Pohjois-Carpathian
sota
Tammi - syyskuu
1980
Sodan osapuolet: Arkhamistan, Trostoja vs. Ylä-Karpatia
Sodan kulku:
Pohjois-Carpathian sota käytiin tammi - syyskuussa 1980,
enimmäkseen Arkhamistanin ja Ylä-Karpatian kesken. Sotaan
kuitenkin sekaantuivat tavalla tai toisella myös lähes kaikki
muut Carpathian valtakunnat, näistä Trostoja suoraviivaisimmin
julistettuaan sodan Arkhamistanin liittolaisena Ylä-Karpatialle
maaliskuussa 1980.
Rajat 1.1.1980
Tammikuu 1980
Tammikuu käynnistyi rauhan merkeissä, mutta kaikessa
hiljaisuudessa Ylä-Karpatia alkoi varautua tulevaan sotaan.
Poliittisesti Ylä-Karpatia esiintyi hyvin aktiivisesti,
neuvotellen kauppaliitot niin naapureidensa Arkhamistanin ja
Trumpethian, kuin kaukaisemman Trostojankin kanssa. Mikään ei
antanut viitteitä siitä mitä oli vielä tulossa, ei ennenkuin
Ylä-Karpatian joukot ylittivät Arkhamistanilaisen Kerberostokin
maakunnan rajan yhtäaikaa kolmelta suunnalta. Operaatio
"Syvä Vartio" oli alkanut! Huolimatta saavuttamistaan
aluevaltauksista Kerberostokin maakunnassa, Ylä-Karpatia ei
tammikuun aikana voittanut merkittävästi mitä tuli
yksikkötappioihin sen ja Arkhamistanin välillä. Lisäksi
samassa tammikuussa, Ylä-Karpatian johdon tästä tietämättä,
Arkhamistan oli saanut käyttöönsä satunnaisena tapahtumana
Puolan armeijan ylijäämäpanssarivaunuja kahden PA-yksikön
verran. Näin ollen Arkhamistanin armeija oli itse asiassa
tammikuun lopulla aavistuksen itäisen naapurinsa armeijaa
vahvempi.
Ylä-Karpatian hyökkäys tammikuussa 1980
Helmikuu 1980
Helmikuu näki tullessaan Arkhamistanin armeijan
raivokkaan koko rintaman leveydellä suoritetun
vastahyökkäyksen, joka aiheutti kummallakin puolen rintamaa
verisiä tappioita huolimatta siitä ettei varsinainen raja
siirtynyt tuumaakaan suuntaan taikka toiseen. Helmikuun
vastahyökkäyksissä, jotka suuntautuivat yhtäaikaisesti niin
Kerberostokia, Itä-Moldaviaa kuin Mount Timoakin vastaan,
tuhoutui esimerkiksi yli puolet kummankin sotivan maan
senhetkisestä panssarikalustosta. Sodan tuhoava luonne pakotti
osaltaan myös valtionjohtajat miettimään kansojensa tulevaa
kohtaloa, ja syystäkin. Muutamassa hetkessä mahtavatkin
armeijat saatettiin pyyhkäistä olemattomiin, ja sodan pätsi
vaati aina vain uusia uhreja. Poliittisesti Trostoja alkoi
tässä vaiheessa lähentyä Arkhamistania, ja Trostojan johto
määräsikin kaikessa hiljaisuudessa terrori-iskun tehtäväksi
Ylä-Karpatialaiseen Bukarestin kaupunkiin. Myös Ylä-Karpatia
toimi aktiivisesti, kiristäen Nihilian luopumaan
kauppaliitostaan Arkhamistanin kanssa, ja lujittaen suhteitaan
Trumpethiaan.
Maaliskuu 1980
Kevät koitti pohjoiseen Carpathiaan hiljaisena.
