Maailman paras Potter
Spoilerit: Ei mitään tällä kertaa.
A/N: Joo, no... :D Tämä siis on tosiaankin otsikostaan huolimatta Näkymätön mies -fic. Joku voisi ehkä pitää tätä crossoverinakin, mutta en minä.
Ja pieni varoituksen sana ihmisille, joille slash aiheuttaa ihottumaa. Tämä nimittäin on kuin onkin ihan kevyttä slashia. Kaikki on kilttiä ja hassua ja itse asiassa aika fluffya, mutta jos et tykkää slashista, niin tiedätpähän olla varuillasi.
Ja tämä ei ole oikein sellaista tekstiä, mitä tavallisesti kirjoitan, mutta se ei jättänyt rauhaan ennen kuin olin sen naputellut puhtaaksi. Niin että tässä.
Minä olen mielestäni melko kärsivällinen ihminen.
Ihan oikeasti. Jos ei oteta Ebertsiä huomioon, en yleensä hermostu turhista. Darien Fawkesin partnerina olen tottunut hampaita kiristellen kuuntelemaan tunnista, päivästä ja viikosta toiseen valitusta siitä, miten elämä potkii päähän, ja vain hyvin harvoin palautan hänet maanpinnalle.
Ja sanoinko mitään Clairelle, kun hän feng shui -innostuksensa kourissa sisusti labransa uuteen uskoon ja värväsi minut ja Darienin avuksi? En. En ennen kuin hän tuli kirjoineen meidän luo (ilmeisesti sänkymme on universaalin energian näkökulmasta epäsuotuisassa paikassa).
Mutta tämän rakkaan paremman puoliskoni uusi innostus…
Hommasta tekee erityisen ironisen se tosiseikka, etten voi oikeastaan syyttää tästä ketään muuta kuin itseäni. Mutta sanoessani Darienille, että hänen pitäisi välillä pitää hauskaakin eikä vain pelkästään syödä ja nukkua en suinkaan tarkoittanut pölyisiin kirjoihin uppoutumista! Kuka sellaista tekee huvikseen?
No, hyvä on, Darien Fawkes tekee. Mutta kuka kolmikymppinen mies lukee omasta vapaasta tahdostaan lastenkirjoja?
Ai niin, eiväthän Harry Potterit ole pelkästään lapsille, niin kuin olen saanut kuulla muutamaan otteeseen parin viime viikon aikana. ”Yrittäisit edes itse katsoa, mistä on kyse, Bobby”, hän mutisee harmistuneen kuuloisena ja uppoutuu sitten taas muihin maailmoihin sohvannurkasta käsin.
Hah. Niin kuin Bobby Hobbes haluaisi ikinä lukea jostain kuvitteellisesta taikasauvaansa heiluttelevasta velhokakarasta. Darien on niistä jo ihan riittävän innostunut yksinäänkin, sehän siitä vielä puuttuisi että minäkin hyppäisin samaan veneeseen. Ei, jommankumman täällä täytyy pitää järki päässä, ja niin kuin tavallista homma on langennut minun käsiini.
En tosin tiedä, kuinka paljon järjestäni on vielä jäljellä kahden valvotun yön jälkeen. Emme tietenkään voineet mennä nukkumaan eilen ennen kuin Darienille oli selvinnyt, mitä jonkin kultamunan viesti oli tarkoittanut (hommaan liittyi jotenkin lohikäärme ja uima-allas, jos ymmärsin oikein), ja näyttää siltä, että tämäkin yö menee valvomiseksi.
Eberts saa vielä maksaa kalliisti yöunieni pilaamisesta (niin, arvatkaa vain kuka Darienin sai Pottereista kiinnostumaan?)! Aivan niin kuin siinä ei olisi tarpeeksi, että Darien viettää nykyään töissä ruokatuntinsa mieluummin Ebertsin kanssa arkistointihuoneessa kuin minun kanssani Goldassa – haluaa ”keskustella lukemastaan”. Ei, nyt sen konttorirotan täytyy sekaantua yksityiselämäänikin! Toissapäivänä hän kiipesi järkytyksekseni Darienin perässä Goldaan mukanaan kaksi videokasettia. Kävi ilmi, että Fawkesy-rakkaani oli kutsunut Ebertsin meille kuultuaan tämän omistavan kaksi Potter-filmiä! Kaiken kukkuraksi minun täytyi kuunnella koko automatkan ajan niiden kahden keskustelua jostain Kutka-nimisestä rotasta.
