Suuri Carpathian sota
Joulukuu 1980 - toukokuu 1981

Sodan osapuolet: Trumpethia vs. Trostoja, Arkhamistan

Sodan kulku:

Suuri Carpathian sota oli nimensä veroinen taistelu kolmen silloisen Carpathian suurvallan välillä. Osallisena tapahtumissa oli myös DDR, joskaan sen joukkoja ei missään vaiheessa nähty varsinaisissa sotatoimissa. Tämä sekä käytössä olleiden, että tuhoutuneitten yksikköjen määrässä mitattuna vertaansa vailla ollut Carpathialainen suursota alkoi Trumpethian massiivisilla hyökkäyksillä Trostojan rajalinnoituksia vastaan, ja päättyi jo Pohjois-Carpathian sodassa muodostuneen Trostoja-Arkhamistan akselin lopulta valloittaessa koko pohjoisen osan Trumpethiasta.
Rajat 1.12.1980

Joulukuu 1980
Ennenkuin varsinaiset sotatoimet Suuressa Carpathian sodassa edes alkoivat, olivat sekä Trostoja että Trumpethia suorittaneet terroritoimia toisiaan vastaan joulukuun 1980 ensimmäisinä päivinä. Trostojalaiset agentit ja näiden tukemat sissit iskivät menestyksekkäästi Trumpethian ilmavoimia vastaan, sekä tuhosivat Trumpethialaisten silloiset kauppapistevarastot - jälkimmäisen iskun vahingot tosin olivat vähäisiä, ainoastaan 3 kauppapistettä. Samaan aikaan Trumpethian salainen palvelu TruSPa iski yhtä hyvällä menestyksellä Trostojan armeijan viestiyhteyksiin, estäen osan Trostojalaisten yksiköiden siirroista joulukuun aikana. Tällä oli melko suurikin merkitys muun muassa kuun lopulla käydyn Polonian taistelun voimasuhteisiin. Yhdenkään iskun tekijä ei tekohetkellä paljastunut kohdemaalle, joka tosin ei estänyt sen enempää Trumpethiaa kuin Trostojaakaan syyttämästä toinen toistaan iskuista, ja vaihteeksi aiheesta. Näistä tapahtumista huolimatta, ja vaikka tunnelmat Trostojan-Trumpethian rajalla olivat olleet kireät jo Trostojan Nihilian miehityksestä alkaen, yllätti Trumpethian keisarikunnan hyökkäys jossain määrin koko Carpathian. Trumpethialaiset vyöryivät Trostojan rajan ylitse kaikkialta, päämäärinään Polonian ja Valakian valtaaminen. Sodan aloituksen moraaliseksi tueksi Trumpethian vallankahvaan palannut keisarinna Trumbettina väitti Trostojan käynnistäneen sitä vastaan maanalaisen biologisen sodankäynnin HI-viruksen avulla. Varsinaisia taisteluja käytiin ennenmuuta Poloniassa, jossa vain 3JV ja 4PA yksikköä käsittänyt Trostojalaispuolustus pysäytti - tosin raskain tappioin - massiivisen Trumpethialaisylivoiman rynnistyksen, vahvuudeltaan 13JV ja 6PA yksikköä, osin ilmaylivoimansa, osin puolustusta tukevien linnoitteidensa ansiosta. Valakiassa tilanne oli toinen, sillä Trostojalaiset vetivät joukkonsa alueelta Mt. Timolle Trumpethialaisten edeltä, ja Trumpethia valtasi alueen taisteluitta.
Trumpethian eteneminen Valakiaan joulukuussa 1980

