Midnight Sun Film Festival 2001 - 2004:
Sergio Sollima, Francis Coppola, Denys Arcand, Irvin Kershner, Val Guest.

Genre-elokuva valtaa Sodankyl�n v. 2001

Sodankyl�n elokuvajuhlat yll�ttiv�t elokuvaharrastajat vuonna 2001 ei vaan loistavalla s��ll��n, vaan my�s poikkeuksellisen monipuolisella ohjelmistollaan, joka koostui j�lleen uuden uuden elokuvan helmist� ja luonnollisesti tekij�vieraiden elokuvista. Poikkeuksena edellisiin vuosiin t�ll� kertaa mukana oli enemm�n ns. genre-elokuvia, kauhua, westerni� ja rikoselokuvaa. Erikoisimpia esityksi� olivat Paul Morrisseyn ja Antonio Margheritin Flesh for Frankenstein (1973) ja Alfred Hitchcockin rikosklassikko Dial M for Murder (1954) kolmiulotteisina esityksin�. Brittil�ist� kauhua Freddie Francisin (ohjaajavieras) tyyliin oli my�s jonkin verran esill�. H�nen kauhuelokuvistaan esitettiin hieno tivoliin sijoittuva episodielokuva Torture Garden (1967) ja "tositapaukseen" perustuva ruumiinry�st�elokuva Doctor and the Devils/Tohtori ja paholaiset (1985), jota mm. Martin Scorsese pit�� ehdottomana suosikkinaan. Spaghettiwesterni�kin oli tarjolla kaksin kappalein: Sergio Solliman (ohjaajavieras) The Big Gundown (1966) ja Face to Face (1967), molemmissa mukana italialaisen elokuvan monikasvo Tomas Milian. Kauhua oli my�s uuden elokuvan sarjassa tarjolla: William Friedkinin The Exorcist/Manaaja (1973/2000) ja Adam Simonin ohjaama dokumentti The American Nightmare (2000), aiheena amerikkalainen valtavirran ulkopuolinen kauhuelokuva. Amerikkalaisista ohjaajista paikalle oli saapunut realismia elokuvissaan viljelev� Jerry Schatzberg (mm. Al Pacinon l�yt�j�). H�nen elokuvista mainittakoon mestarillinen kantrileffa Honeysuckle Rose (1980), jossa Willie Nelson ja Amy Irving loistavat poikkeuksellisella tavalla.

Kolmiulotteista filmi� (Dial M for Murder). Tekniikkana on
yhdelle 35mm filmille tallennettu kahden vierekk�isen kuvan polarisaatio.

Merirosvoja ja ruudinsavua � la Sergio Sollima

Jotain historiallista tapahtui Sodankyl�ss�, kun paikalle asteli kahdeksankymppinen, mm. italialaisen westernin ja rikoselokuvan tekij� Sergio Sollima (s. 1921). Er�s harvinaisimmista esityksist� oli merirosvoeepos The Black Pirate/Il corsaro nero (1976). T�m� Emilio Salgarin kertomuksiin perustuva elokuva oli ohjaaja omien sanojen mukaan 60 %:lla h�nen oma teoksensa. Elokuvaa kuvattaessa Polynesiassa ongelmilta ei v�ltytty. Kuvauksia varten rakennettu laiva hajosi haaksirikossa, ja hyvin l�hell� oli, ettei laivan kannen alla olevan puvustamon henkil�kunta hukkunut. Pienempi� ongelmia oli filmauksissa tarvittavien paikallisten avustajien joutuminen tappeluihin ja sit� kautta y�ksi putkaan. Seuraavana aamuna oli taas t�ysi ty� ker�t� joukko kasaan. Kuvauspaikat olivat my�s siit� merkilliset, ett� siell� oleili aivan oikeita merirosvoja. Elokuva oli komeaa katseltavaa puutteistaan huolimatta elokuvateatteri Lapinsuun suurelta kankaalta. Lee Van Cleefin ja Tomas Milianin western The Big Gundown osoittautui my�s varsinaiseksi helmeksi, tuntemattomaksi klassikoksi. Vaikka elokuvan tekstitys oli ruotsiksi, yleis� n�ytti viihtyv�n loistavasti. Kuten odotettua Ennio Morriconen musiikki kruunasi esityksen. Sollima kertoi my�hemmin, ett� kyseiseen elokuvaan s�velletty� musiikkia opiskelijapiirit k�yttiv�t mielenosoituksissaan 60-luvun lopulla.

