos saattaa vanheta kesken käsittelyn.

 

5) Maksuttoman oikeudenkäynnin ja yhteisin varoin maksettavan avustajan kustannusten korvattavuutta on muutettava siten, että asiamiehen palkkiosta korvataan se osa, mikä laskennallisesti kattaisi julkisen oikeusavun kustannukset jutussa.

 

6) Rikoslain tuomiohierarkiaa on muutettava siten, että ns. ehdol­linen tuomio, vankeustuomio koetusajalla, voidaan määrätä vain edellytyksellä, että samalla on määrätty maksettavaksi ao. lain sallima suurin mahdollinen rahasakko. Vankeustuomio koetusajalla on tuomio ajalta, jolloin yhteisön kontrolli oli merkittävä osa käyttäytymistä. Nyky-yhteiskunnassa ehdolli­nen tuomio on vain sormenheristys eikä sitä koeta enää rangaistuk­sena, sakko on rangaistus, joka on sovitettava joko rahana tai vankeutena.

 

7) Oikeudenkäymiskaaren uudistamisessa toteutettu yleinen syyttä­mättäjättämiskäytäntö on osoittautunut karkeaksi virheeksi. Syy on, että lakiin on otettu malli ulkomaisesta käytännöstä, ei omasta tarpeesta. On tunnustettava, että oikeudenkäymiskaaren muuttaminen oli munaus ja palattava vanhan mallin perusteisiin. Suomen on irtisanouduttava kansainvälisistä oikeussopimuksista, jotka sotivat perinteistä oikeustajua ja oikeusjärjestystä vastaan. Rikollinen on syyllinen tehtyään teon, riippumatta siitä voidaanko syyllisyys todistaa. Tuomion on perustuttava yksinomaan lakiin ja näyttöön. Rikoslain alaisesta teosta on syytettävä aina. Tuomio on tuomioistuimen asia, eikä syyttäjälle tule jättää valtaa tuomion suhteen.

 

8) Jatkuvasti paheneva nuorisorikollisuus ja -väkivalta on saata­va kuriin. Alaikäisten holhottavien aiheuttaman vahingon korvaus on saatettava yksiselitteisen yhteisvastuulliseksi laillisen holhoo­jan ja holhottavan kanssa. Konfliktitilanteessa holhoojalla tulee olla oikeus luopua holhoojan asemasta virkaholhoojan hyväksi. Oikeuden määräämän holhoojan aiheuttamasta vahingosta tulee valti­on vastata, mikäli kyseessä ei ole selvä holhousvelvollisuu­den laiminlyönti. Huostaan otettuja holhouksenalaisia varten on perustettava soveltuva organisaatio.

 

9) Viime vuosina erilaisten kansainvälisten sopimusten takia maahan syntynyt nk. nollalainsäädäntö on purettava. 90-luvulla eduskunta sääsi enemmän lakeja kuin aiemmin koko itsenäi­syyden aikana yhteensä. Suurin osa näistä on juuri nk. nollalake­ja. Kyseessä on lainsäädäntö, joka on laadittu sellaiseksi, ettei sitä joko voi noudattaa tai lainkaan valvoa. Lisäksi huonon lain­valmistelun takia maassa on voimassa ristiriitaisia lakeja.

 

Selvin esimerkki tällaisesta nollalainsäädännöstä on pörssin nk. sisäpiirila­ki, jota lain mukaan valvoo elin, joka muodostuu sen käytännössä ainoista potentiaalisista rikkojista – pörssin ja pörssiyritysten oma johto. Toinen hyvä esimerkki on laki, joka kieltää raiskauksen avioliitossa. Vaikka laki moraalisesti on oikea, sitä on juridisesti täysin mahdoton soveltaa. Laki ei saa olla moraaliohje, vaan sen tulee olla rikkomusseuraamuksen sisältävä sitova ja valvomiskelpoinen säädös. Nykyinen tilan­ne on kestämätön ja heikentää koko lainsää­dännön arvovaltaa yleisesti.

 

10) Eduskunnan säätämästä uudesta lainsäädännöstä on saatava ajantasainen tiedote jokaiseen kotiin. Kansalaisen täytyy voida tietää etukäteen, ennen mahdollista tekoa, mikä on voimassaoleva laki, ja mitä seuraamuksia sen rikkomisesta on.

 

11) Yhä paheneva ongelma on kansainvälinen rikollisuus, ennen kaikkea talous- ja huumerikollisuus. Ongelman ratkaisemiseksi on nykyisestä huumeiden käytön rangaistavuudesta pidettävä kiinni. Ei voi olla laillista käyttää tai pitää hallussaan aineita, joita ei voi laillisesti hankkia. Tilanne on verrattavissa varastetun tavaran hallussapitoon. Ehdollinen tuomio tulee voida antaa vain, jos tuomittu on auttanut poliisia paljastamalla huumeiden myyjän.

 

Huumerikollisuus on nimen omaan ja ennen kaikkea talousrikollisuutta. Keskeinen rooli huumekaupan vastaisessa kamppailussa on puuttumisella talouteen. Kaikki verotus- tulo- ja omaisuustiedot on saatettava julkisiksi, ja veroviranomaisen on velvoitetusti verotettava selittämättömät tulot ja omaisuuden lisäykset täydestä arvostaan, lisättynä sakkoluontoisin veronkorotuksin.

 

12) Talousrikollisuuden kitkemiseksi on verotietojen julkistamiskäytännön lisäksi kaikki ulkomainen rahaliikenne palautettava Suomen Pankin valvontaan. Tämä ei tarkoita säätelyä vaan juuri valvontaa. Lisäksi on la­kisääteisesti estettävä sellaisissa maissa rekisteröityjen yritys­ten toiminta ja rahaliikenne Suomesta niihin, joissa yritysten omistustiedot eivät ole julkisia. Samoin pakollinen asumispaikka­rekisteröinti, jonka poistaminen oli strateginen virhe, on pa­lautettava.

 

                   Kirkkopoliittinen ohjelma

 

13) Vuonna 1998 pidetyssä kirkolliskokouksessa Suomen evankelis-luterilainen kirkko sitoutui katolisen opin mukaiseen vanhurskauttamisoppiin. Tärkein ideologinen uudistus oli, että ihminen voi saada Jumalan armon myös hyvillä teoillaan. Samalla kirkko sitoutui myös katoli­seen yhteiskuntamalliin, jonka perusteella Paavi Johan­nes Paavali on julkisesti todennut kirkon opin olevan, ettei sosiaaliturva kuulu valtion hoidettaviin asioihin. Tämä on ymmär­rettävää, koska julkinen sosiaaliturva tekee yksityisen hyvänteke­väisyyden tar­peettomaksi.

 

Kun valtiokirkko näin opillisesti sanoutui irti hyvinvointi­valtion periaatteista ja mallista, se samalla luopui oikeudestaan toimia valtiollisena elimenä. Kirkkopoliittisen ohjelman sisältö on kirkon ja valtion ero. Samalla kirkon hoitamat valtiolliset tehtä­vät on siirrettävä varsinaisille valtion laitoksille. Tällai­sia ovat mm. virallinen väestökirjanpito, avioliittojen ja muiden juridisten sopimusten rekisteröinti jne. Koska kirkko on toiminut valtiollisena elimenä, on näihin toimintoihin suoranaisesti liit­tyvä reaaliomaisuus, kuten rekisteritiedostot, korvauksetta siirrettävä perustettavalle valtion virastol­le.

 

14) Samalla, kun kirkko ja valtio erotetaan toisistaan, lakkaa myös juridinen ja historiallinen peruste kirkon verotusoikeudelle. Kirkolle on taattava oikeus siirtää korvauksetta valtion haltuun ja omaisuudek­si toiminnot ja reaaliomaisuus, jota se ei kykene ylläpitämään. Tällaisia saattavat olla eräät historialliset raken­nukset, hautausmaat jne. Samalla oikeus määrätä näiden käytöstä siirtyy valtiolle.

 

Muutoksen yhteydessä evankelis-luterilainen kirkko ja samalla kaikki muutkin uskonnolliset yhteisöt on asetettava oikeudellises­ti ja verotuksellisesti yhdenvertaiseen asemaan muiden taloudel­lista toimintaa harjoittavien juridisten henkilöiden kanssa.

 

                   Koulutus- ja tiedepoliittinen ohjelma

 

15) Suomen tärkein taloudellinen voimavara on koulutus. Jatkokoulutuksessa on siirryttävä tulosvastuuseen. Nykyinen opintotukijärjestelmä on muutettava opiskelijapalkaksi, jossa opintosuorituksista, opintoviikoista, maksetaan kiinteä verollinen palkka. Proseminaarityöstä, opinnäytteestä ja väitöskirjasta maksetaan arvosanaan suhteutettu palkkio. Väitöskirjojen arvioinnissa noudatetaan valtakunnallista, opinnäytteissä korkeakoulukohtaista ja proseminaaritöissä tiedekuntakohtaista normaalijakautumaan perustuvaa vuosittaista arvosanajakoa nykyisten ylioppilaskirjoitusten tapaan. Näin valmistuminen nopeutuu, sillä nopea opiskelu tuo paremmat ansiot ja helpottunut elämä nopeamman valmistumisen. Samalla tieteen taso väistämättä nousee. Tämä on kansallinen etu.

 

16) Korkeampi opetus on asteittain avattava kaikille ilman pääsykoetta. Päähuomio on kiinnitettävä resurssien kohdentamiseen ja valmistumisen tason korottamiseen. Tämän takia kaikki tutkimukset, myös nk. tilaustutkimukset, on määrättävä poikkeuksetta julkisiksi tieteen julkisen kritikointiperiaatteen ja tekijän oikeusturvan takia. Nykyinen valitusmahdollisuus arvosanasta on lisäksi lähinnä teoreettinen vitsi. Valitusprosessi on saatava reaaliseksi ja muuta valituslainsäädäntöä vastaavalle tasolle.

 

17) Oppilaitoksissa tehty tutkimus tehdään joko apuraharahoitteisena tai virkatyönä. On selvää, että näiden töiden tulosten patentti- ym. oikeudet kuuluvat yksinomaan kyseiselle korkeakoululle. Korkeakoulujen patentti- ym. oikeudet tulee lainvoimaisesti säätää vapaasti Suomessa rekisteröityjen yritysten hyödynnettävissä oleviksi siten, että niistä maksetaan laissa määritellyin perustein korvaus korkeakoulujen yhteiseen määräraharahastoon. Muissa maissa rekisteröityjä yrityksiä kohdellaan näiden suhteen markkinahinnoitteisesti.

