Aloitimme Papun kanssa agilityn Pirkkalan Piskeissä. Alkeiskurssi on mukava käydä jo tänä syksynä. Keväällä voimme siirtyä jo oikeaan ryhmään. Toivottavasti tosin pääsemme jo hieman talven aikanakin harjoittelemaan Jojon treenien yhteydessä. Itselläni on lajista Papun kanssa kovat odotukset. Papu haluaa itse kertoa kokemuksistaan harjoituskentällä.
1.tunti (11.9.05) "Ai, kun oli kivaa! Menimme ihan uuteen paikkaan ja tutustuin heti kahteen kivaan kaveriin. Toinen oli hieman arka, sekarotuinen bordercollienarttu, jonka emäntä tunsikin jo minun emäntäni, ja toinen oli mustahopea kääpiösnautseriuros, joka haukkui kimeällä äänellä. Emännällä oli taskussa paljon juustonpaloja, joita tarjosi minulle aina kun katsoin häntä.
Emäntä oli ottanut pallon mukaan! Voi kun kiva! Sitä se heitti minulle ja minä hyppäsin riman yli ja tökin palloa eteenpäin. Ja kaikesta tästä hauskasta sai vielä juustoa palkaksi - ja paljon kehuja ja rapsutuksia. Voi, että minä rakastan tätä uutta harrastusta. Sitä tehtiin pari kertaa, ja sitten emäntä jätti minut odottamaan toiselle puolelle estettä, kutsui luokse ja minä menin tietysti suorinta tietä, eli yli! Ja taas sai kehuja. Mielenkiintoista.
Sitten mentiin putken luokse. Mehän olemme tuota jo joskus Jojon treenien jälkeen kokeilleetkin, joten tiesin jo vähän mistä on kyse, mutta en minä ihan heti uskaltanut sisään astua. Emäntä meni putken toiseen päähän ja kutsui minua sieltä, kun tajusin, että siellähän se kökkii toisessa päässä, juoksin tietysti kiireen vilkkaa putken läpi emännän luokse. Taas tuli juustoa! Seuraavilla kerroilla juoksin putken sisällä emännän juostessa rinnalla ja huutaen kutsuvasti. Agility on kiva laji!
Lopuksi teimme molemmat esteet peräkkäin. Emäntä irrotti remmin ja pyysi odottamaan. Odotin tarkkaavaisena ja ponkaisin riman yli, kun emäntä pyysi. Sitten mentiin vielä putki, ja putken päässä tuli juustoa!
2.tunti (17.9.05) Me käytiin siellä taas tänään! Oli kyllä hirmukiva nähdä taas kaikki kaverit, joihin ehdin tutustua viime kerralla. Halusin todella kovasti niiden luo, mutta panta piti minut tiukasti erossa muista. Pakkohan siinä oli vähän kiljua, kun otti niin päähän!
Tänään harjoiteltiin maassa tököttävien keppien kiertämistä. Emäntä näytti herkkua kepin toiselta puolelta ja minä juoksin ja pompin perässä. Mistähän lie on kyse?
Sitten meidän piti odottaa vuoroamme puomille. Tajusin heti mistä on kyse: pitää kiivetä ja mennä toiselle puolelle. Kun oli meidän vuoro, halusin jo kovasti mennä, ja lopulta emäntäkin ymmärsi, että nyt mennään jos meinataan. Tätä me kokeiltiin pari kertaa ja aina minusta oli yhtä mukava kiivetä puomille ja tepsutella toiselle puolelle. Innostuessani oikein juoksin! Kuulin, kun kouluttaja kysyi, olemmeko käyneet jo alkeiskurssin? Olen kuulemma luonnonlahjakkuus! Mitäköhän sekin tarkoittaa?
Sitten mentiin vielä kaikki peräkkäin: kiipesin (ja kyllähän minä kiivetä osaan, niin paljon on tullut metsässä kiville kaahittua), pääsin hyppäämään (tosin ensin menin esteen ohi, kun en ymmärtänyt emännän viittoilua) ja menin vielä putken läpi.