Kun Eberts viimeinkin lähti joskus aivan liian myöhään, olin luonnollisesti huonolla tuulella ja odotin jonkinlaista hyvitystä kärsimyksistäni. Pysyttelin siis visusti omalla puolellani sänkyä ja odotin, mitä sanottavaa Darienilla olisi puolustuksekseen. No, sain odottaa kauan, ja kun vihdoinkin käänsin enemmän kuin ärtyneenä kylkeä, näin Darienin jälleen kerran uppoutuneena Potter-maailmaansa. Huokaisin syvään ja hieroin mielenosoituksellisesti silmiäni, ja vastaukseksi sain sanat ”Sori, Bobby, mutta pitää saada tietää, mikä tämä Pimeän piirto -juttu oikein on…”
Älkääkä luulkokaan, että olen vain liian huomionkipeä! Välillä vain tuntuu siltä, että ainut henkilö täällä, joka muistaa olemassaoloni on Darienin rottakaima. Sille kävisi huonosti, jos en ruokkisi sitä, koska sen omistajan ajatukset ovat nykyään lähes pysyvästi Tylypahkassa.
Alkuviikosta yritin houkutella Darienia lähtemään keilaamaan, mutta hänen täytyi saada tietää, voittaako Rohkelikko Luihuisen huipsauksessa. Kyseessä oli ilmeisesti jokin tärkeä peli. Darien vääntelehti sohvalla, nauroi, huuteli välillä solvauksia, välillä kannustushuutoja ja kertoi minulle väliaikatietoja. En ole ikinä nähnyt hänen olevan niin innostunut edes keilauksesta!
Joten kun selviän ulko-ovesta sisälle, en ole hirveän yllättynyt kuullessani paksua brittiaksenttia vääntävien lasten ilmeisestä äänenmurroksesta kärsiviä ääniä olohuoneesta. ”Tuosta saat maksaa, Malfoy! Syö etanoita!”
Kohotan kulmiani sohvalla kyhjöttävälle työparilleni, joka tajuaa sentään näyttää vähän nolostuneelta.
”Siinäkö taas, Fawkes?”
”Eberts soitti.”
Murahdan ärtyneesti osoittaakseni mielipiteeni kyseisestä henkilöstä ja istahdan itsekin alas sohvalle. ”Miksi? Jäikö teille vielä jotain epäselvyyksiä Kutkan ja Koukkujalan suhteesta?”
Iloinen virnistys leviää Darienin kasvoille, ja tajuan liian myöhään virheeni. Aloin vapaaehtoisesti keskustella jostain Potteriin liittyvästä ennen Fawkesia. Idiootti!
”Mistä sinä tiesit niiden nimet?” Hänen äänensä on ärsyttävän kiusoitteleva. ”Luulin, ettet kuunnellut meitä?”
”Miten olisin voinut olla kuuntelematta, kun te jauhoitte niistä ainakin puoli tuntia suljetuissa tiloissa?”
Partnerini hymy levenee entisestään ja olen suorastaan hämmästynyt, kun hän tarttuu kaukosäätimeen ja sammuttaa TV:n ennen kuin kääntyy minuun päin. ”Tiedän, miten valikoiva kuulo sinulla voi olla, Hobbesy. Et sinä olisi kuullut mitään, mitä me sanoimme, jos et olisi halunnut.”
”Ai niinkö?” Ristin käsivarteni puuskaan ja katson Darieniin haastavasti.
Hän nyökkää ja iskee virnistäen silmää. ”Minä tunnen Bobby Hobbesin.”
Pidän edelleenkin haastavan ilmeen kasvoillani, vaikka tiedänkin jo milloin olen hävinnyt. En edes tiedä itsekään, minkä takia aloin kuunnella heidän hölinöitänsä niistä hemmetin elukoista! ”Miksi sinä ylipäätään istut täällä TV:n edessä?” kysyn lopulta turhautuneena vaihtaen puheenaihetta. ”Luulin, että sinulla oli taas joku jännä kohta meneillään, kun et tahtonut lähteä Jack-in-the-Boxiin, mutta eihän sinulla näy olevan kirjaa mailla halmeillakaan.”
Darienin suu mutristuu hetkessä hänen Murjotusilmeeseensä ja hän nojautuu taaksepäin sohvalla suunnaten kaukosäätimen jälleen kohti TV:tä. ”Niin kuin sanoin, Eberts soitti, ja hän haluaa nämä kasetit takaisin jo huomenna. Ajattelin katsoa ne vielä kertaalleen ennen sitä.”
”On se Eberts sitten tyhmä”, naurahdan hyväntuulisesti laskeskellen, että ehkä Darien on jopa niin tyytymätön konttorirottaamme, että liittyy jälleen minun seuraani ruokatuntien ajaksi. Goldaan. Yksin. Ilman rottia (konttori- tai muunlaisia).