Helmikuun taisteluissa ruhjotut Arkhamistanin ja Ylä-Karpatian
armeijat uudelleenkokosivat voimiaan rajoilla, eikä taisteluja
käyty missään osissa kumpaakaan valtiota. Sodan kannalta
merkittäviä ja kauaskantoisia seurauksia sen sijaan oli
maaliskuussa tapahtuneella Trostojan sodanjulistuksella
Ylä-Karpatialle, sekä ns. "Mirkwoodin-Nimlundin arojen
sopimuksella", jossa Trostoja vaihtoi hallitsemansa
Nimlundin arot Arkhamistanilaiseen Mirkwoodin maakuntaan, avaten
näin rintaman Ylä-Karpatialaista Mount Timon aluetta vastaan.
Samalla maat liittoutuivat, ja Trostoja lahjoitti Arkhamistanille
näiden kipeästi kaipaamia ilmavoimien yksiköitä, sekä myös
vähäisiä määriä jalkaväen joukkoja. Ylä-Karpatia pyrki
samaan aikaan omalla tahollaan keräämään sympatiaa Carpathian
kansoilta esittämällä Arkhamistanin syylliseksi Bukarestin
terrori-iskuun, heikohkolla menestyksellä. Tässä vaiheessa
varsinkin Trumpethian ja DDR:n, Ylä-Karpatian potentiaalisten
liittolaisten, huomio oli kiinnittynyt ensisijaisesti näiden
keskinäiseen sotaan, ja sitäpaitsi DDR oli jo helmikuussa
puolestaan liittoutunut Trostojan - nyt Ylä-Karpatian vihollisen
- kanssa.
Mirkwoodin-Nimlundin arojen sopimus
Huhtikuu 1980
Huhtikuussa uudelleenvoimistunut Arkhamistan aloitti
vastahyökkäyksessään uuden vaiheen, tällä kertaa
pelkästään Itä-Moldavian maakuntaa vastaan. Kiivaasti
vastaantaistelleet Ylä-Karpatian joukot joutuivat lopulta
perääntymään, kärsien ensimmäisen tappionsa
Pohjois-Carpathian sodassa. Samaan aikaan etelämpänä
Trostojalaiset vyöryivät yli valtakunnanrajojen Mirkwoodista
Mount Timolle. Mount Timon puolustajat olivat kuitenkin
vetäytyneet syvemmälle Ylä-Karpatiaan jo aiemmin,
välttääkseen taistelua ylivoimaista vihollista vastaan. Näin
Mount Timon hallinta siirtyi Trostojalle ilman taisteluita.
Huhtikuu merkitsi peruuttamatonta käännettä sodassa, sillä
ensi kertaa Arkhamistanin ja Trostojan liittoutuma oli onnistunut
lyömään hajalle Ylä-Karpatian Kerberostokista Mount Timolle
ulottuneen, aikaisemmin voittamattomalta näyttäneen rintaman.
Pientä toivoa Ylä-Karpatialle kuitenkin toi kuun lopussa
Trumpethian jyrkkä kieltäytyminen liittymisestä Arkhamistanin
ja Trostojan rintamaan sodassa Ylä-Karpatiaan vastaan.
Toukokuu 1980
Kevään edetessä ja alkaessa muuttua jo kesäksi,
sekä Arkhamistan että Trostoja jatkoivat hyökkäyksiään yhä
syvemmälle Ylä-Karpatiaan. Trostojalaisten eteneminen saavutti
jo Valakian maakunnan, josta Ylä-Karpatialaiset kuitenkin
luopuivat taistelutta, samoin kuin huhtikuussa Mount Timosta.
Pohjoisempana Arkhamistanin armeija yritti puolivakavissaan
vallata vähäisin joukoin Bukarestin kaupunkia, onnistuen
kuitenkin lähinnä vahingoittamaan ainoastaan kaupungin
teollisuutta. Vielä tässä vaiheessa Ylä-Karpatian armeija oli
sikäli voimakas että sillä riitti joukkoja puolustamaan
rintamiaan tehokkaasti ja Bukarestin puolustus kesti siitäkin
huolimatta ettei kaupunkia suojelemassa ollut lainkaan
panssarijoukkoja. Tilanne Bukarestissa alkoi kuitenkin olla
uhkaava, sillä nyt kaupungin edustalla seisoivat molempien
vihollisten, sekä Arkhamistanin että Trostojan armeijat.
