HAASTATTELIN EX-IRONCROSS RUMPALI JIMBO MÄKELÄISTÄ AKA JIMMY HAMMERIA TOUKO-KESÄKUUSSA 2001.
MILLOIN SINÄ LIITYIT IRONCROSSIIN? YHTYEHÄN OLI TEHNYT JO KAKSI LP:TÄ JA SILLÄ OLI JOISSAIN PIIREISSÄ HIEMAN ”HUONO MAINE”. MILLAINEN KUVA SINULLA OLI IRONCROSSISTA? OLIKO SINULLA MAINITTAVIA AIKAISEMPIA YHTYEITÄ?
Liityin kesällä 1985. Olin soittanut yhtyeessä nimeltä Angel Dust, ja joku Cross-piiristä oli huomannut, että tuossa on heille sopiva jätkä. Musiikillinen kunnianhimoni oli aivan helvetin kova jo joskus koulun yläasteen luokilla. Imin vaikutteita kaikesta mistä vaan sain, varsinkin jazzin puolelta ja treenasin keskimäärin 3-6 tuntia päivässä. Sai olla tosi paha flunssa, jos en rumpuihin koskenut. Olin nuoresta iästäni huolimatta päässyt soittamaan kovien jätkien kanssa keikkaluontoisia sessioita, usein myös livenä. Tässä muutamia mainitakseni: Heikki Silvennoinen, Mikko Kuustonen, Tommi Läntinen (Crossin alkuaikoina), Tero Ovaska jne. Voit uskoa että nämä panivat treenaamaan entistä pahemmin...
Ironcrossin Eddy (Esko Mäntysorvari) oli ollut jo n. 12-vuotiaasta ollut mulle jonkinnäköinen idoli, hän osasi soittaa Thin Lizzyn biisejä. Kun mut kutsuttiin Paroniin (turkulainen pubi, Webm. huom.) ekaa kertaa tapamaan jätkiä en uskonut että mua bändiin kutsutaan. Olin nähnyt IC:n kerran livenä ja varsinkin kitaristi teki vaikutuksen. Jälkeenpäin me oltiinkin sitten aika voimakaksikko, mutta se tuli vasta myöhemmin…
Jees, uskoin että mut halutaan tuuraamaan joku keikka tms. Mutta kutsuttiinkin koesoittoon. Muistan kun jätkät koesoiton jälkeen puheli luullen, etten kuullut heidän puheitaan. Jotain tähän malliin: "Oikein hyvin jätkä soittaa, mutta kun lyö niin saatanan lujaa että meiltä lähtee kuulo”. No, ei tainnut lähteä ja bändiin pyysivät.
OLIKO CROSSILLA JO SOPIMUS EMI:N KANSSA KUN LIITYIT? MISSÄ JA KAUANKO TOO HOT TO ROCKIA TEHTIIN? PALJONKO SE LOPPUJEN LOPUKSI MYI? JULKAISTIINKO SE JOSSAIN MUUALLA KUIN SUOMESSA? MITÄ MIELTÄ OLET LEVYSTÄ NYKYÄÄN?
Ei mitään sopimusta. Gona oli innoissaan kun bändiin tuli nuorta luomisvoimaa (olin 6-7 vuotta muita nuorempi) ja suunnitteli, että nyt tehdään sellainen demo ja video, joilla saadaan kunnon sopimus. Eka puoli vuotta treenattiin aivan tautisesti uusia biisejä ja sitten tehtiin demo ja video, jolla sitten saatiin EMI:n kanssa diili aika helpostikin.
Käsittääkseni varsinkin video teki vaikutuksen, ei meidän tarvinnut edes tehdä EMI:lle näyttökeikkaa, kuten tapana yleisesti oli ennen sopimuksen tekoa. Too Hot To Rock tehtiin Takomo-studioilla Hesassa, siihen aikaan Suomen ykkösstudio. Kiva sessio, kesti kuukauden. Muistot tosi mukavia. Muistan kun valitin Danulle (tuottaja Dan Tigerstedt, Webm. huom.) että virvelikalvossani on kahvikupin kokoinen monttu parin eka biisin jäljiltä, eikö vaihdeta? Hän siihen että paa kermaa kans, soundi on hyvä. Danu oli tosi lunki tuottaja, sen kanssa oli kiva tehdä duunia. Itselläni sessio oli helppo ja en uusintaottoja tarvinnut, olin treenannut biisejä yksinäni klikin kera riittävästi.