Darien painaa playta ja suuntaan katseeni ruutuun. Ei kai siitä mitään haittaakaan olisi, jos tietäisin, mistä töissä puhutaan…
”Onko tuo se Potter-tyyppi?” kysyn viitaten ruudussa näkyvään tummatukkaiseen ja silmälasipäiseen poikaan, joka parhaillaan raahaa jonnekin vierellään kompuroivaa punapäistä poikaa, joka kakoo jotain etanoiden näköistä suustaan.
”Hmm-mm. Kirjoissa tuo tukka on kyllä paljon sotkuisempi, ja silmien kuuluisi olla vihreät…” Darien kommentoi ja hymyilee sitten minulle. ”Ja nuo kaksi muuta ovat Harryn parhaat ystävät, Ron ja Hermione.”
”Ja miksi tuo porkkanapää sylkee noita etanoita?”
”Koska hän yritti kirota Malfoyn, mutta kirous osuikin häneen itseensä, koska hänen taikasauvansa on rikki.”
Kirous. Taikasauva. Huhhuh… ”Malfoyn?”
”Hän oli tuo blondi tyyppi, joka näkyi tuossa. Kuuluu Luihuiseen, joka on yksi Tylypahkan tuvista, se kaikkein pahin. Harry ja muut taas kuuluvat… No hei, tuo tuossa on taas Hagrid, sekin on Harryn ystävä, Tylypahkan riistanvartija, paitsi että kolmantena vuonna hänestä tulee opettaja, kun selviää, että se ei ollutkaan Hagrid, joka avasi… no, katso eteenpäin niin näet.” Darien hymyilee tyytyväisen näköisenä ja hivuttautuu istumaan lähemmäs minua.
Pyöräytän silmiäni hivenen huvittuneena, kiedon käsivarteni hänen olkapäänsä ympärille ja kiskon hänet itseeni kiinni. Ehdimme istua tässä asennossa ehkä viisitoista sekuntia ennen kuin Fawkes ponkaisee seisomaan ja suuntaa kohti videoita.
”Mitä nyt?”
”No, ethän sinä voi päästä kunnolla juonesta selville, jos alat seurata kaikkea toisen osan puolivälistä”, hän selittää kumartuessaan lattialle poistaakseen kasetin videoista. ”Ne täytyy nähdä alusta asti, että ymmärtää kaiken.”
”Öö, Darien, ei sillä ole…” aloitan epäröivästi. Ymmärtääkseni nuo eivät ole mitään ihan lyhyitä elokuvia. ”Siis, tarkoitan, että juuri äskenhän sinä katsoit tuon ykkösen. Et kai…?”
”Totta kai.” Darien työntää toisen kasetin videoihin ja kapuaa takaisin vierelleni sohvalle. ”Älä nyt jaksa enää marista, Bobby, vaan katso hyvää viihdettä. Tämä kuuluu ihan yleissivistykseen.”
”Vai että yleissivistykseen? Potterit?”
”Aivan.” Säteilevästi hymyillen partnerini painaa jälleen playta ja kiemurtelee aikansa kyljessäni etsien sopivaa asentoa pienempää vartaloani vasten. ”Sitä paitsi”, hän lisää ovelan kuuloisesti minullekin jo tutuksi tulleen alkumusiikin tulviessa huoneeseen, ”täytyyhän sinun olla perillä tapahtumista, kun menemme katsomaan kolmannen osan elokuviin.”
Mitä? Kolmannen? ”Onko niitä tulossa kolmaskin?”
”Ensi-ilta on kesäkuussa.”
”Siis, ee… et kai nyt vain tarkoita, että meidän pitäisi telttailla elokuvateatterin edessä monta yötä kaavut päällä, että saataisiin liput heti ensimmäiseen näytökseen?” Ei hän voi tarkoittaa sitä, ei voi…
Fawkes nauraa äänettömästi olkapäätäni vasten. ”Katsotaan nyt, Hobbesy, katsotaan…”
Voi räkä. Miten minä tähän oikein jouduin? Tuijotan Darienin hiuspehkoa odottaen hänen purskahtavan hetkenä minä hyvänsä äänekkääseen nauruun, mutta hänen silmänsä ovat jo liimautuneet TV-ruutuun.
”Katso nyt, tuo on Dumbledore, hän on Tylypahkan rehtori…”
”Ymmärrät kai, että tästä hyvästä raahaan sinut vihdoinkin sille itsepuolustuskurssille josta olet tähän asti onnistunut puhumaan itsesi irti?”
”Häh?”
”Kuulit kyllä, Rauhaspoika.”
”Bobby…”
”Niin?”
Hiljaisuus.
”Äh. Ole hiljaa ja katso Dumbledorea.”