Iron Fist:in säännöt

"Isänmaanrakkaus ei tunne toisten valtioiden rajoja."
-Stanislaw Jerzy Lec

1. Kartta
Pelikartta koostuu alueista. Alueita on kolmenlaisia, tavallista maastoa, rikkonaista maastoa (edellämainitut kaksi luetaan maastoalueiksi) ja kaupunkeja. Jokaisella näistä maastoalueista/kaupungeista on sekä nimi, että siihen viittaava alue(kirjain/numero)koodi, esimerkiksi Sambia A1. Kaikilla alueilla on myös tieto siitä kenelle (mihin valtioon) alue kuuluu. Jokaiselle alueelle on lisäksi määritelty julkisena tietona sen väestöarvo, sekä teollisuus/luonnonvara-arvo, riippuen siitä onko kyseessä kaupunki/maastoalue. Alueet yhdistyvät toisiinsa maarajoilla siten, että kahta aluetta joiden välillä on yhteinen alueraja pidetään toisilleen viereisinä alueina.

Tavallinen maasto koostuu alangoista, ei-rikkonaisista ylänköalueista, harvoista metsistä ja ylipäätään kaikesta sellaisesta maastosta joka on helppokulkuista, eikä tarjoa erityistä suojaa puolustautujalle.
Rikkonainen maasto käsittää vuoristot, jyrkät kukkulat, vahvasti rikkonaisen maaston, sankat metsät ja muun maaston joka vaikeuttaa olennaisesti liikkumista, tarjoten samalla erityissuojaa aluetta hallussapitäville.
Kaupungit ovat runsasväkisiä asutuskeskuksia, aina suurista metropoleista maakuntakeskuksiin. Vaikka niissä liikkuminen on yksinkertaista, ne tarjoavat puolustautujalle runsaasti keinotekoista suojaa.

Väestöarvo (min.1 - max. 5) on olemassa kaikilla alueilla, ja kertoo sen kuinka paljon alueella on asukkaita, ja myös sen kuinka paljon alueelta saadaan kaupallista tuloa. Yksi yksikkö väestöarvoa lasketaan 0,5 - 1,5 kauppapisteeksi, riippuen kansan kulloisestakin tyytyväisyydestä.
Teollisuusarvo (min.1 - max. 5) on vain kaupungeilla. Se määrittelee tuotannon määrää alueella. Jokainen teollisuusarvon yksikkö lasketaan yhdeksi tuotantopisteeksi.
Luonnonvara-arvo (min.1 - max. 5) on vain maastoalueilla. Sillä ymmärretään kaupunkien tarvitsemien teollisuuden tuotannollisten raaka-aineiden määrää seudulla. Jokainen luonnonvara-arvon yksikkö lasketaan resurssipisteeksi.

1.1. Sää
Koko kartan alueella vallitsee aina jokin säätila. Säätilalla ei tarkoiteta yksittäisen alueen hetkittäistä sadetta tai paistetta, vaan yleistilaa joka vallitsee sään suhteen kaikilla alueilla yhtäaikaa. Säätyyppejä on kolmea; hyvää-, huonoa- ja vaihtelevaa säätä.
Hyvä sää tarkoittaa pääosin kirkasta ilmaa, ei runsaasti matalalla leijuvia pilviä. Hyvä sää mahdollistaa varsinkin tehokkaan ilmatoiminnan.
Huono sää tarkoittaa runsaita vesi- tai jopa lumisateita, navakkaa tuulta, ja runsasta pilvisyyttä myös ilmakehän alaosissa. Kaiken kaikkiaan koiranilmaa siis. Huonolla säällä ilmatoiminta vaikeutuu, eikä ole kovin tehokasta. Jopa mekanisoidut armeijat maan pinnalla kärsivät huonosta säästä.
Vaihteleva sää on karkeasti ottaen kahden edellisen välimuoto tai yhdistelmä. Se ei ole yhtä mainio kuin hyvä sää, muttei toisaalta yhtä surkea kuin huono sää. Sama koskee myös sen vaikutuksia ilmatoimintaan.

Vuodenajat vaikuttavat kulloiseenkin säätilaan. Pääsääntönä on, että sää on kesäkuukausina (kesä-elokuu) yleensä keskimääräistä parempi, ja vastaavasti talvisin (joulu-helmikuu) keskimäärin huonompi.

Säätiedot olisivat täydellisiä, jos ne olisivat ehdottoman luotettavasti pelaajan käytössä jo ennen toteutumistaan. Se sää"tieto" joka on valtiojohdon käytettävissä pelivuorojen alussa, on kuitenkin aina pelkkä ennuste. Ennuste pitää paikkansa usein - muttei aina. Sotatoimintaa suunniteltaessa sään merkitys voi joskus olla ratkaiseva, ja silloin ennusteiden paikkansapitävyys voi kääntää päivän suuntaan tai toiseen.

Ylläolevaa sääennustetaulukkoa luetaan niin, että vasemmanpuoleisessa sarakkeessa on ennuste tulevan vuoron säätilasta. Oikealta voidaan lukea millä prosentuaalisella todennäköisyydellä sää tällaisen ennusteen vallitessa voi olla Hyvä/Vaihteleva/Huono.

Palaa sääntöhakemistoon

11.03.2002