Koskine oli frouvas kans puutarhatöis ku oli niil lämmin kevätpäivä. Frouva siin hääräs 
Koskise eres, eikä Koskinem malttanu oll sanomat,ett kyll sullon toi ahteri kans ko toi 
meiän pihakrilli. Iha yht leviä taitaa oll. Frouva vaam mulkas Koskist ja jatko töitäs. 
Koskist vaa ei frouvan ahteri jättänyr rauhaa, vaa hänen täytys mennä hakkeem mitta. Ja 
sitt häm mittas nii frouvan ahterin kosen krillinki."Mitä mää sanosin!", huikkas Koskine, 
"iha yht leviä!" Siiv vaihees Koskine ei viäl huamannu tehnees mittääv virhett. Hän huamas 
sev vast päivämmittaa ja illall. Mykkäkoulu siit tuli. No. Illal sit ko oli päästy jo 
nukkumaa, yritti Koskinej jonkunnäköst sovintoo ja siirtys likemmäs frouvaas. Kysyski viäl, 
ett eiks voitas niinku.....ett älä ny ennää.... Frouva nous oikee istualles sänkys ja 
kattos murhaavast Koskist ja sanos:"Ek kai sää torellaka kuvittele, ett mää pistäsin 
krillii pääll yhre vaivase nakin takii ??"