 

18) Korkeakoulujen opetuskieleksi on – filologisia aineita lukuun ottamatta – lakisääteisesti määrättävä maan kansalliskielet. Työt, jotka julkaistaan jommallakummalla kansalliskielellä, kustannetaan yliopiston varoista ja niiden omissa julkaisusarjoissa. Vaihto-opiskelun tulee kaikilla tasoilla tapahtua pääsääntöisesti maan kansalliskielillä.

 

19) Perusopetuksen tason kehittämiseksi kouluihin on palautettava yleiset oppiennätykset ja oppikirjojen tarkastus. Oppikirjojen tason selvä lasku ja laadun kirjavuus asettaa oppilaat eriarvoi­seen asemaan tavalla, joka muistuttaa arpomista. Normaalin koulu­järjestelmän ulkopuolisten nk. yksityiskoulujen rahoitus yhteisin varoin on lopetettava.

 

20) Kuntien opetusmäärärahavelvoite on säädettävä entistä selvem­min lainvoimaiseksi. Lomautukset opetustoimen kaikilla tasoilla rahapulaan vedoten on tehtävä sanktion sisältäen laittomiksi. Eduskunnan säätämistä opetus- ja lastenhoito­velvoitteista tinkiminen rahapulaan vedoten on estettävä lainsää­dännöllä.

 

21) Julkisen vallan yhteisin varoin järjestämä opetus on säädettä­vä kaikilta osiltaan ilmaiseksi. Koska korvaukset eivät kuitenkaan ole todellisia kustannuksia – joista antaa parhaan kuvan USA:n yliopistojen lukukausimaksut – vastaavia on erilaisten kurssi- ym. maksujen perintä perusteiltaan poliittista, lähinnnä kiusantekoon verrattavaa, toimintona kallista ja siis turhaa.

 

22) Erityisesti yliopistojen rahoituksen kehittämiseksi on luotava järjestelmä, jossa yritykset saavat korkeakoulurahastoon lahjoit­tamistaan varoista 120% verovähennyksen. Tämän rahaston varat jakaa neuvottelukunta, jossa on yksi jäsen jokaisesta yli­opistosta. Neuvottelukunnan jakamat rahat jakaa kussakin yliopistossa lauta­kunta, jossa on yksi jäsen kustakin tiedekunnasta. Varoja ei tule voida käyttää palkkatason nostamiseen vaan ne on suunnattava opetus- ja tutkimushenkilöstön määrän kasvattamiseen ja aineellisiin resurs­seihin. Henkilökunnan palkkauksesta on päätettävä yksinomaan virka- ja työehtosopimuksin. Valtion pää­asiallisen rahoitusosuuden takaamiseksi on lailla säädettävä, että valtio vastaa vähintään 80% kunkin yli­opiston kuluista eikä vuoden 2002 tasoa indeksisidonnaisena saa alittaa.

 

Korkeakoulujen taloushallinto on eriytettävä akateemisesta hallinnosta ja kullekin korkeakoululle nimitettävä toimitusjohtaja.

 

23) Tietoyhteiskunnan tärkein työkalu on henkilökohtainen tietoko­ne ja julkinen tietoverkko, internet. Nykyinen järjestelmä, jossa tietokoneiden "aakkoset", käyttöjärjestelmät ja perusohjelmat on patentoitu, on kansantaloudelle kestämättömän kallis. Lisäksi se asettaa koko järjestelmän lähinnä yhdysvaltalaisen kauppa- ja yleispoliittisen kontrollin alle. Yliopistojen ja valtion tieto­konekeskuksen on virka-, opetus- ja opin­näytetyönä ryhdyt­tävä määrätietoi­sesti kehittämään kotimaisia, LINUX- tai muuhun sovel­tuvaan jär­jestelmään perustuvia ikkunoituja käyttäjäohjelmia. Näiden ohjelmien tulee olla suomenkielisiä sekä Suomessa toimivien yksityisten käyttäjien ja Suomeen rekisteröityjen ja verovelvollisten yritysten saatavilla julkisesti ja korvauksetta.

 

Tietoverkko on saatava julkisen vallan haltuun ja kontrolliin. Maan sisäisessä liikenteessä lankaverkon käytön tulee olla kokonaisuudessaan käyttäjälle maksuton. Tämä ei estä teleliikenteen piirissä tapahtuvaa yksityistä liiketoimintaa.

 

                   Sosiaalipoliittinen ohjelma

 

24) Julkisen vallan lakisääteisten perusturvamenojen leikkaaminen on perustuslainvoimaisesti estettävä niin kauan kuin muita, vapaaehtoisia, menoja on mahdollista leikata.

 

25) Samalla ansiosidonnainen toimeentuloturva on lak­kautettava kaikis­sa muo­doissaan vähentämättä kokonaistukea. Tuki on jaettava saman suu­ruisena kaikille. On kohtuutonta, että elintasoeroja ylläpidetään yhteisin varoin sellaisten kansalaisten välillä, jotka ovat tuotannollisesti tasavertaisessa asemassa, esim. työttöminä. Nykyisen ansiosidonnaisen sosiaalituen sijaan on luotava valtiontakaukseen perustuva lainajärjestelmä nykyisen opintolainajärjestelmän tapaan.

 

Toimeentulotukeen oikeuttavaa tuloa ja varallisuutta lasket­taessa on huomioitava omistusasunnon arvo. Ei voi olla oikein ja kohtuullista, että tulonlähteittä oleva henkilö, jolla on esim. 100.000,- € asunto-omaisuus on oikeutettu toimeentulotukeen, mutta henkilö, joka asuu vuokralla ja on säästänyt saman summan pankkiin ei ole. Toimeentulotuki on lisäksi säädettävä aikuiselle kansalaiselle henkilökohtaisesti määräytyväksi ja yhteistaloudessa yhteiseksi luettava vain yhteiset asumiskulut. Omistusasumisessa asumiskuluista on erikseen määrättävä, että tuki ei kata pääomakuluja (lainakuluja), vaan ainoastaan suorat asumiskulut kuten yhtiövastikkeen jne.

 

26) Laillisuusperiaatteen murtumisen lisäksi Suomea vaivaa kansan­talouden selvä poliittinen heikkeneminen, sen iskukyvyn ja vas­taanottavuuden aleneminen. Kansantaloutta ei voi mitata pelkästään sen mukaan, miten menee niillä, joilla menee parhaiten. Ongelman muodostavat heikoimmassa taloudellisessa asemassa olevat. He eivät voi osallistua taloudelliseen toimintaan, koska heillä ei ole siihen tarvittavia välineitä.

 

Tehokkaalla tulonsiirtopolitiikalla on luotava tilanne, jossa nyt syrjäytyneiden kansalaisten ostovoi­ma kasvaa niin suureksi, että kysyntä luo uusia työ- ja tuotanto­paikkoja. Työpaikat eivät synny palkkoja alentamalla vaan kysyn­tää lisäämällä. Kukaan ei palkkaa ketään töihin vain siksi, että palkat ovat alhaiset. Todellinen tuloloukku ei ole välttämätön sosiaaliturva vaan alhainen palkkataso. Muutos edellyttää teho­kasta ja avointa julkis­ta sektoria.

 

27) Sosiaaliturva Suomessa perustuu siihen, että kustannukset katetaan yhteisvastuullisesti verotuksella kerätyin julkisin varoin. Kansalaisen, joka on työskennellyt yli vuoden ulkomailla ja maksanut veronsa muualle kuin Suomeen, on katsottava luopuneen osasta oikeudestaan lakisääteiseen sosiaaliturvaan. Tämä luopuminen kattaa myös mm. perheen oppivelvollisuusikäisten lasten oikeuden verovaroin maksettuun koulutukseen siltä ajalta, kun he ovat olleet huoltajansa mukana kirjoilla ulkomailla. Ei voi olla oikein, että henkilö, joka on joskus jopa pääosan tehokkaasta työiästään toiminut ulkomailla ja maksanut usein lähes olematonta veroa, on kotimaahan palatessaan oikeutettu samoihin palveluihin kuin ne, jotka ovat osallistuneet rahoituskustannuksiin.

 

                   Terveyspoliittinen ohjelma

 

28) Yleistä terveyttä ja kansalaisten ruumiillista perusturvaa uhkaava terveydenhoidon alasajo on lopetettava. Yksinkertaisin keino tähän on, että kaikki terveydenhuoltoalan työpaikat täyte­tään lain edellyttämässä laajuudessa välittömästi. Tämä tuo välit­tömästi lisää suoria ja välillisiä verotuloja terveydenhuollon rahoittamiseen. Mikäli palkkataso osoittautuu ongelmakohdaksi, palkkatasoa on nostettava kilpailukyiselle tasolle. Kaikki yksityiseen terveydenhoitotoimintaan suunnattu yhteisistä varoista maksettu tuki on lopetettava. Yksityisen yrityksen on kilpailtava terveydenhoidon alueellakin markkinoiden ehdoilla.

 

29) Nuorison perusterveyden parantamiseksi nykyisen­kaltainen huippu-urheilun rahoitus on välittömästi lakkautettava ja varat siirrettävä yleiseen liikunnan edistämiseen. Koululiikunta on muutettava koko kouluviikon kattavaksi taukoliikunnan ja varsinaisten liikuntatuntien yhdistelmäksi. Aikido on otettava koulujen pakolliseen liikuntaohjelmaan sitä mukaa kuin päteviä opettajia valmistuu.

 

Huippu-urheilu on yksi­tyistettävä ja saatettava alttiiksi vapaalle taloudelliselle kilpailulle. Ei ole mitään perustetta sille, että huippu-urheilun palkat ja kustannukset katetaan pääosin verovaroista tai muista julkisista varoista. Nämä rahat ovat suoraan pois kansalaisten perusterveydenhuollosta. Jos ala ei tuota eikä kuluttaja halua siitä maksaa, se kokee "luonnollisen kuoleman". Täysin turhat ja pelkästään hallinnon kustannuksia lisäävät terveyskeskusmaksut on poistettava. Turhia terveyskeskus­käyntejä ei ole.