Intialainen n�yttelij� Kabir Bedi, tuttu my�s mm. Sandokanista.

Kadonneita kohtauksia ja Ennio Morricone

Sergio Sollima valitteli, ett� monista h�nen festivaaleilla esitetyist� elokuvistaan puuttui monia kohtauksia. Episodielokuvasta L'amore difficile (1962) puuttui jopa kokonainen episodi, ei kuitenkaan Solliman ohjaama vaan Luciano Lucignanin p��t�sepisodi. N�in elokuva loppui kuin sein��n, ja teatteri tyhjenikin Sergio Solliman levitelless� h�mm�styneen� k�si��n. Aamukeskustelussa kerrottiin, ett� 60-luvun Italiassa oli hyvin vaikeaa tehd� yli kaksituntista elokuvaa, koska teatterinpit�j�t halusivat esitt�� "standardinmittaisia" elokuvia. Ilmeisesti n�in siksi, koska ohjelmisto saadaan sovitettua tiettyihin kellonaikoihin. Tilanne vanhempien elokuvien kohdalla on joka tapauksessa sellainen, ett� "t�ydellist�" 35mm kopiota on hyvin vaikeaa l�yt�� niiden pienen m��r�n vuoksi.

Aamukeskustelussa sivuutettiin Sergio Solliman k�sikirjoittamat historialliset miekka ja sandaali -elokuvat l�hes kokonaan, Sollima mainitsi vain lyhyesti ett� "tein n�it� elokuvia koska tarvitsin rahaa". Tuttuun tapaan muutamista tekij�n elokuvista esitettiin lyhyit� n�ytteit�. T�n� vuonna projektorink�ytt�j� oli paremmin ajan tasalla kuin ennen, filmin�ytteet olivat niist� elokuvista mist� pitikin ja jopa kohtaukset olivat paikannettu hyvin. Tosin er��n kerran Kitisenrannan koulun sein�t melkein r�j�htiv�t ��nentoiston ollessa hetken t�ysill�. Solliman hovis�velt�j�j�st� Ennio Morriconesta kuultiin pari juttua, eli tiivistetysti: mies on kiistaton nero. Elokuvahistorian suurin rikos on se, ettei Morricone ole voittanut Oscaria. Helppo olla samaa mielt�. Kaikenkaikkiaan parituntinen Peter von Baghin ja Sergio Solliman (sek� t�m�n tulkin) kanssa oli hyvin mielenkiintoinen. Italialainen mainstream-elokuva kun harvemmin on parrasvaloissa t��ll� Suomenmaassa.

Vuosi 2002: Francis Ford Coppola yll�tysvieraana

Vuoden 2002 p��vieraat olivat Francis Coppola, Miklos Jancso, Fernando E. Solanas ja Denys Arcand. Tutuksi tullutta kolmiulotteista elokuvaa edusti mm. Arch Obolerin ohjaama hieno "tieteiselokuva" Fantastic Invasion of Planet Earth/The Bubble (1966). Elokuvassa riitt�� outoa tunnelmaa ja halpisleffameininki�, jonka er�isiin muistettavimpiin kohtauksiin ep�ilem�tt� kuuluu lent�v� tarjotin olutlaseineen. Sopii Sodankyl�n huuruiseen y�h�n kuin nen� p��h�n...

Viime hetken yll�tysvieras Francis Coppola sai Sodankyl�ss� aikaan sellaisen karnevaalin, ett� monella aamukeskusteluun menij�ll� lipsahti aamukahvi v��r��n kurkkuun. Hui, mik� jono! Seuraava kysymys oli tietenkin ett� p��seek� tuonne sis��n? Kun j�rkk�rin tyly "T�ynn�!" -lause kuului niin homma oli selv�. Suuri osa kuulijoista ei tietenk��n mahtunut saliin. Tosin tekniikka pelasti tilanteen ainakin osittain, joten tilaisuutta oli mahdollista seurata koulun aulasta k�sin kaiuttimien v�lityksell�. Kiitos ja kumarrus j�rjest�jille!
Coppolan ura k�ytiin l�pi alusta l�htien kiitt�en tietenkin oppi-is�� Roger Cormania, jatkuen Sadeihmisist� (avauselokuva), George Lucasin American Graffitiin (Coppola tuottajana) ja Kummisetiin... Elokuvahistoriaa. Haastattelun lopussa Coppola kertoi pitk�t tarinat digitaalisesta elokuvanteosta. Helppo uskoa ett� monella elokuvan yst�v�ll� ajatukset olivat hieman ristiriitaisia, kun Coppola kertoi kannattavansa t�t� tekniikkaa. Ajassa on tietenkin pysytt�v� mukana... Ehk� sittenkin t�ss� uudessa tekniikassa on jotain j�rke�? Tulevaisuus n�ytt�� onko Lucasin promotoimalla j�rjestelm�ll� vaikutusta elokuvan tekoon & esitykseen suuressa mittakaavassa, vai onko digitaalisen elokuvan rummuttaminen vain yritys saada Industrial Light & Magicille lis�� hommia...


