Iron Fist: Talousjärjestelmä

"Pidä huoli että rikastut - mieluiten kunniallisesti, mutta jollei se onnistu, millä keinolla tahansa."
-Horatius

1. Talousjärjestelmä

Valtion valmistus- ja kauppapisteiden käyttö voi kääntää pelin suuntaan tai toiseen jo ennen ensimmäistäkään sotilaallista kahakkaa rajoilla, siksi sen merkitystä ei pidä väheksyä - olkoonkin että valtionjohtajan vaikutusmahdollisuudet tuotanto-, resurssi- ja kauppapistevirtoihin ovat ajoittain melko rajalliset.

1.1. Luonnonvarat, Teollisuus ja Väestö - Valtion rikkaudet

Luonnonvarat - Sotain Syyt
Hyvin pian jokainen Iron Fist:iin tutustuva huomaa luonnonvarojen määrän valtiossaan olevan rajallisen. Tämä rajoittaa hänen mekanisoitujen yksikköjensä määrää, ja estää usein valtion teollisuuden täydellistä hyödyntämistä. Valitettavasti kuitenkaan valtio ei voi lisätä alueidensa luonnonvara-arvoja sen enempää tuotannon kuin diplomaattisten sopimustenkaan keinoin. Ainoa tapa lisätä luonnonvaroja on valloitusten keino.

Tämä tekee luonnonvaroista erittäin tärkeitä, ja kasvattaa korkeiden luonnonvara-arvojen alueiden strategista arvoa. Luonnonvaroiltaan vauras alue on monissa tapauksissa arvokkaampi kuin väestöltään runsas alue. Asiantilaa ei kannata väheksyä sen enempää valtion puolustuksen kuin hyökkäystenkään suunnittelun kannalta.

Teollisuus - Varustautumisen Selkäranka
Luonnonvarat ja niitä hyödyntävä teollisuus, resurssipisteet ja tuotantopisteet, kulkevat aina käsi kädessä. Toisesta ei ole hyötyä ellei toista ole saatavilla. Ei silti pidä uskoa etteikö korkeista teollisuusasteista valtion kaupungeissa olisi etua silloinkin kun luonnonvaroja ei ole riittämiin valmistuspisteiden luomiseksi. Teollisuus ja sen vahvistaminen kauppapistekorotuksin ovat näet valtionjohdon keino ennakoida tulevaa - ja varsinkin kriisitilanteita, jotka Iron Fist:issä ovat suorastaan valitettavan yleisiä.

Aluksi on huomioitava, kuinka mekanisoitujen yksiköiden (ilmavoimat ja panssarit) ylläpito kuluttaa valtion alueelta pelivuorossa saatuja resurssipisteitä, vähentäen näin teollisuuden käyttöön tulevaa määrää. Yhä uusien mekanisoitujen osastojen valmistaminen vähentää teollisuudelle jäävää osuutta yhä entisestään. Valtio ajautuu tilanteeseen jossa sillä kyllä on teollisuutta, muttei luonnonvaroja joilla aikaansaada todellista tuotantoa valmistuspisteiden muodossa.
Älä kuitenkaan anna tämän ylläpitoharhan houkutella sinua uskomaan, ettei kaupunkiesi teollisuusarvoista - ja niiden kohottamisesta kauppapisteillä - olisi valtiollesi hyötyä. Sota näet tuo hyvin pikaisen muutoksen.
Kun aseet puhuvat, ovat tappiot ennen pitkää väistämättömiä. Jos taistelut ovat kiivaita, tappiot kasvavat suuremmiksi. Sitä mukaa kuin mekanisoituja yksiköitä tuhoutuu kentällä, luonnonvararesurssien virta suuntautuu ylläpidosta teollisuuteesi. Nyt tarvitaan tuotantopisteitä, jotka aiemmin olivat käyttämättöminä, jotta valtiosi kykenee valmistamaan uusia yksiköitä korvaamaan kärsityt tappiot.
Kaksinverroin vahvan teollisuuden edut ilmenevät sodan syttyessä, jos käyt valloitussotaa. Tällöin kaikkien valtaamiesi alueiden luonnonvarat ovat hetkessä käytettävissäsi - mutta välitöntä hyötyä niistä saat vain jos teollisuutesi on kykenevä hyödyntämään lisääntyneet resurssit.

Jos valtiollasi on jo enemmän luonnonvaroja kuin se kykenee teollisesti hyödyntämään, on teollisuusarvojen kohottaminen kauppapisteillä jo kiireelliseksi luokiteltava asia. Valitettavasti se ei kuitenkaan aina ole mahdollinen toteuttaa, varsinkaan tilanteessa jossa valtio on joutunut tai joutumassa sotilaallisesti ahtaalle, ja kaikki keinot luoda uusia joukkoja heti on käytettävä hyväksi.
Teollisuuden vahvistaminen on osa varustautumista, pikemminkin kuin sodankäyntiä. Paras ajankohta suorittaa sitä on silloin kun valtiosi on vahva ja elää rauhan tai suhteellisen rauhan aikaa.