 

30) Kansalaisten terveyden hoito on kansantaloudelle ja kansalaisille huomattavasti edullisempaa kuin sairauksien hoito. Tästä syystä terveyspalvelu­verkkoa on edelleen kehitettävä ja tehostettava. Terveydenhuollon tulosvastuun ja tehokkuuden mittariksi on asetettava a) terveiden ja sairaiden suhde terveydenhoitopiirissä ja b) sairaiden ja sairastuneiden suhteen muutos nykyisen hinnoitteluperiaatteen sijasta. Laskelmissa tulee hinnoitella terveys eikä hoito. Piirei­hin, joissa suhde on keskiarvoa epäedullisempi, on tarvittaessa suunnattava valtion valvottuja erityistoimenpiteitä. Terveyspalvelujen takaa­miseksi kaikille kuntalaisille on kaikki kunnalliset terveyspalve­lut määrättävä lakisääteisesti potilaalle maksuttomiksi.

 

31) Terveyspalvelujen takaamiseksi on määritettävä sairaanhoito­piirin asukasta kohti tarvitsema alin henkilökuntamäärä, jonka edellyt­tämät virat on poikkeuksetta täytettävä. Henkilökunnan, ennen kaikkea hoitohenkilökunnan, palkat on nostettava kilpailukykyiselle tasolle virkojen täyttämisen mahdollistamiseksi ja alan aivovien­nin estämiseksi.

 

Terveydenhoidossa on lisäksi myös laitostasolla siirryttävä tulosvastuulliseen tehokkuusajatteluun. Tämä edellyttää luopumista pelkästä kattavasta päivystysjärjestelmästä ja painopisteen siirtämistä keskeisten tuotantoluonteisten toimintojen, kuten leikkausten ja tutkimuslaitteiston käytön, osalta keskeytymättömään kolmivuorotyöhön. Tilanne voidaan harkita uudelleen nykyisten leikkausjonojen kadottua. Leikkausjonoon kuoleminen ei saa olle "tehokkuustoimi". Samalla on lisättävä sairaalapalvelujen tehokasta markkinahinnnoiteltua tarjontaa Suomen lähialueiden julkiselle vallalle.

 

                   Asuntopoliittinen ohjelma

 

32) Vaikean asuntotilanteen korjaamiseksi on ryhdyttävä toimenpi­teisiin. Vuokrasäännöstelyn lakattua vuokratasoa on nostettu keino­tekoisesti pitämällä asuntoja tyhjillään. Myös toimeentulotukijärjestelmän ”yhteistalousmenettely” nostaa nykymuodossaan – täysin tarpeettomasti – vuokratasoa. Asunnosta on tehty sijoituskohde sinänsä. Muutos saadaan aikaan verolain muutoksella. Tyhjillään olevia yritysten omistamia asuntoja ja yksityisten ympärivuotiseen asumiseen soveltuvia omistusasuntoja, jotka eivät ole omassa asumis- tai loma-asuntokäytössä, on ryhdyttävä verotta­maan laskennallisena tulonlähteenä. Tuloksi on laskettava kunnan vuokra-asuntojen neliövuokrien keskiarvo, joka verotetaan täytenä tulona. Tämä lisää vuokra- ja omistusasuntojen tarjontaa markkinoilla, mikä laskee vuokratason kohtuulliseksi.

 

33) Vuokra-asuntojen tarjonnan lisäämiseksi yksityishenkilölle on annettava sama vähennysoikeus vuokra-asunnon omistamiskuluista kuin yrityksillekin, ts. kaikki hoito- ja ylläpitokulut kuittia vastaan.

 

34) Asunnonvuokrauksen kannattavuuden aleneminen tuo mark­kinoille lisää omistusasuntoja. Tämä on kansantalouden kokonaisedun mukaista. Omistusasunnon hankkimis- ja asumiskulut sekä vuokra-asunnon asumiskulut on säädettävä koko­naisuudessaan verovähennyskelpoi­siksi. Omistusasunnon myyntihinta on säädettävä kokonaisuudessaan verolliseksi tuloksi. Tämä yksin­kertaistaa samalla tuloverotusta ja nostaa yleistä asumistasoa. Säädös koskee vain asuntoa, jossa omistaja on kirjoilla.

 

35) Heikon uudis- ja korjausrakentamisen tason nostamiseksi on lailla säädettävä, että rakennuttajan on otettava rakentamisvir­heet korvaava kattava vakuutus, joka on säännelty lailla pakollisen liikennevakuutuksen tapaan. Samalla rakennustarkastuksen valvonta ja vastuu siirtyy vakuutusyhtiölle.

 

                   Talous- ja veropoliittinen ohjelma

 

36) Suomessa valtiovalta kuuluu hallitusmuodon mukaan kansalle. Kun valtio verottaa, kansa siis verottaa itseään, yhteisvastuulli­sesti, yhteisesti sovituin perustein. Tästä syystä täysin virheel­linen suuntaus verotuksen painopisteen suuntaamiseksi välillisiin veroihin on lopetettava. Liikevaihdosta perittävä nk. arvonlisäve­ro on laskettava 18%:iin lisäarvosta ja säädettävä yhtä suureksi kaikille kauppatavaroille. Valtion ja kuntien lakisääteiset palve­lut ja niistä perityt maksut on vapautettava verosta. EU-jäsenyyden seurauksena käyttöön otettu kinnteistöveroperiaate on kumottava, vero poistettava ja palattava metsäverokäytäntöön. Veroa voidaan maksaa vain tuotosta, tulosta tai muusta veronmaksukykyyn perustuvasta oikeushyvästä. Asuinkiinteistö ei tuota, joten sen verottaminen on perusteetonta.

 

Verotuksen painopiste on palautettava tuloveroon. Kaikki tulot ja palkka- ja palkkioperusteiset etuudet on asetet­tava verotuksessa samaan asemaan. Avoir Fiscal –järjestelmä on lakkautettava välittömästi. Tämä mahdollistaa verotason alentamisen pääosalle tulon­saajista. Tuloveron on perustuttava maksukykyyn, mikä edellyttää progression selvää kiristämistä yläpäässä. Marginaaliveroa, siinä mie­les­sä kuin mitä se kansainvälisissä vertailuissa tarkoittaa, ei Suomessa ole eikä lainsäädäntö sellaista tunne.

 

37) Lakisääteisten veronalaisten tulojen ilmoittamatta jättäminen ja verojen pääomaosuuden maksamatta jättäminen on kriminalisoitava. Veronkierto ei ole hauska peli, vaan yhden verovelvollisen maksamatta jättämä vero peritään yhteisvastuuperiaatteen mukaisesti joltain toiselta. Kontrollin tehostamiseksi on perusteettomasti poistettu veroilmoi­tusmenettely palautettava. Työnantaja ja työnantajan vastuuhenki­löt on asetet­tava taloudel­li­seen ja rikosoikeudelliseen vastuuseen ennakonpidä­tyksen ja la­kisääteisten työnantajamaksujen tilittä­mättä jättämi­sestä. Suomessa valtiolta ei koskaan jää verotuloja saamatta. Tästä syystä kaikki kansalaisten omaisuus- ja tulotiedot ja tiedot maksetuista veroista on lailla säädettävä veroviraston virkatoime­na julkistettaviksi. Julkaistavaksi on määrättävä

 

1) omaisuuden verotusarvo

2) kokonaistulot

3) käytetyt vähennykset ja

4) maksetut verot.

 

38) Kuntauudistuksen yhteydessä kunnallisverolle on säädettävä ylärajaksi 18 äyriä, josta 5 äyriä kootaan yhteiseen julkisesti hoidettuun ja julkisen kirjanpidon alaiseen maakuntarahastoon. Perustettavat 8 maakuntaa ovat vanhat historialliset kulttuuri- ja talousalueet. Nämä ovat Varsinais-Suomi (Turku), Häme (Hämeenlin­na), Satakunta (Tampere), Uusimaa (Helsinki) Savo (Savonlinna) Karjala (Kotka), Pohjanmaa (Oulu) ja Lappi (Rovaniemi).  Maakunta­rahasto päättää varo­jen jakami­ses­ta joko kuntien yhtei­siin, kun­tainliittojen tai muiden kuntayh­ty­mien, menoihin tai kuntien kesken. Maakuntarahastossa kullakin kunnalla on yksi ääni, mikä tasaa taloudelliset erot. Kutakin kuntaa edustaa rahastossa val­tuuston puheenjohtaja.

 

39) Yhteiskunnan peruspalvelut, talouselämän infrastruktuuri kuten posti-, tele- ja puhelinlaitos, tiestön ylläpito, terveydenhuolto, koulutus, turvallisuustoimi jne. on palautettava julkisesti yhtei­sistä varoista hoidetuksi. On mieletön ajatus, että yksityinen, voittoa tuottamaan tarkoitettu toiminta olisi halvempaa kuin yhteisvastuullisesti hoidettu voittoa tuottamaton. Yritystoiminta on määritelmällisesti aina voittomarginaalin verran kalliimpaa kuin samoin ehdoin toteutettu julkinen palvelu. Kaikki yhteis­kunnan alueet eivät voi hyvinvointiyhteiskunnassa olla kaupallisen kilpailun alaisia.

 

40) Taloudellisen ja poliittisen päätösvallan palauttamiseksi Suomeen on tehtävä omistuksen rekisteröinti pakolliseksi ja vero­tuksen ja osingonmaksun perusteeksi. Samalla estyy nk. veropa­ratiisien hyväksikäyttö, joka rasittaa maassa asuvia ja rehelli­sesti veronsa maksavia.

 

41) Suomea vaivaavan talousrikollisuuden ja veronkierron kitkemi­seksi on ryhdyttävä voimakkaisiin toimiin. Veronkierto suomalai­sessa systeemissä EI johda siihen, että verotuloja jää saamatta, vaan siihen, että tarvittavat verot maksaa joku toinen. Koska veronkierron ja muun talousrikollisuuden edellytys on toimien salaaminen, on tehokkain keino tilanteen muuttumiseksi verotuspe­rusteiden yksinkertaistaminen ja yhtenäistäminen. Kaikki tulot on asetettava yhdenvertaiseen asemaan, ja eräiden tulojen, kuten päivärahojen, verovapaus on poistettava. Tämä tekee talousri­kok­sista kiinni jäämisen riskin entistä suuremmaksi. Koska verotus Suomessa on hallitusmuodon pohjalta yhteisvastuullista, tämä ei myöskään loukkaa yksilön tietosuojaa vaan lisää yleistä oikeustur­vaa. Samalla työnantaja- ym. sosiaaliturvamaksujen maksa­matta jättäminen on kriminalisoita­va. Tämä johtaa väistämättä veroasteen kaivattuun laskuun.

