---

Spoilerit: Pilotti, Ralph, Liberty and Larceny, Diseased, Legends, The Choice, A Sense of Community, The Three Phases of Claire...
A/N: Tästä piti tulla ihan lyhyt pieni ficette vastauksena Emeraldin antamaan ficcihaasteeseen, mutta se paisui aivan huomaamatta paljon pidemmäksi kuin oli tarkoitus. Tämä on sitten aivan ensimmäinen fan fic jonka olen kirjoittanut yksin ja saanut valmiiksi, joten olkaa kilttejä... Ja sori että tässä on näin paljon englantia, mutta sille ei voinut mitään!

---

Klonk.

Hätkähdän hereille täydestä unesta, mutta en saa silmiäni auki. Mikä hemmetin ääni tuo oikein oli? Siivooja taitaa taas kolistella protestinomaisesti käytävillä. Jos se ei saa nukkua, niin ei kai sitten muutkaan… Valmistaudun henkisesti uusintakolinaan, mutta mitään ei kuulu, joten päättelen, että kyseessä taisikin olla hissin ovi. Sekin on ihan älyttömän äänekäs. No, oli mikä oli, ainakaan se ei ollut herätyskello. Olen aikeissa kääntää päätäni katsoakseni, mitä kelloradioni punaiset numerot näyttävät, kun havaitsen jotain omituista. Makaan selälläni. Enhän mä ikinä ole nukkunut selälläni!

Vielä enemmän hämmästyn, kun tajuan, että sänky, jossa makaan ei olekaan oma sänkyni. Itse asiassa se ei taida olla sänky lainkaan. Tuntuu nahkaiselta. Vähän niin kuin äitin hoitopöytä. Yritän ankarasti miettiä edellistä iltaa. Kyllähän mä kotona olin…

"Oh, I'm sorry, did I wake you up?"

Ääni saa mun silmät revähtämään auki nanosekunnissa. Tuon brittiaksentin mä tuntisin missä vaan. Unohdinko mä TV:n ja videot päälle eilen illalla kun menin nukkumaan? Olinhan mä tosi väsynyt, mutta en kai nyt sentään…

"Hey guys, she's awake!"

Käännän melkein peloissani päätä ääntä kohti, ja näen todellakin Clairen - Clairen? - seisovan vierelläni. Eehh… tämä ei voi tietää hyvää. Nyt mä oon sitten taantunut hallusinaatioasteelle. Tämä pitää muistaa lisätä sinne keskustelufoorumin "Olet koukussa jos…" -kohtaan: Olet koukussa jos kärsit niin pahoista harhoista, että luulet ihan oikeasti olevasi Hoitajan labrassa.

"How are you?" Claire kysyy hymyillen.

Niin ja niihin hallusinaatioihin kuuluu vielä tosi mahtavat surround-äänitehosteet.

Tajuan, että multa odotetaan jonkin sortin osanottoa keskusteluun ja avaan suuni, mutta en saa hetkeen ääntä kuuluviin. "Sekasin… vähän…" Naurahdan. "Enkä taida olla vielä täysin hereillä."

"Sorry?"

"Öö…"

"Think maybe she could be suffering from some kind of reaction that's causing her to speak complete gibberish?"

Okei, okei, tuo oli Darien. Sydän alkaa hakkaamaan yhtäkkiä niin kuin olisin juossut Cooperin testin ja käännän pään salaman nopeasti ääntä kohti. Ja siinähän se seisoo. Todiste siitä, että nyt tämä tyttö on viettänyt vähän liikaa aikaa TV:n edessä.

"Hey." Darien hymyilee mun epäilemättä hyvin typerälle ilmeelle.

No toisaalta, jos sitä on kerran tälle asteelle vajonnut, niin mikäs kiire täältä olis pois? Tuijotan Darienia silmät suurina ja tunnen, kuinka silmistäni alkaa valua vettä kun unohdan räpytellä. "Yeah… oh, I mean, hey… hi. Yeah."

Claire astuu Darienin viereen ja katsoo alas muhun. Nyt tajuan retkottavani Keepin kuuluisalla Demented Dentist -tuolilla. "How do you feel?"

Juuh… tuota noin. Mitäs tuohon nyt voisi vastata? Mietin hetken. "Disoriented. Very disoriented."

"Well, that's understandable."

Alan pikku hiljaa muistaa miten puhutaan ja nuolaisen kuivia huuliani antaessani katseen kiertää ympäri huonetta: akvaariokaloja ja muita eläimiä, kirkkaita lamppuja, kasveja, tuo jääkaappi… Jeps, aika tutulta näyttää.

"How did I get here?" Vastatkaapa siihen, ha!

"Eberts found you lying on the floor in front of the Official's office. You were unconscious", Hobbes selittää astuen tuolin sivulle pääni takaa, missä oli ilmeisesti seisonut tähän asti. Hymyilen kuulemastani selityksestä huolimatta.

"Yeah, so he told the Official and we brought you here to come around", Darien päättää selityksen.

"Eberts?"

"Yeah, he's…" Hobbes aloittaa.

"I know who Eberts is!"

Hobbes hiljenee. "Huh? How do you know him?"

"I saw him… on TV."

Kaikki kolme katsovat muhun hämmästyneinä ja mä nielaisen.

"On TV? Eberts?" Hobbes naurahtaa. "What program? Peanuts?"

"No, actually…" Hengähdän syvään ja mietin mitä nyt pitäisi tehdä tai sanoa. Lopulta tulen siihen lopputulokseen että en ala valehtelemaan. Ehkä Claire on sen verran fiksu että tietää mistä on kyse. Ja jos kyse on unesta, niin mikään mitä ne tekee ei voi vahingoittaa mua… eihän? "The Invisible Man", sanon lopulta ja katson melkein pelokkaasti ympärilläni seisoviin ihmisiin.

Hobbes pyörähtää melkein heti kannoillaan ja suuntaa kohti ovea, mutta Darien tarraa häntä käsivarresta. "Where do you think you're going?"

"To see the boss. Did you not hear what she just said?"

"Yeah, so?" Darien ristii käsivartensa ja kumartuu lähemmäs Hobbesia, mutta kuulen kuitenkin mitä hän sanoo. "I'll be the first to admit it's a hell of a coincidence, but come on, you can't take her seriously. The chick's seriously out of it, I mean Eberts on TV, what was that?"

Claire hymyilee vaivautuneesti ja vastaan hymyyn hämmentyneenä. Ehkä ei olisi sittenkään pitänyt mennä sanomaan mitään.

Hobbes ei vaivaudu hiljentämään ääntään vastatessaan työparilleen. "A coincidence, Fawkes? Damn straight, and far too big a coincidence for us to ignore! If she knows about you-know-what, she could be a spy. And if she knows Eberts, then…"

"Bobby, I thought it was made perfectly clear that Eberts is no spy", Claire huokaa paikaltaan enkä voi olla hymyilemättä tilanteesta huolimatta, joka ei muuten vaikuta tällä hetkellä kovin hyvältä. Hobbes on sitä mieltä että mä olen vakooja ja Darien pitää mua muuten vaan sekopäänä. Hienoa. Näin sitä tehdään lähtemätön vaikutus.

Hobbes mulkoilee mua seisoen vielä ovella. "What you're smirking at over there, missy?"

"Nothing." Mä katson muihin huoneessa olijoihin epävarmasti ja kerään rohkeutta ennen kuin avaan jälleen suuni. "Uh, now, there's something you should know about me… This", mä viittaan yleisesti ympärilleni, "is not really my reality. You don't exist in my reality. You're just a TV show in my reality."

Hobbes hymähtää. "A TV show, eh? Where are the cameras?"

Mua alkaa taas hymyilyttää vasten tahtoani. Mä olen tottunut vaan nauramaan Darienin ja Hobbesin kommenteille, en olemaan niiden vastaanottavassa päässä. Mä jätän Hobbesin kysymyksen huomiotta ja yritän näyttää itsevarmalta. "I can prove it."

"Oh, really?" Kaikki kolme katsovat mua odottavasti.

"Really", mä nyökkään. "What was your last case?"

Hobbes tuhahtaa. "Like we're gonna tell you anything, kiddo. That's classified information."

"No, seriously. I'm not asking for the whole story, just for a few pointers." Yhtäkkiä mä huolestun. Entä jos niiden viimeinen tapaus onkin ollut sellainen jakso, jota mä en ole vielä nähnyt? Miten mä sitten todistaisin, että oon nähnyt ne TV:stä?

Darien selvittää kurkkuaan ja Hobbesin mulkaisusta huolimatta vastaa mun kysymykseen: "Well, it was about Alex and her kid."

"The Choice…" mä mutisen itsekseni. Vai The Camp? Mä tarvitsen vähän enemmän tietoa. "Did you get him back from Chrysalis?"

"Yeah…" Darien näyttää siltä, kuin haluaisi kysyä multa jotain. "For a little while, anyway."

Mä nyökkään ja tiivistän heille lyhyesti koko jakson tapahtumat, ja mun lopetettua Hobbes ristii käsivartensa ja kohottaa kulmakarvojaan. "How is that supposed to prove that you're not a spy, huh? You could work for Chrysalis."

Mä kiistän tietenkin kiivaasti moiset väitteet ja yritän äkkiä keksiä lisää yksityiskohtia kyseisestä jaksosta. Harmi vaan, että kyseessä on koko sarjan ylivoimaisesti Alex-voittoisin jakso, joten en ole katsonut sitä kovin moneen otteeseen. "Um… let's see… James! Alex named the baby after her dad - who's dead, by the way. And Darien, when you went into her office to talk to her, she was so upset that she broke a glass, right?"

"Right…" Darien nyökkää hitaasti ja katsoo sitten epäröivästi Hobbesiin, joka huokaisee kovaäänisesti nähdessään työparinsa ilmeen.

"Oh, come on, Fawkes. Come on! You can't go around trusting foreign spies, my friend. Can you not detect a trace of accent in her speech? Maybe she's Russian!"

Mä aukaisen suuni loukkaantuneena tuijottaen Hobbesia. Venäläinen? Ei mulla ole venäläistä aksenttia! Enhän mä edes osaa kuin muutaman sanan koko kieltä.

Darien ja Hobbes väittelevät asiasta monin sanoin. Darienista mä voin ehkä olla vakooja, mutta hän haluaisi myös pistää mut pehmustettuun huoneeseen siksi, kunnes tilanteesta saa jonkinlaisen käsityksen. Keskustelua seuratessa musta tuntuu siltä kuin mä katsoisin jotain jaksoa livenä. Kesken kaiken mua alkaa harmittaa, etten voi ottaa tätä nauhalle.

"Okay, Hobbes, if she really is a spy, then why would she just tell us everything she knows about us?" Darien tahtoo tietää.

"Because she's good. She's coming up with this alternate reality BS so we'd think she's just a headcase."

"Yes, but your regular headcase wouldn't know all the things she knows."

"So maybe she's a headcase spy."

"That's what I've been saying."

Mä en tykkää yhtään keskustelun saamasta suunnasta, joten mä keskeytän sen. "I am not a spy, and I'm not crazy. I'm telling you the truth!" Yhtäkkiä mä saan ajatuksen ja innostun. "What if I tell you what your next case is going to be about?"

Kaikki kolme katsovat mua epätietoisesti ja lopulta Hobbes kohauttaa olkiaan. "Go ahead. This should be entertaining."

"Okay." Mä mietin hetken ja sitten mun kasvoille leviää hitaasti tyytyväinen virne. "The Three Phases of Claire."

Claire hätkähtää odotetusti. "What?"

"That's just the name of the episode. And it's a great episode, too…"

"The episode?" Claire toistaa. "You're seriously telling me that you've seen that on TV? Us?"

"Come on, Keep, you're an intelligent woman. Don't fall for that line of crap", Hobbes varoittaa.

"You were supposed to tell us about our next case", Darien muistuttaa mua.

"I will. Claire, you're working on a drug called Beta-C right now, aren't you?"

Claire katsoo muhun. "Maybe."

"Yeah, well. The Official's gonna want to sell that to the CIA as a truth serum. They're going to use it on a guy called Ted Stanhope. They want to know who his contact is, but actually they wouldn't have to go through the trouble. I could tell you right now. It's Dmitri Yevshenkov."

"Yevshenkov?" Hobbes nauraa ääneen. "Nice try, kiddo. Unfortunately for you, the guy's dead."

Mä ravistan päätä. Uskomattoman itsepäinen kaveri tämä Bobby Hobbes… Marty pystyi vakuuttamaan paljon helpommin Docille että se on tulevaisuudesta Paluussa tulevaisuuteen. Mutta ei nyt… yksi pakkomielle kerrallaan. Mä katson kiinteästi Hobbesiin. "Just like your old partner was dead, Bobby? You remember Jack Carelli, right?"

Ensimmäistä kertaa Hobbes hätkähtää ja katsoo muhun hämmästyneenä. "How do you know about that?"

Mä hymyilen. "I'm a fan."

"A fan of what?" Darien kysyy rojahtaen alas tuolille, josta nousin hetki sitten. Hyvä niin, mä mietin hymyillen. Ei tule niska kipeäksi kuikuillessa jatkuvasti katon rajaan. Mies näyttää vielä pidemmältä kuin TV:ssä! Mä yltäisin sitä ehkä jonnekin kainaloihin.

"Of you", mä vastaan Darienin kysymykseen. "All of you. I'm a big fan. Huge, actually, more like obsessed… We even have a fan club…" Yhtäkkiä mä tajuan jotain: Vähänkö mun kaikki kaverit tulee olemaan mulle kateellisia! Ne tulee inhoamaan mua. Anne sanoo taas alkavansa sähköpostilakkoon.

Nyt Hobbes jo hymyilee kiinnostuneemman näköisenä. "A fan club? Our fan club?"

Mä virnistän ja nyökkään. "Yeah, you have a lot of fans, and not just from United States. I'm from Finland, myself."

"Finland? Told you she had an accent." Hobbes katsoo Darieniin tyytyväisen näköisenä.

"I never said anything about her not having an accent", Darien huomauttaa ja hymyilee sitten mulle. Aijai. Be still, my heart ja niin edelleen, Darien hymyilee ihan liian harvoin! "So, Finland, huh? You have a name?"

"Satu."

