| Pian oli meid�nkin aika l�hte� kohti viimeist� l�ht�tarkastusta. Yll�tykseksemme ulkona oli alkanut sataa. Hieman huolestuneina mietimme miten kisamonojemme sis�keng�t, joilla oli tarkoitus suorittaa juoksup�tk�, selvi�isiv�t kosteudesta. Kisa nimitt�in alkoi 8 kilometri mittaisella juoksuosuudella yl�s 600 metri� korkeammalla sijaitsevalle j��tik�lle. T�t�k��n asiaa ei ennakkotiedoissa oltu kerrottu joten emme olleet varanneet lenkkareita mukaan. Onneksi sade pian lakkasi ja muuttui satunaiseksi tihkuksi. Ilma oli edelleen todella l�mmin ja vaatetus tuotti pient� p��nvaivaa. Yritimme arvailla mik� s�� ja l�mpotila tulisi olemaan aamuy�st� 2000 metri� korkeammalla. Ei ihan helppoa. Toinen p��nvaiva oli, ettemme meinanneet l�yt�� l�ht�tarkastusta. J�rjest�j�t kun eiv�t turhia opasteita harrastaneet. Sattumalta n�imme kuinka joku joukkue h�visi metalliovesta sis��n ja p��simme hissill� maan alle. Selvisimme tarkastuksesta l�pi juuri kun l�ht�laukaus pamahti ja niin p��simme matkaan. Rynt�simme kuin suuri karjalauma sarvet pystyss�, ei kun sukset repussa kyl�n l�pi. Pian katuvalot j�iv�t taakse ja tunturipolulla eteni yh� pitenev� valomato yl�s kohti j��tikk��. Olimme p��tt�neet menn� alun rauhallisesti jotta jaksaisimme loppuun asti. Puoliv�lin j�lkeen voisimme kirist�� jos silt� tuntuisi. Sen verran vain pidimme vauhtia, ettei tulisi kiire j�rjest�jien aikarajojen suhteen. J�rjest�j�t olivat nimitt�in asettaneet aikarajat joita ennen t�ytyi saapua muutamille rasteille tai joutuisi keskeytt�m��n. Ikuiselta tuntuvan lamputtamisen j�lkeen saavuimme vihdoin lumelle ja seurailimme kuinka j�rjest�j�t ker�iliv�t j�tettyj� lenkkareita suuriin s�kkeihin. Meniv�tk�h�n ne edes kolmannen maailman tarvitseville.Tuntui ihanalta vihdoin p��st� hiiht�m��n. Pari muuta naisjoukkuetta oli l�hituntumassa joten kai meill� ihan mukavasti oli alkanut. Totesimme pian, ettei lamppuja juurikaan tarvittu sill� koskaan ei ollut edes 50 metri� matkaa l�himp��n joukkueeseen. Mist��n yksinvaelluksesta ei siis todellakaan ollut kyse. |
| Kun ensimm�inen kilometri nousua oli takana saavuimme pakolliselle k�ysist�p�tk�lle. Taas kerran yll�tyimme, sill� l�hes kaikilla joukkueilla oli k�ysi viritetty roikkumaan vetokuminauhan avulla jottei se voisi laahautua lumessa. Ei v�ltt�m�tt� kovin turvallinen systeemi jos joku todella putoaisi railoon, mutta helppo hiiht�� ja koko joukkue pysyi vain suksenmitan p��ss� toisistaan. Me tulimme �tyylikk��sti� perinteisen� k�ysist�n� kymmenen metrin v�lein ja yritimme pit�� k�ytt� tiukkana mahdollisuuksiemme mukaan. Etenemist�mme ei liiemmin helpottanut kaikki ne joukkueet jotka v�h�n v�li� hiihteliv�t k�ytemme ylitse. Tete Blanchelle, kisan korkeimmalle huipulle kuitenkin p��simme ja voitiin nauttia j�rjest�jien tarjoamaa l�mmint� teet�. Vett� ei ollut tarjolla joten loppukisasta tutustuimme uuteen makuel�mykseen eli Dexalin urheilujuomaan sekoitettuna teehen. S�� oli yht�kki� muuttunut pakkasen puolelle ja kylm� alkoi tuntua kun l�hdimme laskemaan alasp�in. K�ysist�ss� laskemista olisi pit�nyt ehti� harjoittelemaan enemm�n sill�, emme ihan pysyneet k�rkimiesten vauhdissa kun he tulivat suhahtaen l�hinn� sy�ksylaskua ohi. Osa sent��n k�ytti kyp�r��. Aamu alkoi sarastaa kun vihdoin saimme irrottautua k�ydest� ja jatkaa alasp�in kohti puoliv�li� ja Arollan laaksoa. Kumpareikkoista laskua riitti toista tuhatta korkeusmetri�. Tyylipisteit� ei onneksi laskusta jaettu ja ainoat tavoitteet olivat p��st� alas mahdollisimman nopeasti v�ltt�en maitohappojen kertymist� reisiin sek� yritt�en pysy� pystyss�. |
| Ohitettuamme puoliv�lin alkoi tuntua, ett� kyll�h�n me t�st� ihan hyvin selvit��n. Edess� oli tosin jyrkk� ja uuvuttava tuhannen korkeusmetrin nousu, mutta se oli viimeinen kova tosikova reitill�. Vaikka vauhtimme v�lill� tuntui l�hes olemattomalta otimme jopa joitain miesjoukkueita kiinni. Aurinko tuli nyt esiin vuorten takaa ja saimme vaihtaa y�lamput Bollen aurinkolaseihin. Vihdoin edess� alkoi n�ky� sola johon viimeiset nousumetrit teht�isiin k�vellen. N�imme joukkuemadon sit� hitaasti etenev�n. Kun tulimme jalkautumisrastille kohtasikin sitten j�ttiyll�tys. Reitti oli suljettu! �llistelimme jonkin aikaa, ennen kuin selvisi, ett� lumivy�ryvaara oli yll�tt�en noussut niin suureksi, ett� j�rjest�j�t ennalta varoittamatta p��ttiv�t sulkea reitin nen�mme edest�. Ei voi k�yd� n�in oli ensimm�inen ajatuksemme. |
| KISAKERTOMUKSEN JATKOA |
| KUVIA TULOSSA L�HIAIKOINA |
 |
 |
 |
 |
 |
 |