Diplomaattirintamalla Nihilia ilmoitti lopettavansa maaliskuusta
asti toimittamansa humanitäärisen avun Arkhamistaniin ja
Ylä-Karpatiaan, Nihilian luonnollisen maayhteyden
jälkimmäiseen tultua katkaistuksi. Arkhamistan ja Trumpethia
jatkoivat julkista sanasotaansa, ja Arkhamistan leimasi
Trumpethian Carpathian "tuuliviirivaltioksi".
Arkhamistanin ja Trostojan valloitukset
huhti-toukokuussa 1980
Kesäkuu 1980
Rauhankyyhkyset eivät lentäneet pohjoisen Carpathian
taivaalle kevään tullessa. Bukarestin ympäristössä tosin oli
vaihteeksi rauhallista, mutta sen sijaan Arkhamistan avasi uuden
rintaman pohjoisempana hyökäten Primaen, Herbivoren ja
Svazimaan (ent. Itä-Moldavia) maakunnista yhä Ylä-Karpatian
miehittämään Kerberostokiin. Pitkien taistelujenkaan jälkeen
eivät sinnikkäät Ylä-Karpatialaiset kuitenkaan suostuneet
vetäytymään, ja näin kesäkuun suurhyökkäys päättyi
vailla aluemuutoksia sotivien osapuolten välillä.
Minkäänlaisten rauhanneuvottelujen käynnistäminen
epäonnistui myös, eikä kesäkuun jälkeen yksikään sotaan
sekaantunut valtio vakavissaan edes yrittänyt neuvotella kriisin
diplomaattisesta ratkaisusta. Sen sijaan sodan päättymiseen
tähtääviä ratkaisuja haettiin likaisemmilla konsteilla:
Ylä-Karpatiaan soluttautuneet Arkhamistanilaiset agentit
punoivat kesäkuussa suunnitelman pääministeri Keskisen
salamurhaamiseksi. Ylä-Karpatian vastavakoilu esti kuitenkin
attentaatin onnistumisen - Arkhamistanilaiset vakoojat
pidätetään. Kuun loppu näki myös vallankaappauksen
Nihiliassa, joka myöhemmin osaltaan vei Trostojan huomiota
poispäin Pohjois-Carpathian sodasta.
Heinäkuu 1980
Kolmas kerta toden sanoo, tai teki niin ainakin mitä
tuli Arkhamistanin armeijan yrityksiin valloittaa takaisin jo
tammikuussa sodan alussa Ylä-Karpatian valtaan siirtynyt
Kerberostokin maakunta. Vihdoin heinäkuun hyökkäyksessä
tämä onnistui, Ylä-Karpatialaisten jäätyä alakynteen ja
ilman panssarivoimien tukea jalkaväelleen. Kerberostokissa
Ylä-Karpatialaisten sotilaallinen selkäranka murrettiin
lopullisesti, ja näiden tappiot kasvavat nelinkertaisiksi
Arkahamistanin vastaaviin verrattuina. Muualla Ylä-Karpatian
rajoilla, myös Bukarestin rintamalla, asemasota jatkui.
Myöhempiä tapahtumia silmälläpitäen merkittävää oli myös
se, että Arkhamistanin valtionjohto sai kesäkuussa käsiinsä
biologista taistelukärkeä kuljettavan ohjuksen.
Elokuu 1980
Arkhamistanin armeijan eteneminen jatkui Kerberostokista
Hotinin maakuntaan, johon Ylä-Karpatialla oli asettaa vain
heiveröisiä puolustavia voimia ilman minkäänlaista ilma- tai
panssariaseen tukea. Arkhamistanin voitto oli murskaava, ja sen
seurauksena Ylä-Karpatian valtakunta halkaistiin kahteen osaan.
Menetettyään viimeisen maakuntansa ja luonnonvaransa,
Ylä-Karpatialaiset menettivät samalla kykynsä ylläpitää
jäljelläolevien ilmavoimiensa ja panssariensa taistelukykyä.