Mun mielestä se on erittäin jees levy, persoonallinen ja originelli. Aina voidaan sanoa että tuo ja tuo olisi pitänyt tehdä toisella tavalla, mutta näin tehtiin ja siinä se. Kiva että olen saanut olla siinä mukana.
Levy on julkaistu ainakin Suomessa, Ruotsissa, Norjassa, Islannissa, Hollannissa, Saksassa ja Belgiassa. Muitakin saattaa olla, mutta nämä muistan varmasti.
Myyntiluvuista en muista, joitakin tuhansia. Joka tapauksessa sen alle mitä EMI alunperin uskoi, ne satsas siihen rahaa aika tuhottomasti. Sellaisia tuhlaajapoikia…
MILTÄ TOO HOT TO ROCKIN AIKAISET PROMOKUVAT SINUSTA NYKYÄÄN NÄYTTÄVÄT? KUKA MUUTEN NE ASUT SUUNNITTELI? ENTÄ ”TAITEILIJANIMET”?
No jaa, se oli oman aikansa tuote. Silloin se tuntui ihan ok:lta. Jätkät teki ehkä omat asunsa enemmän ”design-pohjalta”, itse olin nuorempi, tykkäsin sen ajan bändien kuteista ja koristauduin kuin joulukuusi…
Aikansa kutakin, ehkä olisi saanut olla jotain enemmän nahkaan menevää. Buddy oli kuteiltaan tyylikkään hillitty. Taiteilijanimet lähti lempinimistä. Hammerin oli Gona keksinyt omassa päässään, liittynee siihen kuulon lähtöön…
TOO HOT TO ROCKIN JULKAISUBILEET METROPOLISSA TAISIVAT OLLA AIKAMOISET. KERRO JOTAIN NIISTÄ.
Joo, bileet sinänsä. Päivä meni EMI:n järjestämissä lehdistöhaastatteluissa, illalla keikka ja sitten bailattiin ja juotiin kun sienet. Viimeisinä oltiin pystyssä mä ja Steeler, aurinko nousi jo, ja me vielä jauhettiin paskaa. Mahtoi juttujen taso olla korkea.
Varsinaisessa levynjulkistuskeikassa oli sitten tosi överimeininkiä, joka tehtiin täysin pilke silmäkulmassa; kultaiset rautaristit, limousiinit, mallit, vampyyriteatterijutut jne. Pirun kivaa.
Meillä oli bussilastillinen porukkaa keikkaa katsomassa Turun kantapaikastamme Wonderbaarista, olivat kuulemma kovasti harrastaneet Tex Willer -meininkiä (silmä silmästä ja hampaasta koko leukaluu). Seuraavana iltana oli toinen keikka samassa paikassa, juttu oli levinnyt ja katsomassa mm. Hesan studiomuusikkojen kerma. Meitä viisi vitun krapulaista soittajaa, muistan että vielä soundcheckissäkin joku kävi oksentamassa. En tiedä miten tapahtui että, kaikki krapulastaan pääsivät juuri kreivin aikaan, mutta keikka oli oikein hyvä. Olisi kiva kuulla kommenttia joltain sen nähneeltä, ettei tämä ole kokonaan oma hallusinaationi.
MUISTAN TEIDÄN KEIKKAILLEEN PALJON TÄÄLLÄ TURUN ALUEELLA. MILLAINEN OLI KEIKKATILANNE MUUALLA?