Kaikki kolme toistavat mun nimeni vaihtelevalla menestyksellä enkä mä malta olla korjaamatta heidän vokaaliäänteitään, vaikka olen kyllä kuullut paljon omituisempiakin versioita mun nimestä. Hobbes alkaa esitellä itseään ja muita, mutta mä keskeytän nauraen. "I think it's safe to say I know your names." Sitten mä osoitan Hobbesiin hymyillen ilkikurisesti. "Robert Albert Hobbes. Your middle name's the same as Eberts' first."

Hobbes vilkaisee Darieniin ja Claireen. "Can I at least frisk her? Just to make sure…"

Ruumistarkastus? Hobbesilta? Mua naurattaa.

"Bobby." Claire selvittää kurkkuaan. "Uh, you really think she could be hiding anything in what she's wearing?"

Mä lopetan ympäri labraa ravaamisen ja vilkaisen itseäni ensimmäisen kerran. Ja jähmetyn välittömästi paikoilleni. Mulla on päällä mun punaiset villasukat, tummansiniset pyjamanhousut ja valkoinen T-paita. Vaatteet, jotka päällä menin illalla nukkumaan. Ei voi olla totta! Mä pääsen tapaamaan Darienin, Hobbesin ja Clairen ja mulla on päällä mun yökkärit? Haluan kuolla tähän paikkaan. Tai ainakin muuttua näkymättömäksi.

"Have I been wearing this the entire time?" mä tiukkaan muilta nolostuneena.

"Uh huh…" Darien nyökkää katsoen mua omituisesti. Mä haron mun sotkuista tukkaani hämilläni. Ei mikään ihme, että mut halutaan pistää pakkopaitaan.

Ennen kuin mä kerkeän pyytää parempaa päälle pantavaa, labran ovi aukeaa ja sisään astuu Eberts puristaen kansiota rintaansa vasten. Hän selvittää kurkkuaan ja mä tuijotan. Eberts? Jotenkin on vaikea uskoa, että Eberts on täällä oikeasti olemassa. On vaikea uskoa, että Eberts olisi oikeasti olemassa yhtään missään.

"The Official would like a word with you now." Sen sanottuaan Eberts vilkaisee muhun melkein pelokkaasti ja lisää: "You may come along, miss…?"

"Katajamäki", mä täydennän hymyillen ystävällisintä hymyäni.

Eberts ei edes yritä toistaa sukunimeäni, nyökkää vain ja kääntyy kannoillaan takaisin ovelle päin. Mä lähden harppomaan muiden jäljessä miettien vieläkin, mitä ihmettä täällä on tekeillä.

---

Mä juutun ovenpieleen, kun näen tutun huoneen ja pöydän takana vielä tutumman miehen. Takana olevalla seinällä roikkuu tuttu ympyränmuotoinen kyltti, jossa lukee "Department of Weights and Measures". Pöydän kulmalla on pieni vaaka ja valokuva. Takaapäinkin katsottuna tiedän, mitä kuva esittää.

Hetken päästä Darien ilmaisee halunsa tulla myös huoneeseen sisälle, joten mä otan epäröivästi askelen sisemmälle.

"Ah, I see our guest has woken up." Virkailija katsoo muhun ilmeettömästi ja mua alkaa hermostuttaa. Mä en pidä Virkailijasta, ja musta tuntuu, että tunne on molemminpuolinen.

"Yes, sir, Mr. Official", mä takeltelen.

"What were you doing lying outside my office?"

"Well…"

Virkailija nostaa kätensä pystyyn ja mä suljen suuni helpottuneena. En olisi edes tiennyt, mitä sanoa tuohon. "We'll discuss that later."

Virkailija viittaa vierelläni seisovalle kaksikolle. "Gentlemen, sit down. I have a job for you."

Darienin ja Hobbesin istuutuessa vierekkäisille tuoleille Claire alkaa ottaa askelia kohti ovea.. "Sir, you obviously don't need me here, so I'll just go back to my lab if it's…"

"Doctor."

Claire kääntyy takaisin Virkailijaan päin. "Yes?"

"See what kind of progress Thomas has made with Beta-C, would you?"

Claire hätkähtää ja katsoo muhun ymmällään. Mä nyökyttelen päätäni virnistellen. Mitäs eivät uskoneet mua!

"Beta-C? May I ask what for?" Claire kysyy astuen lähemmäs Virkailijan pöytää.

"We have some potential buyers, and we could use the money, since we are in amidst of a major financial crisis right now", Virkailija selittää.

"This Agency is always in amidst of a major financial crisis."

Mua naurattaa kuunnellessani tuttua sanailua. Ihmettelen kuitenkin sitä, että vaikka sisältö on tuttu, niin lauseet eivät ole täsmälleen samoja kuin itse jaksossa. Hmm… ehkä mun läsnäolo muutti joitain asioita, mutta ei ilmeisesti kovinkaan dramaattisesti.

Virkailija huokaa. "Doctor, we need the money. Once you get the drug to work, I'll sell it to the CIA."

"No! I'm not gonna let you play chemical roulette with my reserach!"

"I'm the head of this Agency. What I say, goes. Beta-C is our best chance for money. Its tendency to trigger excess vocal activity is a great interest to the CIA. They want to use it in interrogations."

Clairen ilme muuttuu vihaisesta levottomaksi. "Sir, you can't use it on people, there's no antidote. You don't know what you're dealing with."

Mä seuraan keskustelua suurella mielenkiinnolla. Tiedän, mitä Claire aikoo sanoa seuraavaksi, ja ennen kuin edes tajuan, olen jo avannut suuni. "Claire, don't even think about giving the shot yourself. Stanhope will end up injecting you with it."

Clairen silmät laajenevat ja mä päättelen osuneeni oikeaan tulkitessani Clairen mielenliikkeitä. Myös muut huoneessa olijat tuijottavat mua.

"Stanhope? What are you talking about" Virkailija kysyy.

"Just be careful with him", mä varoitan suunnaten sanani Virkailijalle. "He's really not the vedgie burger he's pretending to be. At least restrain him, okay?"

Virkailija kohottaa kulmiaan ja suuntaa kysyvän katseensa edessään istuviin Darieniin ja Hobbesiin.

"Yeah, sir, see, Suta here says…" Hobbes aloittaa.

"Satu", mä keskeytän.

"…Satu says she's from some sort of parallel universe, and that we're a TV show in that reality."

"Ah. Okay." Virkailija ei näytä tietävän, mitä sanoa ja suuntaa lopulta katseensa takaisin Claireen, joka tuijottaa vieläkin mua. "Claire. Go work on your drug with Thomas. That's an order."

Clairen poistuttua huoneesta melko äkäisesti Virkailija hymyilee Darienille ja Hobbesille ja mua alkaa taas hermostuttaa. Virkailijan hymy ei ole ikinä tiennyt mitään hyvää. "I have two assignments for you two. You're to pick up a witness from a safe house and take him to this address in four hours, but before that… make sure that our guest gets some normal clothes on."

"Huh? What was that last one?"

"You heard me, Fawkes. Take her to some stores."

Mä joudun hillitsemään itseni, etten alkaisi hihkua ja pomppia ylös alas. Pääsenkö mä shoppailemaan Darienin ja Hobbesin kanssa? Kivaa! Tyydyn virnistelemään leveästi kerrankin kiitollisena Virkailijalle. Mun shoppauskaverini eivät kuitenkaan näytä jakavan mun innostustani. Molemmat tuijottavat vieläkin Virkailijaa, joka muutaman hetken päästä nostaa ylös helmitaulunsa ja ravistaa sitä. "Now get out, I have work to do."

---

Puolen tunnin päästä istun Goldassa Darienin ja Hobbesin välissä. Mun päällä on pitkä musta takki, jonka Claire halusi lainata meidän lähtiessä. Nostelen jatkuvasti hihoja ylemmäs. Takki on iso, mutta se näyttää kuitenkin paremmalta kuin aikaisempi asukokonaisuuteni, jota vieläkin piilottelen takin alla.

"Darien, please", mä vingun. "Just for a little while? I want to know what it's like!"

Darien huokaa raskaasti. "I don't know if I should…"

"Oh, have a heart. I want you to. Please, please?" Mä mutristan huuleni omaan versiooni Darienin anovasta koiranpentuilmeestä.

Hetken päästä Darien virnistää ja tarttuu mua kädestä. "Oh, what the hell. But don't tell the Official I did this, okay? I don't feel like getting chewed out right now."

Hetken päästä tunnen, kuinka jotain kylmää leviää ohuena kalvona joka puolelle vartaloani. Katson alas jalkoihini ja haukon henkeä nähdessäni niiden muuttuvan hopeisiksi. Muutaman hetken päästä kaikki näyttää harmaalta lukuun ottamatta käsiäni ja jalkojani. Ojentelen käsivarsiani eteenpäin ja hämmästelen niiden kellertävää hehkua. "Cool!" mä henkäisen innoissani. "I'm invisible! Guys, I'm actually invisible!"

"Yeah, that's kind of the idea of Quicksilver." Darienin ääni kuulostaa samaan aikaan kyllästyneeltä ja huvittuneelta.

Aivan liian nopeasti Elohopeahiutaleet putoilevat mun päältä pois ja maailma saa taas normaalit värinsä. "Wow", mä huokaan vaikuttuneena. "That was incredible. Thanks, Darien."

"No problem."

"Great, huh?" Hobbes nauraa.

Mä nyökkään hymyillen. "I've always wondered what that's like."

"Well, now you know, kiddo."

Mulkaisen Hobbesia. "Would you stop calling me that? I'm almost 21."

"No, you're not!" Hobbes hekottaa ääneen niin kuin mä olisin sanonut jotain äärimmäisen huvittavaa.

Mä alan harmistua, vaikka olenkin tottunut tähän. "I really am, I'll be 21 in January…"

"Whatever you say, ki… my friend." Hobbes hymyilee. Ihan niin kuin se rontti tietäisi, että käyttämällä tuota sanontaa mun kasvoille saisi loihdittua aurinkoisen virneen melkein missä tilanteessa tahansa.

"That's more like it. You just keep calling me that", mä nyökkään.

"Yes, ma'am. Oh, here we are." Hobbes parkkeeraa auton kadun varteen. "Let's go and shop, my friends."

"You know, I really am 20", mä huomautan vielä Hobbesille ennen kuin seuraan Darienia ja hyppään alas kadulle oikeanpuoleisesta ovesta.

---

"Do they fit?" Darien kysyy pukukopin toiselta puolelta, minne he ovat Hobbesin kanssa linnoittautuneet. "Any of them?"

"Um, I guess…" mä mutisen tuijottaen omaa kuvaani peilistä. Olen sovittanut varmaan kymmeniä asukokonaisuuksia, mutta en ole oikein tyytyväinen mihinkään. Jalassani olevat siniset farkut ovat sentään melko sopivat, vaikka lahkeet ovatkin vähän turhan pitkät ja ne peittävät jalassani olevat lenkkarit, mutta sille ei nyt voi mitään. Tummanvihreä pitkähihainen paita vaikuttaa sekin sopivalta, mutta…

"Actually, I forgot I also need a bra", mä huikkaan ulos.

Saan vastaukseksi pitkän hiljaisuuden, jonka rikkoo vihdoin Hobbesin epävarma ääni: "So, you, you want Fawkes and me to go and look for bras?"

Mä yritän hallita ääneni, mutta kurkusta pyrkii väkisinkin ulos hihitystä ja istun alas pukukopissa olevalle pienelle tuolille puristaen käteni nyrkkiin. "Would you?" saan viimein ulos suustani.

"Crap…" Darien mutisee. "Uh, what size are you?"

No voi helkkari. Enhän mä ymmärrä näistä jenkkien mitoista yhtään mitään. "I don't know. Small… Just take different sizes, okay?"

"Fine…" Hobbes huokaa alistuneesti. "Any preferences?"

"No, not really. Except… nothing lacy."

"You know, this never would have happened if we just had taken her to a second-hand store like I suggested", Darien marisee.

"What do you mean?"

"What do you mean, what do I mean? You think they'd have bras in second-hand stores?"

"How would I know? Bobby Hobbes doesn't buy used clothes, my friend." Hobbesin ääni muuttuu etäämmäksi miesten laahustaessa pukukopeista poispäin.

---

Pyöriskelen sohvalla kuunnellen pöytäkellon aivan liian äänekästä tikitystä. En saa nukuttua, sillä päivän vähintäänkin omituiset tapahtumat kummittelevat mielessäni. Mä olen vieläkin, täysin järjenvastaisesti, San Diegossa. Menin nukkumaan Tampereella, heräsin täällä. Puf. Toto, I don't think we're in Kansas anymore.

Mut on sijoitettu yön ajaksi erään Harding Buildingin käytöstäpoistetun työhuoneen sohvalle. Aiemmin päivällä kutsuin melkein itseni Darienin luo yöksi, mutta siitä yökylästä ei sitten tullutkaan mitään. Kerkesin jo luulla, että mua uskottiin, mutta ilmeisesti mun selitystä toisesta todellisuudesta tai ulottuvuudesta onkin vielä vaikeampi niellä kuin mitä olisin luullut. Toisin sanoen Darien ei halunnut mua yön ajaksi saman katon alle sen enempää kuin muutkaan, ja koko homma kuivui kasaan. Clairelta sain sentään petivaatteet. Yökkärithän mulla olikin jo omasta takaa.

Käännyn vasemmalle kyljelle ja vedän jalat kippuraan.

Musta tuntuu, että kumma kyllä Virkailija on ainut, joka voisi jopa uskoakin mua. Clairen mukaan Virkailija kyseli musta paljon kysymyksiä meidän ollessa shoppailemassa. Claire ja Thomas tekivät odotetusti - ainakin mun odotusten mukaisesti - jonkinlaisen läpimurron Beta-C:n kanssa päivän aikana, ja Clairen vastalauseista huolimatta Virkailija soitti heti CIA:lle. Hänelle kerrottiin, että Stanhope oli loukkaantunut aiemmin sinä päivänä eikä pystynyt liikkumaan. Ilmeisesti Virkailija ei kuitenkaan ollut unohtanut mun sanoja, sillä hän pyysi, että Stanhope sidottaisiin kaikesta huolimatta.

Claire ei sanonut sitä, mutta musta tuntuu, että hän on nyt itsekin taipuvaisempi uskomaan mua. Ainakin hän säikähti sen verran, ettei enää halua antaa itse Stanhopelle piikkiä. Enkä mäkään sanonut mitään, mutta silti mua huolestuttaa ajatus siitä, että mä olen oikeastaan ilman mitään sen kummempaa syytä mennyt pilaamaan totaalisesti yhden mun suosikkijaksoista. Lohduttaudun ajatuksella, että nyt Claire ja Darien eivät ainakaan päädy saman pressun alle.