Strategisesti kaupungit - eli teollisuusalueet - ovat pelin tärkeimpiä yksittäisiä alueita - niillä on korkea väestöarvo ja lisäksi teollisuusarvo. Niiden puolustusta suosii panssarien heikohko kyky taistella kaupungeissa, sekä sääntö kotimaan puolustuksesta, joka lisää jonkin verran puolustajan KTA:a. Todennäköisesti kamppailut joidenkin kaupunkien hallinnasta tulevat olemaan merkittävimpiä ratkaisutaisteluita useimmissa Iron Fist:in peleissä.
Merkittävää on myös taistelujen kaupunkialueilla aikaansaama teollisuusarvon lasku, joka usein johtaa siihen että vallan lopulta vaihtuessa - jos se ylipäänsä vaihtuu - alueen teollisuus on raunioina. Edelläkerrottu tarjoaa mahdollisuuden myös "rosvoretkiin", hyökkäyksiin vähäisin joukoin joilla ei pyritäkään valtaamaan viholliskaupunkia, vaan ainoastaan taistelemaan alueella, ja siten tuhoamaan kyseisen kaupungin teollisuusarvoa. Taktiikka onnistuu luonnollisesti vain jos hallitset alueita viholliskaupungin naapurissa - hyvä syy teollistaa ensin suojassa, kaukana rajoista olevat kaupunkisi.
Rosvoilua voi yrittää torjua myös tekemällä vastaavia hyökkäyksiä (olisivatko ne sitten vaikkapa "poliisiretkiä"?) yhtä vähäisin joukoin kaupungista suunnalle josta rosvoretkiä tehdään, jolloin taistelu käydään kohtaamistaisteluna alueen rajalla, eikä teollisuusarvo siten tapahtuvasta laske.

Väestö - Uskolliset Alamaiset
Iron Fist:issä väestöön pätevät osittain, mutta vain osittain samat säännöt kuin luonnonvaroihin. Yhtäläisesti väestöään ei voi lisätä muutoin kuin valloitusten keinoin, ja yhtäläisesti väestö rajoittaa valtion jalkaväenyksiköiden määrää siinä missä luonnonvarat mekanisoituja yksiköitä. Väestö ja sen tuottamat kauppapisteet ovat kuitenkin merkittävästi joustavampi hyödyke kuin kuin luonnonvarat - niitä voi käyttää monipuolisemmin, ja niitä voi myös varastoida.

Valtion väestömäärän puolesta yksi sääntö kulkee yli muiden - mitä enemmän sitä parempi. Muuta ei tarvitse ajatella, koskapa väestö tuottaa aina hallitsijalleen hyötyä, joko ylläpitämällä jalkaväkeä tai vapaasti käytettävien kauppapisteiden muodossa.
Edelläkerrottu tarkoittaa selkeästi myös sitä, että väestönsä puolesta tiheästi asutetut, korkean väestöarvon omaavat alueet ovat valtionjohdolle arvokkaampia kuin harvaan asutut. Erityisesti kaupungit ovat valtiolle vaurauden lähde.
Kaiken valossa on sanomattakin selvää, että valtion kuin valtion kannattaa Iron Fist:issä suorittaa kansanmurhaa alueillaan hyvin tarkasti harkiten, jos laisinkaan.

Kauppaliitto - tai muu diplomaattinen sopimus - on valtionjohdon keino lisätä kauppapisteidensä määrää. Kuten sopimuksissa aina, kulloinenkin poliittinen- ja sotilaallinen tilanne, sekä sopimusosapuolten rehellisyys määräävät sen mikä sopimus lopulta on minkäkin arvoinen - ja kenelle. Laskelmat siitä minkä verran kauppapisteitä kauppaliitto valtioiden kesken tuottaa sopimuksen osapuolille on helppo tehdä, ja takaa sen ettei sinua sumuteta ainakaan tyrmistyttävän epäsuotuisaan liittoon naapurimaan kanssa. Ja vielä, vaikka kauppaliitto tuottaa aina kauppapisteitä kummallekin valtiolle, voit olla varma että jäät taloudellisesti tappiolle mikäli petollinen naapurisi käyttää omat lisääntyneet tulonsa vain kiihdyttääkseen sotavalmistelujaan sinua vastaan. Luota harkiten, ja petä muita itse sopivan tilaisuuden tullen.