Tammikuu 1981
Väkevä isku horjutti keisarinnalle uskollisia heti uudenvuoden jälkeen tammikuussa 1981, sillä Arkhamistan liittyi sotaan Trostojan rinnalla hyökäten Valakiaan Bukarestista ja Svazimaalta. Arkhamistanilaisilla oli taisteluissa käytössään Benningradilaisten tiedemiesten kehittelemiä salaisia aseita, joita ei kuitenkaan tällöin käytetty varsinaisissa tositoimissa Trumpethialaisten vetäydyttyä Potestasiin ja Montisiin Valakiaan edenneiden Arkhamistanilaisten tieltä. Jo kolmannen kerran pelin aikana Valakia vaihtoi omistajaa - ja jo kolmannen kerran tämä tapahtui ilman taisteluita. Etelässä Polonian rintamalla Trumpethia oli kuitenkin yhä vahvasti hyökkäyskannalla, ja tällä Poloniaa vastaan heitettiin Potestasista ja Tampereelta vielä entistäkin massiivisempi sotajoukko. Taistelu muodostui joulukuun tapahtumien toisinnaksi, vahvan ilma-aseen ja linnoitteiden auttaessa Trostojalaisia säilyttämään asemansa - joskin merkittävin tappioin. Toisen aluemenetyksen tammikuussa Pohjois-Trumpethia koki tehtyään DDR:n kanssa sopimuksen, jossa Havannan maakunta vaihdettiin DDR:n vastavuoroisesti luovuttamiin tiedustelutietoihin sen liittolaisen Trostojan armeijan ryhmityksistä. Trostojan ja Arkhamistanin sumuttamiseksi Havannan palauttaminen DDR:n hallintaan naamioitiin lyhyeksi "valesodaksi". Tammikuun viime päivinä tapahtui Trumpethiassa myös sotaan merkittävästi vaikuttanut sisäinen selkkaus, kun Trumpethian valtion kaksi eteläisintä maakuntaa, Dominica ja Afficere, erosivat keisarikunnasta päätyen lopulta perustamaan itsenäisen Etelä-Trumpethian valtion, joka välittömästi julistaa yksipuolisen erillisrauhan kaikkien Carpathian valtioiden kanssa. Pohjoinen Trumpethia, jonka nimi myöhemmin vakiintui kansainvälisessä kielessä Pohjois-Trumpethiaksi, tuomitsi irtautumisen, mutta oli kyvytön vastustamaan tapahtunutta aseellisesti.
Trumpethian aluemenetykset Arkhamistanille ja alueluovutukset DDR:lle tammikuussa 1981
Trumpethian keisarikunnasta irroittautuneet Dominican ja Afficeren maakunnat

Helmikuu 1981
Trumpethialaiset hyökkäsivät viimeisen kerran Suuren Carpathian sodan aikana Polonian maakuntaan Tampereelta, nyt jo selvästi harventunein joukoin. Tällä kertaa Trostojalaispuolustajilla ei ollut juuri minkäänlaisia vaikeuksia torjua valtausyritystä. Helmikuun, ja samalla koko pelin suurin yksittäinen taistelu käytiin kuitenkin pohjoisempana Potestasin hallinnasta. Arkhamistan ja Trostoja hyökkäsivät yhdessä samalle alueelle Mt. Timolta ja Valakiasta, keskittäen Trumpethialaisten sinänsä vahvaa ja linnoittein varustettua puolustusta vastaan peräti 21JV, 7PA ja 11IV yksikön hyökkäysjoukot. Trumpethian joukot murskattiin tuossa taistelussa pahemmin kuin mitään sotajoukkoa sitä ennen tai sitä myöhemmin. Kun vielä Trostojalaiset sissit iskivät Trumpethian panssarivoimia vastaan Trumpethian sisäosissa, keisarikunnan yksikkötappiot helmikuussa olivat 15JV, 6PA ja 1IV yksikkö, eli pienehkön valtion koko armeijan vahvuus. Sodan ratkaisu oli käsillä. Sitä mukaa kuin Trumpethian vastarinta heikkeni, alkoi kuitenkin jo toisenlainen valtapeli. Tammikuussa vallatun ja kerran Trostojankin hallussa olleen Valakian lisäksi myös Potestas päätyi näet helmikuussa Arkhamistanin haltuun sen yksiköiden ollessa alueella lukumäärällisesti Trostojaa suuremmat, ja näin Arkhamistan oli saavuttanut strategisesti oivallisen aseman etenemiselle Trumpethiaan. Samalla se oli jättänyt sodasta tähän asti enemmän kärsineen Trostojan asemaan jossa tämä ei ollut vallannut alueen aluetta, saattoi edetä Trumpethian alueille ainoastaan Tampereen muodostamaa kapeaa käytävää pitkin. Tähän soppaan lisättynä Benningradiin ja Trostoja-cityyn kauas rintamalinjoilta keskitetyt reservit, ja lievä sodanuhka myös Trostojan ja Arkhamistanin välille alkoi kehittyä... Tätä uhkaa lievitti osaltaan Arkhamistan lahjoittamalla Trostojalle 10 kauppapistettä "velanmaksuna Ylä-Karpatiaa vastaan käydyn sodan ajoilta". Diplomatiasektorilla oli helmikuussa muutoin hiljaista, ainoana täysin uutena tapahtumana tavanomaisen sotapropagandan keskeltä voitiin kuulla Arkhamistanin julkinen syytös Trumpethian joukkotuhoaseohjelmasta.