Silmäni alkavat lupsahdella kiinni väkisinkin ja multa vie aina vain kauemmin saada ne taas auki. En millään haluaisi nukahtaa. Viimeksi kun nukahdin, heräsin aivan toisesta paikasta, enkä uskaltaisi ottaa sitä riskiä, että niin kävisi taas. Koko juttu kuulostaisi Stephen Kingin romaanilta, mutta tässä paikassa ei ole mitään kamalaa. Eihän? Annan katseeni kiertää hätäisesti ympäri hämärää huonetta. Ei, täällä ei ole mitään pelottavaa. Ympäriltä ei kuulu muita ääniä kuin tuo ärsyttävä tikitys.

Yritän taistella väsymystä vastaan, mutta päivä on ollut pitkä ja vaatinut veronsa. Olin keilaamassa Darienin ja Hobbesin kanssa ja jälkeenpäin Hobbes olisi halunnut mennä syömään johonkin kantapaikkaansa, mutta Darien nosti paikanvalinnasta metelin. Mä pyysin, että mut vietäisiin johonkin kiinalaiseen ravintolaan, josta Hobbes keksi välittömästi tahtoa mennä suosikkibaariinsa Chinatownissa. Loppujen lopuksi me haettiin ruokaa Burger Kingistä ja syötiin ne Goldassa. Hobbes antoi jopa mun kurvailla rakkaalla pakullaan autiolla parkkipaikalla, mutta ei sitten missään muualla. Darien jaksoi ihmetellä, minkä takia mä ylipäätään halusin ajaa mokomalla romulla.

Haukottelen ja kierähdän takaisin oikealle kyljelle vetäen peiton korville. Nyt väsyttää tosissaan. Äh, antaa olla, jos mä en nuku koko yönä, niin mä olen tosi huonolla tuulella huomenna ja tämä kaikki menisi ihan hukkaan joka tapauksessa, mä selitän itselleni. Ihan yhtä hyvin mä voin luovuttaa ja toivoa parasta. Tyytyväisenä omaan järkeilyyni annan vihdoinkin periksi uupumukselle ja nukahdan.

---

Herään jälleen kerran johonkin kovaan ääneen. Yritän saada silmäni auki, mutta ne eivät tahdo aueta, joten kaivaudun syvemmälle unenlämpimän peiton alle aikomuksena jatkaa uniani.

Kop, kop, kop.

Raotan vasenta silmääni ja suuntaan sen kohti ovea juuri ajoissa nähdäkseni sen aukeavan ja Darienin pään kurkistavan sisään. "Knock, knock, Sleepyhead. You up?"

Hetkinen. Nyt täällä tapahtuu jotain outoa. Miten niin Darienin pään? Avaan vastahakoisesti molemmat silmäni ja nousen kyynärpäiden varaan. Missä mä olen? Annan unenpöpperöisen katseen kiertää hämärää toimistoa, ja vie muutaman hetken, ennen kuin edellinen päivä palautuu mieleeni.

Darien astuu ovesta sisään. "Satu? Are you awake?"

"Just barely." Nousen istumaan sohvalle ja hieron silmiäni. "What time is it?"

"10:30."

Hupsis. Miten mä näin myöhään nukuin? Kun olen kerran tänne päässyt, nukkuminen on viimeinen asia, mitä haluan tehdä. Ajattelen ohimennen, etten herännytkään Tampereella ja lähetän hiljaisen kiitoksen. Minne? Ei aavistustakaan. Sinne tai sille, joka mut tänne toi.

Darien kääntyy takaisin ovelle päin. "Yeah, she's up, guys, come on in."

Seuraan, kuinka ovesta astuu sisälle ensin Hobbes, sitten Claire, Eberts, Alex ja Virkailija, kaikki yhdessä jonossa. He kerääntyvät mun sohvani ympärille ja mä nielaisen. Mitä mä nyt olen tehnyt?

"Morning, kiddo", Hobbes tervehtii mua hymyillen ja näyttää sitten muistavan jotain. "Sorry. Satu. My friend."

Mä naurahdan hermostuneesti vilkuillen ihmisestä toiseen. "Morning, Bobby. Morning, all."

"Did you sleep well, miss…?" Eberts takeltelee.

"Katajamäki", mä sanon liioitellun hitaasti. "Yeah, I did, thanks. Look, what's going on?"

"Hey, is that a Japanese last name?" Darien tiedustelee kiinnostuneen näköisenä. "Katayama…"

"No, it's Finnish. What's going on?" Viimeisetkin unenrippeeni ovat kadonneet.

"It does sound Japanese", Hobbeskin alkaa pohtia.

Virkailijaa eivät arvailut mun sukunimen alkuperästä näytä kiinnostavan ja hän selvittää kurkkuaan kunnes kaikki katsovat häntä odottavasti. "The CIA injected Stanhope with Beta-C earlier this morning." Hän katsoo muhun niin kuin odottaisi mun sanovan jotain tuohon tietoon.

"And…?"

"And it was just like you said", Darien sanoo. "It didn't take them too long to figure out that he was only pretending to be paralyzed."

Virkailija nyökkää. "So, now I would like to know how exactly you knew that."

"I already told you!"

Alex tuhahtaa. "Right, you come from a parallel universe where we're a TV show."

Mulkaisen Alexia mahdollisimman epäystävällisesti tyytyväisenä siitä, että kerrankin hän näkee nämä mulkaisut. Minkä takia mä en voinut ilmaantua tänne ykköskauden aikaan? Ei tarvitsisi sietää neiti 5-Star-A:ta.

"Come on, Monroe. She could be the real thing", Hobbes sanoo mun hämmästyksekseni.

"Oh, so now you believe her?" Darien kerkeää kysyä ennen mua.

Hobbes kohauttaa olkiaan. "Everything she said would happen, has happened. I'm willing to give her a benefit of the doubt."

Alex huokaisee äänekkäästi. "I don't know why anything you say after you told me you've seen a Bigfoot should surprise me."

"I didn't exactly see it, you know. I told you it was invisible." Hobbes vilkaisee Darieniin ja Claireen, jotka nyökkäävät vahvistaen Hobbesin sanat. Myös mä nyökkään, ja Hobbes katsoo muhun virnistäen. "What, you've seen it, too?"

Mä nauran. "On TV, yes. That was a really spooky episode, especially when the tent just flew away like that."

"Yeah", Darien nyökkää. "I gotta tell you, I thought we were toast when it happened…" Yhtäkkiä hän vaikenee ja katsoo mua katseella, johon kerkesin jo eilen tottua - epäilevän kiinnostuneesti. "I'm sorry, it's just really hard to believe what you're saying."

"I know, believe me, it's hard for me too… I mean to believe that I'm actually here. I'm still not convinced that this is not a dream. Though this doesn't feel like a dream."

Claire hymyilee. "Well, some dreams are more real than others, but I assure you, this is not a dream."

Mietin tuota hetken. "How do you know that?"

"'When half of our life is spent in a dream, in which we have no concept of reality and when everything is an illusion, then who knows whether or not this other half, when we think that we're awake, isn't just another dream, of which we wake up when we think we fall asleep?'" Darien mutisee ja huomaa sitten kaikkien tuijottavan itseään. "Blaise Pascal."

Mä hymyilen. "That's exactly how I feel."

"Could we get back to the real world, please?" Alex kysyy asettaen kädet lanteilleen. "And yes, by real world I mean this world."

"Yes, I agree with miss Monroe", Virkailija nyökkää. Niinpä tietenkin. "We have more important things to discuss. Miss… Kathayyamaa…"

"Katajamäki."

"Right. You do understand that your knowledge poses a serious threat to our security, don't you?"

Palaan hetkessä maanpinnalle. "I know what everything I've said may sound like, but I…"

"It sounds insane, and we'd be fools to just take your word for it", Virkailija selittää vakavan näköisenä.

"I realize that, but what else can you do?"

Virkailija hymyilee taas tuota hermostuttavaa hymyään ja vilkaisee nopeasti Claireen ennen kuin katsoo taas muhun. "Oh, there are a lot of things I can do."

Nyt mua alkaa hermostuttaa tosissaan. Mitä ne aikoo tehdä mulle? Passittaa psykiatrin vastaanotolle? Pistää pakkopaitaan ja pehmustettuun huoneeseen? Luovuttaa mut Chrysalikselle? Ei… ei nyt sentään.

"Like what?" kysyn hiljaa yrittäen turhaan saada ääneeni itsevarmuutta, jota en tunne.

Virkailija viittaa pöydän edessä seisovaan Claireen. "Doctor…"

Claire ei näytä kovin tyytyväiseltä, mutta siirtyy silti lähemmäs mua. "Uh. This Beta-C drug. You're saying it worked okay when you… when you saw it on TV?"

"Yes", mä nyökkään. "They injected you with it and you went through all the three phases."

Claire näyttää kalpenevan ja hänen nyökkäyksensä tulee melkein myöhässä. "But did we come up with an antidote?"

"Thomas did, not you."

"And it worked?"

"It worked, yes. Why?"

Claire on hetken hiljaa, huokaisee sitten hiljaa ja katsoo Virkailijaan. "This was your plan, sir. You do the honors."

"What is it?" kysyn hermostuneena vilkuillen vuoroin Clairea, vuoroin Virkailijaa. Virkailijakin on hiljaa ja viittaa lopulta Ebertsille, joka katsoo mua suorastaan kauhuissaan. Mitä mulle nyt ikinä aiotaankin kertoa, homma sysättiin juuri Ebertsin harteille.

Ebertsin katse putoaa hänen kenkiinsä, kun hän avaa suunsa. "The Official wants to use the drug on you."

Räpyttelen silmiäni. "What?" Mä hyppään pystyyn sohvalta ja Eberts ottaa vaistomaisesti muutaman askeleen kauemmas.

"It's the perfect truth serum in its first phase", Virkailija selittää.

"And what about the two other phases?" mä kiljaisen hätääntyneenä.

"Didn't you just say that Thomas came up with an antidote?"

"Well, yeah, but…"

"And didn't you say that it worked?"

"Now, wait a minute…"

Virkailija ei näytä enää arastelevan pätkääkään. "If you were indeed telling the truth about your origins, then there's nothing you should be afraid of, is there? You just said that they will succeed in creating the antidote. We'll give it to you before you reach the other phases."

Mä epäröin. Kyllähän se vasta-aine keksittiin, mutta ei täällä muutkaan tapahtumat ole sujuneet käsikirjoituksen mukaisesti. "Can't you just put me through a lie detector test or something?"

Virkailija ravistaa päätään. "It's not reliable."

"But I don't want to have any drugs injected in me!"

"Oh, sheesh", Alex huokaa. "Here's your chance to prove you're honest. I say you take it."

Mä katselen epäröivästi muihin huoneessa olijoihin, mutta en saa keneltäkään tukea. Ilmeisesti tämä on kaikista muista paitsi musta paras mahdollinen suunnitelma. Claire sentään katsoo muhun jokseenkin sympaattisesti. "Look, I know you're a little afraid, and I understand that, but I'm sure that it won't take Thomas and I much longer to make the antidote."

Mä olen kaikkea muuta kuin vakuuttunut, mutta täytyy sanoa, että olen myös vähän kiinnostunut. Olisihan se kokemus. "Fine. But if I become a deranged psychopath, it'll be all your fault."

"What do you mean, a psychopath?" Darien kysyy yhtäkkiä ja katsoo sitten Claireen. "What's she mean?"

Claire heilauttaa kättään torjuvasti. "We'll talk about that later."

"Later, yeah…" mä mutisen ärtyneenä. "Now, would you please leave so I can change? And is there any place in here where I could take a shower?"

Mun kysymystä seuraa epämiellyttävä hiljaisuus. Kaikki katselevat toisiaan odottaen jonkun muun avaavan suunsa, ja Hobbesin suupielet nykivät ylöspäin. Sitten mä muistan jotain. Oh… crap.

Lopulta Eberts vastaa mun kysymykseen Virkailijan katseen kehottamana. "I'm sorry, but there seems to be, uh, something wrong with the water distribution today."

Mä nyökkään nyt jo paremmalla tuulella. Ebertsin änkytys piristää kummasti. "No water?"

"No water", Eberts vahvistaa.

"Once again", Darien mutisee. "And it's not like we'd have showers in here, anyway."

"Well, that's too bad, 'cause I'm not having any injections until I've had a shower."

Darien tuijottaa mua hetken ja hymyilee sitten. "Well, Hobbes and I were on our way to this coffee shop on our lunch break. I suppose we could swing by my place, so you could take a shower there. If you want to."

Ai että haluanko? Darienin suihkuun? Mä piristyn kummasti lisää ja yritän olla virnistämättä liian leveästi. "Sure, that'd be great", mä sanon varmaan vähän turhan innokkaasti.

Hobbes hymyilee ja ottaa jo muutamia askeleita kohti ovea. "Okay, so come by my office after you've changed."

Mä nyökkään ja alan metsästää mun vaatteita ympäri huonetta. Kerätessäni niitä kasaan sohvan päälle käännyn katsomaan, kuinka muut lähtevät huoneesta samassa jonossa, missä tulivatkin.

"Hobbes, Fawkes…" mä kuulen Virkailijan sanovan heti, kun hän on ehtinyt käytävän puolelle. "You do know that lunch break isn't for another forty minutes, don't you?"

Darien ja Hobbes vakuuttavat tietävänsä. Mä hymyilen kiskoessani housuja jalkaan.

Kun olen vihdoin valmis ja astumassa ulos huoneesta, tajuan, ettei mulla ole harmainta aavistustakaan siitä, missä päin tätä rakennusta Hobbesin huone on. Katson epäröivästi kumpaankin suuntaan ja näen vasemmalla käytävän päässä hissin. Oikealla näkyy portaat. Hetken mietittyäni käännyn oikealle. Ajattelen naureskellen, että mä olen lukenut liian monta fan ficciä, missä tämän rakennuksen hissit juuttuvat kerrosten välille.

Okei, muistaakseni mä olen nyt neljännessä kerroksessa. Labra on ainakin alimmassa kerroksessa ja Virkailijan huone on sitä ylempänä, mutta onko Hobbesin huone samassa kerroksessa? Hitto vie kaikkia näitä kerroksia ja käytäviä! Tännehän eksyisi ihmiset, joilla on hyväkin suuntavaisto. Puhumattakaan sitten musta. Lähden ravaamaan portaita alas ja päätän, että pysäytän ensimmäisen näkemäni ihmisen ja kysyn. Tosin näillä käytävillä ei ole ikinä näyttänyt liikkuvan paljon porukkaa.