Kauppapisteiden säästäminen on periaatteessa ihanteellinen tapa varautua tulevaan. Voit ostaa sotavoimia silloin kun niitä eniten tarvitset, linnoittaa salamannopeasti pitkiä rajakaistoja ja vaikkapa lahjoa kolmansia valtioita avuksesi sotaan. Kaikki tuo periaatteessa. Käytännössä kuitenkin kannattavin tapa on ylläpitää vain pientä, enintään kohtuullista kauppapistevarastoa, ellei valtiosi sitten syystä tai toisesta ole ns."sikarikas".
Jos kohta vapaasti käytettävistä pisteistä onkin hyötyä, järkevä teollistaminen, ennaltasuoritettu linnoittaminen ja varustautuminen yksiköitä ostamalla ovat vielä hyödyllisempiä tekoja. Ennenmuuta kauppapisteidensä päälle istumaan jäävä valtionjohto voi menettää elintärkeän aloitteen taistelukentällä jos jää odottamaan ilkeiden naapuriensa hyökkäyksiä.

1.2. Valmistus- ja Kauppapisteiden käyttö - Rikkauden hyödyntäminen

Valmistuspisteet - Ruutia & Terästä
Valmistuspisteillään valtio voi tuottaa ainoastaan sotavoimia, sikäli niiden käyttämisessä ei liene liiemmälti mietittävää. Samaten, koskapa pisteet eivät jää säästöön, on niiden kaikkien käyttäminen joka vuorolla järkevää.

Vaikeampi sen sijaan voi joskus olla valinta jalkaväen ja muiden aselajien kesken. Puhtaasti matematiikalla laskien, jalkaväkeä on suhteessa edullisinta tuottaa valmistuspisteillä, panssarien ja ilmavoimain yksiköitä ostaa kauppapisteillä (Tämä laskelma perustuu siihen että jalkaväki maksaa kauppapisteinä 3 kertaa sen mitä valmistuspisteinä, panssarit x 2.33 ja ilmavoimat vain x 2.16).

Olisi kuitenkin hulluutta tuijottaa pelkästään noihin lukuihin, sillä minkään valtion tilanne harvoin on niin ruusuinen että se voisi tuottaa joukkoja pelkästään optimaalisten laskelmien pohjalta. Varsinkin kriisitilanteessa ehdoton edellytys on tuottaa nopeasti niitä joukkoja joita taistelukentälle tarvitaan, niillä keinoin joilla pystytään. Sen sijaan vähemmän kriittisinä hetkinä pelin aikana uudelleenvarustautumisen suunnittelu, jalkaväen valmistus ja mekanisoitujen joukkojen osto, voivat säästää valtiolle kauppapisteen poikineen.

Kauppapisteet - Vapaat Resurssit
Kuinka käyttäisin kauppapisteeni, kas siinä pulma jonka parissa valtionjohtaja jos toinenkin tasaisin väliajoin on. Pisteitä on toisaalta niin vähän ettei niillä saa kaikkea haluamaansa, ja toisaalta vaihtoehtojen kirjo on laajempi kuin valmistuspisteiden kohdalla.

Ei ole olemassa mitään nyrkkisääntöä sille mitä valtion kannattaa tehdä pisteillensä, mutta teollistaminen ja joukkojentuotanto ovat osa-alueita joista ei ainakaan kannattaisi tinkiä. Tarkempia tietoja siitä miksi (ja miten) tämä on hyvä vaihtoehto, löytyy aiemmista osista tätä opasta (Kohdista : Valmistuspisteet, Teollisuus)

Linnoittaminen voi myös olla hyödyllinen vaihtoehto, varsinkin jos pyrit puolustautumaan (tai teeskentelemään puolustautumista). Täysin umpimähkään ei rajojaan kuitenkaan kannata linnoittaa, ja jopa kauppapisteiden säästäminen on parempi vaihtoehto kuin rakentaa linnoitteita joita et edes aio puolustaa, tai jotka vihollisesi voi kiertää.
Diplomatian sokerikuorrutteenakin kauppapisteillä on oma arvonsa. Lahjoja tai lahjuksia kannattaa antaa jos ne vain tuottavat poliittista etua. 8 ylimääräistä pistettä naapurimaalle voivat luoda huomattavasti hedelmällisempiä tuloksia kuin saman naapurimaan rajalle samoilla pisteillä rakennetut linnoitteet.

Kaksi muuta vaihtoehtoa ovat sellaisia joiden käyttöä en itse suosisi - ainakaan jos tilanne on vähänkään tavanomainen.
Kauppapisteiden säästäminen, jota käsiteltiin laajemmin jo aiemmin, ei laajassa mittakaavassa ole järkevää. Pienimuotoinen hamstraaminen pahan päivän varalle taas saattaa sitä olla. Tästä asiasta voi toki olla myös eri mieltä, ja jokainen valtionjohto joutuu lopulta miettimään asiaa itse.
Kansanmurhaa kuvaillaan jo säännöissäkin "hyvin radikaaliksi toimenpiteeksi". Sitä se on, ja jos kohta sillä voikin tehdä paljon kiusaa maatasi alue alueelta valloittavalle viholliselle, ei kauppapisteiden käyttöä tähän tarkoitukseen voi hyvällä tahdollakaan nimittää ainakaan parhaaksi keinoksi päästä voittajavaltioiden joukkoon.

Palaa strategiahakemistoon

21.08.2002