 

42) Ulkomaisten pääomasijoituksien saamiseksi maahan rekisteröi­ty­jen yritysten tuloveroprosentti on saatava riittävän alas. Verotuksen painopiste on siirrettävä henkilöverotukseen, kulutukseen ja ympäristörasitteiden verottamiseen. Samalla kansalaisten kiinnostus siihen, miten yhteiset rahat käytetään, lisääntyy. Ulkomaisten sijoitusten poliittisen kontrol­lin on säilyttävä Suomessa eli sijoittajien on Suomessa oltava Suomen vero-, rikos-, yritys- ja julkisuuslainsäädännön alaisia. Ulkomaille menevien pääomatulojen kohdalla on palattava lähdeveromenettelyyn, jossa hyvitetään saajan korimaassaan maksaman tuloveron osuus kokonaisuudessaan. Lähdeveroprosentiksi on säädettävä vuosittain tarkistettava yleinen tuloveroaste. Ulkomainen maanomistus Suomessa on palautettava valtioneuvoston antaman luvanvaraiseksi. Yrityksen kotipaikan ja samalla verotusmaan muuttaminen on tehtävä luvanvaraiseksi. Tämä ei ole ristiriidassa vapaan pääomien liikkumisen periaatteen kanssa.

 

43) Arvopaperipörssi nykyisessä muodossaan ei ole kansantalouden kannalta myönteinen. Pörssistä on jälleen tulossa uhkapelin luo­nteisen sijoitusspekuloinnin areena. Suomen kaltaisessa kansanta­loudessa jo nyt ylihinnoilla pelattu pörssipeli johtaa väistämättä uuteen pankki- ja pörssikriisiin, joka tavalla tai toisella tulee, taas, veronmaksa­jien maksettavaksi. Pörssi ei enää toimi sinä yritysten rahanhan­kintakanavana, joka sen tarkoitus on. Arvopaperikauppa ei ole yrityksen pääomanhankintakeino, sellainen on vain ja ainoastaan osakeannilla rahoitettu osakepääoman korotus tai joukkovelkakirjojen liikkeellelasku. Kansantalouden kannalta on oleellista, että yritysten tuotto on ennen kaikkea voitosta jaettava osinko, ei osakkeesta saatu tilapäinen myynti­voitto. Tilanteen korjaamiseksi arvopaperien siirtoleimavero on palautettava Suomessa rekisteröi­tyjen yhtiöiden osakkeille. Kun omistuksen rekisteröinti on pakollista ja verotuksen peruste, valvonta muodostuu automaattiseksi ja aukottomaksi.

 

44) Julkisten varojen valvontaa on tehostettava ja kansanvaltais­tettava. Yhteiskunnallisin perustein verovapauden saavien yksiköi­den, kuten säätiöiden ja yhteisistä varoista tukea saavien yh­teisöjen, varainkäytön on oltava julkista. Maksajien on saatava tietää, miten heidän rahansa käytetään.

 

45) Työllisyyden parantamiseksi ja järjettömän ja kankean tuki­viidakon karsimiseksi yksityishenkilölle on annettava sama mahdol­lisuus kuin yrityksille vähentää verotuksessa luon­nolliselle henkilölle maksettu palkka ja siitä johtuvat työnanta­jamaksut. Elitistinen ”piikaverojärjestelmä” on kumottava.

 

Modernin tietoyhteiskunnan todellisuutta on tutannon tehostuminen ja sen aiheuttama tarjonnan ja kysynnän epäsuhta, mikä on Suomessa johtanut massatyöttömyyteen, joka pysyttelee noin 500.000 reaalityöttömän määrässä. Tilanteen korjaamiseksi on siirryttävä 4-päiväiseen, 32-tuntiseen työviikkoon. Muutoksesta johtuvat palkkaneuvottelut on jätettävä kokonaisuudessaan työmärkkinaosapuolten sovittavaksi. Mahdollisen palkkainflaation korjaamiseksi suoritetaan tarvittaessa - itsenäisyyden palauduttua - soveltuvan suuruinen devalvaatio.

 

Työttömyyden radikaalin alentamisen motivoimiseksi työmarkkinoilla säädetään laki, jonka mukaan jokaisen Suomessa rekisteröidyn yrityksen tilinpäätöstietoihin tulee liittää esitettäväksi kunkin yrityksen laskennallinen osuus työttömyyden kokonaiskustannuksista - työttömyyspäivärahoista, työttömyyseläkkeistä jne. - joka summa on nimenomaisesti julkistettava yrityksen tilinpäätöksessä ja muissa lakisääteisissä tai muutoin julkaistavissa tiedotteissa ja katsauksissa.

 

46) Taloutta vaivanneelle perusteettomalle julkisen talouden alas­ajolle on saatava loppu. Julkisen talouden mahdolliset säästöt on suunnattava hallintoon, ei suorittavaan portaaseen. Kuntien hal­lin­tokustannukset on saatava alas lisäten samalla kansalaisten todelli­sia vaikutusmahdollisuuksia. Tämä tapahtuu jakamalla kaikki yli 50.000 asukkaan kunnat päämääränä 800 kunnan kokonais­määrä. Kun­tien yhteistyö ja niiden talouden julkiseksi tekeminen tuo tarvit­tavat säästöt. Julkishallinnolla ei voi olla liikesalai­suuk­sia, osin valmisteluvaihetta lukuun ottamatta.

 

47) Taloudellisten epäselvyyksien ja verotuksen selventämisen mahdollistamiseksi on luotava uusi järjestelmä, jossa yhtiömuoto on rajoitettu työvoimamäärän mukaan. Yli 3:n perheenulkopuolisen työntekijän yritykset on muutettava osakeyhtiöiksi vakavaraisuuden sekä velkojien ja omistajien oikeudellisen aseman takaamiseksi. Kokemus on osoittanut, ettei suurten toi­minimien vastuiden kantamiseen ole yksityisellä ammatinharjoitta­jalla varaa eikä reaalisia mahdollisuuksia. Kaikki yrityksestä eri muodoissa ulos otettu henki­löönkäypä raha on katsottava tuloksi. Kaikkia tuloja on verotettava saman taulukon mukaan. Samalla toi­minimien yksityisottoihin sisältyvä veroetu on poistettava.

 

48) Konkurssilainsäädännön mukaan jos osakeyhtiön osakepääomasta on jäljellä alle kolmasosa ja yritys jatkaa toimintaansa, hallitus vastaa yrityksen veloista kuin omistaan. Tämä pykälä on otettava todelliseen käyttöön pakottavana lainsäädäntönä. Samalla lakia on muutettava niin, että mikäli tuo raja alittuu, yritys haetaan vuoden määräajan jälkeen viranomaistoimin konkurssiin, mikäli tilanne ei korjaannu. Näin taataan sekä velkojien oikeudet että yleinen terve taloudellinen kilpailutilanne.

 

49) Markkinoiden ongelmana pidettyjen työmarkkinajärjestöjen ase­maan on puututtava. Niin työntekijä- kuin työnantajajärjestö­jenkin organisaatiosta on säädettävä yhdenmukaisella lailla, joka takaa suoran jäsendemokratian. Tämä poistaa virastomaistumisongel­man. Työmarkkinajärjestöt eivät ole valtioelimiä. Samalla on vahvis­tettava työehtosopimusten yleissitovuus koskemaan sanktioidusti myös maassa toimivia ulkomaisia yrityksiä ja vuokratyövoimaa.

 

50) Suomen kansantaloutta rasittaa kohtuuttomasti virheellisen ja holtittoman raha- ja talouspolitiikan aiheuttama kansalaisten ylivelkaantuminen. Ylivelkaantumisesta on vastuussa ennen kaikkea maan poliittinen johto. Tästä syystä talousvaikeuksiin joutuneille kansalaisille, joiden nykytilanteessaan ei kannata edes ajatella talouselämän pariin siirtymistä, koska sellainen on täydellisen kannatta­matonta, on tarjottava reaalinen mahdollisuus siihen. Todellinen kannustus­loukku ei ole sosiaaliturva, vaan työnteon, paradoksaalisesti etenkin paremmin pal­kattujen töiden, kannattamattomuus. Ongelman poistamiseksi on velka­kirjalakia muutettava siten, että lainvoi­maisen päätöksen perinnän raja 10 vuotta on säädettävä taannehti­vasti ehdottomaksi ja lopul­liseksi, minkä jälkeen velka on katsot­tava velanantajan luottotappiok­si. Näin vältytään täysin turhalta, kalliilta ja tuomioistuimet ruuh­kautta­valta velkajärjestelykäytän­nöltä.

 

Samalla perintäsäännök­siä on muutettava siten, että totaa­liulosmittaus on mahdollista suoja­ra­jaan sakka, jonka rajan on oltava kaikille sama. Velallisen petol­li­suus on säädettävä rikok­seksi, josta seuraa ehdoton van­keusran­gaistus. Samalla omaisuuden piilottamis- ja siirtomahdol­lisuus on estettävä. Toiminimen tulot ja omaisuus on luettava omistajan henkilökohtaiseksi, ulosmitatta­vaksi tuloksi ja omaisuu­deksi. Näin estetään erilaiset "sunkvisteeraukset".

