Iron Fist:in säännöt

"Minä kunnioitan ainoastaan niitä, jotka vastustavat minua - joskaan en voi sietää heitä."
-Charles de Gaulle

3. Diplomatia
Diplomatialla tarkoitetaan valtion sodankäynnin ulkopuolista vaikuttamista toisiin valtioihin. Määritelmä sisältää yhtälailla uhkailun ja kiristyksen kuin lahjonnan ja kaunopuheetkin. Diplomatia on valtion menestyksen kannalta yhtä oleellista kuin menestys taistelukentällä. Diplomatiassa on kaksi erillistä osa-aluetta. Julkinen diplomatia/propaganda, sekä kahdenvälinen diplomatia.

Julkista diplomatiaa tarkoitetaan silloin, kun valtio antaa ilmoituksen julkaistavaksi julkisissa tiedotusvälineissä (käytännössä tämä tarkoittaa pelin sivujen uutisosaa, News of Today-lehteä). Tällainen viestintä voi sisältää mielipiteiden muokkausta, uhoamista valtakunnan asearsenaaliin nojaten, rauhanomaisen kädenojennuksen hyväntahdoneleenä toiselle valtiolle ja ylipäätään mitä tahansa valtio vain haluaakaan tiedottaa innostuneelle medialle. Julkisessa diplomatiassa ainoa todellinen sääntö on se, että valtio voi tiedottaa vain omista asioistaan, eikä julkaista mitään vahingoittavaa toisten valtioiden nimissä.

Kahdenvälinen diplomatia on virallisempaa, sillä se määrittelee valtioidenväliset suhteet. Vaikka kukaan ei estä julistamasta omaa erinomaisuuttasi kahdenvälisessä diplomatiassa, tärkeät asia-aiheet ajavat yleensä tärkeysjärjestyksessä etusijalle. Kahdenvälinen diplomatia tapahtuu pelissä viestityksinä kahden valtion välillä. Sana kahdenvälinen on epäkorrekti sikäli, ettei kyse välttämättä ole neuvottelusta vain kahden osapuolen välillä, yhtä hyvin kaksi valtiota voi neuvotella yhteisesti rauhanehdoista kolmannen kanssa tms. Vaikka reaalielämän kahvipöytäkeskusteluja ei varsinaisesti kielletäkään, oletuksena on että diplomatia hoidetaan pelaamalla, siis osapuolten sähköpostien vaihtona, joka osapuolten lisäksi tulee julkiseksi ainoastaan pelinjohdolle. Kahdenvälinen diplomatia on ainoa keino pelissä luoda sopimuksia - rauhansopimusta tai liittolaisuutta esimerkiksi siis EI voi luoda julistuksellisesti julkisen diplomatian keinoin. Pelissä tunnetaan kuusi valtioiden välisten suhteiden tilaa: Sota, aselepo, rauha, kauppaliitto, sotilasliitto ja liittoutuma. Näistä kolme ensinmainittua ovat aina julkista tietoa, rauhantilaa tai sotaa kahden valtion kesken ei voi piilotella. Sen sijaan kaikenlainen liittoutuminen kahden valtion välillä voi tapahtua joko julkisesti tai sitten salaisesti. Julkinen liittolaisuus tulee kaikkien pelin valtioiden tietoon, salaisesta liittolaisuudesta tietävät vain siitä sopivat valtiot itse (tosin esimerkiksi sotilasliitot voivat paljastua kolmansille valtioille niiden tiedustelun myötä, jos liittolaisjoukot toimivat yhteisrintamassa jollakin alueella).

