Einfall Sigrid

Heip! Taisit juuri saapua minun sivuilleni, pääsen siis esittelemään itseäni, hienoa. Olen mies, kröhöm, herrasmies, joka käyttäytyy asiallisesti tilanteessa kuin tilanteessa. Usein minua hoitaa lapsetkin, joten tästä voi päätellä vain että olen hyvinkin hyväkäytöksinen ja rauhallinen herra. Kiirettä kanssani ei kannata pitää, hermostun jos minulta pyydetään montaa asiaa samaan aikaan enkä enää tiedä mitä tekisin. Olen jokaisen ihmisen kaveri ja huonolla tuulella olen harvoin. Mutta silloin kun paha päivä sattuu minun kohdalleni niin sen kyllä huomaa, mikään ei suju ja vihoittelen vaan. Älkää nyt sentään pelästykö, kuten mainitsin, noita päiviä sattuu kohdalle vain harvoin. Omistajani mukaan olen varsinainen monitoimihevonen, kanssani voi itseasiassa tehdä mitä vaan. Kaupunkitapahtumiinkin minut usein otetaan mukaan, koska on saletti että käyttäydyn mallikkaasti eikä tarvita kymmentä ihmistä pitämään jalkojani maan tasalla. Mielestäni elämässä on parhaimpia asioita syöminen heti ensimmäisenä, toisena kaverit ja kolmantena kesälaidun, vapaus. Tiivistettynä olen elämästä täysillä nauttiva herrasmies, käytettävissäsi!

Kuten jo ylempänä mainitsin, myös lapset hoitavat minua. Olen mainio esimerkki siitä, miten hevosen tulisi käyttäytyä. Vaikkakin aluksi saatan hieman testailla hoitajaa, niin lopetan kyllä kun minulle kauniisti asiasta huomauttaa eikä ala räyhäämään. Pidän huolen että minua kohdellaan arvoni mukaisesti ja että ihminen pitää minua kaverinaan eikä komentele liikaa. Jos minua alkaa liikaa pompottelemaan suuntaan ja toiseen, muistutan helposti koko erosta ja saatan käyttäytyä hyvinkin töykeästi. Töykeällä käyttäytymisellä tarkoitan, etten väistä kun ihminen pyytää, enkä tee elettäkään jotta hänen hommansa helpottuisivat. Kieltämättä olen todella helppo leppymään, pari herkkua riittää! Taas taisin pelästyttää teidät, vaikkakin olen välillä todella omapäinen, en tee mitään mikä satuttaisi ihmistä. En edes muista koska olen viimeksi puraissut, puhumattakaan potkaissut ihmistä.. Minulla on aivan toiset keinot käytettävissäni kun haluan osoittaa mieltäni ja ne todella toimivat. Kun kävelet harjapakki kädessäsi kohti boksiani, innostun heti. Rakastan harjattavana olemista. Minkään paikan harjaamisesta en nosta mitään meteliä, vaikkakin mahan alta harjaus kutittaa. Pään harjauksesta tykkään, kunhan se tehdään maltillisesti eikä sohita sinne tänne. Kaviot annan hyvin, mutta pienemmillä ihmisillä on usein ongelmia pitää raskaita jalkojani ylhäällä ja itse kun en niitä kannattele juuri ollenkaan. Varusteiden laittoon menee korkeintaan kymmenen minuuttia, tuokin aika on kiinni ihmisestä, ei minusta. Käyttäydyn, yllätysyllätys, mallikkaasti. Satulavyötä inhoan ja pullistelen yleensä hirveästi, mutta kyljestä kutittamalla asia ratkeaa ja vyön saa kireälle. En vaan voi ymmärtää miksi sen on oltava kireällä.. Taluttaessa saatan aluksi yrittää rynniä, mutta uskon melko helposti ellei minun anneta mennä edeltä, vaan kierretään aina ympyrälle tai kiskaistaan ilkeästi riimunarusta. Tammojen läheisyydessä tietysti machoilen ja huutelen heille koko ajan. Ihmiset eivät tuosta tavasta tykkää, varsinkaan kisapaikalla kun pitäisi itse suoritukseen keskittyä ja minä viihdytän neitejä, huh. Mutta itseäni puolustaakseni pitää mainita, että vaikka kulkisimme aivan tammatarhan vierestä (olettaen että tarha on täynnä erittäin viehkeitä neitejä), en lähde käsistä ja tervehtimään tyttöjä, vaikka kuinka mieleni tekisi, vaan jatkan matkaa kun olen hetken hyppinyt paikoillani ja esittänyt kaikki parhaat puoleni.