 

51) Pankkien yksityisille antamat luotot on säädettävä kuluttaja­lain­säädännön piiriin. Koska korko on rajoituksetta sovittavissa lainan ottajan ja antajan välillä, on se määrättävä koko laina-ajaksi kiinteäksi. Samalla on säädettävä, ettei lainasta saa ottaa muuta maksua kuin korko. On myös säädettävä, että lainalle anne­tulle vakuudelle on määrättävä se markkamääräinen arvo, jonka vakuus lainassa kattaa, riippumatta siitä, mikä on vakuuden realisoin­tiarvo. Erotus jääköön pankin liiketoimintariskiksi. Näin estetään luottokatastrofin uusiutuminen. Pankkien tukeminen on heti lope­tettava ja pankit asetettava samaan kilpailuasemaan kuin muut yritykset. Talletusten kattava valtiontakaus on palautettava ja valtio määrättävä lakisääteisesti pankkikonkurssin hallintomieheksi. Jokaisesta Suomessa rekisteröidyn tai maassa toimineen yrityksen konkurssista on suoritettava tutkinta. Konkurssilainsäädäntöä on yleisesti muutettava sellaiseksi, että pesänhoitajana toimii erillisen, lääninhallituksen alaisen, elimen virkajuristi.

 

52) Kansainvälisen kaupan ja vienti- ja transitotulojen lisäämi­seksi sekä kotimaisen työllisyyden parantamiseksi on välittömästi ryhdyttävä kaikin käytettävissä olevin resurssein suunnittelemaan ja rakentamaan moottoritietä ja kaksiraiteista rautatietä välille Turku – Pietari. Rakentaminen edellyttää poliittisten suhteiden parantamista Venäjään ja Suomen puolueettomuuden ja itsemääräämis­oikeuden vahvistamista. Tästä poikkeavat uudet tiesuunnitelmat on toistaiseksi jäädytettävä. Tieliikenteestä on raskailta ajoneu­voilta perittävä tällä välillä kilometrikäyttöön perustuva tietul­li. Liikenneyhteyksien rakentamisen myötä Etelä-Suomen transitosa­tamien suun­nittelua ja kehittämistä varten on perustettava valtion elin. Suomalaiset satamat kykenevät vaivatta hoitamaan EU:n ja Pohjois-Venäjän välisen tavaraliikenteen.

 

53) Valtion ulkomainen velanotto on jäädytettävä. Julkisten palvelujen ja hallinnon rahoitus voidaan hoitaa tuloilla, jotka saadaan verotuksella ja vero­luontoisilla maksuilla tai valtionyhtiöiden tuotoilla. Kotimainen velanotto tukee rahan tarjontaa maassa, ulkomainen velanotto vähentää sitä. Ulkomaisen lainan tulee olla vain väliaikainen rahoituskeino, mitä se nykykäytännös­sä ei ole. Laina täytyy jossakin vaiheessa kuitenkin maksaa pois. Viinasen aikainen velanotto ja siihen liittyvät taloudelliset epäselvyydet on tutkittava ja julkistettava ja toimijat saatettava poliittiseen ja mahdolliseen oikeudelliseen vastuuseen teoistaan.

 

54) Valtion menot, ennen kaikkea sosiaali- ja opetussektori, on kotimaan talouden tärkein liikkeellepaneva voima. Sosiaaliturvan leikkaukset muusta kuin hallinnoinnista heikentää suoraan kotimaan kysyntää ja näin työllisyyttä. Leikkaukset on heti lopetettava. Ne ovat näennäissäästöjä, jotka osuvat pahiten kotimaan kysynnän työllistämään sektoriin ja näkyvät reaaliansioiden laskuna ja irtisanomisina. Sosiaaliturvan rahoittamisen tärkeä osa-alue, työnantajamaksut, on irrotettava työssäoloajasta ja sidottava pelkästään maksettuun palkkaan. Näin saadaan kuriin myös valtion­taloutta haittaava ja kilpailua vääristävä keinottelu työssäolo­ajan pituudella.

 

55) Kotimaan talouden mittariksi on otettava kansantalouden ja työllisyyden uusi vertailusuhde, jossa pääpaino asetetaan nykyisen työttömien määrän sijasta työllisten määrä ja sen vertailu eri maihin. Työttömyysluvuissa on palattava todellisiin lukuihin nykyisen EU-vertailumetodin sijaan. On täysin järjetöntä, että Suomessa työikäiseen väestöön luetaan 16-74 ikäiset kansalaiset vain siksi, että muualla ei ole vastaavanlaista reaalisesti kattavaa sosiaaliturvaa kuin meillä. Yleisen eläkeiän ylittänyt väestö on poistettava työllisyystilastoista, samoin reaalisesti alle työikäinen väestä, alle 18-vuotiaat.

 

Kansantalouden kehityksen mittariksi on asetettava keskiverto- ja keskiarvotulon suhde, jossa on huomioitu nk. ilmaispalvelut käyvästä arvostaan. Tällöin yhteisistä varoista rahoitetut yhteiskuntapalvelut otetaan huomi­oon kansantuotteessa. Samoin tulonsiirrot ja tukimuodot on aletta­va huomi­oida kansainvälisiä vertailuja tehtäessä.

 

                   Turvallisuuspoliittinen ohjelma

 

56) Suomi on ja sen on oman turvallisuutensa takia oltava rauhan aikana puoluee­ton, sotilaallisesti sitoutumaton. Puolustuksen on perus­tuttava itsenäisiin asevoimiin. Suomen ajaminen NATO:on ja WEU:iin on heti lopetettava. Sotilaallinen liittoutumattomuus rauhan aikana on lisättävä perustuslakiin. Tämä ei estä toimimista kansainvälisissä tehtävissä. Sen sijaan ulkomaisten joukkojen tai materiaalin varastointi Suomen valtioalueelle on erikseen kiellettävä. Puolustusyhteistyötä etenkin Ruotsin kanssa on kehitettävä ja ilmavoimien kalusto on yhtenäistettävä Ruotsin kanssa taloudellisesti mielekkäillä sopimuksilla. Puolustusvoimille on tilattava 200 SAAB Viggen –hävittäjää ja riippuvuudesta Yhdysvaltojen ulkopolitiikkaan on päästävä irti.

 

Sikäli kuin Suomen liittoutumista perustellaan turvallisuudella, on lähdettävä siitä, että mikäli Euroopan turvallisuus on riippuvainen NATO:sta ja EU:sta ja niiden kehittymisestä, on ainoa realistinen turvallisuuspoliittinen päämäärä Venäjän saaminen täysvaltaiseksi jäseneksi molempiin. Vain silloin Suomi voi liittyä laillisesti EU:iin ja NATO:on.

 

Suomen puolustus perustuu yleiseen ja yhtäläiseen asevelvolli­suuteen. Se on ulotettava täysimääräise­nä, yhtäläisenä ja pakol­lisena myös naisiin. Valta on aina niillä, joilla on legitiimi oikeus aseiden käyttöön, armeijalla. Lyhyesti: asevelvollisarmeija ei voi tehdä vallankaappausta. Keltä se vallan kaappaisi?

 

57) Asevelvollisuus on hallitus­muodon mukaan tarkoitettu sekä suojaa­maan maata että sen laillista yhteiskuntajärjestystä. Se puolustusvoimien ylin johto, joka joko edisti tai ei ottanut kantaa Suomen valtiopetoksellisesti toteutettuun EU -jäsenyyteen, on vapautettava tehtävistäään.

 

58) Puolustusvoimien asehankintoja on suunnattava asevelvollisuus­armeijan vaatimusten ja maan taloudellisten edellytysten mukaises­ti. Suunnitellut helikopterihankinnat tarkoittavat suunnattomia ylimääräisiä kustannuksia. Jo kuljetus- ja taisteluhelikopterit maksavat kym­meniä miljardeja. Jotta niitä voitaisiin tehokkaasti käyttää, on maahan luotava tiheä helikopterikenttien verkosto. Samoin, jotta helikoptereita voitaisiin ylipäätään Suomessa käyttää niiden aiotussa tarkoituksessa, tulee ilmaherruus voida taata mahdollisen sodan aikana. Tällaiseen Suomella ei ole reaalisia mahdollisuuksia. Lisäksi paitsi lentäjiksi, myös maahanlaskujoukoiksi tarvitaan runsaasti kalliisti koulutettua henkilöstöä.

 

Asevelvollisuusarmeijan uushankinnat on suunnattava olalta ammut­ta­viin edullisiin, mieluiten kotimaassa kehitettyihin, maalihakuisiin it- ja pst-ohjuksiin, joilla halvalla koulutettu asevelvollinen saa helposti ammuttua alas kalliiden taistelu- ja kuljetushelikoptereiden kuljettamat kalliisti koulu­tetut lentäjät ja kalliisti koulutetut erikoisjoukot ja tuhottua kalliin ps-kaluston. Henkilökohtaisten it- ohjusten ja muiden vastaavien torjunta- ja puolustusjärjestelmien kotimaiseen kehittämiseen on suunnattava sekä taloudellisia resursseja että korkeakoulujen tutkimusresursseja.

 

Lisäksi, jotta Suomella olisi mitään käyttöä suunnitellun kaltai­sille taisteluhelikoptereille, niitä tulisi olla vähintään 200. Muussa tapauksessa niillä on käyttöä vain mahdollisten sisäisten levottomuuksi­en tukahduttamisessa ja NATO:n tai WEU:n osana. Nykyisellä varus­kunta ("tukikohta") verkostolla asevelvollisarmeijan joukkoja voidaan kiireesti keskittää mihin tahansa Suomen alueella noin 2 tunnissa kuorma- ja linja-autokuljetuksina, mikä on huomattavasti alle helikopterihälytyksen vaatiman ajan.

 

59) Puolustusvalmiuden kehittämiseksi on keskityttävä paitsi tehokkaan miehistösuojauksen, myös 100% kotimaisessa omistuksessa olevan puolustusteollisuuden kehittämiseen. Tähän Suomessa on tekniset, tiedolliset ja taidolliset edellytykset. On myönnettävä, että puolustusteollisuuden myynti ulkomaille on ollut poliittinen, sotilaallinen ja taloudellinen virhe.

 

60) Asevelvollisuusaika on yhtenäistettävä kaikille yhtä pitkäk­si. Koulutukseen on lisättävä merkittävästi yhteiskunnallisesti motivoivaa kansalaiskasvatusta ja laintuntemusta. Samoin henkilökohtaisten taistelu- ja selviytymiskeinojen, kuten itsepuolustusmenetelmien, opettamista on tuntuvasti lisättävä. Koulutuksen tehostamiseksi kertausharjoitusten määrää on lisättä­vä. Samalla palvelusajan päiväraha on määrättävä yhtä suureksi varusmiehille ja kertausharjoituskoulutukseen.