Sota tarkoittaa tilannetta jossa kaksi valtiota on ajautunut aseelliseen yhteenottoon keskenään. Sotatila syntyy jos jompikumpi osapuoli sitä haluaa, riippumatta siitä mikä on ollut valtioiden välinen suhde ennen tätä, ja poikkeuksena muuhun diplomatiaan siitä ei luonnollisestikaan tarvitse neuvotella kenenkään kanssa. Aseiden kieli ja sodanjulistus riittää. Sotatila jatkuu ja on olemassa riippumatta siitä käydäänkö valtioiden välillä varsinaisia taisteluja niin kauan kunnes valtiot yhdessä kahdenvälisen diplomatian keinoin solmivat rauhan.
Aselepo on välitila sodan ja rauhan välillä. Aselepo voi syntyä kahden sotaa käyvän valtion välille, ja sen periaatteellinen tarkoitus on lopettaa aktiiviset sotatoimet jotta pysyvästä rauhasta voitaisiin neuvotella. Aselepo syntyy toisen sotivan osapuolen sitä ehdottaessa, ja toisen hyväksyessä ehdotuksen. On kuitenkin syytä huomata, että aselepo ei velvoita kumpaakaan osapuolta millään tavalla mihinkään - ei myöskään sotatoimien lopettamiseen: Jos toinen tai kumpikaan osapuoli ei todella tahdo luoda rauhaa, aselepojen julistaminen on tyhjän kirjaimen piirtelyä.
Rauha on yksinkertaistetusti tilanne jossa valtioiden välillä ei ole sotaa, muttei toisaalta nyöskään minkäänlaisia muita, syvemmän yhteistyön suhteita. Kaikki valtiot aloittavat pelin ollen rauhantilassa toistensa kanssa, ja suhteiden kuumeneminen tai kylmeneminen tästä eteenpäin riippuu valtioiden harjoittamasta politiikasta. Toisin kuin sodan tapauksessa, rauhaa ei voi syntyä yksipuolisesti, vaan sotatila voi loppua ainoastaan yhteisellä sopimuksella kahdenvälisen diplomatian keinoin.
Kauppaliitto on kahden valtion välinen sopimus, joka edellyttää paitsi olemassaolevaa rauhantilaa, myös valtioiden kahdenvälisessä diplomatiassa luomaa molemminpuolista halua sellaiseen sopimukseen. Kauppaliitto on identtinen rauhantilan kanssa muilta osin, paitsi että siihen kuuluvat valtiot hyötyvät toisistaan kauppapisteiden muodossa. Jos jompikumpi valtioista haluaa lopettaa kauppaliiton, se myös loppuu samantien. Näin käy automaattisesti myös siinä tapauksessa että valtiot ajautuvat sotatilaan.
Sotilasliitto on aseellista yhteistyötä koskeva sopimus kahden valtion välillä. Se tarkoittaa osapuolten sotilaallista sitoutumista, ja edellyttää siten paitsi olemassaolevaa rauhantilaa, myös valtioiden kahdenvälisessä diplomatiassa luomaa molemminpuolista halua sellaiseen sopimukseen. Sotilasliitossa valtiot saavat tiedot toinen toistensa sotilaallisista ryhmityksistä käyttöönsä aivan kuten liittolaismaan alueiden joukot olisivat valtion omia. Lisäksi liittolaismaat saattavat antaa joukkoja toinen toisensa käyttöön (kts. 5.3. Joukkojen siirto liittolaisen alueille), voivat tehdä hyökkäyksiä kolmansien valtioiden alueita vastaan yhdessä ja niiden ilmavoimat tukevat molempien sotilasliiton maiden maajoukkoja yhteisiä vihollisia vastaan. Jos jompikumpi valtioista haluaa lopettaa sotilasliiton se myös loppuu samantien, paitsi tilanteissa joissa valtioilla on sotavoimia toinen toisensa alueilla - tällöin joukot on ensin poistettava tai kotiutettava. Sotilasliitto kuitenkin loppuu välittömästi siinä tapauksessa että valtiot ajautuvat sotatilaan. Sotilasliitto EI vaadi yhdeltä valtiolta automaattisia toimia sellaisen hyökkääjän torjumiseksi joka uhkaa liiton toista jäsenvaltiota.
Liittoutuma on valtioiden välisen yhteistyön pisimmälle viety muoto. Se tarkoittaa kauppaliiton ja sotilasliiton yhdistelmää, sisältäen siten molempien yllämainittujen liittoutumismuotojen ilmenemismuodot.

Huolimatta siitä että nämä ovat säännönmukaiset suhteidenmääritelmät valtioiden välillä, ne eivät ole rajoitus muunlaisten sopimusten luomiselle. Kahdenvälisessä diplomatiassa kaupankäynti lahjuksilla, aseilla, poliittisilla tai sotilaallisilla lupauksilla, kauppapisteillä, jopa valtioiden alueilla on täysin hyväksyttyä.
Periaatteena näille on yleensä se että mikäli kaupan on jotakin konkreettista (kuten kauppapisteet) solmittu sopimus astuu voimaan heti kun molemmat ovat siihen suostuneet. Tarvittaessa pelinjohto takaa tällaisen konkreettisen sopimuksen molemminpuolisen toteutuksen. Sen sijaan poliittiset sopimukset ja lupailut (Mallia: "Tulemme tueksi tulevaisuudessa jos joku hyökkää kimppuunne, jos annatte meille heti sen ja sen alueen") riippuvat toteutumiseltaan lähinnä sopimusosapuolten omasta rehellisyydestä - mitään sanktioita sopimusrikkeistä ei ole, ellei sellaiseksi lasketa mustunutta mainetta.

Palaa sääntöhakemistoon

11.03.2002