3D-elokuvat (vasemmalla) ovat Sodankyl�n elokuvajuhlien ehdottomia helmi�. Miklos Jancson v�hemm�n tunnettua tuotantoa vuodelta 1975 (oikealla). Unkarilaisen elokuvan mestarilta esitettiin t�rkeimm�t ty�t 60-luvulta alkaen, mm. vapaustaistelijoista kertova synkk� "Miehet ilman toivoa" (1965).

Denys Arcand ja scope-linssi

Miksi Denys Arcand kuvasi keng�nnauhabudjettisen esikoiselokuvansa Dirty Money (1972) cinemascopena? Koska l�hinn� tykinpiipun n�k�inen objektiivi 35mm elokuvakamerassa tekee paremman vaikutuksen l�hipiiriin, tarkemmin sanottuna h�nen �itiins�... Elokuva oli sin�ns� melkoisen omaper�inen, rahaa & filmi� oli s��stetty mm. k�ytt�m�ll� ylipitki� otoksia. Puhelias ja rajua realismia tavoitteleva, sek� my�skin komediallinen rikoselokuva p��ttyy pitk��n takaa-ajoon autoilla. Lieneek� vaikutteita saatu dokumentaarisesta Gene Hackman -rikoselokuvasta Kovaotteiset miehet (1971)?

Kanadalainen elokuva oli aika tuntematon k�site maailmalla, mutta viimeist��n kansainv�lisesti menestyneet ja palkitut Amerikan imperiumin rappio (1986) ja Montrealin Jeesus (1989) her�ttiv�t elokuvapiirit. Montrealin Jeesus oli jonkinlainen menestys Suomessakin. Elokuvassa muistinmenetyksen kokenut n�yttelij� kuvittelee olevansa oikea Jeesus ja soppa on valmis. Sanomaa ja uskonnollista paatosta? Ei vaan hienosti tehty� elokuvaa.

Vuosi 2003: Irvin Kershner -tuntematon Star Wars ohjaaja

Vuonna 2003 kolmiulotteiset elokuvat loistivat poissaolollaan... Toivottavasti 2004 asia korjataan. P��vieraat 2003 olivat Jean Rouch, Emir Kusturica, Matti Kassila ja sokerina pohjalla viime tipassa vieraaksi varmistunut Irvin Kershner. Miehen elokuvia ovat mm. hieno 70-luvun l�nkk�ri Mies hevosena osa 2 -Paluu/Return of a Man Called Horse (1976), Sean Conneryn viimeinen ja my�skin "ep�virallinen" Bond-leffa �l� kielt�ydy kahdesti/Never Say Never Again (1983). Miehen ohjaust�ist� kuitenkin tunnetuin ja tavallaan my�s tuntemattomin, sek� my�skin suurimmat katsojaluvut ker�nnyt elokuva on tietenkin Imperiumin vastaisku/The Empire Stikes Back (1980). Avajaiselokuvana ei kuitenkaan ollut mik��n yll� mainituista, vaan George Segal ja Eva Marie Saint -vetoinen muodikas draamaelokuva Loving (1970). Elokuvan esitys avajaisiltana muuten aiheutti pienoista h�mminki�, koska filmikopion er�s leikkaus ei suinkaan ollut ohjaajan suunnittelema, vaan ilmeisesti vuosia sitten tehty "arkistonhoitajan leikkaus"... No, elokuva oli joka tapauksessa hieno ja musiikki svengaavaa. Muiden ohjaajien helmist� mainittakoon Jean Rouchin hieno mets�stysdokumentti Hunting the Lion with Bow and Arrow (1957-65) sek� Emir Kusturican uskomattomia tilanteita sis�lt�v� my�h�inen Jerry Lewis draamakomedia Arizona Dream (1993).