 

Kertausharjoituk­sista kieltäytymiseksi on hyväksyttävä vain puolustusvoimien virkalääkärin antama sairastodistus. Suomi ei tarvitse puolustus­voimista erillistä vapaaehtoista aseel­lista maanpuolustustoimintaa. Jos osa väestöstä on kyllin innokas tällaiseen toimintaan, he voivat suorittaa sen vapaaehtoisena ja lisättynä kertauskou­lutuk­sena puolustusvoimien toimin­nan osana.

 

61) Nykyisen kaltainen siviilipalvelus- ja aseistakieltäytyminen on järjestelmänä romutettava. Jehovantodistajien lakisääteinen erityisasema on vastoin perustuslakien kirjainta ja henkeä. Myös erilaiset "omaantuntoon vetoamiset" ovat perusteina keinotekoisia ja turhia. Verolakeja on muutettava siten, että asevelvollisuusiän alkamisen jälkeen (18v) kansalaisen tuloveroprosentti nousee ”asevelvollisuuslisällä” 1%-yksiköllä vuodessa, maksimissaan 10%.

 

Kun ja jos kansalainen haluaa suorittaa asevelvollisuutensa, tuo lisä poistetaan kokonaisuudessaan. Mikäli asevelvollisuutta ei ole suoritettu 31 ikävuoden alkuun mennessä, lisä jää pysyväksi. Vähennyksen saa lääketieteellisin perustein palveluksesta vapautettu automaattisesti. Näin jokaisella kansalaisella on mahdollisuus ”itse tykönään” päättää asevelvolli­suuden suorittamisesta. Raskas, kallis ja turha siviilipalvelus­menettely voidaan purkaa ja kansalainen kompensoi osuutensa puut­tumisen maanpuolustuksessa verovähennyksestä luopumisella.

 

                   Ulkopoliittinen ohjelma

 

62) Suomen ulkopoliittinen asema perustuu maan geopoliittiseen sijain­tiin – lyhyesti, paikkaan kartalla. Suomi ei voi vaihtaa naapurei­taan, eikä sillä ole siihen halua. Puolueettomuuspolitii­kan pää­määrä on maan pysyminen tulevien maailmanpoliittisten kriisien ulkopuolella. Tavoitteen sisältö on rauha ja hyvät naapu­ruus- ja kauppasuhteet. Itsenäisenäkään Suomi ei pyri olemaan EU:n tai Venäjän vastustaja tai vihollinen kansainvälisessä kanssakäy­mises­sä. Historiallinen tosiasia kuitenkin on, ettei Suomi ole koskaan voinut luottaa kriiseissään merkittävään ulkopuoliseen apuun vaan on joutunut hoitamaan asiansa erilaisista liittosuh­teista huoli­matta itse. Näissä liittosuhteissa Suomi ja suomalaiset ovat aina joutuneet olemaan antava osapuoli, itsenäisenä ja puolueettomana taas voinut toimia selvästi omaehtoisemmin. Ei ole perusteltua syytä olettaa, että tilanne tässä suhteessa muut­tuisi.

 

63) Suomen ulkopolitiikan perustana on toimiminen erilaisissa kansain­välisissä sopimusjärjestelmissä, jotka eivät kuitenkaan missään tilanteessa saa olla oikeudellisesti Suomea sitovia yli eduskunnan ja kansan oman itsenäisen päätösvallan. Tämä takaa kansalle sekä rauhan että elintason jatkuvan kasvun kaupan ja kansainvälisen tiedon ja tavaran välityksen avulla. Samalla itse­näinen ulkopolitiikka takaa maan teollisuudelle ja kaupalle hel­pomman pääsyn maailman nopeimmin kasvaville markkinoille, Venäjäl­le ja Kiinaan, ilman EU:n ulkopolitiikan tuomia rasitteita. Itse­näinen ulkopolitiikka vaikuttaa automaattisesti parantavasti työllisyyteen ja yleiseen taloustilanteeseen.

 

64) Suomen on erottava sellaisista kansainvälisistä sopimusjärjes­telmistä, joiden ehtoja joku tai jotkut YK:n turvallisuusneuvoston nykyiset pysyvät jäsenmaat eivät, sopimuksen allekirjoittamisesta huolimatta, käytän­nössä sovella omaan toimintaansa kuten kotimaiseen lainsäädäntöönsä.

 

65) Suomen on keskeytettävä kaikki aktiivinen YK:n piirissä tapah­tuvaan rauhanturvaamistoimintaan osallistuminen siksi, kunnes järjestön suurimmat jäsenmaksuvelalliset, ennen kaikkea USA, ovat maksaneet rästinsä. YK on jo nyt velkaa Suomelle summan, joka tekee merkittävän vajeen puolustusmäärärahoihin. Suomi ei pienenä kansantaloutena voi vastata kuin omasta sovitusta osastaan YK:n menoja.

 

66) Maan ulkopo­li­tiikan sisältö tulee voida kiteyttää kahden suur­miehen sanoihin: "Valtioilla ei ole moraalia, niillä on etuja ajettavanaan" (J. K. Paasikivi) ja "Jälkipolvi, seiso tässä omalla pohjallasi äläkä luota vieraaseen apuun" (Aug. Ehrensvärd).

 

                   Siirtolais- ja pakolaispoliittinen ohjelma

 

67) Suomi on suomalaisten koti. Suomalainen on henkilö, jolla on oikeus saada Suomen tasavallan passi, muut ovat ulkomaalaisia ihonväriin, uskontoon, syntyperään, etniseen taustaan yms. katsomatta. Maahamme on tullut ulkomail­ta sekä pakolaisia että siirto­laisia kautta aikojen. Koska ulko­maalaiset ovat Suomessa vierai­na, on Suomella heitä kohtaan vie­raanvaraisuu­den yleismaailmalli­nen velvoite. Samalla ulkomaalai­silla, vierailla, on yleis­maailmallinen vel­voite asettaa isäntä­maan tavat ja kulttuuri yhteis­kunnassa etusijalle omiinsa nähden, tai poistua maasta. Ulkomaa­lainen, joka Suomessa syyllistyy rikok­seen, josta voidaan tuomita ehdotonta vankeutta, tai joka Suomessa syyllistyy tekoon, joka on rikos sekä Suomessa että hänen koti­maassaan, on karkotettava tuomion kärsimi­sen jälleen maasta ehdoit­ta.

 

Kansalaisuus on lojaliteettisopimus- kansalaiselta edellytetään lojaalisuutta yhteisölleen vastineeksi oikeudesta toimia siinä. Lojaalisuus ei voi kansainvälisessä ristiriita- tai konfliktitilanteessa kohdistua vastakkaisiin osapuoliin. Lojaalisuus ei myöskään voi perustua mahdollisuuteen ”valita rusinat pullasta” kulloisenkin tilanteen mukaan. Kaksoiskansalaisuus on erikseen kiellettävä.

 

68) Maahan saapunut turvapaikanhakija, joka kykenee vierailemaan kotimaassaan hää- tai muissa sosiaalisissa tai poliittisissa yhteyksissä, omissa tai sukulaistensa, ei ole enää pakolainen. Hänen kotimaataan on pidet­tävä turvallisena ja hänen pako­laisenasemansa on välittömästi peruutettava. Tällaisista tapauk­sista on lukuisasti esimerkkejä.

 

69) Henkilö, joka on saapunut laittomasti Suomeen olematta oikeu­tettu pakolaisen asemaan, on tuomittava laittomasta rajanylityk­sestä ja tuomion kärsittyään karkotettava maasta pysyvästi. Ranska ja Yhdysvallat ovat malliesimerkkejä tapauksista, joissa laiton maahanmuutto, rikos, käytännössä sallitaan – samoin tällaisen politiikan seurauksista. Ranska antaa laittomil­le muuttajille lähes säännöllisin väliajoin oleskelu- ja kansalaisoi­keuksia "tukuittain" pahentaen täten ongelmaa koko EU -alueella, USA:ssa taas käytäntö on johtanut puolilailliseen orjatyövoiman käyttöön. Suomi ja suomalaiset eivät tällaista halua eikä meillä ole moiseen varaa.

 

70) Suomella ei ole rajanaapureita, joista olisi odotettavissa pakolaisia – tällä hetkellä tsetseenejä lukuun ottamatta. Käytännössä kaikki maahan tapahtuva pakolaismuutto on siis ihmissalakuljetusta. Ihmissalakuljetus on paitsi laitonta, myös moraalitonta rahastamista ja hädänalaisten hyväksikäyttöä, ja se pitää saada loppumaan. Maahan laittomasti saapuvalta turvapai­kananojalta, joka ei luotettavasti ja todistettavasti kerro saapu­misreittiään ja paljasta salakuljetukseen osallistuneita, on turva­paikkaoikeus automaattisesti evättävä. Mikäli lähtömaa ei ole sotaa käyvä valtio, on anoja palautettava lähtömaahan, muussa tapauksessa oletettuun lähtömaahan tai mahdolliselle alkuperäisel­le pakolais­leirille. Maille, jotka protestoivat käytäntöä, tulee tarjota ao. henkilöä tai henkilöitä pakolaisena vastaanotettavak­si.

 

71) Suomen on toimittava kansainvälisen pakolaissopimuksen mukai­sesti tai irtisanouduttava siitä. Ulkomaalainen, jolla on pakolai­sen asema, on oikeutettu perheiden yhdistämiseen. Tässä on kuiten­kin toimittava johdonmukaisesti, ja lähdettävä siitä, että perhe yhdistetään joko vanhempien tai lasten olinpaikan mukaisesti eikä sillä periaatteella, että yhdistäminen tapahtuu aina Suomessa.

 

72) Niin sanottujen paluumuuttajien asema on laillistettava. Nykyi­sellään paluumuuttajan status annetaan rodullisin perustein. Tämä on puhdasta rasismia ja länsieurooppalaisen fasismin ilmentymä Suomessa. Tämä on myös vastoin Suomen allekirjoittamia rasisminvastaisia sopimuksia. Paluumuuttaja voi olla vain sellainen, joka on muuttanut Suomes­ta ulkomaille. Paluumuuttajan status on voitava antaa vain tällai­sel­le henkilölle tai hänen elossa oleville jälkeläisilleen ensim­mäi­sessä polvessa. Tämän jälkeen paluumuutto -termin edellyttämiä erityisiä siteitä Suomeen ei voi olla.