Enää Bukarestin ja Lvovin kaupungit puolustautuivat eteneviä
vihollisia vastaan. Näistä Bukarest koki lisäksi kovan iskun,
kun Arkhamistan laukaisi kaupunkiin alueiltaan biologisen
ohjuksen. Sekä siviili-, että sotilaalliset uhrit olivat
lukuisia. Ylä-Karpatian valtakunnan viimeiset päivät olivat
koittamassa.
Syyskuu 1980
Pohjois-Carpathian sota saavutti päätöksensä
Trostojalaisten ja Arkhamistanilaisten hyökättyä ja
valloitettua viimeiset vastarinnan pesäkkeet, Lvovin ja
Bukarestin kaupungit. Lvovissa nähtiin erikoislaatuinen taistelu
kahden yksinomaan jalkaväestä koostuneen armeijan välillä,
kun taas Bukarestista taistelivat kaikkiaan kolmen maan armeijat
- Trostoja ja Arkhamistan rinta rinnan Ylää-Karpatiaa vastassa.
Bukarestissa Ylä-Karpatian vastaisella liittoutumalla oli
lisäksi käytössään niin panssari- kuin ilmavoimiakin.
Huolimatta siitä että Ylä-Karpatialaiset taistelivat viime
metreille asti sankarillisesti, aiheuttaen muun muassa
Trostojalle koko sodan ensimmäiset - ja ainoat - tappiot,
taistelut kummassakin kaupungissa päättyivät samaan
lopputulokseen. Arkhamistanin lippu liehui syyskuun päättyessä
sekä Bukarestissa, että Lvovissa, ja samalla päättyi
Ylä-Karpatian alussa menestyksekkäänä alkanut taistelu
länsinaapuriaan ja tämän liittolaisia vastaan.
Arkhamistanin valloitukset kesä-syyskuussa
1980
Sodan seurauksia:
Pohjois-Carpathian sota muokkasi kaikkien siihen osallistuneiden
valtioiden tulevaisuutta jopa kauemmas kuin tammikuussa olisi
voinut kuvitellakaan. Voidaan perustellusti sanoa sen olleen
tärkein yksittäinen tapahtuma Carpathiassa vuoden 1980
alkupuoliskolla. Ylä-Karpatian valtion se luonnollisesti tuhosi,
mutta myös Arkhamistanille näennäinen "voitto"
maksoi kalliisti, maan menettäessä lukemattoman määrän
sotavoimiaan, sekä mahdollisuuden valita itse politiikkansa
suunnan. Sodan ehkä suurin voittaja olikin Trostoja, joka sai
verrattain helposti ja aikaisessa vaiheessa itselleen eräät
koko Carpathian luonnonvaroiltaan vauraimmista maakunnista -
Mirkwoodin ja Mount Timon - eikä joutunut varsinaisesti
kertaakaan kokemaan mitään sellaisia sotilaallisia menetyksiä
jotka muodostuivat sekä Ylä-Karpatiassa että Arkhamistanissa
jokapäiväisiksi. Itse asiassa suurimmat "tappionsa"
koko sodan aikana Trostoja koki lahjoittaessaan sotavoimiaan
Arkhamistaniin, ei niinkään taistellessaan Ylä-Karpatialaisia
vastaan. Paitsi että tarkastellaan Pohjois-Carpathian sodan
seurauksena tapahtuneita alueellisia, taloudellisia ja
sotilaallisia voimasuhteiden muutoksia, myös tiettyjen
poliittisten yhteenliittymien syntyminen oli merkittävää.
Myöhempiä Carpathian tapahtumia silmälläpitäen
Trostoja-Arkhamistan akselin muotoutuminen ja lujittuminen
Pohjois-Carpathian sodan myötä oli huomattava seikka -
pitkälti juuri tämän seurauksena samat maat pysyivät
liittoutuneina myös myöhemmässä sodassaan Trumpethiaa
vastaan.
Rajat 1.10.1980
Pohjois-Carpathian sodan statistiikkaa
Pohjois-Carpathian sodan kartasto
19.01.2003