Maaliskuu 1981
Maaliskuussa taistelut laantuivat, joskaan Trostojan ja Arkhamistanin eteneminen ei. Trostoja käänsi sodan suunnan Polonian rintamalla, ja hyökkäsi nyt vuorostaan Tampereelle jolta Trumpethialaiset vetäytyivät taistelutta. Samoin kävi Arkhamistanilaisten edetessä pohjoisempana Montisiin. Sen sijaan Civitasiin yrittäneet Arkhamistanilaiset joukot kohtasivat kiivasta vastarintaan tehneen Pohjois-Trumpethialaisen joukon, joka onnistui jopa voittamaan kaupungin hallinnasta käydyn ensimmäisen taistelun Arkhamistanilaisia vastaan näiden toimiessa omien ilmavoimiensa toiminta-alueen ulkopuolella. Vääjäämätön kehitys oli kuitenkin alkanut, eikä Pohjois-Trumpethian tappio ollut enää maaliskuun taisteluiden jälkeen millään
muotoa epäselvää. Trostojan ja Arkhamistanin eteneminen Trumpethian ydinalueille muistutti paljolti samaa kehitystä joka tapahtui aiemmin Pohjois Carpathian sodassa Ylä-Karpatiaa vastaan näiden puolustuksen romahdettua, Trumpethialaisten kaupunkien jäädessä viimeisiksi vastarinnan pesäkkeiksi.

Huhtikuu 1981
Trumpethian keisarikunnassa nähtiin jo huhtikuussa tappion vääjäämättömyys, mutta tämä ei suinkaan johtanut toimiin antautumista koskevien neuvottelujen aloittamiseksi. Sen sijaan Trumpethia toteutti koko Carpathiaa järkyttäneet kansanmurhat hallitsemissaan Civitasin ja Länsi-Berliinin kaupungeissa, ja yritti samaa myös Custodiren maakunnassa. Viimeksi mainitulla alueella tämä epäonnistui, johtuen Trostojan Tampereelta aloittamasta hyökkäyksestä, joka vähäisillä yksikkömäärillä mutta raivoisana käytyjen taistelujen jälkeen päättyi Trostojalaisten vallatessa Custodiren. Hyökkäys katkaisi samalla maantieteellisesti Pohjois-Trumpethian kahtia. Civitasin kaupunkia puolustaneille Trumpethialaisille sotaonni oli suotuisampi, ja toistamiseen Arkhamistanilaisten Montisista ja Potestasista suorittama hyökkäysoperaatio torjuttiin. Tappiot olivat kuitenkin Trumpethialle raskaat, ja kaatuneitten joukossa oli myös maan hallitsija, keisari Trumbettina. Tämän kuolemaa käytettiin julkisena propaganda-aseena, ja samassa yhteydessä Pohjois-Trumpethian kenraalit vannoivat sodan jatkuvan hamaan loppuunsa asti.

