Homepage of Anu Heikkilä

¤¤ Home  ¤¤  CV  ¤¤  Articles  ¤¤  Gallery ¤¤ Links ¤¤

Lasiin saa sylkeä

Alkoholistinaisen elämänkerta johdattaa juomasyiden lähteille.

Alkoholistinaisten ongelmista on helppo vaieta, koska ongelma ei ole näkyvä. Julkisesti juovat puliämmät ovat harvassa, mutta salajuoppojen lukumäärä on suuri. Jean Kirkpatrickin osittain omaelämänkerrallinen teos Täyskäännös on puheenvuoro naisalkoholisteista, heidän ongelmiensa syistä ja tarjotuista parantumisvaihtoehdoista.

Kirkpatrick lähtee siitä, että naisten ja miesten alkoholiongelman taustalla on perin erilaisia syitä. Naisen juomisen laukaisee arvottomuuden ja epäonnistumisen tunne. Yhteiskunnan odotukset nainen voikin nykypäivänä pettää monessa roolissa, syyllisyydentunteet ovat musertavia. Lähtökohtana ongelmasta eroon pääsemiseen on päihdeongelmaisen naisen itsetunnon kohottaminen. Raippoja annetaan AA:n ohjelmalle, jonka avulla kirjoittaja ei itse päässyt kuiville. Niinpä hän suunnittelikin oman kolmentoista askeleen ohjelmansa, joka on pohjana myös Suomessa toimivan Naiset Yhdessä Irti Päihteistä ry:n toiminnassa.

Kirkpatrick suuntaa sanansa suoraan alkoholistuneille naisille, kirjan kohdeyleisölle. Paljon teos voi antaa myös sellaiselle ihmiselle, jonka lähipiirissä on joku alkoholismia sairastava (nais)henkilö. Kirkpatrick vuoroin kertoo omista viinanhöyryisistä vuosistaan (joita kertyikin peräti 27) ja vuoroin valistaa kohderyhmäänsä.

Omaelämänkerrallinen osuus on paikoin rankkaa luettavaa. Toinen toistaan seuraavat päivät kuluvat juomisen odotuksessa, pullojen piilottelussa, alituisten tekosyiden keksimisessä, oksentaessa ja krapulassa toistuakseen samanlaisina yhä uudelleen. Hämmästyttävintä on se, että alkoholistinaiset yleensä ottaen saavat pidettyä julkisivun pystyssä hyvin pitkään. Pullon hengen vallassa oleviksi ei heitä päältäpäin arvaisi.

Kirjoittajan oma kehitys johtaa kokopäiväjuomisesta tuurijuoppouteen. Lopullinen raittius koittaa vasta kun hän tajuaa, ettei koskaan pysty käyttämään alkoholia niin kuin muut. Absolutius tuo mukanaan uuden ongelman. Erilaisissa seuraelämän tilanteissa kanssaihmisten on hyvin vaikea ymmärtää kirjoittajan absolutismia. Aina löytyy joku valistamaan, ettei tippa tapa. Entiselle alkoholistille pienikin juomaan yllyttäminen on vaikea paikka. Absolutismista soisikin tulevan yleisesti hyväksyttyä. Kaikki kun eivät ihan oikeasti voi ottaa sitä yhtäkään.

Anu Heikkilä
Julkaistu Vihreässä Langassa.