25.8.05 Tänään olimme ensimmäistä kertaa Ylökkin torstai-tottiksessa. Meidän yhteisestä harrastamisesta on kulunut jo jonkin aikaa, jos näyttelyitä ei lasketa, joten olin vähän jännittynyt. Vaikka Papu onkin käyttäytynyt aina hienosti, mistä sitä koskaan tietää, mitä se on nyt saanut päähänsä. Mukana oli iso pussillinen nakkeja ja kova into päästä harrastamaan!
Mitä teimme?
Kuuntelimme jonkin aikaa kouluttajien alkupuheita, ja Papu istui edessäni ja katseli ympärilleen TODELLA rauhallisena. Aina kun se katsoi minua, annoin sille nakkia.
Harjoittelimme seuraamista. Papu seurasi kyllä mutta kaukana jalastani. Kouluttaja antoi ohjeeksi seurauttaa selkä kyyryssä, kättä (ja nakkia) reiden vieressä pitämällä ja siitä palkkaamalla. Raskaalta tuntuu, mutta jos sillä saisi seuraamisen tiivimmäksi ja lähemmäksi, teen mitä tahansa.
Kokeilimme myös liikkeestä maahan menoa ja istumaan jäämistä. Papu on nopea hoksaamaan! Istumaan paikalle jäämistähän me ollaan harjoiteltukin aika paljon jo ja se sujuikin hyvin.
Hyppyeste oli meille uusi juttu, mutta tuntui sekin aika hyvin menevän kun on tarpeeksi nakkia mukana. Laitoimme nakin laudalle esteen toiselle puolelle, lähetin koiran matkaan ja koira hyppäsi esteen yli syömään nakin. Toimi kaikilla!
Ja lopuksi vielä mukava luoksetulo-harjoitus! Jätin Papun yksin odottamaan, ilman hihnaa (olin rohkealla päällä), menin muutaman metrin päähän ja odotin pienen hetken. Kutsuin luokse ja lähdin samalla hillumalla juoksemaan pois. Minulla oli ainakin kivaa.
Tunnelmat?
Olen uskonut Pikkuhukan koirakoulusta lähtien, että Papusta saattaa vielä tulla hyvä toko-koira, eikä uskoni ole vieläkään lopahtanut. Jos vain osaan kouluttaa liikkeet oikein ja pitää homman kuitenkin tarpeeksi mukavana, saattaa Papusta tullakin ihan hyvä. Minustahan tässä taas kaikki on kiinni. Täytyy opetella netistä löytämäni toko-sivut ulkoa, kun enhän minä oikeasti mitään tiedä.
Jatko?
Papun pitää olla nälkäinen. Otan pussillisen nakkeja mukaan, niistä osan pitää olla kokonaisia, että saan pidettyä palkan helpommin kourassa seuraamisessa. Pallo mukaan. Papu on selvästi melkoinen pallohullu, joten sitä on nyt hyvä käyttää hyödyksi. Ostin Keskiseltä pienen nallen juuri tällaista koulutusta varten. Toivottavasti Papu ihastuu siihen. Itselle leikkimieli ja rento ote. Meillä ei ole mihinkään kiire.
1.9.05 Olin valmistautunut toisella tavalla: mukana oli pallo ja uusi nalle ja pussillinen nakinpaloja ja kokonaisia nakkeja. Papu oli nälkäinen, kun oli jättänyt aamuruuankin väliin. Hieman meni paikalle saapuminen tiukalle, kun pääsin lähtemään töistä vasta viiden jälkeen, mutta ehdittiin vähän liikkuakin kentän laidalla ennen aloittamista. Papu oli iloinen, mutta ei oikein innostunut leluista. Nakki oli paras palkka.
Mitä teimme?
Kokeiltiin ensimmäistä kertaa luoksepäästävyyttä. Ai että olin ylpeä Papusta kun se päästi kouluttajan niin hienosti luokseen. Ei mielistellyt, mutta meni vähän vastaan eikä ainakaan pelännyt. Rohkeutta on iän myötä siis kertynyt tässäkin asiassa.