Toukokuu 1981
Suuren Carpathian sodan loppuhuipennuksena ei nähty sen alkukuukausia leimanneita suurtaisteluita. Arkhamistan onnistui vihdoin, kolmen kuukauden taistelujen jälkeen, etenemään Montisin ja Potestasin suunnilta teollisuudeltaan raunioiksi muuttuneeseen Trumpethian pääkaupunkiin Civitasiin, ja kaatamaan sen vähälukuisiksi harvenneet puolustajat. Samoin kävi Länsi-Berliinissä, jonne vuorostaan Trostojan joukot etenivät Tampereelta vähäisen Trumpethialaisvastarinnan edeltään pyyhkäisten. Sota oli ohitse, vaikkakin Pohjois-Trumpethian valtaapitäneet hakivatkin vielä sijaa pakolaishallituksen perustamiseksi DDR:n Itä-Berliiniin. DDR ei tähän pyyntöön vastannut, mutta aloitti sen sijaan samoihin aikoihin alueillaan aseistariisunnan rauhan nimissä. Samaan pasifistiseen rintamaan liittyi ainakin puheillaan myös omasta turvallisuudestaan huolestunut Etelä-Trumpethia, joka esitti vetoomuksen Arkhamistanin ja Trostojan hallituksille, todeten Carpathian rauhan olevan näiden valtioiden käsissä. Vetoomus tuotti myöhemmin myös jonkinlaista tulosta, Arkhamistanin varoittaessa mitään valtiota aloittamasta uutta sotaa Carpathiassa.
Trostojan ja Arkhamistanin helmi-toukokuussa 1981 Pohjois-Trumpethialta valtaamat alueet

Sodan seurauksia:
Suuri Carpathian sota oli ensimmäinen ns. "toisen sukupolven sota" Carpathiassa, toisin sanoen se käytiin sellaisten maiden välillä jotka jo olivat kasvaneet huomattavasti niin resurssiensa kuin sotavoimiensa osalta alkuperäisestä kuuden alueen koostaan. Tämä teki tästä sodasta erityisen mielenkiintoisen niin taktisesti kuin poliittisestikin. Alkuasetelma Trumpethian hyökättyä Trostojaa vastaan syntyi melko selvästi vanhojen liittolaisuussuhteiden mukaiseksi, varsinkin kun Trumpethian eteneminen Valakiaan avasi käytävän Arkhamistanille liittyä sotaan. Olihan Trostojalla ja Arkhamistanilla takanaan pitkä yhteinen liittolaisuuden taival sodassa Ylä-Karpatiaa vastaan. Tämän liittolaisuuden kestäminen Trumpethian luhistumiseen asti, ja vieläpä sen jälkeenkin on sen sijaan hatunnoston arvoista luottamusta. Puuttumatta siihen olisiko jommankumman maan ehkä itse asiassa jossain vaiheessa jopa kannattanut aloittaa sota toista vastaan, fakta on että näin ei käynyt. Siksi Trumpethian kohtalo sinetöityi välittömästi sen oman sotilaallisen voiman heikennyttyä ratkaisevasti Potestasin taistelussa helmikuussa 1981. Tämän jälkeen loppuosa sodasta, maaliskuusta toukokuuhun oli vain alueiden jakamista voittajavaltioiden kesken. Mitä tulee voimasuhteisiin Suuren Carpathian sodan jälkeen, pelissä oli käytännössä enää kaksi merkittävää valtiota jäljellä, siitäkin huolimatta että DDR oli sinänsä juonikkaasti saanut palautettua haltuunsa Havannan. Myöskin käyty sota tasoitti entisestään Arkhamistanin ja Trostojan keskinäisiä voimasuhteita Carpathiassa, Trostojan kärsiessä enemmän taistelutappioita, ja toisaalta saavuttaessa vähemmän aluevaltauksia. Olikin melkeinpä sääli ettei tätä sotaa vielä seurannut yksi suuri, halki Carpathian ulottunut kädenvääntö pelin lopussa Kahden Suuren, Trostojan ja Arkhamistanin kesken.
Rajat 1.6.1980

Suuren Carpathian sodan statistiikkaa

Suuren Carpathian sodan kartasto

Paluu takaisin

19.01.2003