Kävin vielä Jojon treenien jälkeen katsomassa esteitä, mutta ne oli ihan erilaisia verrattuna Piskien esteisiin, että minä kiipesin putken päälle, vaikka olisi kuulemma pitänyt kiivetä puomille. Mutta putkeen menin tosi monta kertaa!
3.tunti (25.9.05) Tänään isäntäkin lähti mukaan. Jojo jäi autoon haukkumaan. Vähän sitä otti päähän. Unohdin kuitenkin hänet heti kun pääsin taas täyteen touhuun. Menimme monta kertaa putken läpi. Ja sehän sopii minulle! Vaikka putki oli mutkallakin, menin sen rohkeasti läpi, kun tiesin emännän odottavan toisessa päässä. Kouluttaja sanoi, että olen tuleva agility-valio. Vähän mää oon polleena!
Toinen harjoiteltava este olikin vähän hankalampi. Piti mennä isosta aukosta sisään ja sitten matka tökkäsi kankaaseen. Onneksi emäntä meni toiseen päähän ja kurkisti kankaan raosta. Mutta ilman kurkistusta en kyllä sinne sisälle mene! Emäntä sanoi estettä pussiksi.
Kokeilimme myös renkaan läpi hyppäämistä. En oikein meinannut ensin tajuta mistä on kyse, mutta kun emäntä heitti herkullisen nakkisukan renkaan läpi, hyppäsin perään ja toiminkin kuulemma ihan oikein. Hauska juttu!
Lopuksi mentiin vielä monta estettä peräkkäin. Pussi, hyppy, hyppy, läpi ja hyppy. Ja toisena sarjana kaksi hyppyä. On outoa, että emäntä juoksee rinnalla. Jos hän pysäyttäisi minut ja käskisi hyppäämään, hyppäisin heti, mutta kun hän juoksee rinnalla ja vain osoittaa sormella esteitä, en oikein ymmärrä mitä hän haluaa. No, ehkäpä tuo vielä oppii esittämään käskynsä selvemmin. Viimeinen kahden hypyn sarja meni mielestäni jo paremmin.
4.tunti (2.10.05) Jojo lähti taas mukaan. Se meinasi vähän häiritä minua aluksi, kun haukkui takaikkunalla, mutta kun päästiin kentälle, en välittänyt siitä enää mitään. Ai, että tykkäsin nähdä taas ystävääni Susaa. Sen kanssa peuhattiin tauolla oikein kunnolla. Susa uskalsi jo ottaa emännän kädestä juustoa, minä olisin kyllä paljon mieluummin syönyt sen itse, mutta kun Susa on vähän arka, niin annetaan sille vähän etuoikeuksia.
Kiersimme taas keppejä. Kouluttaja käski emäntää pitämään kättään alempana, ettei minun tarvi hyppiä käden perässä.
Tänään kiivettiin lisää, nyt vain kiipeäminen oli vähän hankalampaa. Emäntä huusi "A" ja osoitti korkeaa estettä edessäni, mutta minä olisin niin kovasti halunnut mennä putkeen. Olin jo menossakin, mutta emäntä huusi minut takaisin luokseen. Kiipesin esteen päälle ja LUISUIN alas. Kouluttaja sanoi, että tämä ei ole normaali agilityeste, vaan tokoeste, siksi se on vähän liukkaampikin. Onneksi minä en pienestä hätkähdä: kiipesin toiselta puolelta uudelleen esteen yli. Vähänkö meitsi tykkää kiipeillä!
Toiseksi opettelimme renkaan läpi hyppäämistä. Tätähän vähän kokeiltiin viime kerrallakin. Olisin kaikista mieluiten mennyt renkaan vierestä tai kiertänyt koko esteen, mutta kun emäntä meni renkaan toiselle puolelle ja pyysi nätisti tulemaan käden perässä, hyppäsin sitten niin kuin pitikin. En minä siitä kovin paljon tykännyt, mutta kaipa sitä pitää tuokin osata.
5.tunti (9.10.05) Ennen harjoituksia kiersimme kepit pariin kertaan. Halusin mennä tapaamaan paikalle saapunut vierasta koiraa, mutta emäntä tömäytti takanani maata jalallaan ja kutsui minut takaisin. Pakkohan sitä oli mennä takaisin.