Paikalla makuussa otimme oikein aikaa. Harjoittelimme kaksi minuuttia siten, että vähemmän reenanneet kävivät palkkaamassa koiraa välillä. Papu odotti hienosti. Välillä meinasi ponkaista pystyyn siinä vaiheessa, kun menin luokse. Uskalsin jättää sen yksin odottamaan, koska sen kanssa ei tarvitse pelätä, että se lähtisi omille teilleen.
Seuraaminen meni niin hienosti, vaikka kuljin selkä suorana, että kouluttajakin kehui. Papu pysyi kuulemma hyvin oikean mitan päässä jalastani.
Harjoittelimme ensimmäistä kertaa seisomista ja liikkeestä seisomaan jäämistä. Mielestäni Papu hoksasi homman yllättävän helposti. Onhan toki seisomista harjoiteltu näyttelyissä. Minun pitää vain muistaa olla ehdoton, että koira jää tosiaankin paikalleen eikä liikahda senttiäkään.
Luoksetulossa harjoittelimme suoraan sivulle menemistä, koska kouluttaja oli sitä mieltä, ettei Papu tiedä, mitä odotan siltä. Se tulikin paljon iloisemmin kun pari kertaa oli kokeiltu suoraan sivulle tulemista.
Tunnelmat?
Kyllä jäi taas hyvä mieli ja usko tulevaan. Papu on niin innokas ja iloinen suorittaja, johon voin luottaa, ettei se lähde muille pörisemään.
Jatko?
Minun pitää olla ehdoton liikkeiden oikein menemisessä. Jojon kanssa olen aina harjoitellut liikkeitä "vähän siihen suuntaan". Nyt panokset ja tavoitteet ovat korkeammalla.
8.9.05 Taas tultiin kiireellä. Pääsin myöhässä lähtemään töistä, nappasin Papun mukaan kotoa ja huruttelin Mutalaan. Treenikentän tienhaarassa oli yksi treenaaja jäänyt autonsa kanssa kiinni ja niinpä jäimme tuhlaamaan muutenkin tiukkaa aikataulua tienvarteen. Ikävintä mitä voi olla, että täytyy koiran kanssa juosta suoraan kentälle. Energiaa riitti!
Mitä teimme?
Luoksepäästävyys meni jo kuin vanhalta tekijältä.
Paikalla makuu ei tänään mennytkään energisyyden takia niin hyvin kuin edelliskerralla. Papu odotti ensin koko ajan vain luoksekutsumista. Myöhemmin odotti jo rauhallisemmin, mutta ponkaisi pystyyn kun lähestyin. Tein myöhemmin lyhyempää harjoitusta. Aloin myös rinnalle palatessani katsoa maahan koiran viereen, jolloin Papu ei enää noussut innoissaan ylös kun lähestyin.
Seuraaminen meinasi myös mennä pieleen, koska Papu poukkoili ja hyppi, mutta loppuajasta sekin alkoi sujua, kun oli rauhoittunut. Kun Papu alkoi väsyä keskittymiseen, se alkoi touhottaa muita. Silloin kouluttaja neuvoi pitämään taas makupalaa alempana, jotta koira saa palkan nopeammin ja se houkuttelee enemmän nenän edessä.
Seisomisharjoituksissa Papu meinasi koko ajan lähteä mukaan. Harjoittelimme niin, etten edes lähtenyt pois koiran viereltä, vaan tepastelen paikallaan. Kannattaa kuulemma harjoitella heti alusta asti niin, että koira todellakin jää paikalleen eikä opi että liikkuminen on sallittua.
Liikkeestä maahan menossa minun pitää opetella ohjaamaan koira suoraan makuuasentoon eikä niin, että se jää vinoon tai miten sattuu.
Luoksetulossa kuten paikallamakuussakin Papu odottaa vain koko ajan milloin kutsun sen luokse. On kouluttajan mukaan kuin jousilla heti kun käännyn sitä kohti.
Tunnelmat?
Harjoitella pitää lisää myös kotona.
Jatko?
Tulevaisuudessa on pakko päästä lähtemään töistä aikoinaan, etten joudu hosumaan paikasta toiseen, jolloin Papukin vain touhottaa.
Meidän pitää kotona reenata paikalla pysymistä niin, että palaan Papun rinnalle enkä kutsukaan luokse. Liikkeestä maahanmenoa pitää myös reenata kotona, että koira oppii menemään suoraan.