Levyn ilmestymistä odotettiin melkein puoli vuotta, EMI etsi sopivaa timingia. Oli pitkä puoli vuotta, uutta matskua tehtiin jo täysillä. Levyn ilmestymisen jälkeisenä kylmänä talvena kierrettiin varsinkin pohjanmaalla runsaasti. Hitto kun en edes kameraa saanut noihin aikoihin hankituksi, olisi kiva jos jollain olisi noista ajoista kuvia. Paikkoja joita muistan oli ainakin Mietaa, Mieto, Nokia, Kalanti, Tarvasjoki, Seinäjoki jne. Muita paikkoja joissa muistan meidän keikkailleen Turun ja jenkkijuttujen lisäksi olivat ainakin Salo, Vinkkilä (eka Cross-keikkani) ja Uusikaupunki.
MIHIN YHTEISTYÖNNE EMI:N KANSSA KARIUTUI VAI OLIKO TEILLÄ VAIN YHDEN LEVYN SOPIMUS?
Sopimus oli yhtä levyä varten mutta optio toiseen oli olemassa. EMI ei tietenkään pitänyt siitä, että levy ei myynyt tavoiteltua yli kymmentä tuhatta. Hevi meni Suomesta tosi kovaa pois pintamuodista ja he katsoivat satsaukset vuonna 1988 jo turhiksi.
MISSÄ VAIHEESSA PÄÄTITTE LÄHTEÄ USA:AN? MILLAINEN REISSU OLI? TULIKO MAKSAMAAN PALJON?
Legenda reissu, en ikinä olisi jättänyt tekemättä. Idea oli Gonan ja AP-Kivinen (nykyinen CD-Linja cd-tehtaan pomo, Webm. huom.) tuki ideaa vahvasti. A-P hoisi siihen aikaan monia asioitamme Hesan päässä, vaikkei itseään ikinä manageriksi halunnut kutsuttavan. Hieno mies ja auttoi meitä paljon.
Reissusta alettiin puhua joskus 1987 alkuvuodesta, ehkä maalis-huhtikuussa Kyllä siinä rahaakin paloi, oma budjettini oli noin 12 000. Oli se kyllä sen väärtti, oli kiva nähdä noita ympyröitä jo tosi nuorena. Monta hyödyllistä ja mukavaa kokemusta. Pahemmilta ikävyyksiltä muuten onneksi säästyttiin ja mitään kovin ikävää ei ole mieleen jäänyt.
TEHÄN TEITTE USA:SSA JOTAIN KEIKKOJAKIN. MILLAISISSA PAIKOISSA? PITIKÖ MAKSAA, ETTÄ PÄÄSEE SOITTAMAAN (SILLOINHAN SIELLÄ OLI SEMMOINEN KÄYTÄNTÖ JOISSAIN PAIKOISSA)?
N.Y:ssa Cat Clubilla ja Nirvana Clubilla kaksi iltaa, L.A:ssa Roxyssa ja Joshuas Parlorissa. Roxy oli ainoa jossa jouduttiin jotain varausmaksuja pulittamaan, niistäkin taisi osa tulla takaisin.
Itse olin ns. nuorisolentolipulla liikenteessä ja jouduin lähtmään juuri hiukan liian aikaisin. Meille oltiin buukattu Bronxiin keikka Michael Schenker Groupin (taisi olla siihen aikaan McAuley-Schenker Group, pilkunnussija Webm. huom.) lämppäriksi. Sen toteutumatta jääminen vitutti.
TEIDÄNHÄN PITI LÄHTEÄ JENKKEIHIN UUDESTAANKIN. MIHIN SE JÄI?
Kapitaalin puutteeseen. Sopivia sijoittajia oli ensin kovastikin, mutta lieneekö jo päälle puskenut lamakin näkynyt että sijoittajat katsoivat saatavansa epävarmoiksi. Levydiili olisi ollut arvokas apu, mutta sitäkään ei Suomesta herunut kun Too Hot To Rock ei ollut tavoittanut kannattavuusrajoja, ja hevi alkoi olla Suomessa out.
OLIKO KANSAINVÄLISEN LEVYTYSSOPIMUKSEN SAAMINEN LÄHELLÄ MISSÄÄN VAIHEESSA? EIKÖ TEILLÄ OLLUT JONKINLAINEN MANAGEMENTKIN?