---

"Yksi, kaksi, kolme…"

"Neljä…"

"Neljä…"

Istun jälleen kerran Goldassa ja kuuntelen äärimmäisen huvittuneena Darienia ja Hobbesia, jotka ovat jo kerran laskeneet onnistuneesti kahdeksaan suomeksi mun opastuksella, mutta ovat nyt juuttuneet neljään ja yrittävät kuumeisesti muistella, mikä numero tulee seuraavaksi.

"Viisi", mä autan.

Darien huokaisee. "Don't tell us. Okay. Yksi… yksi… ka, um, kas…?"

"It's 'kaksi', brainiac", Hobbes nauraa.

Mä hymyilen leveästi. "Come on, guys, it can't be that hard…"

"Oh no?" Darien kysyy. "I'm telling you, Finnish is the weirdest language I've ever heard. I just can't make those sounds in my mouth."

"Alright, well… would this be more simple for you?" mä kysyn ja alan luetella: "Yy, kaa, koo, nee, vii…"

"Whoa, whoa, whoa, there, missy", Hobbes keskeyttää. "One thing at a time! I mean, what was that?"

Mä vaikenen. "I'm telling you the numbers from one to five in Finnish. Maybe these would be easier for you to pronounce?"

Darien katsoo mua ihmeissään. "Those are not the numbers you gave us before."

"Actually, they are. That's just… well, more colloquial, I guess."

Darien ja Hobbes katsovat ensin toisiinsa ja sitten muhun. "Huh?"

"The numbers I just told you would be how someone might count in a hurry, and the first ones are formal Finnish. No one really uses it when they speak, but everyone understands it."

"So, let me get this straight…" Darien sanoo. "You have a formal language that nobody uses but everyone understands?"

"You mean to tell me that you just taught us to count in a language that nobody uses?" Hobbes kysyy pettyneen näköisenä.

Mä huokaisen raskaasti. En olisi nyt yhtään kielioppituulella. "Look, it's really not that complicated. The other one is sort of like… written Finnish, the kind you see in books, and the other one is spoken Finnish."

"Man, Finnish just keeps getting weirder and weirder…" Darien kommentoi saamaansa tietoa. "Let's just skip numbers."

"Yeah", Hobbes nyökkää. "Tell us… tell us how you say 'the invisible man' in Finnish."

Hymyilen välittömästi kuullessani nuo sanat ja sanon mahdollisimman hitaasti ja selkeästi: "Näkymätön mies."

Darien katsoo muhun huvittuneena. "Come again?"

"Näkymätön mies."

Hobbes purskahtaa nauruun.

"What?" mä kysyn, kun Darienkin alkaa virnuilla.

"No, seriously, what is it?" Darien kysyy.

Muakin alkaa naurattaa, vaikka en edes tiedä, mikä on noin hauskaa. "That's it. It's näkymätön mies."

Darien ja Hobbes katsovat toisiinsa ja kohottavat kulmakarvojaan. Lopulta Hobbes sanoo: "Well, scratch that lesson, I can't even say it."

Darien nyökyttelee päätään nauraen. "So, tell me. Is that colloquial or formal Finnish?"

"Both."

Darien näyttää siltä, kuin haluaisi kysyä lisää, mutta Hobbes keskeyttää hänet ennen kuin hän saa sanotuksi tavuakaan. "Uh-uh, junior, save your questions. I think this is one language whose basics we can't learn in one car ride."

"You can say that again…" Darien mutisee.

Hetken aikaa autossa on hiljaista. Mä katselen ulos ikkunasta ja ihastelen sitä, ettei ulkona ole pätkääkään lunta, vaikka on marraskuun loppu. Ilma on enemmänkin kuin Suomessa alkusyksyllä. Sitten mun mieleen pälkähtää ajatella, että mistä mä tiedän, onko täälläkin marraskuun loppu. Ja jos onkin, niin kyseessä ei varmaankaan ole ainakaan vuoden 2002 marraskuu. Mä en luultavasti siis ole vain väärässä todellisuudessa vaan myös väärässä ajassa.

"Hey, Satu?" Darien kysyy mietteliäästi ennen kuin mä ehdin kysyä, mikä vuosi täällä on menossa.

"Yeah?"

"I was just wondering what you meant by saying that you might end up being a psycho because of this drug."

"How much do you know about it? I mean Beta-C?" mä kysyn.

"Just that it's some kind of perfect truth serum, and that's why the Official wants to use it on you. And you said that Thomas will come up with an antidote."

"Right", mä nyökkään, "unfortunately that's only the first phase of the drug. There are two others. In the second phase, I start to get delusional, hearing voices and all that. The third phase is a lot like your Quicksilver Madness, with the loss of all inhibitions."

Darienin ilme muuttuu vakavaksi. "Ah, crap."

"Yeah. And it gets better. If I don't get the antidote on time, I will descend to a permanent schizophrenic psychosis."

Molemmat miehet ovat hetken hiljaa mietteissään. "Man, kid, that sounds really serious", Hobbes sanoo lopulta. "Why did you agree to that?"

Mun täytyy miettiä tuota hetki, ja lopulta mä kohautan olkiani. "I don't know. I guess I want you to believe me."

Darien ja Hobbes hätkähtävät molemmat. "Look…" Darien aloittaa. "You have to understand that with all the things going on with Arnaud and Chrysalis, it's a little hard to trust anyone, let alone a visitor from an alternate reality, saying that we're her favorite TV show."

"I know that", mä mutisen hiljaa.

"Actually, I don't think she said we were her favorite TV show, my friend", Hobbes huomauttaa Darienille pienen tauon jälkeen. En tiedä, onko kyseessä yritys keventää tunnelmaa, mutta olen kiitollinen aiheenvaihdosta.

"No?" Darien kysyy hämmästyneenä. "I do believe she did."

"That's where you're wrong, my friend. All she said was that she's a fan."

"Exactly", Darien vastaa. "Doesn't that mean…"

"She could be a fan of many things."

Päätän keskeyttää tämän keskustelun alkuunsa. "Guys, guys. I don't remember what I said exactly, but you are in fact my favorite TV show. You're like my obsession. Can't you tell?"

Hobbes naurahtaa. "So, when you said that we have a lot of fans…?"

"I meant it, you do."

Darienkin näyttää kiinnostuneemmalta. "So, how are we doing in the ratings?"

"Well, I can't really say for sure, 'cause I'm not from United States, but I've heard that you were mostly the first or second most watched show on Sci-Fi."

Miehet hymyilevät tyytyväisinä ja katsovat sitten toisiinsa. Sitten molemmat kysyvät lähes yhtä aikaa: "Were?"

Puren melkein kieleeni, kun tajuan, mitä olen päästänyt suustani. "Yeah… see… That's, uh… before you were cancelled."

Hobbesin naama venähtää ensin. "What?"

"They cancelled us?" Darien kuulostaa epäuskoiselta. "No. Why would anyone do that?"

"Exactly, I mean didn't you just say that we were one of the top shows? How could anyone cancel a show like that?" Hobbes ihmettelee.

"That's a really good question, actually. No one really knows", mä selitän huokaisten.

"Well, that's just plain stupid!" Hobbes kertoo oman mielipiteensä, joka sattuu olemaan myös mun oma mielipiteeni kyseisestä asiasta. "Nobody in their right minds would ever cancel such a cool show!"

"Right, I mean we're good entertainment, aren't we?" Darien katsoo muhun kysyvästi.

Mun on pakko nauraa, vaikka aihe ei ole yhtään huvittava. "Oh, you're very good entertainment, I promise you. But don't worry, we're working very hard saving your butts."

Darien ja Hobbes näyttävät melkein… kiitollisilta katsoessaan muhun. "Oh yeah?" Hobbes hymyilee. "How?"

"Well, we've had a lot of different projects, and then we have this thing called Operation Visible Ink. We keep voting for you in all these different places and sending post cards and letters and flyers to different networks", mä selitän miettien kaikkia niitä projekteja, joissa olen viimeisen vuoden aikana ollut mukana.

"And is it working?" Darien haluaa tietää.

Mä kohautan olkapäitäni. "Actually, I'm not sure, anymore… I thought it was, but then, when they cancelled Farscape, we lost…"

"Hey, wait, they cancelled Farscape, too?" Darien keskeyttää mut.

Mä nyökkään. "Yeah. I know they haven't done that here, yet, but I'm guessing they will. Anyway, when Farscape was cancelled, the Scapers just sort of took over all the work I-Maniacs had done, and there are more of them than there are of us, so…"

"Oh. That sucks."

Mua alkaa masentaa tämä puheenaihe, ja hämmästyn aika lailla, kun kuulen Hobbesin naureskelevan mun vieressä. "So, they'll cancel Farscape… Poor Eberts will be so disappointed…"

"What?" Darien nauraa. "You mean Eberts is watching it?"

Hobbes parkkeeraa auton kadun varteen, ja vilkaistessani oikealle näen tutun kerrostalon. "Are you kidding me?" Hobbes hekottaa. "The guy's devouring it. Tapes every episode."

Darien virnistää leveästi avatessaan ovea. "No."

"Yeah", Hobbes vastaa. "Sad but true. Come on now, Satu, let's get you to that shower. It's not like we have hours to spend or anything."

Mä hyppään Darienin perässä alas oikeanpuoleisesta ovesta.

"Of course, we would have more time on our hands if it hadn't taken someone something like twenty minutes to get to Hobbes' office." Darien katsoo muhun syyttävästi ennen kuin lähtee harppomaan kohti rakennuksen ulko-ovea.

"Hey, hey, hey, give me a break…" mä protestoin. "The place's a freaking labyrinth! Maybe, if you had been kind enough to provide me with some sort of map or blueprints, I would have found you sooner."

"Now now, boys and girls", Hobbes toppuuttelee lukitessaan Goldan ovia. "Play nice."

"Oh, I'm nice", mä virnistän ja kiirehdin sitten Darienin perään. Haluan äkkiä päästä näkemään tuon kämpän omin silmin.

---

"Hey, didn't you used to have a pool table?" mä kysyn Darienilta antaessani katseen kiertää ympäri huonetta. Tutulta näyttää täälläkin.

Darien heittää avaimensa pienelle pöydälle ja kääntyy katsomaan muhun epäröivästi. "Ye-yeah… I got rid of it like months ago, though. Took up too much space."

"Huh", mä nyökkään salaa tyytyväisenä siitä, että biljardipöytä on poissa. En usko, että olisin saanut silmäni irti siitä, jos se olisi vielä ollut täällä.

Hobbes kulkee nojatuolille ja rojahtaa alas päästäen tyytyväisen äännähdyksen. "Okay, make it quick."

Mä nyökkään vaikka suhtaudunkin epäilevästi omaan lupaukseeni. Mä en ole ikinä ollut hyvä nopeissa suihkuissa.

"And don't use all the hot water", Darien varoittaa ojentaessaan mulle valkoisen pyyhkeen. Otan sen vastaan ja yritän hillitä äkillisen innostukseni. Valkoinen pyyhe. Darienin pyyhe. Aivoni raksuttavat ylikierroksilla miettien noiden kahden asian yhteyttä. Darienin valkoinen TOIM-pyyhe? Mun kädet alkavat täristä.

"The bathroom's over there", Darien sanoo osoittaen sängyn vieressä olevaa ovea.

"Thanks." Mä lähden kävelemään ovea kohti puristaen kiihtyneenä pyyhettä kaksin käsin.

Oven toisella puolella mua kohtaa näky, joka on tuttu Germ Theorysta - pöytä täynnä varmaan kymmeniä erilaisia hiustenhoitotuotteita. Huonetta olisi vaikea uskoa poikamiesboksin kylpyhuoneeksi, ellei seinää vasten nojaisi keltainen kyltti, jossa lukee "Caution: radiation area". Hymähdän sille ripustaessani pyyhettä naulaan.

Tästä vähän sivussa on suihku, joka puolestaan on tuttu Immaterial Girlistä. Tarkastelen kiinnostuneena suihkuverhoa, jolle kiljuin kyseisen jakson aikana jotain muistaakseni pois tieltä menemisestä. Kurkistan verhon toiselle puolelle ja silmäilen suihkutiloja, jotka ehkä näyttävät ihan tavallisilta, mutta eivät ne ole. Tähän mennessä tämä suihku on ollut olemassa vain fan ficeissä ja mun mielikuvituksessa.

Yhtäkkiä oven läpi kuuluu Hobbesin ääni: "I don't hear water running yet!"

"Yes, Mom!" mä huudan pyöräyttäen silmiäni mutta alan kuitenkin kiskoa paitaa pois. On oikeastaan rikos käydä Darien Fawkesin suihkussa nopeasti, mutta minkäs teet. Enhän mä halua, että Darien ja Hobbes tulee kiskomaan mua poiskaan kesken kaiken… Tai hetkinen… Hekottelen ajatukselle, mutta hylkään sen melkein heti. Mähän lupasin olla kiltisti.

---

Tuijotan hermostuneesti Clairen kädessä olevaa mielestäni tajuttoman kokoista neulaa. Tunnen, kuinka sydämeni alkaa hakata nopeasti ja pinnallisesti ja nielaisen. Lopulta Claire tulee seisomaan eteeni pidellen oikeassa kädessään tuota ruiskua, jonka sisällä on punertavaa nestettä. Beta-C:tä. "Okay. Ready when you are."

Yritän hengittää rauhallisesti, mutta sydämeni takoo sellaista vauhtia, että mulle tulee huono olo. Nojaan raskaasti allani olevaan hoitopöytään ja suljen silmäni nyökätessäni. Hetken päästä tunnen terävän pistoksen käsivarressani ja huokaisen raskaasti.

"There", Claire sanoo jostain yläpuoleltani. "Not so bad, was it?"

Aukaisen vastahakoisesti silmäni ja irvistän tyytymättömästi. "It's the effects of this drug that I'm more worried about."

Claire nyökkää ymmärtävänsä ja hymyilee sitten rohkaisevasti. "I wouldn't worry so much if I were you. Thomas and I are almost finished with the antidote, we just need to experiment it a bit more, but I think we're there."

"Really?" kysyn toivorikkaasti.

"Claire." Virkailija katsoo meihin kysyvästi. "How long will it take for the drug to start working?"