 

73) Laillisen pysyvän maahanmuuton edellytyksenä on oltava Suomen kansantalouden tarve. Monikulttuurisia ihmisiä ei ole. Ei myöskään ole olemassa kansanvaltaisia monikulttuurisia oikeusvaltioita. Koko ajatus on absurdi. Kulttuuri on se tapojen ja käytänteitten kokonaisuus, jonka yhteisöön kuuluvat katsovat oikeaksi ja oikeutetuksi. Kansalaisille on taattava – alkuperäisten perustuslakiemme mukaisesti – yhdenvertaisuus lain edessä. Aito monikulttuurisuus on mahdollista vain yhteiskunnassa, joka ei täytä oikeusvaltion edellytyksiä. Suomen hyvin toimivan sosiaalisen, poliittisen ja taloudellisen kulttuuri-ilmaston rikkomiseen ei ole yleisiä syitä. Aiemmin usein esitetty vaatimus "lisä­värin" saamisesta katukuvaan on rasistinen, vastenmielinen ja tuomittava.

 

74) Suomeen saapuvilla ulkomaalaisilla ei ole erityisiä oikeuksia säilyttää lähtömaansa kulttuuria. Tämä erityisesti silloin, kun on kyse maan sisäisiä levottomuuksia pakoon lähteneistä. Nämä levot­tomuudet ovat yleensä sidoksissa maan perinteiseen kulttuuriin ja seurausta siitä. Suomessa on voimassa Suomen tasavallan laki, jonka mukaan maassa toimitaan. Maahan saapuvat ulkomaalaiset on mahdol­lisimman pian ja tehokkaas­ti indoktrinoitava maan viralli­siin kieliin ja maassa vallalla oleviin sosiaalisiin suhteisiin. Tämä koskee erityisesti naisen ja perheenjäsenten sekä lain ja perin­teen Suomessa ohjaami­en holhous­suhteiden järjestelyä.

 

75) Suomen laki on pidettävä voimassa myös lasten osalta. Tyttö- ja poikalasten silpomistapaukset on poikkeuksetta käsiteltävä rikoksina, joista seuraa rangaistus ja ulkomaalaisten kyseessä ollessa vastuussa olleen holhoojan maastakarkoitus. Lakia tulee soveltaa myös, mikäli silpominen ja pahoinpitely on tehty ulko­mailla. Lasten hyvinvointi ei Suomessa ole pelkästään vanhempien päätettävissä.

 

76) Ulkomaalaisille sallittu mahdollisuus poliittiseen toimintaan Suomessa on ollut virhe, jonka syynä on ollut harkitsemattomasti ratifioitu asiaa koskeva kansainvälinen sopimus. Tilanne on kor­jattava. Ulkomaalaisten osallistuminen poliittiseen toimintaan ja esimerkiksi mielenosoituksiin Suomessa on kiellettävä. Samalla on poistettava laista suomalaisten mielenosoituksia koskeva lupa­menettely ja palattava kansalaisvapauksiin olennaises­ti liittyvään ilmoitusmenettelyyn ja vapaaseen mielenosoitusoikeu­teen. Julkisilla paikoilla esiintymistä koskeva naamioitumiskielto, josta integraatioperusteisesti luovuttiin, on palautettava lainvoimaiseksi.

 

77) Kansalaisuus on lojaliteettisopimus. Lojaliteetti kahdelle, usein ristiriitaiselle taholle on looginen mahdottomuus. Kaksois­kansalaisuus on kiellettävä. Kaksoiskansalaisuuden aiheuttamat ongelmat ovat näkyneet julkisuudessa selvimmin lapsenryöstötapauk­sissa.

 

                   Kehitysapuohjelma

 

78) Suomen antama kehitysapu nykymuodossaan vaatii perusteellisen remontin. Miljoonia on hukattu sellaisiin kohteisiin, joilla ei ole ollut suurtakaan merkitystä apua saaneiden maiden vähäosaisil­le. Kehitysavun saajamaita valittaessa on otettava käyttöön uusi kriteeri. Bruttokansantuotteen sijaan on otettava kansallisvaral­lisuuden mittaus. Tämä tarkoittaa, että bruttokansantuotteeseen on lisättävä tiedossa olevien luonnon- ym. varojen arvo maailmanmark­kinahinnoin. Yleensä näin lasketuissa "rikkaissa kehitys­maissa" on kyse tulonjaon epätasaisuudesta eikä vaurauden puutteesta. Näin mitattuna varakkaihin maihin on sallittava vain koulutus- ja demokratiakehitysapua.

 

79) Tarkoituksen toteuttamiseksi tulee eduskunnan hyväksyä julki­sesti esitettäväksi periaatteellinen ja tekninen malli siitä, mitä kehitysavun demokratiamalli tarkoittaa. Sen tulee perustua vallan selkeään kolmijakoon;

1)Lainsäädäntövalta,

2)Toimeenpanovalta ja

3)Tuomiovalta.

 

Parlamentarismi, jossa lainsäädäntö- ja toimeen­panovalta on yhdistetty, ei toteuta kansanvallan edellytyksiä. Kohdemaan on sitouduttava yleisen ja yhtäläisen asevelvollisuuden järjestämiseen ja palkka-armeijasta luopumiseen.

 

          Malliin kuuluu myös järjestäytymisvapaus, kansalaisten oikeudellinen tasa-arvo sukupuoleen tai etniseen taustaan katsomatta, julkisesti rahoitettu peruskoulutus kaikille, yleinen, yhtäläinen vaalikelpoisuus ja kirjoitettu lainsäädäntö sekä näihin liittyvänä oikeus edustaa itseään oikeusasteissa.

 

80) Uuden kehitysapuohjelman perustaksi on otettava kansanopetuk­sen tehostaminen ja pohjoismaismallisen, oppivelvollisen, koulujärjestelmän luominen. Kansanopetukseen liittyen kehitysapuohjelman päämääräksi on otettava kunnallisen, yleiseen yhtäläiseen vaalikelpoisuuteen nojaavan, hallinnon ja paikallisen yleisen ja yhteisen verotusjär­jestelmän luominen. Pääosa kehitysavusta on muutettava Suomessa käytettäviksi ammatti- ja korkeakoulustipendeiksi. Opiskelijapaikat on jaettava tasan molempien sukupuolten kesken, opetukseen on sisällytettävä kaikilla alueilla demokratia- ja kansalaiskasvatusta ja opetuksen on tapahduttava jommallakummalla Suomen kansalliskielistä. Viimemainittua varten on järjestettävä kielen teho-opetusta stipendiaateille.

 

81) Kehitysapuohjelman perustaksi on otettava ympäröivä todellisuus; lähes kaikissa kehitysmaissa on enemmän asukkaita kuin ne kykenevät elättämään. Kehitysavun päämääräksi on otettava kohdemaan kansalaisten ehkäisykoulutus ja se taloudellinen tosi­asia, että ylisuuri perhe on koko perheen taloudellinen rasite. Ehkäisyvälineiden jakojärjestelmät, sukupuoli- ja terveysopetus sekä sukupuolten tasa-arvon kehittäminen kohdemaissa on saatava avun päämääriksi ja ehdoiksi. Väestökontrolli ei kuitenkaan saa perustua fyysiseen pakkoon. Kansainvälisessä vertailussa tehok­kaimmaksi on osoittautunut Singaporen kehittämä järjestelmä, jossa lapsiluku on sidottu henkilöverotukseen siten, että perheen vero­aste nousee lapsiluvun ylittäessä normin. Tämä kuitenkin edellyt­tää tehokasta ja oikeudenmukaista verojärjestelmää ja toimivaa kansansivistysjärjestelmää. Kohdemaan asukkaat on saatava pärjää­mään omil­laan, ei kehitysavun varas­sa.

 

82) Yleisen demokratia- ja talouskehityksen käyntiin saattamiseksi apua on jaettava valikoiden maille, jotka ovat halukkaita myös itse panostamaan kehitykseen. Tärkeitä kohteita ovat sanktioidun ja valvotun ikärajan säätäminen palkkatyölle, lakisääteinen 8 tunnin työaika ja työ­läis­ten vapaa järjestäytymisoikeus. Demokratia on talouskehityksen edellytys, demokraattisimmat maat ovat aina olleet kehittyneim­piä. Talouskehitys ei koskaan historiassa ole edeltänyt demokrati­aa.

 

83) Kaikki kolme kohtaa on toteutettava yhdessä, eivätkä ne eril­lisinä voi toimia. Kohdemaan on kyettävä osoittamaan että ao. lainsäädäntö myös pannaan käytännössä voimaan. Suomi ei voi puut­tua minkään maan sisäisiin asioihin, mutta Suomi voi ja saa antaa kehitysapua vain omilla ehdoillaan. Apua ei tarvitse vastaanottaa. Siirtolaisten ja pakolaisten tulo sellaisista maista, jotka eivät sitoudu näihin ehtoihin, on estettävä. Ei ole mitään mieltä siinä, että suomalaiset veronmaksajat tukevat kehitysavun avulla halli­tuksia, joiden toimintaa ei voi hyväksyä. Taloudellinen kehitys ei koskaan historiassa ole osoittautunut demokratian edellytykseksi, vaan demokratia on aina osoittautunut taloudellisen kehityksen ja maan asukkaiden yleisen hyvinvoinnin edellytykseksi.

 

                   Maatalouspoliittinen ohjelma

 

84) Integraatiokehityksestä ei Suomen maataloudelle ja elintarvi­kehuollolle ole ollut mitään hyötyä. Samalla, kun yhdentymisen aiheuttamat irtisanomiset laskivat ostovoimaa, ulkomaisen tuonnin verukkeella lasketut tuottajahinnat laskivat maataloustuottajien tuloja kymmeniä prosentteja. Elintarvikkeiden näennäinen hin­nanalennus saatiin aikaan veroteknisesti. Toisaalta siihen pakotti laskenut ostovoima. Elintarvikekaupan keskusliikkeet sen sijaan ovat tehneet ennätys­tuloksia. Luvattu alennusprosentti kuluttaja­hinnoissa toteutuu vain, jos laskelmat aloitetaan 2kk ennen jä­senyyttä, jolloin mukaan tulee joulukuun -94 noin 10% hinnanalen­nus. Jäsenyys on kuitenkin voinut vaikuttaa hintoihin vasta aikai­sintaan tammikuun -95 lopusta. EU-jäsenyys on ollut maataloudelle elinkeinona yksinomaan haitallinen.