Joo, asiat olisi vaan vaatineet läsnäoloa jenkeissä, ja siihen ei ollut kapitaalia, paradoksi sinänsä. Ainakin varsin iso kiho nimeltään Dan Koppel (N.Y.) oli erittäin tohkeissaan touhuistamme ja matskustamme, mutta vika oli se että me olimme Suomessa. Hänkään ei halunnut sijoittaa jo kymppitonneja pelkkiin lentoihinkin, vaikea tilanne.
SUOMALAISESSA VINYYLILEVYLUETTELO -KIRJASSA MAINITAAN IRONCROSS -NIMINEN LP VUODELTA 1989. EIHÄN SELLAISTA OLE OLEMASSA? PALJONKO IRONCROSSILTA JÄI JULKAISEMATONTA MATERIAALIA? ONKO TARKOITUS JOSKUS JULKAISTA?
Tarkoittaa varmaan singleä (Immoral Love/Eye For An Eye) samalta vuodelta. Omakustanne,julkaisijana Brilliant Music.
Julkaisematonta materiaalia on varmaan yhet kolkyt biisiä joista vajaa parikymmentä kovaa, ehdottomasti parhaat biisit on julkaisematta. Katsotaan josko asialle voisi jotain jossain kohden tehdä…
Olen koettanut Cross-jätkillekin asiaa jollain tavalla esittää, että tehdään ne uudestaan, mutta mielestään he eivät ole enää niin pelimannimiehiä. Harmi, ja turhaa vaatimattomuutta. Jos löytyy tekijämiehiä niin ottakaa yhteyttä. Deekut, nistit ja asennevammaiset älkööt vaivautuko. Jos ton tekee niin se pitää tehdä kunnolla.
IRONCROSSHAN OLI PARHAIMMILLAAN SIINÄ 1988-89. MISSÄ VAIHEESSA JA MIKSI IRONCROSSIN TOIMINTA ALKOI HIIPUA? CASEHAN AINAKIN MUUTTI SUOMESTA?
Joo, Case haistoi busineksiä jenkeissä ja toimi itseään ajatellen oikein, hyvin tuntuu miehellä menevän. Olin itse ehkä jossain mielessä tyytyväinenkin, tykkäsin raffista meiningistä jota sai aikaan ilman koskettimia ja sain kaupan päälle soittaa itse koskettimet joita haluttiin mukaan. Ja tähän päälle; Case oli hyvä jätkä soittamaan ja sen kanssa oli kiva soittaa.
Meillä oli kyllä suunnitelmia, mutta kun Gona päivänä kauniina pamahti Jehovan todistajaksi kaikki kaatui. Itse olin halukas jatkamaan bändiä, Steelerhän on aivan loistava laulaja, mutta jätkillä ei vaan sitten riittänyt halua.
Ikävää, mulle ei jäänyt muuta vaihtoehtoa kun etsiä itselleni seuraa. Löytyi yhtye nimeltä Lifeline, josta sitten tuli Warhead (myöhemmin Wardance). Taisin olla Warheadissa aika runsaasti kaiken takana. En halua ollenkaan väheksyä muiden jäsenten panosta Warheadissa, mutta itse tein valtaosaltaan niin matskun, sovitukset kuin kannujen ja koskettimien soitonkin. Tehtiin tosi rankkaa rokkia, se oli hyvä projekti.
MITÄ IRONCROSSIN EX-JÄSENET TEKEVÄT NYKYÄÄN? OLETTEKO TEKEMISISSÄ?
Tekemisissä (paitsi Gona) silloin kun voidaan, jätkät on niin omissa kuvioissaan. Ollaan kuin perhe, niin läheisiksi aikanaan tultiin. Voin sanoa pitäväni joka jätkää tosi hyvänä ystävänäni.
Jees, Gona touhuaa mitä touhuaa (postimiehenä, Webm. huom.), Case Jenkeissä Miamissa, Buddy jonkin kaltainen tietoliikenneinsinööri (en tiedä onko oikein?) ja Steeler Auraviihteellä duuneissa.
