|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|||||||||||||||
| Kauhutarinoita on hyv� kertoa kavereiden kanssa kynttil�nvalossa myrskyisin� iltoina. Muistathan, ett� jos n�iden tarinoiden alla lukee "omakeksim�", niin varokin, jos kopioit tekstin omille kotisivuillesi (Ja varokin jos sanot ett� ne on sinun keksimi�si.). Tai minnekk��n muualle. Kysy ensin lupaa, ja muistat sitten laittaa tekij�n nimen sivuillesi. Omat tarinasi voit tietysti laittaa. Mutta se siit�. Ja muistakaa - Pedolla on monet kasvot. Ties vaikka joku l�heisesi on.. ..paholainen. Varoitan lukijoita... ...jutut ovat pelottavia.. ..jos luet niit� y�ll�... ..toivon ett� saat unta. | |||||||||||||||
| Yksin mets�ss� | |||||||||||||||
| Siskon ja veljen ��net kuuluivat yh� kauempaa. Shania huusi heit� nimelt�, mutta vastausta ei kuulunut. Vain lehtien havinaa ja tuuli joka suhisi korvissa. Mets� n�ytti synkentyv�n, n�ytti, kuin tiet� takaisin ei en�� olisi. Shanian valtasi paniikki ja h�n huusi kovempaa. Ei mit��n. "Ei olisi pit�nyt poiketa polulta. Olisi pit�nyt vain jatkaa matkaa. Olisi pit�nyt sanoa Shellylle ja Samille, ett� h�n k�y hakemassa marjoja hieman kauempaa." Shania ajatteli ��neen. H�nen ��nest��n erittyi pelko ja paniikki. H�n huusi viel� kerran apua, t�ll� kertaa ��ni kuulosti pettyneelt�, pelokkaalta ja vihaiselta. Kukaan ei kuullut. Tai niin h�n luuli. Syv�ll� mets�ss� joku kuuli kaikki huudot, nautti jokaisesta pelon v�risytt�m�st� huudosta. Tytt� l�hti hortoilemaan polulle p�in, tai niin h�n luuli. H�n k�veli aivan v��r��n suuntaan. Oikeasti h�n astui juuri pedon valtakuntaan. Shaniaa alkoi paleltamaan kun h�n k�veli eteenp�in. H�nell� oli p��ll��n vain shortsit, t-paita ja tuulipuvuntakki. Tuuli puhalsi kylm�sti takin l�pi, mutta Shania ei v�litt�nyt kylmyydest�, koska h�nell� oli vain yksi ajatus mieless�: Kuinka p��st� takaisin. H�n huusi edelleen apua, vaikka jotenkin h�n aavisti ettei se en�� auttanut. H�n oli k�vellyt yh� enemm�n v��r��n suuntaan, vaikka h�n ei halunnut uskoa siihen, h�n halusi uskoa, ett� h�n oli oikeassa suunnassa, vaikka h�n tunsi, ett� suunta on v��r�. Ilta alkoi h�m�rtym��n, Shania oli ollut jo monta tuntia mets�ss�. H�n ei en�� jaksanut k�vell� metri�k��n, vaan pys�htyi istumaan isolle kannolle. Kyyneleit� valui Shanian poskia pitkin koska h�n ajatteli ettei h�nt� l�ydett�isi ikin�. Ehk� oli h�nen kohtalonsa kuolla yksin mets��n. P�ll� huhuili korkealla puussa. Tai p�ll�lt� se n�ytti. Pedolla on monet kasvot. Shania ei saanut nukutuksi sin� y�n�. H�n pelk�si jokaista risahdusta mets�ss�. Mets�ss� oli t�ydellisen pime��, jostain kuului ulvontaa ja lehdet havisivat puissa. P�ll� oli kadonnut. Sen sijaan vajaan kolmen metrin p��ss� Shaniasta hohti pimeydess� silm�t. Tytt� ei t�t� n�hnyt, koska h�n oli k�pertynyt kekoon ja piti silmi��n kiinni ajatellen ett� h�n olisi omassa huoneessaan s�ngyss� nukkumassa onnellisena. Lehtien havinaa, sammaleiden rahinaa, ulinaa ja liikehdint��. Raskasta, mutta nopeaa liikehdint��. Tytt� kohotti p��t��n ja katsoi eteens�. Pimeydess� kuului kauhun huutoa, kivun kirkumista, veri roiskusi maahan ja sitten ei mit��n. T�t� tytt�� ei ikin� l�ydetty. (C) Jenni 7.6.2002 (Omakeksim�.) | |||||||||||||||
| Yksin kotona | |||||||||||||||
