Culicinae-heimo (hyttyset)

Diptera - kaksisiipiset

Hyttyset (Culicidae-heimo)
Aikuiset: 6-10 mm, hoikkia, pitkäraajaisia.
Toukat: matomaisia, yleensä petoja, elävät vedessä tai hyvin kosteassa maassa.
Esiintyminen: Yhteensä lähes 1600 lajia, joista vajaa 40 lajia tavataan Suomessa, eräät esiintyvät koko maassa. Koiraat medensyöjiä. Ainoastaan naaraat imevät verta, ne suunnistavat uhrinsa luo ruumiin lämmön aiheuttamien kosteus- ja lämpöerojen perusteella. Syljestä erittyvät veren hyytymistä ehkäisevät aineet aiheuttavat kutinaa imentäkohtaan. Hyttyset munivat veteen, jossa toukkien kehitys ja koteloituminen tapahtuu. Hyttysten runsaus määräytyy alkukesän sademäärän perusteella. Lapissa lumi sulaa jokseenkin myöhään ja sopivia munimislammikoita löytyy runsaasti vielä kesäkuussa, mikä selittää hyttysten runsauden siellä.
Haitat: Pisto aiheutta ihoärsytystä. Meilläkin esiintyvät horkkahyttyset Anopheles sp.toimivat etelämpänä malarialoision ( Plasmodium) väli-isäntinä. Tavalliset hyttyset voivat toimia virusten ja bakteereiden levittäjinä.

Tärkeimmät hyttyssuvut ovat:

