Helsingissä eletään potkupalloinnostuksen aikaa. Tämä urheiluleikki ei toki
ole ennestään tuiki tuntematon, mutta vasta kuluneena kesänä ovat
helsinkiläiset urheiluseurat päässeet potkupallosta innostumaan. Tämä
monipuolinen leikki kysyy sekä tahdon tarmoa että ruumiillista kestävyyttä ja
nopeutta.

Potkupalloa pelataan leikikentällä, joka on tasainen suorakaiteen muotoinen,
kivetön kenttä. Kentän päädyissä on kahdesta paalusta ja poikkitangosta tahi
paalujen väliin pingoitetusta nuorasta muodostetut portit. Pelivälineenä on
nahalla päällystetty suuri gummipallo.

Ennen leikin alkamista valitaan tuomari, joka valvoo leikinmenoa, rankaisee
rikolliset sääntöjen määräysten mukaan sekä ratkaisee riidanalaiset seikat.
Hänellä on apulaisinaan kaksi rajatarkastajaa.

Osanottajat jakautuvat kahteen puolueseen. Osanottajista on viisi hyökkääjää,
kolme apuhyökääjää, kaksi apuvartijaa sekä maalinvartija. Arvanheitolla
määrätään kumpiko puolue aloittaa leikin. Voittaja saapi valita kentän
paremman puolen, mikä etenkin tuulisäällä ja auringonpaahteessa on hyvin
edullista.

Maalinvartija asettuu aivan portin edustalle. Hänen ainoana vaan perin
tärkeänä tehtävänä on estää pallo lentämästä tahi vierimästä portista sisään.

Apuvartioidenkin tehtävänä on suojella porttia. He potkivat pallon portin
luota puoluelaisilleen ja saavat tätä tehdessään, jättää paikkansa. Kun he
ovat potkineet pallon toisille, palaavat he paikoillensa. Apuvartijat
asettuvat noin 20 metrin päähän portista. Apuhyökkääjät puolestaan asettuvat
20 metrin päähän apuvartijoista - siis 40 metriä portista.

Kumpikin puolue koettaa potkia pallon vastakkaisen puolueen portista sisään ja
estää sitä lähenemästä omaa porttia. Hyökkääjien pitää usein tunkeutua
vastapuolueen rivien läpi ja varoa etteivät kadota palloa vallastaan. Tästä
syystä hyökkääjät lennättävät pallon lyhyin potkauksin eteenpäin, ja kun joku
vastustaja lähenee, potkivat sen syrjemmäällä oleville kumppaneille, jotka
vuorostaan jatkavat hyökkäystä.

Maalinvartijoita lukuunottamatta osanottajat eivät saa käsillään tai
käsivarsillaan kosketella palloa. Jos näin tapahtuu, keskeyttää tuomari
leikin ja vastapuolue saapi potkia pallon siitä paikasta, jossa koskettelu
tapahtui. Tällainen vapaa potkaus ei koskaan ratkaise leikkiä, vaikka pallo
lentäisikin portista sisään.

Leikki keskeytyy, jos pallo menee rajaviivojen ulkopuolelle. Jos pallo lentää
tahi vierii sivuviivan yli, huudetaan 'ulos'. Pallo heitetään takaisin
kentälle, mutta tällainen heittokaan ei ratkaise leikkiä. Pallon saapi myös
syrjäpotkauksella potkaista takaisin kentälle.

Jos A-puolue on lähempänä B:n porttia kuin omaa porttiansa ja joku sen
miehistä heittää pallon rajaviivalta, niin ei kukaan ensinmainitun puolueen
miehistä saa koskettaa palloa eikä ehkäistä vastapuoluelaisia, ennenkuin nämä
ovat heille pallon potkaiseet, ellei ainakin 3 B-puoluelaista puolusta
porttiaan seisten sitä lähempänä kuin A:n miehet.

Osanottaja ei millään tavoin saa kaataa toista, potkia häntä, tahi häntä
jollakin tavalla estää. Käsin ei saa palloa pidellä, heittää eikä työntää.
Takaapäin ei saa hyökätä, ellei vastapuoluelainen ole kääntynyt omaan
maaliinsa päin ja tahallaan vastustaa jotakin muuta osanottajaa. Jos näin
tapahtuu keskeytetään leikki ja myönnetään vastapuolueelle rangaistuspotkaus.
Rangaistuspotkaus suoritetaan 10 metrin päästä portin rajavviivasta. Kaikkien
osanottajien lukuunottamatta potkauksen suorittajaa ja vastapuolueen
maalinvartijaa (joka ei saa etääntyä 5 metriä kauemmaksi rajaviivasta
laskien), täytyy asettua 5-6 metrin päähän pallon taakse.



'Otteita potkupallon säännöistä, Suomen urheilulehdestä vuodelta 1906'
     LÄHDE : Palloliiton Helsingin piirin Futis-Sanomat 5-6/1996