15.9.05 Jotenkin tuntui, ettei kummallakaan ollut paras mahdollinen päivä.
Mitä teimme?
Jälleen Papu antoi kouluttajan tulla luokseen. Paikalla makuu ja siinä asennossa pysyminen ei meinannut toimia ollenkaan. Paikalla pysyminen tuotti muutenkin töitä, varsinkin sen jälkeen, kun kouluttaja halusi tehdä "kivan" luoksetulemisen: koira jätettiin kouluttajalle ja omistaja juoksi pois ja kutsui luokseen. Sehän on kauheinta mitä Papu tietää! Sehän oli aivan kauhuissaan, että jätän sen sinne. Sen jälkeen oli vaikeaa saada koira jäämään paikalleen. Että kiitos vaan, kouluttaja!
Seisomisharjoituksissa edelliskerroilta tuttu ongelma jatkui. Papu ei meinaa jäädä paikalleen. Mutta harjoitellaan rauhassa ja hitaasti, kaipa tuo joskus oppii.
Seuraamisessa Papu hyppi ja pomppi.
Tunnelmat?
Lainaus edelliseltä viikolta: Harjoitella pitää lisää myös kotona. TODELLAKIN!
Jatko?
Rauhoitutaanpas nyt hieman. Papu on vasta reilun vuoden eikä sen tarvitsekaan toimia kuin pitkään treenanneet. Edetään hitaammin ja keskitytään perusjuttujen kunnolla opetteluun!
29.9.05 Jätimme yhden kerran väliin tarkoituksella, ettei ala puuduttaa. Nyt mentiinkin taas uudella innolla. Vähän oltiin harjoiteltukin.
Mitä teimme?
Harjoittelimme paljon seuraamista. Täytyy olla tarkkana, ettei Papu opi vaeltelemaan seuraamisen yhteydessä. Kyllähän se hienosti tapitti vastaan sieltä jalan vierestä.
Lisäksi harjoittelimme paikalla pysymistä. Oltiin kotona vähän reenattu istualtaan paikalla pysymistä, jonka Papu nyt muistikin aika hyvin. Paikalla makaaminen tuottaa edelleen vaikeuksia.
Tunnelmat?
Kun pidettiin vähän taukoa ja kun olimme harjoitelleet vähän kotonakin, oli taas mukava mennä paikalle.
Jatko?
Olemme jo harjoitelleetkin kotona paikalla makaamista. Kun Jojo tekee saman vieressä, Papukin makaa vaikka iäisyyden. Ihme juttu, kun luulisi, että toinen häiritsee keskittymistä... Harjoittelemme pieniä pätkiä, missä tahansa.
6.10.05 Tällä kertaa Jojokin oli mukana. Ajatuksena oli vähän reenata molempien kanssa, mutta kun samaan aikaan piti olla kantamassa agility-esteitä autoon, jäivät treenit vähän lyhyiksi.
Mitä teimme?
Harjoittelin ensin kentän laidalla Papun kanssa seuraamista, istumista, paikalle jäämistä ja maahanmenemistä. En mennyt enää ryhmään. Jojon kanssa harjoittelimme lähinnä hienosti käyttäytymistä, mutta myös toko-liikkeitä sen mukaan, miten Jojo ne hallitsee (= kauhealla tohinalla nopeita, teräviä liikkeitä ja isolla haukkauksella nakki rannetta myöten suuhun).
Lähinnä tämä kerta oli emännälle rentoutumiskerta, kun vain juttelin kavereiden kanssa ja siinä samalla tehtiin liikkeitä omaan tahtiin.
Tunnelmat?
Varsinkin Jojosta jäi hyvä maku. Pelkäsin sen hilluvan ja nostavan metelin kun näkee vieraita koiria, mutta sehän käyttäytyikin hienosti. Kyllä olin ylpeä. Papu nyt tuntuu suorittavan liikkeitä lähes missä tahansa kuten pitää. Eräs tuttu katseli yhteistyötämme ja sanoi harmittelevansa kun ei ottanutkaan kääpiösnautseria.
Jatko?
Jatkamme harjoittelua kotona eri huoneissa, lenkillä, vieraiden ihmisten lähellä...
Etusivulle
Jojon sivulle