Claire vilkaisee rannekelloaan. "It should work almost immediately. Any moment now."

Mäkin katson omaa kelloani. Pian mä siis mitä ilmeisimmin alan pälättää melkein taukoamatta. Omituista, en osaa kuvitella itseäni niin puheliaana. Mä olen aina ollut niin hiljainen.

Darien ja Hobbes kävelevät edestakaisin parin metrin päässä musta. Ebertskin on tullut labraan seuraamaan tilannetta, mutta hän on Clairen tietokoneella, jonka ääreen mies syöksyi malttaen vain hädin tuskin kysyä lupaa Hobbesin kerrottua hänelle, että Farscape lopetetaan. Alexia ei näy tällä kertaa missään, ja ihan hyvä niin.

Claire vilkaisee uudestaan kelloonsa ja nyökkää. "Alright, I think it should have hit your system now. How do you feel?"

"Nervous", mä huokaan. "Soon I'll be at the mercy of some drug and I'll have no control over what it is that I let out of my mouth. I'll be no longer me - well of course I'll still be me but not me me - so how do you think I feel? It's like somebody's choking me and I can't breathe! My heart's racing and my stomach's in tight knots." Huomaan muiden katsovan toisiaan merkityksellisesti. "Besides, I'm sleepy and hungry. Though I don't think I could eat anything - in fact, I think I might get sick."

"Well, I think it's safe to say that the drug is working", Darien mutisee.

Mä katselen muita hämilläni äskeisestä selityksestäni. En osaa sanoa, mikä täsmälleen pisti mut antamaan noin yksityiskohtaisen selostuksen. "Whoa, that was really weird!" hämmästelen ääneen. "I mean it was still me but somehow it wasn't. I didn't even realize it was because of the drug until Darien said so. But it must be. I don't usually talk this much, actually I've always been very quiet and shy."

Claire nyökkää Darienille. "Alright, please try not to ask her any questions unless you have to, and stick to questions with simple yes or no answers as much as you can, okay?"

Muut nyökkäävät ja Virkailija ottaa askeleen lähemmäs mua. "Why don't we get this show on the road, then?"

Mä nyökkään ja nousen istualleni. "Alright, but please don't ask any embarrassing questions, okay? You know I can't help answering them and I really wouldn't want to do that."

Virkailija hymähtää. "I'll try to keep that in mind. Now, what is your name?"

Mä huokaan hiljaa. Toistaiseksi kaikki hyvin. "I already told you, didn't I? It's Satu Katajamäki."

"And you're really from Finland?"

"Yes, I'm from Finland."

"When and how did you get here?"

"Well, Charlie, that's a really good question, actually. See, last night, no, wait, two days ago, I was in my little hole-in-the-wall studio apartment in Tampere where I live. That's like southern Finland… Well, actually, I'm not originally from there, I moved there like a year and a half ago when I got a place in the University of Tampere. So I was home in Tampere when I went to sleep, I had stayed up late doing some homework. When I woke up, I was here, laying in the Demented Dentist chair. Freaked the hell out of me."

"Demented Dentist…?"

"Oh, that!" mä nauran. "It's just Claire's administering chair, the one I'm sitting on right now, actually. The fans call it that, but I think that the one who invented the expression was Darien in… well, I think it was Diseased. That's the episode where Arnaud gave Darien and the gland the flue virus. I think his exact words were, 'Where did you get this chair, anyways? It feels like it was built by a demented dentist.' I thought that was funny. And I guess so did everyone else, since the name kind of stuck. Just like I-Man, and Naughtyville, and dirtybird…"

"Hold on!" Virkailija nostaa toisen kätensä pystyyn. Onneksi multa loppuikin toistaiseksi sanottavat, joten olen kiltisti hiljaa. Mietin vieläkin, miten omituista on, kun tajuaa jollain tasolla puhuvansa ihan liikaa, mutta ei kuitenkaan pysty lopettamaan.

Virkailija katsoo mua epäluuloisesti. "You really mean to tell me that we're actually a TV show where you come from?"

"Yes. Look, everything I've said has been completely true. I don't know how to explain any of this, but where I'm from, you really are a TV show. I've been watching you for about a year and a half - hey, that's just as long as I've been living in Tampere! Cool. Yeah, I remember being in the middle of moving out of my parents' house around the time I started to really like the show…"

"Wait, wait, wait…" Darien keskeyttää ja katsoo muhun omituinen ilme kasvoillaan. "You were really telling the truth all this time? You weren't kidding?"

Mä nauran ääneen. "Oh, Darien, of course I was telling the truth! I wouldn't joke about something like that, I'm really not like that… Well, except for that one time when my friends and I had been watching Halloween or Scream or something like that and I went to the garage after that and started screaming my lungs out and one of my friends almost called the police and…"

"Okay… can you just be quiet for a while, 'cause I need to ask Claire…"

"Hey, I'll be quiet if you stop asking questions. That's how this whole thing works, you know."

"Right. So can you shut up for a while?"

"Sure thing, Darien. I'll just be quiet now. Ha, who would have thought that one day someone might actually ask me to shut up?"

Darien vilkaisee vielä muhun ja kääntyy sitten Clairen puoleen. "How does this drug really work? I mean, is there any way that she could still be lying?"

Claire katsoo muhun ja ravistaa sitten päätään. "No. When she's in this stage, it's impossible for her to lie. Which means she's telling the truth… although that's just a little too… unless…"

"Unless what?" Hobbes kysyy.

"Unless she really thinks what she's saying is the truth, when it really is just all in her head."

"Hey, wait a minute!" mä protestoin pystymättä olla ottamatta osaa keskusteluun. "You think I'm crazy? Well, I'm not! This is just as unbelievable to me as it is to you. I mean one minute I'm home and then the next I'm here, just like that. I don't know how I got here, and I have no idea how I can get back home. I mean don't get me wrong, I like it here - well unless of course you'll stick me to a padded cell - but I sure as hell would like to know if there's any option, a possibility to…"

"Yes, we hear you", Virkailija keskeyttää mut. "Doctor, if all this really is just in her head, there's just one little thing that doesn't make any sense. How does she know all these things about us?"

Hobbesin vuoro ottaa osaa keskusteluun: "Well, sir, like I suggested earlier, it's possible that she's a spy." Hän kääntyy katsomaan mua suoraan silmiin. "Are you?"

Mä huokaan raskaasti ja ravistan päätäni. "Didn't I already tell you that? No, I'm not a spy! I'm just a fan… Why won't you believe me? Am I not under the influence of a truth serum here? And you still don't believe me! Well, I don't believe you guys!"

"Calm down, Satu", Claire sanoo. "We didn't say we don't believe you, it's just hard… Look, is there a history of mental disorders in your family?"

Mä huudan turhautuneesti ja hyppään ylös tuolilta. "No! No, there are no mental disorders in my family!"

Darien tarttuu mua olkapäistä ja istuttaa takaisin alas. "Easy, easy… You need to calm down, okay? If it's worth anything, I believe you."

Mua alkaa itkettää. "You do?"

"Yeah. Claire?" Darien kysyy hiljaa. "Isn't there a theory in science about co-existing parallel dimensions or something like that?"

Claire nyökkää.

"So isn't it possible that somehow she really came from such an alternate reality?"

"Ah… but how could she do that?"

Darien kohauttaa olkiaan. "Beats me. You're the scientist, you figure it out. We gotta get her home."

Mä huomautan taas, että mulla ei itse asiassa ole mikään kiire takaisin kotiin. Siellä vain odottavat esseet, tentit, käännöstehtävät ja luentopäiväkirjat. Mä olen juuri alkamassa kertoa ongelmista, joihin olen törmännyt erästä tiettyä luentopäiväkirjaa tehdessä, kun Eberts nousee pois tietokoneen äärestä. "I don't believe you, Robert", hän mutisee katsoen Hobbesiin syyttävästi. "You lied to me. Farscape hasn't been cancelled."

"Really?" Hobbes näyttää hämmästyneeltä. "Oh well. I thought it was."

"How could you think that? Where did you come up with this absurd notion?"

"Alright, Eberts, shut up", Virkailija käskee tiukkaan äänensävyyn. "If you want to talk about some TV show, go to my office and log into a chatroom. We're in the middle of something here."

"Yes, sir." Eberts mulkaisee vielä kerran Hobbesia ennen kuin poistuu labrasta.

Oven sulkeuduttua Virkailija kääntyy katsomaan mua. "Okay, alright… Let's just assume that what you're saying is the truth. Exactly how much do you know about us?"

"I'm not really sure, since I don't see everything on TV. Unfortunately." Hätkähdän kun tajuan, mitä olen taas päästänyt suustani ja virnistän hämilläni. "Although I would say that I've seen everything that's important, plotwise, anyway. And I've been watching it since the pilot episode, so I think I know everything important there is to know about you."

"Huh", Virkailija hymähtää. "Like what? What exactly have you seen in those episodes?"

"Sir…" Claire selvittää kurkkuaan. "Sir, she said she's been watching it for a year and a half, now I really don't think it's wise to ask her to…"

Liian myöhäistä. "Weeell…", mä mietin, "the first episode I saw wasn't actually the pilot episode, because I missed it, and damned was I annoyed about that later… So, anyway, the first episode I saw was Ralph, that was the third episode of the first season, in which Darien had to pretend to be that little girl's… Jessica's, invisible best friend, Ralph. That was such a cool episode! It had me hooked, so I started watching the show after that. The first episode I taped was Liberty and Larceny. Um, that was the episode with Liz, and oh, by the way, Darien, I've been wondering about this for a while and I've actually argued about it with some of my friends, and here is my perfect opportunity to ask you… Were you ever involved with Liz? 'Cause some of my friends said that you were, and I just didn't think so. Maybe I'm being blind or something, but I just thought she was so much older than you. I mean you were in high school when you met her", mä jatkan pysähtymättä kuulemaan Darienin mahdollista vastausta, vaikka huomaan Darienin silmien laajenevan juuri ennen kuin hänen kasvonsa alkavat punehtua.

"Anyway, in the end I did see all the episodes from the beginning, because the Finnish channel was kind enough to show it on reruns, bless their hearts. Funny, for once MTV3 actually did something good… So I saw the pilot episode. Darien was just a regular cat burglar in the beginning. He tried to rob that old man, and when he saw Darien he had a stroke and Darien stayed to give him CPR and then the guards came and arrested him and he got a life though that's not all the judge wanted to give him. I think it was because he was old, too - I mean the judge - and so was the entire courtroom. Yeah, in fact, when the judge declared Darien's sentence, he got a standing ovation from the audience. Well, except for Casey…"

"Okay, okay", Virkailija keskeyttää ja mä vedän kiitollisena henkeä. Mikä idioottimainen kysymys esittää mulle juuri nyt! Mulkoilen Virkailijaa hengästyneenä.

Virkailija näyttää tyytyväiseltä. "I must admit I'm inclined to believe you. It's one thing to know about the things that have happened in recent months or so, but to know what happened to Fawkes before he became the Invisible Man…"

"Yeah. Why would anyone spy on him then?" Hobbes yhtyy Virkailijan kommenttiin hymyillen mulle. "We gotta get you home safe and sound, kid."

Virkailijakin hymyilee. "So… Any news about what's going to happen to us next?"

Mäkin virnistän leveästi. Totta kai Virkailija haluaisi tietää, ja mun hymy levenee, koska mä tiedän, etten voi auttaa asiassa. "I actually have no idea what happens after this. The Three Phases of Claire is the most recent episode I've seen, and I don't read spoilers… anymore."

"Okay, if we all agree that she's the real thing, can we just stop asking her questions for a while, now?" Claire kysyy.

Muut nyökkäävät ja Hobbes naurahtaa ääneen. "Wow. Can you believe it? We're actually a TV show!"

Darien hymähtää. "It's the Truman Show all over again."

"I guess." Hobbes näyttää musta innostuneelta. "I knew there was somebody watching us all this time! And you said I was being paranoid."

Jos Darien onkin eri mieltä, hän on liian kiltti sanomaan mitään.

"Well, if you don't have any more questions, I'd like to give Satu the antidote now", Claire sanoo katsoen muihin.

Ilmeisesti kenelläkään ei ole mitään kysyttävää. Virkailija pyytää Darienia ja Hobbesia tulemaan hänen huoneeseensa sillä aikaa, kun mulle annetaan vasta-ainepistos, ja kaikki kolme poistuvat labrasta saman tien. Mä mietin, onko kyse jostain tehtävästä. Ehkä jotain, mitä en ole vielä nähnyt missään jaksossa? Olisiko mulla mahdollisuus päästä näkemään joitain pätkiä ennakkoon? Naurahdan ajatukselle.

Claire nostaa puhelimensa käteen ja näppäilee muutaman numeron. "Yes, Thomas, hi, it's Claire. Listen, have you… you have? Oh, that's… Yeah, she is, uh huh… Okay, I'll be right there." Hän kääntyy katsomaan muhun hymyillen iloisesti. "Thomas has the antidote ready now. Just like I said he would. I'm going to go get it now. Will you wait here?"

Mä nyökkään ja ojentaudun parempaan asentoon Demented Dentist -tuolilla. Outo kokemus, mutta tulipahan kestettyä ilman sen kummempia nolauksia. Mutta minkä takia multa olisikaan kysytty, mitä mieltä mä olen Darienista…

Mä yritän rentoutua, mutta käyn liikaa ylikierroksilla pystyäkseni makaamaan enää paikallaan. Aion nousta ylös tuolilta, mutta joku estää mua. Jokin kylmä peittää mun suun tukahduttaen mahdolliset äänet.

Sitten kuulen äänen korvassani, hiljaisen mutta vaativan. "Be quiet."

"Mmmph!" Alan rimpuilla vimmatusti kun tunnistan tuon äänen ja sen aksentin. "Mmmhh!"

Näkymätön nyrkki iskee mua kovaa suoraan päin naamaa ja menen veteläksi. Tunnen, kuinka joku vetää mut ylös tuolilta, mutta olen liian sekaisin iskusta pystyäkseni panemaan vastaan.

---

"I don't care if it takes all night, you will sit right here and wait for him to come."

"I'm sure you'd have other men quite willing…"

"I don't think you heard me, Mr. de Föhn. You will sit here with her."

Siristelen silmiäni vasten kirkasta valoa, joka saa pääni särkemään entistä enemmän. Missä helkkarissa mä oikein olen? Muisti pätkii pahasti, enkä saa yhdestäkään järkevästä ajatuksesta kiinni.