SIVUJENI POHJALTA SAANEENI PALAUTTEEN PERUSTEELLA PIENTÄ KYSYNTÄÄ IRONCROSSIA KOHTAAN ON VIELÄKIN. ESIM. JOKU KIRJOITTI JA KYSELI MITEN HÄNEN SAKSALAINEN KAVERINSA SAISI JULKAISTUA TEITÄ SAKSASSA. JA EIKÖ SINUAKIN KÄYNYT JOKU HAASTATTELEMASSA SAKSASTA? MILTÄS TUOMMOINEN TUNTUU? 1980-LUVUN LOPULLA YMMÄRTÄJIÄ EI PAHEMMIN AINAKAAN SUOMESSA TAINNUT OLLA? JÄIKÖ HOMMA KESKEN?
Viittaan edellisiin vastauksiini. Kyllä noita biisejä kehtaisi esittää. Katsotaan…
EDELLISEEN VIITATEN, MILTÄ TUNTUU KUN NYKYÄÄN LÄHES JOKAINEN SUOMALAINEN HEAVY-BÄNDI JÄRJESTÄÄN MENEE JA MENESTYY AINAKIN JOTENKIN ULKOMAILLA? MITÄ PIDÄT ESIM. STRATOVARIUKSESTA?
Sanon ihan rehellisesti että mielestäni tosi hyvä että nykyään on hommat avautuneet suomalaisillekin bändeille. Itse hakkasi tarpeeksi päätään seinään, hyvä ettei kavereiden nykyään tarvitse tehdä sitä niin pahasti.
Nykyään on muuten ”keskivertosoittajien” taso mielestäni paljon kovempi kuin 80-luvulla. Hyvä! Nykyään porukat ilmeisesti jaksaa tehdä kovemmin treeniä ja niillä on apunaan paljon kovien soittajien opetusvideoita jne. Paljon kivampi mennä katsomaan keikoille jätkiä jotka osaa.
Tosi kovaan sarjaan soittajana pääseminen edellyttää silti edelleen paksulti myös lahjakkuutta, sitä ei voi opetella. Stratovarius on hyvä bändi, ehdottomasti, samoin Nightwish. Tsemppiä.
MINKÄÄNLAISTA IRONCROSSIN REUNION-KEIKKAA LIENEE TURHA ODOTELLA? ONKO KYSELTY?
Kyllä kyseltykin on, mutta hmmm… Katsotaan, ei ikinä voi sanoa ei ikinä. Mutta erittäin epätodennäköistä kylläkin.
KERRO JOTAIN IRONCROSSIN JÄLKEISISTÄ BÄNDIKUVIOISTASI; MINX, WARDANCE…
Oikeastaan Minx oli itselleni sessio-tyyppinen kuvio, johon jouduin vähän puolivahingossa. Soitin Minx-levyllä (Time Goes On The Wall mini-lp, 1991) jo silloin totutuksi tulleella tavalla sekä rummut, että koskettimet.
Smell oli Ironcrossin loppuajoilla vääntö weird-osastolle. Trash-musa kohtaa Rushin tai jotain…
Wardance oli hyvä bändi, aika vaan oli silleen aivan väärä, hevi oli kerta kaikkiaan out. Silti bändi kyllä veivasi esim. Nummirokissa 1993.
Nykyään toimin satunnaisesti freelancer-periaatteella, biisit mulle kouraan ja sitten studioon. Musa ulottuu raskaasta rokista jazziin ja poppiin.
MITÄ MUSIIKKIA KUUNTELET NYKYÄÄN? SEURAATKO ESIM. HEAVYA?
Menee tosi monipuoliseksi. Jazzin eri genret vievät huomattavan tilan levyhyllystäni, mutta kyllähän toi raskaamman musan osastokin jatkuvasti paisuu.
ONKO SINULLA MUUTEN VIELÄ JÄLJELLÄ SE RAUTARISTI? PALJONKO SE TULI AIKOINAAN MAKSAMAAN?
On kyllä jäljellä. Älä kysy summia, en muista.
JOTAIN LISÄTTÄVÄÄ/VIESTIÄ SIVULLA KÄVIJÖILLE?
Keep on rockin!