Ratsuksi minua alettiin kouluttamaan varsinaisesti vasta viisi vuotiaana, kun aikaisemmin minusta ratsua yritettiin koulia, olin aivan liian lapsi vielä siihen hommaan. En ymmärtänyt itseasiassa mistään mitään. Sain elää nuoruuteni aika vapaana, toiset kavereistani oli aloittanut jo kisaamisen tuossa iässä! Leveilivät minulle sitten, kun en mistään mitään ymmärtänyt. Itsestäni olen hyvin ylpeä ja uskoakseni myös Jonna on, opin hyvin ja nopeasti sitten kun pääsin varsinaisesti sisään asiaan. Pohkeenväistökin tuntui aluksi ylitsepääsemättömän vaikealta kun jalat menivät solmuun, mutta nyt se sujuu kuin vettä vaan. Olen vieläkin innokas oppimaan uutta, vaikken aina heti ymmärräkkään mitä pitää tehdä. Rakenteeni puolesta aivan kaikki ei ole edes mahdollista, en pysty niihin jyrkkiin käännöksiin joista olisi toki hyötyä jos ratsastajaan kyllästyy.. Nohnoh, tuhma minä. Vaikkakin, pitää myöntää, en aivan täysin enkeli aina ratsuna ole. Saatan pukittaa jos kyllästyn, mutta niin käy harvoin. Ja pitäähän sitä nyt jotain extremea tylsään arkeen tehdä. Jos minua oikein laiskottaa, niin oikaisen aika rajustikin kulmista, mutta tarkkaavaiset ratsastajat pistävät kulkemaan syvälle jokaiseen kulmaan. Ei minua tarvitse kahta kertaa käskeä, kun ymmärrän että nyt tehdään töitä eikä vaan meinata. Askeleitani on kehuttu pehmeiksi ja mukaviksi istua, varsinkin laukkaani on sanottu erityisen mukavaksi. Vaikka tykkään kouluratsastuksesta ja varsinkin sillä puolella oppia kaikkea uutta, niin pidän myös esteistä. Saatan innostua hurjasti jo 30cm pikkuesteistä ja se on menoa sitten! 60cm olen hypännyt ratana, yksittäisenä hyppään jopa 80cm. Vaikka ponnua riittää pariakymmentä senttiä vaille metriin, tykkään silti enemmän pienemmistä esteistä. Puomeista en välitä, hädin tuskin jaksan nostaa jalkojani niin ylös etteivät ne kolisisi. Mielestäni maassa olevien esteiden korkeus on oltava parikymmentä senttiä vähintään, jotta niitä viitsii edes hypätä. Alan helposti laiskottelemaan estetunnilla, mikäli esteet ovat liian pieniä. Maastoesteitä kammoan, en suostu hyppäämään esimerkiksi puunrunkojen yli. Nehän voisivat vaikka hyökätä kimppuuni tai jotain. Muuten olen oiva maastoilukaveri, mitä nyt joskus saatan innostua kiitolaukkaan kun kotiin päin ollaan tulossa, mutten silti käsistä lähde. Rankan koulu- tai estetunnin jälkeen on mukava poiketa vielä maastoon rentoutumaan ja tsekkailemaan maisemia hiljaisella köpöttely vauhdilla.

Valkotakkinen tulossa? Apua, piilottakaa minut! Pelkään hurjasti eläinlääkäriä, mutta varsinaista syytä en osaa kertoa minkä vuoksi. Kun näen eläinlääkärin kävelevän karsinaani kohti, alan pyörimään hermostuneesti ympäriinsä ja saan kaveritkin ihan sekaisin. Rokotus ja madotus on kamalimpia toimenpiteitä mitä minä tiedän. Maistaisivat ihmiset itse sitä matolääkettä niin tietäisivät miksen minäkään sitä halua suuhuni. Suurempia toimenpiteitä varten minut yleensä rauhoitetaan kun en pysy paikoillani ja kuulemma vaarannan itseni ja muut riehumisellani. Kengittäjä onkin sitten jo ihan eri juttu, hänen kanssaan tulen mainiosti toimeen. Vaikka nuorena minut on kengittänyt kengittäjä jolla ei ihan hellät otteet ollut, niin en ole mitään traumoja saanut, päinvastoin olen oppinut olemaan paikoillani kun kengittäjä tekee työtään. Nykyään minulla on eri kengittäjä kun nuorena, Jonna ei pitänyt kovaotteisesta kengittäjästä ja nyt meidän kaviomme pitää kunnossa oikein mukava mies joka aina antaa herkkua toimenpiteiden jälkeen. Njam!

Varsinaisesti minulla ei ole vielä kisattu missään isoissa kisoissa, mitä nyt muutaman tallin väliset kisat ollaan pidetty. Paikalla oli paljon porukkaa ja minä varsin innoissani. Paljon tyttöjä! No, olihan siellä poikiakin joiden kanssa vaihtelin uhkailuja, mutta hyvin minä narun jatkona pysyin. Itse suoritus meni suht hyvin, mitä nyt vähän vilkuilin ympärilleni enkä ihan täydellisesti keskittynyt, mutta suhteellisen hyvin tein pyydetyt jutut, kovasti ainakin sain kehuja!

SUKUTAULU
*isä:* Lancelot DP	*ii.* Jiri's
*isä:* Lancelot DP	ie. Einfor Goff
emä: Merido Douclass	ei. Valorie Lacoon
emä: Merido Douclass	ee. Marslahher

Eetun suku ei ole kovin tunnettu, mutta hienoja hevosia sisältävä! Eetun isä, Lancelot DP on yksi Ruotsin tunnetuimmista siitosoreista jonka suvussa on yksi mielestäni kauneimmista tammoista, Einfor Goff. Eetun emä, Merido Douclass, taas on ei-niin-tunnettu, mutta lempeän ja rauhallisen luonteensa perusteella valitsin sen emäksi. Tältä Eetu onkin perinyt mahtavan 10+:n luonteensa, mutta isän puolelta on tullut kivasti tarmokkuutta ja sitä, ettei se ole täysin ihmisen tossun alla. Kerrassaan suku on mahtava, mitäpä sillä, onko se tunnettu vai ei, on väliä.

JÄLKIKASVU
astutettu	syntynyt	sukupuoli	nimi	omistaja
-	-	-	-	-
-	-	-	-	-
-	-	-	-	-

KILPAILUSAAVUTUKSET
pvm	paikka	laji	luokka	sijoitus
30.07.2006	Piipertäjä	Esteratsastus	60-70cm	5/52
-	-	-	-	-
-	-	-	-	-

Kuvissa oikeasti pohjoisruotsinruuna Bruno. Kuvat ja tekstit eivät liity mitenkään tosiinsa, kyseessä virtuaalihevonen!