"Ah, look who finally decided to wake up."

Suuntaan tokkuraisen katseeni kohti ääntä, jonka luulisin tunnistavani, ja näen Arnaud'n seisovan yläpuolellani. Sydämeni hyppää hetkessä kurkkuun. Eikä… ei Arnaud'ta! Yritän teroittaa vielä epätarkkaa näköäni päästäkseni selville siitä, onko miehellä pelkkä naamari vai onko hänen Elohopea-rauhasensa saatu kuntoon.

"Morning, Satu", sanoo toinen ääni Arnaud'n takaa ja katson sen suuntaan vain vahvistaakseni epäilyni. Kyllähän mä kuulen jo äänestä, että se kuuluu Jared Starkille.

Milloin mun ihana I-Man-uneni muuttui painajaiseksi?

Stark hymyilee tuota ärsyttävää hymyään, jota olen aina vihannut. "I'm sorry that you had to wake up to such an uncomfortable… situation. Now, if you'll excuse me, I have some business to attend to. I'll leave you to the cabable hands of our Mr. de Föhn, who I understand you've already had the pleasure to meet." Niine sanoineen mies poistuu näköpiiristäni ja mä siirrän katseeni takaisin Arnaudiin, joka hymyilee mulle.

Mä kohotan kulmakarvojani ja hymähdän. "Oh looky, it's the cool and calm Swiss Miss Mother again. No more edgy and explosive. This must mean you've gotten your flesh back again. That's just great, just what this world needs. Invisible terrorists. What I don't understand is what you could possibly want with me."

Arnaud jopa naurahtaa ääneen, mikä mun mielestäni todellakin todistaa sen, että Arnaud on saanut rauhasestaan toimivan. Ajatus on todella masentava. "We think it should be interesting to investigate you a little bit to see if the people from your world differ from us in any way, but don't worry, who I really want is Darien Fawkes."

"Oh, me too. Though I think not in the same sense as you. Or how should I know, maybe you do, I mean that's cool and all. I mean how could anyone resist him, right? The guys's pretty much literally oozing sex appeal." Tunnen kuinka poskiani alkaa kuumottaa, kun tajuan, mitä juuri sanoin. Jos kerkesinkin vähäksi aikaa unohtaa Beta-C:n, nyt sain siitä kunnon muistutuksen.

Arnaud virnistää. "I thought this night was going to be boring, but you could be real entertainment. That's good. I'll need that if I have to stay awake all night and wait for Fawkes to come and rescue you."

Mä nielaisen. Mikään ei kuulosta nyt hyvältä. "What could you possibly still want with Darien? Haven't you already gotten your perfect little gland? Why can't you just leave him alone?"

Arnaud ravistaa päätään. "Oh, Fawkes and I go way back, but I think you already know that, don't you? Let's just say he owes me."

"He owes you?!" mä kiljaisen raivoissani ja yritän hyökätä Arnaud'n kimppuun makuuasennosta, mutta jokin pitelee mua paikoillaan.

Arnaud nauraa. "You can try and escape all you want, but I'd say I did a pretty good job restraining you there. Now, you were saying? You don't think we should kill him?"

Mä riuhdon ja rimpuilen ja huudan pelkästä turhautuneisuudesta, kun en pääse käsiksi tuohon omahyväiseen naamatauluun. Epäilisin, että olen siirtynyt jo kolmanteen vaiheeseen, ellen olisi vielä alkanut kuulla ääniä, sillä olen niin vihainen, että voisin purra nauloja. "Tu salaud!" mä huudan. Lukion ranskan kursseista on vihdoinkin jotain käytännön hyötyä. "Je te déteste! Je vais te tuer!"

"Ah, she speaks French", Arnaud nauraa. "How charming. I do hope that you've picked up a few nicer words, too."

"Va te faire foutre, con…" mä mutisen.

"So that's a no, then?"

Irvistän Arnaud'lle vihaisena. Niin kuin aina, toisen rauhallisuus saa mut vain enemmän raivon partaalle. "I hate you."

"Oh, so hostile. That's interesting, I don't think that the drug they gave you should affect you like this - well, not yet, anyway. So what is this? PMS?"

Mä hymyilen huumorintajuttomasti. "No, you bring this out in me all naturally. I don't need any help from drugs or dysfunctional hormones to want to kill you."

Arnaud virnistää jälleen kerran raivostuttavasti. "Ow, you hurt me terribly. You're not so much fun anymore, so if you'll excuse me, I think I'll just get back to my book now."

Arnaud'n avatessa kirjaansa mä vilkaisen lievästi uteliaana sen kantta ja purskahdan nauruun. "Oh, I don't believe this! This is too funny! 'The Adventures of Tom Sawyer'?!" mä kikatan. "What is he, like your idol or something? Oh, I just bet he is, isn't he? That's where all your too-elaborate plots to conquer the world come from, don't they? I should have known that! He's the only person in the world with a worse Rube Goldberg complex than you!" Silmistäni valuu vettä pitkin poskiani hekottaessani Arnaud'n kirjavalinnalle ja meinaan tukehtua hysteeriseen naurupuuskaani.

Arnaud sulkee kirjansa ja katsoo muhun, ja nyt katseessa ei näy pätkääkään huumorintajua. Mä en kuitenkaan pysty lopettamaan kikatusta, sillä näen mielessäni Arnaud'n kaivamassa Huisclos'ta pois vankilasta lattian kautta ruokalusikalla.

"I'll have you know that this book is one of the great literary classics and well worth reading", Arnaud kertoo mulle happamesti.

"Oh, I'm sure it is!" mä saan sanottua kikatuksen lomassa. "After all, that's where all your plans come from, don't they? Okay, the next time you wanna help Huisclos escape prison, remember that you can't bake a ladder made out of a sheet into just one pie, you'll need at least forty." Haukon henkeä uuden hepulikohtauksen kourissa.

Arnaud'ta ei näytä huvittavan läheskään yhtä paljon kuin mua. "Alright, alright, you've had your fun. Now be quiet and let me concentrate or I'll gag you."

Huh. Parasta olla hiljaa, sekopää.

"Hei!" mä huudahdan.

Arnaud nostaa katseensa kirjasta ja katsoo muhun kyllästyneesti.

"What?" mä kysyn. "It wasn't me, it was him."

"Him?"

Joku nauraa jossain todella ärsyttävää naurua. Mä en ole varma siitä, mitä täällä tapahtuu. "Yeah…him! You don't…" mä vaikenen yhtäkkiä, kun tajuan, mistä on kyse. "Aw, crap!"

Joku on katsonut vähän liikaa Näkymätöntä miestä…

Mä tuhahdan. "Niin kun se olis mahdollista…"

Arnaud sulkee kirjansa. "Be quiet! What is the matter with you?"

"Oh nothing. Say hello to phase two Satu."

Hello, phase two Satu.

"Et sinä."

"Would you please for the love of God just shut up?"

Joku taisi nousta väärällä jalalla sängystä tänä aamuna…

Mä nauran. "Se haluaa vaan keskittyä Tom Sawyeriinsa, mutta me kai häiritään."

Sinä häiritset, en minä.

Kuin todistaakseen näkymättömän kaverini sanat, Arnaud katsoo muhun todella kyllästyneesti. "If you insist on babbling away, could you at least speak so I can understand you?"

Mä hymyilen. "Sorry. It's not my fault my friend here is Finnish."

"Your friend is an imaginary friend. He doesn't have a nationality!"

Ja höpö höpö, mitä tuo muka tietää?

"Ah, actually he's saying that he does."

Sanoinko mä muka niin?

"Sanoit, just äsken!"

Enkä sanonut. Opettele kuuntelemaan.

"Hei! Mun ei ole mikään pakko kuunnella…" Mun lause katkeaa, kun Arnaud vetää kunnon pätkän ilmastointiteippiä mun suun eteen.

---

Tylsää. Todella tylsää. Mä en tiedä, kuinka kauan olen maannut tässä teippi suun edessä, eli pakostakin hiljaa, jos ei oteta huomioon muminaa ja mutinaa, jota päästelen tasaisin väliajoin. Arnaud mulkaisee silloin aina mua erittäin ärsyyntyneesti ja lopettaa lukemisensa, johon mies on muuten täysin syventynyt.

Mun näkymättömällä kaverillani oli ensin todella hauskaa, kun mun suuni tukittiin, mutta hetken päästä se hermostui, kun mä en voinut vastata sille. Vaikka mä ajattelin ne vastaukset kuinka kovaa, niin ne jäi kuulematta, mikä muuten on musta aika omituista, koska jos mä kerran oon itse luonut tuon äänen, niin miksei se kuulisi mun ajatuksia?

Ehkä se vaan teeskenteli, ettei kuullut, koska mä oikeasti huusin ne ajatukset mielessäni. Lähinnä huusin sitä olemaan hiljaa.

Noin tunti sitten - ainakin musta tuntuu, että siitä on jo tunti - ääni sai toisen äänen kaveriksi. Niin tietysti, olihan puhe nimenomaan äänistä, ei äänestä. Sitten nämä kaksi ääntä alkoivat riidellä mun pääni sisällä, ja mä yritin kiljua niille, että olisivat hiljaa. Arnaud mulkaisi taas mua.

"Tom Sawyer" on näköjään menossa jo yli puolessa välissä.

Äänet - jotka ristin mielessäni Hömpäksi ja Pömpäksi - sopivat juuri riitansa ja yrittävät nyt yhteistuumin saada mua huonolle tuulelle selittämällä, että Darienilla ja Hobbesilla ei ole aikomustakaan tulla pelastamaan mua.

Niillä on varmasti parempaakin tekemistä kuin pelastella sekopäitä, jotka puhuu ihan höpöjä, selittää Hömppä tai Pömppä. (Mä en ole päättänyt vielä, kumpi on kumpi.)

Hmm, toinen yhtyy edelliseen, ne on vaan onnellisia kun ne pääsi susta vihdoinkin eroon.

Niin, ja sitä paitsi jos ne haluaisikin pelastaa sut, miten ne muka onnistuisi siinä? Sähän olet keskellä Chrysalista, ystävä rakas!

Toinen ääni nauraa. Mitä väliä sillä on? Ei ne kaksi saisi pelastettua sua vaikka sua pidettäisiin vankina niitten omassa Toimistossa!

Toinenkin ääni - Pömppä, mä päätän - alkaa hekottaa. Ehkä sun olisi vaan parasta unohtaa koko tyypit ja liittyä Chrysalikseen.

Joo! Hömppä innostuu, ne ainakin tietää mitä tekee, ja varmasti niitten vessatkin toimii viitenä päivänä viikossa.

Ne osasi näköjään korjata Arnaud'n rauhasen ja ne on muutenkin edellä tekniikassa kaikkien nanobugiensa kanssa.

Hei, ehkä ne vois tehdä susta uuden Pallokalan.

Ja sitten Stark voisikin tappaa sut.

"Arnaud", kuuluu jostain. Starkin ääni. Mä hätkähdän kun tajuan, että kerrankin ääni, jonka kuulen, ei tule mun oman pääni sisältä.

Huu, siinä paha missä mainitaan! Hömppä kihertää ihastuneen kuuloisena.

Arnaud tarttuu kaulallaan roikkuvaan mikrofoniin ja vie sen suunsa eteen kyllästyneen näköisenä. "Yes?"

Starkin ääni täyttää jälleen huoneen. "I'm afraid we have run into an unforeseen problem."

Arnaud huokaa ja pyöräyttää silmiään. "Okay. I'll take care of it. What is it?"

"I'm afraid you won't."

Mä tykkään Starkin äänestä… Hömppä huokaa ja Pömppä puhuu munkin puolesta kun kiljaisee: Älä viitti!

"What do you mean?" Arnaud kysyy Starkilta.

"We'll talk about it later. Listen. In about a minute or two Fawkes and his partner will enter the room."

Mä höristän kuuloani.

"They will what?" Arnaud huudahtaa vihaisen kuuloisena.

"Like I said, we have an unforeseen problem, and unfortunately they have the upper hand. We have no choice, Mr. de Föhn. You will hand over the girl to them."

"The hell I will!"

"Either you will, or somebody else will. Don't make me do that", Stark varoittaa. "Oh, and Arnaud… don't hurt anyone, you hear me? That's an order."

"Yes, sir", Arnaud vastaa vihaisesti ja kiskaisee sitten mikrofonin kaulaltaan äkäisesti.

Ohops! Pömppä ihmettelee. Miten tässä nyt näin kävi?

Hömppä huokaa. No höh. Jotain omituista täällä on kyllä tekeillä. Ehkä Darien ja Hobbes on tehnyt jonkinlaisen sopimuksen Chysaliksen kanssa.

Just, just… Koska ne haluaa Satun itselleen, että ne voi tehdä sillä kokeita.

Aa, okei.

Molemmat äänet jatkavat vielä salaliittoteorioitaan, kun huoneen ovi aukeaa, ja sisään astuvat todellakin Darien ja Hobbes. Hobbes vetää aseensa esiin vyöltään ja suuntaa sen kohti Arnaud'ta, joka tekee samoin.

"Drop it, freakshow", Hobbes komentaa. "Untie her, now."

"Hey, Arnie, nice to see you, too", Darien hymyilee. "I see you have your gland working again. That's too bad, must be a real pain in the ass to have to look at that face in the mirror again."

Arnaud mulkoilee taas tuttuun tyyliinsä ennen kuin kävelee mun luo ja kiskaisee aivan liian nopeasti teipin pois mun suuni edestä. Mä kiljahdan ensin kivusta ja huudan sitten kovaan ääneen "Olkaa hiljaa!" tyytyväisenä siitä, että voin vihdoinkin ottaa osaa Hömpän ja Pömpän keskusteluun.

"Huh?" Hobbes räpyttelee silmiään. "Are you okay?"

Mä nyökkään, ja Hobbesin hienovaraisesta kehotuksesta Arnaud avaa myös käsiraudat ja nilkkojeni ympärillä olevat köydet. Nousen hitaasti istumaan hieroen pakonomaisesti ranteitani. En ole ikinä sietänyt minkäänlaisa kosketusta ranteissani, ja värisen inhosta raapiessani hiertymiä. Vilkaisen vihaisesti Arnaud'ta, joka seisoo aivan liian lähellä mua oman turvallisuutensa kannalta. Ennen kuin kerkeän sen kummemmin ajatella, mitä teen, vedän jalat nopesti koukkuun ja potkaisen ne suoraan Arnaud'n alavatsaan. Mies päästää hämmästyneen huudon ja lentää selälleen lattialle.

