Mies, joka perheeseensä mahdollisesti kohdistuvien kostotoimenpiteiden pelossa ei halua nimeään julkaistavan, teki merkittävän uran Sateenkaarikonglomeraation sisäministeriössä ennen nimitystän Rehtori Soinin avustajaksi kuluneen vuoden Helmikuussa. Jo uuden työnsä alkuvaiheissa hän havaitsi tiettyä omituisuutta Rehtorin ja tämän lähipiirin käytöksessä, mutta oletti niiden johtuvan vain kireän poliittisen tilanteen aiheuttamasta stressistä. Tilanne ei kuitenkaan muuttunut kesään tultaessa, ja avustaja alkoikin huolestua silloisen esimiehensä todellisesta tilasta. Hän myös kuuli Rehtorin Palatsin henkilökunnan keskuudessa kiertävän mitä erikoisempia huhuja, mutta leimasi ne vielä siinä vaiheessa "kannibalistien" levittämäksi propagandaksi.

Totuus paljastui loikkarille kuitenkin heti Syyskuun ensimmäisenä päivänä. Hän sai tehtäväkseen noutaa Palatsiin ryhmän noin 8 - 12 vuotiaita dominialaislapsia, jotka mitä ilmeisimmin Sateenkaarikonglomeraation joukot olivat ryöstäneet vanhemmiltaan, tutustumaan, Rehtoria itseään lainaten, "Konglomeraation todelliseen toimintaan". Pahaa aavistamatta avustaja oli saattanut lapset Rehtorin valtavaan työhuoneeseen, jossa tämä oli pitämässä kokousta tiedottajiensa ja neuvonantajiensa kanssa. Tämän jälkeen hän palasi läheiseen työhuoneeseensa suorittamaan rutiinityötään, kuten Rehtorin päivittäisten aikataulujen laadintaa. Pian työtä alkoi kuitenkin häiritä Palatsin paksujen betoniseinienkin läpi kuulunut kirkuminen ja epäinhimillinen, sadistinen nauru, jonka hän kuitenkin oletti kuuluvan naapurihuoneesta jonkin kolleegan katsoessa kauhuelokuvaa ruokatunnilla.

Noin kolmen tunnin päästä Rehtorin miespalvelija toi viestin, jossa Rehtori ilmoitti haluavansa avustajansa valvomaan työhuoneensa siivousta. Loikkari teki kuten käskettiin, ja saapui Rehtorin työhuoneeseen. Näky, joka häntä siellä kohtasi on liian raaka ja julma tässä tarkemmin kuvailtavaksi, mutta lyhyesti todettakoon, että sinne viedyn lapsiryhmän ruumiit lojuivat ympäri huonetta, ja Rehtori itse seisoi vielä keskellä huonetta lähipiirinsä kanssa, vaatteet verisinä ja mairea hymy kasvoillaan. He kuitenkin poistuivat lähes välittömästi, selityksiä antamatta.

Pian huoneeseen saapui myös Palatsin siivoojia, joiden kanssa avustaja alkoi, järkytyksestään huolimatta, suorittaa saamaansa käskyä. Hän alkoi myös ymmärtää tapahtuneen teon rikollisen ja hirviömäisen luonteen ja haki omasta työhuoneestaan sekä tavallisen että kaitafilmikameran, joille hän tallensi yksityiskohtaisesti huoneessa vallinneen näyn. Sitä tehdessään hän myös vakuuttui siitä, että totuus Rehtorista ja hänen toimistaan olisi ehdottomasti saatava yleiseen tietoon maailmalle ja huoneen tultua siivotuksi ja ruumiiden hävitetyiksi hän alkoi valmistella pakoaan. Seuraavana päivänä hänen onnistui saada haltuunsa tärkeitä dokumentteja, ja paeta Myrroriin, jossa hän antautui eteneville Puna-armeijan joukoille.

Sen lisäksi, että loikkarin Baijerille luovuttamat kuvat kiistatta todistavat hänen kertomuksensa Rehtorin hirviömäisistä teoista todeksi, hänen mukanaan tuomansa salaiset dokumentit paljastavat myös kaikki Sateenkaarikonglomeraation syytökset muiden valtioiden kannibalismista ja ihmisoikeusrikkomuksista huolellisesti suunnitelluiksi ja tarkoituksellisiksi valheiksi, joiden tarkoitus on ollut peittää alleen Sateenkaarikonglomraation johdon oma äärimmäisen raukkamainen ja rikollinen toiminta.
[Baijeri]