TIKULLA SILMÄÄN SITÄ, JOKA VANHOJA MUISTELEE, MUTTA KERTA KUITENKIN KIELLON PÄÄLLE. JON STEELER JA JIMMY HAMMER ISTAHTIVAT ALAS JA MUISTELIVAT BIISI BIISILTÄ TOO HOT TO ROCKIN HIKISIÄ SESSIOITA HEINÄKUULTA 1986.
Too Hot To Rock
J: Tässä biisissä oli ensin kilometrin pituinen intro. Hyvä kun saatiin se levylle lyhyeksi ja ytimekkääksi. Gona ja Badi olisivat halunneet heittää levyllekin alkuperäisen, mutta olivat sitten ihan tyytyväisiä lopputulokseen. Vahva jyräbiisi levyn alkuun.
S: Janne Louhivuori ja Doora -yhtyeen kundit kävivät vierailemassa ja laulettiin köörejä yhdessä.
Riding On The Stormwind
J: Tämä oli IC-biiseistä mielibiisini bändiin mennessäni. Jo eka kertaa biisiä soittaessani ajattelin, että tämä kaipaa levylle lehmänkellon chorukseen. Buddy soittaa omat osansa tanakasti.
S: Iisi veto kaikille, synasaundien hakua. tuottaja Dan Tigerstedt halusi viisiäänisen köörin.
Bloodhunger
J: Kiva biisi soittaa, sai rymistää kunnolla. Keikoilla biisissä oli kunnon vampyyri-intro. Intro muuten löytyy Too Hot Rocker-videokokoelmalta. Sen on "ulvonut" Ari "Doc Humbert" Sirkiä Eastwaylta. Koskettimia ei ole biisissä lainkaan, näin jyrä korostui entisestään.
S: Muistaakseni Jimbo hajoitti hetikohta snaren kalvon ja tuskailtiin uuden saamiseksi saundillisesti samanlaiseksi. Mentiin lujaa ja kovaa rummut laakista purkkiin, muut osiot aikast vaivattomasti myöskin. Hyvä fiilis, studion seinät nurin meininki.
J: Hauska juttu, ensin kyllä hajoitin kalvon. Midaksen kosketukseltani ei ilmeisesti mikään säästy. Kaikki mihin kosken muuttuu romuksi, kuten Buddy aikoinaan sanoi. Sitten heitettiin toinen kalvo ja tsekattiin soundia soittamalla biisiä läpi. Se oli saman tien täysin ruvella. Minä Danulle studion puolelta, että tässä kalvossa on kahvikupin kokoinen monttu. Danu siihen että paa kermaa kans. Soundi on hyvä, soita poika.
Paradise Of Stars
J: Pakollinen hidas biisi, meni sitten sinkun b-puoleksi asti. Näitä ei juuri ilman keyboardseja soitella. Steeler heittää skeballa kunkkusoolon.
S: Vaivatonta
Fight For The Strangers
J: Gona toi tämän biisin kämpille ja se meinasi jäädä kokonaan tekemättä, kun kukaan muu kun Gona ja minä ei tykännyt ensin biisistä(!). Tämä oli kiva biisi soittaa livenä, kun siinä oli hyvä tempo heitellä palikoita ja muuta sen sellaista. Levyn parhaita biisejä, yksinkertainen ja selkeä.
S: Tämä biisi vaati tietyn laista herkkyyttä monessa suhteessa. Alun melankolia ja sen jälkeen kiihdytys. Köörikohta oli erityisen vaikea saada oikeanlaiseksi ilman puskemista. Kitaroita tehtiin ehkä liikaa soolo-osioon eli siis tuplattiin päälle liian monta ja tuli fiilis ampiaispesästä. Kundit hoiti hommansa hienosti.
Better Run Hard
J: AOR-osastoa, mutta livenä huomattavasti hevimpi kuin levyllä. Toimi keikan aloitusbiisinä ja ekat pommit jysäytettiin siinä kohden kun alkuriffi alkaa. Keikalla suoraan tämän biisin perään heitettiin Steel Warrior.