Tavalliset hyttyset, (Aedes sp.), Stickmygga
Naaraat munivat kosteaan maahan johon sateella muodostuu lammikoita. Toukat kehittyvät sateen jälkeen lammikossa. Lepoasennossa naaraiden takaruumis on alustan kanssa yhdensuuntainen.
Lintuhyttyset, (Culex sp.), Culex pipiens, vanlig stickmygga
Munat suurina lauttoina lammikoiden pinnalla. Imevät verta pääasiassa linnuista. Culex pipiens 'molestus', viemärihyttynen on lajin urbaani muoto, joka pistää ihmistä ja saatta lisääntyä rakennuksissa.
Hietasääsket (Phlebotomus sp.), Sand Fly
Pieniä vertaimeviä sääskiä, jotka levittävät trooppisella alueella Leishmania -alkueläimiä, jotka aiheuttavat iho- ja limakalvotulehduksina ilmeneviä leismaniaasitauteja.
Mäkärät (Simuliidae), Black Flies, Buffalo Gnats, (Simulium sp.) Aikuinen: 2-3 mm, muistuttavat kärpästä, Suomessa n. 40 lajia. Toukka: Matomainen, virtaavassa vedessä, takapäästään pohjaan kiinnittyneenä. Esiintyminen: Yleisiä parvihyönteisiä virtavien vesien läheisyydessä. Esiintyvät päiväsaikaan, eivät yleensä tule sisätiloihin imemään. Pisto on aina ohuen ihon alueella, jolloin esiintyy voimakasta ärsytystä pistokohdassa. Terävät suuosat aiheuttavat ihoon haavauman ja sylkirauhasten eritteet estävät verenhyytymisen. Tunkeutuvat vaatteiden sisään pienistäkin raoista. Haitat : Imentäjälki on kivuliaampi kuin hyttysen imentä. Imentäjäljet voivat myös tulehtua. Simulium damnosum -lajiryhmä levittää Onchocerca volvulus -rihmamatoa, joka aiheuttaa onkoserkiaasia (onchocerciasis) l. jokisokeutta laajalti Afrikassa ja Keski-Amerikassa virtaavien vesien äärellä. Torjunta: N,N-dietyyli-m-toluamidia sisältävät hyttyskarkotteet antavat jonkin verran suojaa mäkäröitä vastaan. Suojaharsolla varustettu päähine on hyödyllinen mäkäröiden voimakkaasti vaivaamilla alueilla.
Polttiaiset (Ceratopogonidae), (Culicoides sp.), Biting Midges
Aikuinen: 1-2 mm, hyönteisten loisia. Toukat: Matomaisia, kasvijätteissä. Esiintyminen: Pystyvät rikkomaan ihmisen ihon ohuen ihon alueella, mutta eivät pääse käsiksi ihmisen hiussuoniin. Lähes huomaamattomia, tunkeutuvat vaatteiden alle. Haitat: Rikkoo ihon ja aiheuttaa polttavan ärsytyksen. Levittävät karjan arboviruksia.
Paarmat (Tabanidae), Horse Flies and Deer flies, Bromsar
Aikuiset: 8-20 mm, muistuttavat kärpästä. Esiintyvät keskikesällä. Toukka: matomainen elää pohjaliejussa, eräät lajit ovat toukkana petoja toiset mädänsyöjiä. Kotelo talvehtii. Esiintyminen: Meiltä tunnetaan vajaa 40 lajia. Paarmat ahdistavat erityisesti karjaa laitumella aiheuttaen maidon tuotannon alenemista. Suunnistavat uhrista tulevan lämmön ja hiilidioksidin perusteella. koiraat ovat medensyöjiä. Yleisiä loppukesällä etenkin lämpiminä päivinä.
Nautapaarma (Tabanus bovinus), large horse fly, great gadfly
Yleisimmistä lajeista kookkain on yli 20 mm pitkä nautapaarma, joka surisee voimakkasti niityillä ja laidunmailla, mutta pitää ihmistä harvemmin. Silmissä ei juovia. Takaruumissa vaaleat, epäselvät kolmiot, jotka peittävät yli puolet jaokkeiden pituudesta.
Hevoskärpänen (Tabanus bromius), Horse fly
Etelä-Suomessa yleinen, edellistä pienempikokoinen laji. Kellanhaarmaatakirjailua mustalla pohjalla. Silmässä yksi juova. Esiintyy etenkin laidunmailla.
Suppupaarma (Haematopota pluvialis), Horse fly, Cleg
Harmaa, kapea ja täplikässiipinen. Lentää äänettömästi ja pistää heti laskeuduttuaan.
Sokkopaarmat (Chrysops sp.).Deer fly
Huonekärpäsen kokoisia. Siivet kolmiomaisesti, vaaleita ja mustialaikkuja. Silmät vihreän- ja punaisenhohtoisia. Haitat: Pistokohta kivulias ja voi vuotaa verta. Haitallisia etenkin karjalle. Länsi- ja Keski-Afrikan sademetsissä levittävät Loa loa rihmamatoa, joka ihmisessä aiheuttaa mm. raajasärkyinä ja kutinana ilmenevän loiasis-taudin.
Täikärpäset (Hippoboscidae), Louse Flies, Lusflugor
Nisäkkäiden ja lintujen loisia, joiden toukkakehitys tapahtuu emon sisässä. Suomessa 9 lajia.
Hirvikärpänen (Lipoptena cervi), Moose Fly, Älgfluga
Aikuinen: 6-7 mm, musta, litteä, siivet levossa suoraan taakse suunnatut. Toukka: Naaras synnyttää yhden valmiiksi koteloituvan toukan. Elää hirven turkissa. Esiintyminen: Varsinaisesti hirven loinen. Levinnyt Kaakkois-Suomesta 1960-luvulta alkaen. Lentävät loppukesällä. Pudottautuu esim. puusta isäntäeläimen päälle, tunkeutuu tukkaan ja vaatteiden alle. Naaras pudottaa siipensä uhrin löydyttyä toisin kuin muut täikärpäset. Haitat: Purenta voi aiheuttaa pitkäaikaisia paukamia. Litteä ja kova kärpänen on hankala poistaa.
Hosted by www.Geocities.ws