 

85) Tilanteen korjaamiseksi on kotimaista tuotantoa ja sen tehos­tamista pyrittävä edistämään. Tilakoon suurentaminen ei kuitenkaan ole oikea keino. Suomen maasto-olosuhteisiin ei mahdu suunniteltu­ja preeriapeltoja. Suomi on luontonsa puolesta pienten ja kes­kisuurten tilojen maa. Kotimainen tuotanto on suojattava EU-maiden dumppaukselta. Kun esimerkiksi Alankomaiden maataloustuki on lähes viisinkertainen Suomeen verrattuna, täytyy kansalla olla oikeus suojautua elinkeinonsa tuhoamista vastaan.

 

86) Tuotannon tehostamiseksi on pyrittävä edistämään sellaisia etenkin kotimaisia alkuperäislajikkeita ja -rotuja, joiden netto­tuotto työ- ja pääomakustannukset mukaan lukien nousevat suurem­miksi kuin tuontilajien ja -lajikkeiden. Erityisesti on panostettava taloussuun­nitteluun, kirjanpidon kehittämiseen ja sellaisen verorakenteen suunnitteluun, joka ei suosi puhtaita poistoinvestointeja.

 

87) Kalatalouteen on panostettava erityisesti sisämaassa. Samalla on kehitettävä valtion tutkimuslaitosten tuella ja infrastruktuu­ri-investoinnein kalanjalostusta. Kalanjalostuksen ympäristönorme­ja on tiukennettava entisestään.

 

                   Energiapoliittinen ohjelma

 

88) Suomessa on käytössä tällä hetkellä fossiilisiin energialähtei­siin, vesivoimaan ja ydinvoimaan perustuvia energialaitoksia. Maassa on kaksi ydinvoimalaitosta, yksi Loviisassa ja yksi Olki­luodossa. Edullisen energian takaamiseksi teollisuuden ja kulutuk­sen tarpeisiin IVO–Neste -fuusio on purettava ja Neste (Fortum tms.?) palautettava valtion yksi­tyisomistukseen. Sähkönsiirron runkoverkko on kokonaisuudessaan siirrettävä valtion vastuulle ja hallintaan. Suomen kaltaisessa maassa kansantalouden perus­energiahuolto ei voi olla voittoa tuottamaan tarkoitetun yritystoi­minnan ja markkinavoimien hallussa.

 

89) Valtion on välittömästi ryh­dyttävä suunnittele­maan ja rakenta­maan kolmatta ydinvoimalaitosta. Rakentamisen lupaehdoissa on määrättävä, että neljännes voimalan kapasiteetista on kompensoitava käytöstä poistettavana koskivoimana, jolle asetetaan huolto- ja ylläpitovelvoite, ja neljännestä vastaava kapasiteetti uusiutuvaa energiantuotantoa, kuten tuulivoimaa tai maavoimaa, on rakennettava. Samoin lupaehdoissa on edellytettävä, että tulevalle jätteelle koko voimalan toiminta-ajaksi on esitettävissä toimiva loppuvarastointi tai jälleenkäsittely. Lupaehtojen täyttämisen tulee olla käynnistämisen ehdoton ennakko-edellytys. Energiapoli­tiikan ja -tuotannon kehittämiseksi yliopistoille on annettava riittävät varat alan kotimaiseen käytännön kehitys­työ­hön. Voimalan rakennuttajan on sijoitettava määräosa voimalan nettotuotosta voimalajätteen uusio- ja hyötykäyttöön. Ydinvoimalan jäte on jätettä ainoastaan soveltuvan hyödyntämisteknologian puutteen takia.

 

                   Mediapoliittinen ohjelma

 

90) Joukkotiedotuksen keskittyminen yhä harvempiin käsiin on johtanut poliit­tisen keskustelun latistumiseen ja todellisen avoimen tiedonväli­tyksen näivettymiseen. Tilalle on noussut EEC-Euroopasta ja Yhdysvalloista tuttu sensaatiotiedotus ja "hauskojen" uutisten kertominen. Tämä kehitys on todellinen vaara kansanvallalle, ja sen seuraukset ovat jo näkyvissä. Lainsäädäntöä tulee muuttaa niin, että sanomalehdis­tön ja sähköisten tiedotusvälineiden omistusta rajoitetaan lail­la.  Lain sisältö on oltava se, että juridinen henkilö, yritys, säätiö, järjestö jne. saa olla omistajana vain yhdessä sanomaleh­tiyrityksessä tai sähköisesti toimivassa media-alan yrityksessä. Luonnollisten henkilöiden omistusosuutta ei tule rajoittaa.

 

Omistus on rekisteröitävä lakisääteisesti julkiseen rekisteriin. Samalla on luotava lainsäädäntö, jonka mukaan yksi yritys voi julkaista vain yhtä sanomalehteä tai olla omistajana vain yhdessä sähköisessä mediakanavassa kerrallaan. Samoin on säädettävä, että eri kaapeli­teitse toimiva tiedonvälitys on rajoitettu vastaavalla tavalla. Vaikka tämä rajoittaa markkinoilla toimimista, se tukee kansan­valtaa, ja kansanvallan turvaaminen menee aina mark­kinoiden tur­vaamisen edelle. Samalla se toisaalta lisää kilpailua.

 

                   Julkishallinnon remontointiohjelma

 

91) Julkisen hallinnon viranhaltijoiden sivutyöt on kiellettävä lailla ja heidän palkkansa nostettava tasolle, joka takaa viran edellyttämän elintason. Tämä poistaa eturistiriidat ja mahdolliset epäilyt virkamiesten puolueettomuudesta. Kokopäiväisen viran hoito edel­lyttää täyttä työpanosta.

 

92) Kansanedustajien palkka on sidottava tilastolliseen keskiver­totuloon siten, että se on siihen nähden kaksinkertainen, ja irrotettava kokonaan virkapalkkajärjestelmästä. Palkan tulee sisältää kaikki rahansiirrot.

 

93) Valtioneuvostolle on palautettava maan alkuperäisen hallitus­muodon mukainen asema presidentin alai­sena ylimpänä hallinnollise­na elime­nä. Lain mukaan valtioneuvosto ("hallitus") on virasto ja ministerit virassaan virkamiehiä, eivät poliitikkoja. Sisäpolitiikan johto on palautettava eduskunnalle ja ulkopoli­tiikan johto presidentil­le. Suomalaisella kansanvallalla ei ole varaa siihen, että maan politiikasta päättää virkamieskun­ta. Maassa ei hallitse hallitus, vaan kansa eduskunnan välityksellä.

 

94) Kunnanvaltuuston jäseneh­dokkuus ei ole enää lakisääteinen velvollisuus vaan vapaaehtoinen luottamustoimi. Tällaisesta vapaa­ehtoisesta toiminnasta ei ole syytä maksaa, josta syystä kunnal­listen luottamustoimien kokouspalkkiot on lakisääteisesti kiellet­tävä. Kunnallislakiin on tehtävä muutos, jonka mukaan istuva kan­san­edustaja ei voi olla valtuustoehdokkaana. Samoin eduskuntaan valitun henkilön on edustajantoimensa vastaanottaessaan luovuttava kaikista kunnallisista luottamustoimista. Käytäntö on osoittanut, että kansanedustajantoimen hoitaminen edellyttää täyttä paneutu­mista, eikä valtuutetun toimien täysipainoinen hoitaminen ole tällöin mahdollista.

 

95) Valtionyhtiöiden hallitusten palkat on sidottava virkapalkkoihin. Valtionyhtiön johtajan toimi on todellisuudessa poliittinen virka. Hallintoneuvos­tot on lakkautettava tarpeettomina, ja niiden tilalle on perustava eduskunnan alainen kaikille valtionyhtiöille yhteinen elin.

 

96) Valtion on joko luovuttava kaikista niistä yrityksistä, joissa se on vähemmistöosakkaana tai hankittava niissä osake-enemmistö, tarvittaessa lainsäädäntöteitse. Valtion vähemmistöosakkuudelle ei ole kansantaloudellisia perusteita, eikä sellaisella ole poliittista merkitystä. Tällaisessa tilanteessa veronmaksaja on vain kustan­nusten kantaja, ja vähemmistöosakkuus keino taata suojatyöpaikka politiikasta luopuneille entisille johtajille.

 

97) Pakastevirat on välittömästi peruutettava. On säädettävä laki, jonka mukaan virkavapaalla voi olla vain vuoden kerrallaan, jonka jälkeen virkaa on hoidettava vähintään kaksi vuotta ennen uutta virkavapaata. Tämä lisää viranhoitojen vakinaistamisia ja vakaut­taa yhteiskunnan toimintaa.

 

98) On säädettävä laki, jonka mukaan valtion virkamiehellä ei saa olla vakinaisia sivutoimia. Valtionhallinnon ja -yritysten virka­miehillä ja toimihenkilöillä voi olla vain yksi virka tai toimi. Tämä vähentää poliittisen vallan keskittymistä ja lisää demokrati­aa.

 

99) Sekä menojen säästämiseksi että yleisen oikeudenmukaisuuden vuoksi kaikki julkishallinnon entisille työntekijöille annettavat muut etuudet kuin eläke-etuudet on välittömästi lakkautettava. Tämä koskee ylipäätään ihmisiä, joilla jo tulojensa, eläkkeensä ja omaisuutensa puolesta on varaa kustantaa harrastuksensa. Työstään he ovat saaneet täyden korvauksen työssäoloaikana.

 

100) Samoin perustein kuin presidentin vaalikausia on rajoitettu, tulee kansanedustajien vaalikaudet rajoittaa lailla korkeintaan neljäksi. Kansanedustajien eläkejärjestelyjä on muutettava sellai­siksi, että kansalaisten yhdenvertaisuus toteutuu myös työeläkkeen osalta. Kansanedustajan erityiset eläke-edut on poistettava. Samalla työeläkkeen laskemisperusteita on yleisesti muutettava sellaisiksi, että ne paremmin vastaavat eläkekertymää.

 

 

Kysymykset, kommentit ja keskustelua:

[email protected]