"Ow", Darien kommentoi vailla myötätuntoa ja potkaisee Arnaud'n aseen käden ulottumattomiin.

Hobbes virnistää ja kiirehtii auttamaan mua seisaalleen. "Nice move! Where did you learn that?"

"Oh…" mä nauran. "I have a cousin who I didn't like very much when we were younger."

Hyvä hyvä! Hömppä ja Pömppä huutavat yhteen ääneen. Nyt vielä muutama vasen koukku ja oikea suora Hobbesille ja Darienille ja sitten lähdet äkkiä lippahivoon ennen kun sut raahataan takaisin labraan!

Mä ravistan päätäni. "Jos ei nyt kuitenkaan."

Ne näki paljon vaivaa että sai sut vapaaksi, ja minkähän takia? Onko se juolahtanut pieneen mieleesikään?

"Koska ne on kivoja tyyppejä."

Darien ja Hobbes katsovat mua pitkään ennen kuin Darien selvittää kurkkuaan. "You, uh, you did that to your cousin?"

Mä kohautan olkiani. "Hey, just once, and he was asking for it, standing directly in front of me just like Arnaud was. Anyway, it was a long time ago, okay? And I was sorry."

"Hey, nobody's accusing you of anything, my friend", Hobbes sanoo hymyillen. "If beating the crap out of your cousin was what it took to do the same to Mr. de Föhn here, then so be it. Let's go now, before they change their minds."

Darien ottaa muutaman askelen kohti ovea. "They're not gonna change their minds, Hobbes."

"I didn't 'beat the crap out of my cousin'!" mä huomautan lähtiessäni Darienin ja Hobbesin perään.

Ovella Darien kääntyy vielä katsomaan lattialla istuvaa Arnaud'ta tyytyväisen näköisenä. "Bye, Arnie."

Bye, Arnie! Hömppäkin huutaa meidän astuessa ovelta käytävälle. Hobbes vetää jälleen aseensa esiin ja vilkuilee varovasti kaikkiin suuntiin samaan aikaan.

Bye, Arnie! Pömppä kiljaisee nauraen. Ravistan päätäni ihmeissäni. Voisin vaikka vannoa, että Pömppä matki juuri äsken Hömppää.

"Voisitteko te olla vähän aikaa hiljaa?" mä pyydän. "Ei se Arnaud teitä kuitenkaan kuule vaikka te kuinka kiljuisitte, mutta te teette mut kuuroks!"

Mä oon yhä sitä mieltä, että sun kannattaisi jäädä tänne, Hömppä ilmoittaa. Aina Arnaud ja Stark Darienin ja Hobbesin voittaa.

Mä huokaan kovaäänisesti. "Vaan äänet mun päässä voi haluta liittyä Chrysalikseen ja olla sitä mieltä että Starkilla on kiva ääni!"

"Satu, could you please be quiet now?" Hobbes pyytää, ja mä nyökkään vaikka tunnenkin suurta halua selittää, että mä yritin ainoastaan vaientaa äänet mun päässäni. Ravaamme hiljaisuuden vallitessa portaita alas kunnes saavumme vihdoinkin alimpaan kerrokseen. Stark seisoo ulko-oven vieressä ilmeettömänä, mutta ei tee elettäkään estääkseen meitä kulkemasta siitä. Darienin ohittaessa häntä mies mutisee "I'll be seeing you" ja lisää muutaman sekunnin kuluttua: "I want her back safe and sound, Fawkes, or I won't be this nice next time."

Darien ei pysähdy katsomaan Starkia kulkiessaan ovesta ulos. "You got it."

Mun uteliaisuus voittaa vaitiololupaukseni, ja heti kun olemme ulkona tiedustelen, mistä Stark oikein puhui.

"About his wife", Hobbes selittää avatessaan Goldan ovea. "Fawkes did a little invisible sneak and peek and we were able to nab her."

"I think you have Alex to thank for that. She was very motivated", Darien huomauttaa avatessaan oven mulle. Mä mutisen kiitoksen ja kiipeän sisään autoon.

"So, the rest was easy", Hobbes virnistää tyytyväisen näköisenä odottaessaan, että Darienkin selviää auton sisäpuolelle, minkä jälkeen hän vääntää avainta virtalukossa ja kaasuttaa kiireesti pois paikalta. "Stark agreed to trade you for her."

Darien nauraa. "Well, we kinda forced him."

Mä hymyilen suorastaan liikuttuneena siitä, että mun vuoksi on nähty näin paljon vaivaa. "Thanks so much, guys."

"No problem."

"De nada."

Oi nyyh, byääh ja yhyy, yli-ihanaa, mihin ne mun nenäliinat tuli…? Pömppä niiskauttaa ivallisesti ja jatkaa heti perään: Herää, pahvi! Susta siis ei ole pätkääkään epäilyttävää, että sun vapauttamiseksi nähtiin näin paljon vaivaa, vaikka susta ei ole mitään hyötyä?

Mä kohautan olkapäitäni. "Ei."

Hömppä ja Pömppä alkavat molemmat huokailla äänekkäästi niin kuin pitäisivät mua täysin toivottomana tapauksena.

"Lopettakaa tuo ylidramatisointi tai olkaa ainakin hiljaa", mä kivahdan hermostuneena.

Darien katsoo muhun epäröiden. "Is that, are you… I mean, do you hear those voices you talked about now? Have you passed into stage two?"

Mä suuntaan katseeni Darieniin vieläkin vähän ärtyneenä ja pyöräytän silmiäni. "No, Darien, I'm pretending that I'm hearing voices because it's so much fun."

"I was just asking."

"Yeah. I know. Sorry."

Pienen hiljaisuuden jälkeen Darien kääntyy taas muhun päin kiinnostuneen näköisenä. "It was Finnish, though, the language you were using, wasn't it?"

Mä nyökkään.

"So the voices you're hearing are Finnish?" Hobbes kysyy.

Mä hymähdän. "I don't know. They definitely speak in Finnish, but Pömppä said that he's not Finnish. No, actually what he said was that he didn't say that he was."

"Pööm…?"

"Pömppä. He's the voice I'm hearing, the male one, and Hömppä's the female…" Mä vaikenen, kun tajuan, että Darien ja Hobbes eivät ole kuulleet ääniä eivätkä siis voi mitenkään tietää, että toinen on miehen ääni ja toinen naisen.

Toinen asia, joka hiljentää mut on Darienin huvittunut ilme. Mies puree alahuultaan hetken ja kohottaa sitten kysyvästi kulmakarvojaan. "You named the voices you're hearing?"

"Hey, if Hobbes can name his van, I can name my voices."

Hömppä ja Pömppä jaksavat vielä selittää mulle, mitä kaikkea mulle saatetaan tehdä labrassa, ja vaikka mua alkaakin jo vähän epäilyttää, en jaksa kuunnella heitä kauaa. Sen sijaan huomaan tuijottavani rävähtämättä Hobbesin käsiä ratilla, mutta pakotan itseni istumaan paikallani ja olemaan tekemättä mitään typerää mitä saisin myöhemmin katua.

---

Näen Virkailijan ja Ebertsin astuvan edellämainitun toimistosta käytävälle, ja ryntään Darienin ja Hobbesin estelyistä huolimatta juoksuun. "Oh hey, it's the 'Fish!" Loikkaan kikattaen Virkailijan kaulaan kiinni ja siirrän sitten huomioni hämmästyneeseen Ebertsiin. "Ebes!" mä kiljaisen hyväntuulisesti ja ripustaudun myös nuoremman miehen kaulaan.

Hobbes ja Darien hölkkäävät hetken päästä paikalle ja irrottavat järkyttyneen näköisen Ebertsin mun kuristusotteesta.

Virkailija katsoo paikalle saapuneisiin miehiin kurtistaen kulmiaan. "Boys, what did you do? Why is she drunk?"

Virkailijan oletus saa mut kikattamaan entistä kovemmin ja pudottaudun lattialle, jossa kieriskelen vedet silmissä pidellen vatsaani.

"Sir, she's not drunk", kuulen Hobbesin selittävän jossain yläpuolellani. "She just passed into stage three on our way back here."

Virkailija murahtaa epäuskoisesti. "I thought stage three was supposed to be like Quicksilver Madness. Fawkes has never ever been storming through these halls hugging people when he's crazy."

Meinaan tukehtua nauruuni ja pyöriskelen lattialla törmäten melkein Darienin jalkoihin. Hetken mielijohteesta kiedon käsivarteni miehen nilkkojen ympärille ja asetan pääni hänen kengilleen.

"Trust me, sir, she has reached the last phase. Unless she thinks in her right mind, too, that grabbing the wheel in the middle of traffic and attempting to drive the car for me is a great idea and a lot of fun", Hobbes mutisee.

Mä nostan päätäni Darienin kengistä ja katson Hobbesiin. "Hobbesy, Hobbesy, Hobbesy… It would have been great if you had just let go of the wheel like I told you to."

"I didn't see you obeying the very same order, though."

Mä hymyilen. "I told you first."

Hobbes ravistaa päätään ja katsoo muihin. "There's no talking to her. You try it. I have to go and check on Monroe now, to make sure she hasn't killed Eleanor."

Mä seuraan katseellani Hobbesin loittonevaa selkää. "Bye, Bobby baby!" mä huudan hänen peräänsä. "I'll miss ya! Hurry back!"

"So everything went okay, considering?" Virkailija kysyy Darienilta.

"Yeah." Darien yrittää nostaa toista jalkaansa pois käsivarsieni keskeltä ja mä tiukennan otetta. "We got her back, but as you can see, she needs the antidote and soon."

"Hmm", Virkailija hymähtää. "Claire went home already, but she asked me to call her when you get back, so that's what I'll do. Take Satu to the lab and wait there. And don't let her out of your sight. Who knows what kind of stunts she's cabable of pulling when she's like this."

"You got it. Just… can you help me out here first?" Darien yrittää jälleen irrottautua otteestani ja horjahtaa.

Mä virnistän ja ponkaisen ylös. "No need, Fawkesy. So, to the lab, huh? I know the way. Raise ya!" Ryntään matkaan ja kerkeän pinkoa melkein käytävän päähän ennen kuin Darien pidempine jalkoineen saa mut kiinni ja tarraa mua käsivarresta.

Mä käännyn katsomaan Darienia ja hymyilen. "No fair grabbing other contestants. You're disqualified, Mr. Fawkes."

"Yeah", Darien hymähtää. "I think I can live with that. Now let's walk to the lab nice and easy. No sprinting."

Mä hihitän mutta seuraan kiltisti Darienia. Mitä muutakaan voisin tehdä, kun mies vetää mua käsivarresta? "Ooh, she's a little runaway…" mä lauleskelen tyytyväisenä siitä, että henkilö, joka kiskoo mua labraan on juuri Darien eikä kukaan muu.

Darien naurahtaa lauluvalinnalleni. "You like Bon Jovi?"

"Yeah!" mä huudahdan innoissani ja vaihdan toiseen kappaleeseen: "I wanna lay you down on the bed of roses…"

Darien avaa labran oven ja katsoo muhun kohottaen kulmiaan. Mä isken silmää ja nauran. "They make great lyrics, don't they?" Vaihdan hetkessä yhteen suosikkikappaleistani. "What I'd give to run my fingers through you hair, to touch your lips, to hold you near…"

"Okay, okay, why don't you just try to calm down?" Darien ehdottaa ja yrittää istuttaa mua Demented Dentist -tuoliin. "Claire will be right here with the antidote and then you'll be alright again."

"I'm fine now, Darien", mä intän ja nousen ylös tuolilta astuen hymyillen lähemmäs Darienia. "Alone, at last", mä huokaisen dramaattisesti.

"Huh?" Darien ottaa epäröiden muutaman askelen taaksepäin, mutta mä otan enemmän askeleita eteenpäin. Hän katsoo mua uteliaasti ja mä käytän hetkellisen hämmennyksen hyödykseni kietomalla kädet miehen kaulan ympärille ja kiskomalla hänen kasvojaan alemmas. Voi luoja, Darienin huulet ovat lämpimät ja juuri niin pehmeät kuin miltä ne ovat aina näyttäneet, ja mun kurkusta purkautuu tukahdutettua vinkumista.

Aivan liian pian Darien vetää terävästi henkeä ja vetäytyy kauemmas tuijottaen mua. "What the hell was that?"

Mä nauran huvittuneena. "A kiss, dum-dum." Vedän Darienin päätä taas alemmas. "C'mere… Damn, Dare, you're too freaking tall…"

"Satu, I don't think… Hey, did you just call me…?"

Darienin lause keskeytyy, kun mä hyppään hänen vyötärölleen päästäkseni paremmin käsiksi noihin huuliin. Ikävä kyllä hän ei tainnut olla varautunut siihen, koska mies päästää hämmästyneen huudahduksen, ottaa horjahtaen kiinni mun olkapäistä ja kaatuu selälleen lattialle vetäen mut mukanaan. Mä kiljun ja kikatan ja pidän tietenkin huolta siitä, että laskeudun suoraan Darienin päälle.

"Ow…" Darien valittaa. "What did you do that for?"

"Duh, what do you think?" Mä upotan sormeni Darienin villiin hiuspehkoon ja hieron hänen päänahkaansa.

"Any chance you could get off me?"

"No."

"Hey, look, not that this isn't nice, but you…"

Mä keskeytän Darienin antamalla hänen suulleen parempaa tekemistä kuin puhuminen. Panen tyytyväisenä merkille, että tällä kertaa Darien ei pane niin kovasti vastaan, ja olisin valmis kuolemaan onnellisena hapenpuutteeseen ellei Darien työntäisi mua lopulta pois.

Mä tuijotan raskaasti hengittäen Darienia silmiin ja siirrän vähän asentoani yltääkseni paremmin hänen paidan napeilleen. "Have you noticed that people can see your nipples through this shirt?" mä tiedustelen ja Darien vaihtaa väriä. "You're such a tease, Fawkesy."

Darien yrittää työntää mua pois päältään, mutta mä annan koko painoni levätä hänen päällään. Sitä paitsi mä olen tällä hetkellä hyvin motivoitunut, joten mua ei ole helppo liikuttaa.

"Satu, please…" Darien yrittää sanoa ja kiemurtelee mun allani.

"You idiot", mä naureskelen avatessani Darienin paidan nappeja. "Did you know that you've misbuttoned your shirt?"