| Oli synkk� ja myrskyinen y�. Miia oli yksin kotonaan, muttei saanut unta. Sade ja puitten oksat piiskasivat ikkunaa. Miia katsoi ulos, ja oli erottavinaan kaukaa pihalta puitten takaa y�t�kin synkemm�n hahmon. H�n meni l�hemm�ksi ikkunaa ja katsoi uudelleen, mutta hahmo oli kadonnut. H�n rauhouttui ja painoi p��ns� tyynyyn ja yritti nukkua. Jokin painava ja raskas liikkui alakerrassa. Kuului syv�� ja rahisevaa hengityst�. Miia aukaisi silm�ns�, kuunteli pelokkaana ��ni�, jotka loppuivat yht�kki�. H�n yritti laittaa valoja p��lle, mutta mit��n ei tapahtunut. S�hk�katkos kenties. Alakerrasta alkoi kuulua vaikertamista. Tuskan parkaisuja. Ne eiv�t kuulostaneet ihmiselt�, el�imellist� kirkunaa. Pitki� selk�piit� vavisuttavia huutoja. ��nt�, jota l�htee siet�m�tt�m�n kivun j�tt�m�n�. Miia nousi seisomaan s�ngyll��n. H�n otti k�nnyk�n k�teens�, mutta siin� oli akku tyhj�, eik� h�n voinut soittaa apua. H�n kuunteli viel� ��ni�, joita ei en�� kuulunut. Miia oli t�ysin shokissa, h�nt� pelotti niin kovasti. Yht�kki� huoneen toisella puolella Miiaa tuijotti pimeydess� hohtavat punaiset silm�t. Niiss� n�kyi el�imellist� tapon kiihkeytt�. Halua tappaa joku raa'asti. Salama v�l�hti, ja Miia n�ki nopeasti olion vartalon. Se ei ollut el�in, eik� ihminen. Oliolla oli isot ja voimakkaat k�den tapaiset. Niist� valui verta norona lattialle. Se ei ollut olion verta, se oli jonkun toisen, kenet se oli tappanut. Sormien tilalla oli puukon tapaiset ter�v�t "piikit" joista valui tummanpunaista nestett�. Vartalo oli kauhua levitt�v�. Sill� ei ollut jalkoja, vain pitk�, limainen ja verinen "h�nt�", joka jakautui lopussa sarvimaisiksi haaroiksi. Keskivartalossa oli syv� haava, josta valui sitke��, vihre�nkeltaista limaa, johon oli sekoittunut jonkun verta. P��ss� sill� oli suuret ja paksut sarvet, jotka meniv�t kiemuralle. Niist� valui limaa ja sinivihre�� nestett�. Sen silmist� valui verta ja sen mustuaiset olivat keltaiset. Niist� n�kyi suoraan tappamisen halu. Suusta valui verta, sen pitk�t torahampaat olivat t�ysin ruskeat veren ja liman peitossa. Kieli oli verenpunainen. Miia oli t�ysin shokissa, eik� h�n voinut tehd� mit��n. H�nen jalkansa eiv�t totelleet h�nt� en��. Peto oli sy�nyt Miian koiran raa'alla tavalla. Ensin repinyt sormillaan t�m�n silm�t poi, viillellyt pieni� viiltoja sinne t�nne, repinyt koiran kahdeksi kappaleeksi. Nauranut kun koira kitui ja ulvoi; ulvoi apua,armoa, jota ei koskaan saanut. Peto s�i koiran, eik� j�tt�nyt t�st� mit��n j�ljelle. Paitsi punaisen verilammikon lattialle. Ulkona satoi kahta kauhemmin. Kauhu oli k�sin kosketeltavissa. Miia itki kauhuissaan, anoi armoa, huusi apua. Kukaan ei kuullut n�it� lauseita. Paitsi tuo peto, joka nautti joka huudosta, se kiihotti petoa. Sai sen haluamaan enemm�n tappamista. Limaa valui pedon suusta. Tuli hetkeksi kuolemanhiljaista, vain Miian kiihtynyt henigitys kuului. Ei en�� satanut taikka tuullut. Hiljaisuutta seurasi natina ja narske, sen j�lkeen kirkumista ja rousketta, veri suihkusi ymp�ri huonetta, pirullista naurua. Viel� viimeisi� kauhun v��rist�mi� huutoja, mit� kukaan ei ollut kuulemassa. 7.6.2002 (C) Jenni (Omakeksim�.) | |||||||||||||||
| L�het� minulle maililla omia kauhutarinoitasi, niin julkaisen ne sitten t��ll�. Laita per��n nimimerkkisi ja se, ett� onko se omakeksim�. My�s p�iv�m��r� on kiva. Takaisin... | |||||||||||||||