Tällä kertaa ei ihanainen Susa ollutkaan paikalla, mutta leikin käppänätyttö-Piksun kanssa. Siinäpä vasta sievä pieni tyttö.
Meidän piti hypätä pituutta. Ainakin emäntä kiljaisi käskyksi "Pituus" kun heitti nakkisukan esteen yli. Ja minähän loikkasin. Ei mitään ongelmaa.
Sitten hyppäsin kiinteän esteen yli. Sitä kutsuttiin "Muuriksi". Sama homma tälläkin esteellä. Aina kun nakkisukka viuhuu ilmassa, menen mihin vain. Sääliksi kävi niitä isompia koiria, jotka laitettiin heti alkuun hyppäämään korkeimpia esteitä. Heillä tuntui olevan vaikeuksia.
Meidän piti mennä kaksi estesarjaa, jotka olivat jo aika pitkiä. Ensin hypittiin normaaleja esteitä, sitten muuri ja rengas ja lopuksi vielä normaali este. Emäntä tuntui riemastuvan kun menin renkaankin hyvin.
Toinen sarja olikin kinkkisempi. Ensin emäntä jätti minut odottamaan esteen taakse ja kutsui hyppäämään luokse. Sitten mentiin putkeen. Emäntä huusi "putki" vaikka on ennen sanonut "läpi". No, ei se mitään, halusin mennä sinne, joten menin. Sitten meidän olisi ilmeisesti pitänyt hypätä se samainen pituuseste, johon tutustuttiin alussa. Yritin ohittaa sen, mutta taas emäntä jätti minut esteen taakse ja kutsui luokse. Sama toistui vielä renkaalla ja viimeisellä hyppy-esteellä. En vain meinaa ymmärtää sitä, että emäntä juoksee rinnalla ja minun pitäisi samaan aikaan sitten suorittaa esteitä.
Päätimme harjoitukset vielä keppien kiertämiseen. Jojokin kävi vähän kokeilemassa ja näytti suorittavan tehtävän hyvin.
6.tunti (16.10.05) Tällä kertaa harjoittelimme pöydälle nousemista. Vähän se oli helppoa! Nousin vain reippaasti pöydälle ja koko ajan tuli nakkia. Tosi mukava este. Yritin mennä sille myöhemminkin samalla innolla. Toimii aina!
Toinen ja kuulemma viimeinen harjoittelemamme este oli keinu. Sehän sopi minulle, minä kun tykkään kiipeillä. Keinun toinen pää laskeutui rauhallisesti alas kun etenin laudalla. Ei pelottanut yhtään. Itse asiassa innostui esteestä tosissani. Milloin pääsee uudelleen?
Lopuksi menimme pieniä radan pätkiä. Osa meni paremmin, osa heikommin. Mutta tykkään silti tästä lajista ihan mielettömästi.
7.tunti (23.10.05) Tänään harjoittelimme ratoja. Tuli räntää ja valjaat kiristivät talviasun päällä. Kun emäntä otti valjaat kokonaan pois, hyppääminen helpottui huomattavasti."
Jatkossa reenaamme Ylökkin ryhmässä Hämeenkyrön maneesilla. Toivon mukaan kehittymistä talven aikana tapahtuu, ja voisimme kokeilla ensi kesänä vähän kisaamistakin. Papun kanssa pitää tosissaan keskittyä liikkumiseen radalla. Minun on vaikea muistaa, että eihän Papu millään voi osata vielä kaikkia esteitä niin hyvin kuin Jojo. Papu myös tuntuu tarkkailevan todella tarkkaan liikkeitäni. Jos juoksen vähänkin vinoon, sekin juoksee esteen ohi. Vaativalta tuntuu, toivottavasti Papun kehittyminen ei tyssää minun kehittymättömyyteeni. Toisaalta Papun into täytyy oppia suuntaamaan oikein. Sillä meinaa mennä ylimääräiseksi touhottamiseksi.
Takaisin Papun sivulle
Etusivulle
Jojon sivulle