Kuulen labran oven aukeavan selkäni takana, mutta en halua kiinnittää siihen mitään huomiota. Sen sijaan kumarrun puremaan kevyesti Darienin paljasta ihoa suoraan solisluun yläpuolelta ja hymyilen, kun tunnen Darienin värisevän allani.

"Whoa!" kuulen Hobbesin huudahtavan oven luota. "Excuse me. Fawkes, what the hell are you doing?"

"I'm not doing anything", Darien puolustautuu surkean kuuloisesti ja kiemurtelee jälleen allani sanojensa vahvistukseksi. "She's the one who jumped me, man. Literally."

"You can't handle a little chick like her?" Hobbes tiedustelee.

"I resent that", mä mutisen Darienin korvanlehden ympäriltä kiskoessani hänen vyötään auki. Darien nappaa mun ranteista kiinni ja mä huudahdan välittömästi ahdistuneena. "No, not by the wrists! Please! Let go of me!"

"Huh…?" Darien räpyttelee hämmästyneenä silmiään ja irrottaa otteensa kun mä alan kiemurrella. Muutaman sekunnin päästä tunnen, kuinka vahvat kädet nostavat mut ylös lattialta. Päästessäni seisoalleni ravistelen käsiäni inhon puistatusten kulkiessa lävitseni. Viimein huomaan Darienin ja Hobbesin tuijottavan mua ihmeissään.

"Don't ever do that again", mä mutisen mulkoillen Darienia.

"Do what?" Darien näyttää todella hämmentyneeltä. "I wasn't doing anything!"

"You grabbed my wrists and I don't want you to ever do that again, you hear?"

"Fine", Darien sanoo kohauttaen olkapäitään ja nousee itsekin seisomaan haroen sinne tänne sojottavaa tukkaansa. "Sorry."

Mä raavin ranteitani yrittäen niellä äkillistä oksennusrefleksiä. Okei, mulla saattaa ehkä olla jonkinlainen pieni kompleksi ranteisiin tarttumisesta. Mulla ei ole harmainta aavistustakaan siitä, mistä se johtuu, mutta kyse on erittäin todellisesta tunteesta.

Hobbes tuijottaa mua vielä hetken, mutta kun mä irvistän hänelle ärtyneenä, hän kääntää päänsä nopeasti Darienin suuntaan. "Fawkes…" hän sanoo kepeästi ja ottaa kasvoilleen yhden tekovirneistään, jota hän tavallisesti käyttää ainoastaan Virkailijalle puhuessaan. "Your hair looks like it's been through a rollercoaster, or like somebody's been trying to give you an authentic Indian scalp massage."

Darien haroo jälleen kerran hiuksiaan. "Thanks, Bobby."

"No problem, partner. Tell me something, would you?"

"What is it?"

"How many times have I told you not to fish off the company pier?"

Mä nauran ääneen, vaikka olenkin vielä hiukan ärtynyt. "That's a stupid rule to live by, Bobby. How did you ever think to get Claire if you don't plan on diving head first from that precious pier of yours?"

Hobbes hätkähtää ja raapii hämillään korvantaustaan. "Get the Keeper?" hän naurahtaa hiljaa. "What are you talking about?"

Mä hymyilen vihdoinkin rauhoittuneena ja kävelen Hobbesin luo. "I'm talking about your little crush, Hobbesy my friend." Kuulen Darienin naureskelevan ja virneeni leviää korvasta korvaan. "I say it's high time you do something about it. You gotta take chances, I know she's attracted to you, too."

Hobbes nostaa katseensa kengistä ja katsoo muhun melkein varovaisesti. "What do you mean?"

"That episode I was talking about, The Three Phases of Claire? When she was injected with the drug, she said so."

"Yeah? What did she say, exactly? Give it to me verbatim."

Mä huokaan hymyillen ja lainaan Clairea kihertäen samaan tyyliin kuin Claire: "You know, I find you very attractive, Bobby. I've just never been able to say anything before because we work together. Oh, Bobby…"

Hobbesin posket punehtuvat ja hänen suupielensä nykivät ylöspäin. Hän näyttää niin hellyttävältä, että ripustaudun virnistäen hänen kaulaansa. "You're so adorable, Bobby. I just love you guys to pieces!"

"Did she really say that?" Hobbes tiedustelee vetäytyessään musta käsivarren mitan päähän.

"Uh huh", mä nyökkään. "So… what you have to do now is make your move! Walk over to her, take her to your arms and give her a big, wet, sloppy… slow, very hot French…" eksyn hetkessä sivuraiteille ja silmäni alkavat välittömästi hakea Darienia. "Darien."

"French Darien?" Hobbes kysyy silmät tuikkien.

Mä hengähdän äänekkäästi. "Now there's an idea… Darien… sweety…"

Darien tuijottaa mua. "Tell me."

Ennen kuin kerkeän vääntää asian rautalangasta, labran ovi kolahtaa jälleen auki ja sisään astuu Claire Virkailija ja Eberts kannoillaan. Hänen kädessään on lääkeruisku, jossa näyttää olevan kirkkaanvihreää nestettä.

"Hey, Keepie!" mä huudahdan naureskellen ääliömäisesti ja viittaan ruiskuun. "You got a present for me?"

Claire nyökkää katsottuaan mua ensin pitkään. "That's right. Guys, let's not waste any time, can you take her to the administering chair…"

"It's the Demented Dentist chair!" mä korjaan iloisesti.

"…so I can give her the shot?" Claire lopettaa välittämättä mun keskeytyksestä.

Darien ja Hobbes nyökkäävät ja tarttuvat mua käsivarsista yrittäen vuorotellen vetää ja työntää mua kohti tuolia, jossa Claire jo odottaa vasta-aineen kanssa. Mä yritän ravistaa Hobbesia irti vasemmasta käsivarrestani ja sysätä häntä kohti Clairea. "Go ahead! Make your move!" mä komennan virnistäen, mutta Hobbes ottaa pelkästään lujemman otteen mun kädestäni.

"Sissy." Mä yritän samaa uudestaan, mutta tällä kertaa ote pitää, vaikka yritän kuinka väännellä kättäni. "Fine. If you don't tell her, I…"

"Satu…"

"Claire, Hobbes needs to tell you something."

"Satu!"

Miehet istuttavat mut alas tuolille ja mä isken virnuillen silmää Hobbesille. "Our boy Bobby is a chicken!" mä ilmoitan ja matkin heti perään kanan kotkotusta. Eberts päästää tukahdutetun tyrskähdyksen oven luota ja Hobbes kääntää mulle selkänsä kääntyessään epäilemättä näyttämään Virkailijan apulaiselle oman versionsa pomonsa "Shut up, Eberts" -ilmeestä.

Claire vilkuilee jokaista huoneessa olijaa ja näyttää lopulta tulevan siihen johtopäätökseen, että olipa kyse mistä tahansa, asia ei ole juuri nyt hänen aikansa arvoinen. "Okay, ready?"

Mä ravistan päätä puolelta toiselle. "I hate needles."

"Well, I can't help you with that. Hold her still."

Kaksi vahvaa käsiparia työntää mut olkapäistä peremmälle tuoliin ja pitää mua paikallaan Clairen työntäessä terävän neulan mun vasempaan käsivarteen. "Ow ow ow ow ow!" mä valitan enemmänkin huvin vuoksi kuin mistään muusta syystä. "You're hurting me…"

Hetken päästä lääke polttaa jo sisälläni sekoittuessaan verenkiertooni, ja mä tunnen meneväni yhtäkkiä täysin veteläksi. Ihan niin kuin joka ikinen luuni olisi muuttunut jonkinlaiseksi hyytelöksi. Muutaman hetken kuluttua korvissani alkaa jyskyttää, ja vaikka tiedän silmieni olevan auki, näen vieressäni seisovista ihmisistä vain hämärät ääriviivat. Sitten kaikki pimenee.

"What happened?" kuulen Darienin kysyvän jostain kaukaa. "Satu?"

Seuraavaksi kuulen Hobbesin äänen. "Kid. Wake up!"

Avaan vastahakoisesti silmäluomeni ja tuijotan erittäin hämmentyneenä oman asuntoni valkoista kattoa. Nousen salamannopeasti istualleni sängyssä ja läimäisen herätyskellon kiinni ehkä vähän turhan voimallisin keinoin.

Mitä hemmettiä? Oliko se vaan unta? Päästän ilmoille äänekkään syvää pettymystä täynnä olevan huudon, joka varmasti herättää oikeanpuoleisen seinänaapurini, jos hän ei ole vielä päässyt ylös sängystä tänä aamuna.

Eihän se voinut olla unta.

Ei voinut!

Unissa kaikki on epämääräistä ja useimmiten vertauskuvallista. Mä tunnen vieläkin Hobbesin ja Darienin kädet olkapäilläni ja vasta-aineen polton verisuonissani. Olen mä aikaisemminkin nähnyt todentuntuisia unia, mutta en tällaisia. Mikä helkkarin uni tuo oikein oli?

Kierähdän kyljelleni ja tavoittelen kädelläni Unennäkijän käsikirjaa, jonka tiedän olevan sänkyni vieressä, koska luin sitä edellisenä iltana - tuntuu kuin siitä olisi paljon kauemmin - tehdessäni muistiinpanoja kirjoitusviestinnän kurssille kirjoittamaani prosessitekstiä varten. Teen sen unista ja nukkumisesta. Nyt taisi mennä aineen lähtökohdat ja näkökannat uusiksi.

Avaan kirjan ensin unisanakirjan kohdalta, mutta selatessani sitä hermostuneesti tajuan, ettei mulla ole aavistustakaan siitä, minkä sanan kohdalta tätä unta pitäisi etsiä. Käännän takaisin kirjan alussa olevaan sisällysluetteloon ja alan silmäillä sitä nopeasti: unien tulkinta, unien perustyypit, realistiset unet, symbolistiset unet, realistis-symboliset unet (kuulostaa tarpeeksi sekavalta…), enneunet, yliluonnolliset unet… Tuijotan hetken luetteloa miettien, mistä aloittaa, sillä kaikki kuulostaa jotenkin sopivalta. Lopulta päädyn realistisiin uniin, mutta siellä selitetään vain, miten näitä unia pitää tulkita kirjaimellisesti. Mä en tiedä periaatteessa mitään unien tulkitsemisesta. Ajattelin vaan hakea yksinkertaista selitystä.

Selaan kirjan viimeiseen kappaleeseen yliluonnollisista unista, ja satun vilkaisemaan sen vihoviimeistä sivua. "Loppusanat: Elämä on kuin unta", mutisen ääneen sivun otsikon, ja koska teksti ei ole kuin kahden lyhyen kappaleen pituinen, alan lukea sitä: "Uskoa lukuun ottamatta kenelläkään ei ole varmuutta siitä, valvooko hän vai nukkuu, koskapa (Koskapa? Millä vuosisadalla tämä on kirjoitettu?) nukkuva luulee olevansa yhtä varmasti valveilla kuin nyt olemme, luulee näkevänsä avaruutta, muotoja, liikkeitä, tuntee ajan kuluvan, mittaa sitä, lyhyesti sanoen, toimii kuten valveilla ollessaan. Kun näin ollen, kuten itsekin myönnämme, puolet elämästämme kuluu unessa, jolloin meillä, näytti miltä näytti, ei ole mitään käsitystä todesta ja kaikki mielteemme ovat harhaa, niin kuka tietää, eikö tämä toinenkin puoli elämäämme, jolloin luulemme olevamme valveilla, ole toista unta, vain vähän edellisestä eroavaa, josta heräämme, kun luulemme vaipuvamme uneen?"

Mä lopetan lukemisen kurtistaen kulmiani, vaikka teksti jatkuu vielä. Tosi omituinen déjà vu -tunne kalvaa vatsan pohjassa ja mä suljen kirjan miettien kuumeisesti, missä olen kuullut tuon aikaisemmin.

Sitten muistan sen, ja kylmät väreet selkäpiissäni saavat mun värähtämään ja vetämään peittoa tiukemmin hartioilleni. Darien sanoi noin. Se sanoi tuon saman jutun mun unessa!

Revin kirjan auki uudestaan ja luen tekstin toiseen kertaan, tällä kertaa kokonaan. Sivun alareunassa lukee: "Blaise Pascal'in kirjasta Pensées, joka jäi keskeneräiseksi hänen kuollessaan vuonna 1669."

Blaise Pascal. Darienkin oli sanonut sen saman nimen. Mä rypistän kulmiani entistä syvempään ja värähdän uudestaan. Enhän mä edes tiedä, kuka on Blaise Pascal! Ei mulla ole harmainta aavistustakaan. Olen sataprosenttisen varma, että en ole ikinä kuullutkaan koko nimeä, en ennen kuin Darien sanoi sen. Miten… eihän sen pitäisi mitenkään olla mahdollista! Miten Darien voi lainata mun unessani jotain sellaista henkilöä, jonka olemassaolosta mä en tiedä? Vasta eilenhän mä luin, että unet perustuu meidän omaan kokemusmaailmaamme. Eikö se niin ollut?

Alan selata kirjaa löytääkseni sen välissä olevat muistiinpanoni. Kyllä vaan. Olen raapustanut vihkosta irti repäistylle sivulle seuraavaa: "Unet ovat peräisin unennäkijän henkilökohtaisista ajatuksista, tapahtumista ja kokemuksista." Silmäni osuvat myös sen alla olevaan ranskalaisella viivalla aloitettuun lauseeseen: "Muutamat afrikkalaiset heimot uskovat, että nukkuessamme sielu irtoaa ruumiistamme ja sen edesottamukset taltioituvat uniimme - I wish…" Tuhahdan omalle lisäykselleni, mutta nyt toivon todellakin entistä enemmän, että se pitäisi paikkansa. Siten olisin, ainakin jollain tasolla, oikeasti tavannut Darienin, Hobbesin ja muut.

Hetken päästä tajuan vilkaista kelloa ja mietittyäni hetken, mikä päivä on menossa, tajuan myöhästyväni ensimmäiseltä luennolta. Englannista suomeen kääntämisen kakkoskurssi alkaa vartin yli kymmenen, ja kello näyttää tällä hetkellä huitelevan varttia vaille kymmenessä.

No, ei se mitään. Mä mailaan opettajalle ja selitän jotain. Taas.

Mä lasken unikirjan käsistäni takaisin sängyn viereen ja vedän jalat koukkuun peiton alla sulkien silmäni.

Kiltti uniminä, vie mut takaisin San Diegoon!

Hosted by www.Geocities.ws