S: Iisi jälleen kerran. Ei ihmeitä, kitaranlainailua kun en omistanut siihen aikaan kampikeppiä
Heartbreaker
J: Hyvä jyräbiisi. Alkuperäisessä demoversiossa intro oli hieman erilainen, mutta nyt kuunneltuna lopullisen levyn intro on parempi. Mielestäni levyn parhaita biisejä. Kertosäkeen laulukaiut ovat maukkaita, kaiut tavallaan "vastaavat" lauluosuudelle. Steeleriltä loistavat backing vocalsit, jotka toimivat kaikilta jätkiltä hyvin livenäkin.
S: Taisteltiin Danun kanssa alkuosasta, miten se vedetään. Näkemykset poikkesivat kovasti, mutta ratkaisut löytyivät kuitenkin
Lords Of The Iron
J: Mielenkiintoinen biisi. Jotkut metallimiehet oli sitä mieltä, että parasta Ironcrossia koskaan. Soittakaa lisää tätä osastoa! Toiset taas olivat sitä mieltä, että ei juuri kummoinenkaan biisi. No, valitse siitä sitten. Jälkeenpäin mm. Hot Night In the Hot City oli osittain hengenheimolainen. Rankka ja raskas tempo, tanakka riffi ja ytimekäs,simppeli kertosäe. Mitä muuta hyvä rokkibiisi tarvitsee?
S: Dan Tigersted tykästyi tästä kovasti. Tyrone veti eläimellisesti.
Miltä tuo EMI:n uudelleenjulkaisupolitiikka on vaikuttanut? Oletteko tyytyväisiä levyn ulkoasuun? Miltä levy kuulostaa vuosien jälkeen?
J: Levyn ulkoasu on ihan ok. Masterointi tuo esille niitä kivoja taajuuksia, joita studiossa kyllä kuultiin, mutta vinyylillä ne eivät kuulu. Kiitokset masteroinnin kaiffareille.
Itselleni levy oli selkeä merkkipaalu, ensimmäinen kokonainen levy, missä olen mukana. Levy kestää täysin kuuntelun vuosien jälkeenkin. Oman aikansa tuote, mutta takuulla persoonallinen.
Pitäisikö Steel Warrior myös julkaista cd-formaatissa?
S: Olishan se hienoa. Siihen levyyn pitäisi päästä masterkakulle käsiksi ja tehdä paljon soundimuutoksia. Kitarasoundit tehtiin turhan keveiksi ja paljon muuta...
Näihin studio kysymyksiin on muuten vaikea vastata. Jokaisella on omat muistot ja asiat. Ensimmäinen vaihe oli aina se, että me kolme, Jimbo, Buddy ja mä, otettiin rummut sisään. Me soitettiin kaikkien biisien pohjat sisään ja rummut piti saada narulle ensimmäiseksi. Niitä ei muistaakseni kauan mätkitty kun olivat sisällä. Hyvin oli Jimbolla hommat hanskassa!
Menivät basso ja kitaratkin narulle, mutta ne otettiin joka tapauksessa uusiksi. Jokainen hemmo omalla vuorollaan sitten veteli osuuksiansa, minkä jälkeen laulut ja soolot. Monia tuskaisia hikihelmiä, kahvia ja tupakkaa... Pitäisi oikeen hieroa aivonystyröitä, että mitä kaikkea siellä sattuikaan...
Kaiken kaikkiaan kundit olivat hyvin treenanneet ja funtsineet mitä haluavat ja millä tavalla. Danu sitten antoi omia mielipiteitään ja näkökulmiaan myöskin. Tämä oli senkin takia aikast helppoa, kun oltiin tehty Sirkiän Arskan kanssa paljon demoja biiseistä. Arskalle suurkiitos niin monesta asiasta.... Ei oltais päästy varmaan näinkään pitkälle, jollei hänen apuansa oltais saatu.
Terveiset faneille missä sitten ovatkin! On tosiaankin ihmeellistä, että levy tulee ulos näinkin monen vuoden päästä uudelleen.