"Mies hevosena osa 2 -Paluu". Rajuja kohtauksia sis�lt�v� elokuva tuo
teemoiltaan mieleen Kevin Costnerin 90-luvun oscarimurin "Tanssii susien kanssa".

Kotimaista k�mp-leffaa

Teuvo Tulion ensimm�isen ja ainoan v�rielokuvan Sensuelan (1967-72) esitys lauantai-iltana r�j�ytti lian pois Lapinsuusta. T�ss� elokuvassa olisi ep�ilem�tt� ainekset tulla er��ksi Suomen tunnetuimmaksi elokuvaksi -tosin vahvan k�mp-henkisyytens� ansiosta. Lapin eksotiikka ja Helsingin kaupunkiel�m� on esitetty stereotyyppisesti ja vanhahtavasti. Elokuvan kulissit olivat my�s k�mpel�sti toteutettuja (ja ilmeisimmin er�skin vuoristotausta on jostain matkailujulisteesta kopioitu). Alussa oleva lentokoneen pakkolasku on toteutettu Hinku ja Vinku -tyyliin, eik� sit� usko ennen kuin n�kee. Alkutekstit kertovat, ett� elokuva on dubattu suomeksi kansainv�lisest� versiosta. Dubbaus ei kuitenkaan ole Pekka Lehtosaari -tasoa... Kotimaisen b-elokuvan klassikko uskomattomine juonenk��nteineen on pimitetty onnistuneesti kaikki n�m� vuodet, mutta jatkuuko pimitys eli tuleeko t�t� ikin� TV:st�?



Kuva kelaamosta Kitisenrannan koululta. Yhdess�
elokuvakopiossa filmi� saattaa olla jopa 3 kilometri�
ja painoa voi olla noin 30 kiloa.

Kulissien takana

Kitisenrannan koulun sivuhuoneessa koostetaan elokuvat esityskuntoon. Esityskopio k�sitt�� yleens� 5 - 7 osaa, joihin jokaiseen mahtuu 20 minuuttia elokuvaa/600 metri� filmi�. Kelaamossa osat teipataan yhteen niin, ett� niist� muodostuu kaksi suurta kelaa. N�ihin keloihin mahtuu parhaimmillaan yli puolitoista kilometri� 35mm filmi�. N�in ollen keskimittaisessa elokuvassa tarvitaan ainoastaan yksi projektorinvaihto kesken elokuvan. Kelaamossa ty�skennell��n hyvin pitki� p�ivi�, koska elokuvia esitet��n kolmessa eri kohteessa aamusta my�h�iseen y�hon. Teipattavaa ja kelattavaa riitt�� vuorokauden ymp�ri.

35mm filmi ei toki ole ainoa formaatti, mit� elokuvajuhlilla esitet��n. DVD heijastettuna videotykill� on toki hyvin poikkeuksellista ja harvinaista, ja tuskin edes maininnan arvoista. Sen sijaan 16mm elokuvakopioita on aina silloin t�ll�in. Vuonna 2003 ainakin Jean Rouchin elokuvasta Hunting the Lion with Bow and Arrow esitettiin 16mm kopio. Elokuva tosin oli alunperin kuvattukin 16mm filmille.

Vuosi 2004: Val Guest p��vieraana

Elokuvajuhlien ep�virallinen avajaiselokuva, keskiviikkona kello nelj�n korvilla esitetty Tom Hanks -komedia Ladykillers (2004) veti Lapinsuun ��ri��n my�ten t�yteen. Jo kello kolmelta teatterin edess� oli liikkumaton jono, joka pysyi siin� ainakin n�yt�ksen alkuun.

Vuoden 2004 p��vieras eitt�m�tt� oli monien lajityyppien taitaja, brittil�inen Val Guest. Ohjaaja on tehnyt mm. musikaaleja, eksploitaatiota, tieteiselokuvia, dekkareita ym. Elokuvajuhlien er��n� suureellisimpana elokuvana mitenk��n v�heksym�tt� voidaan pit�� ohjaajan omaa suosikkielokuvaa, vanhan kansan katastrofielokuvaa Maailmanloppu/The Day the Earth Caught Fire (1961). Siin� NL:n ja USA:n ydinasekokeilujen yhteisvaikutuksesta maapallo luiskahtaa akseliltaan ja p��tyy radalle kohti aurinkoa... Melkoisen pienell� budjetilla on saatu aikaan vaikuttavia tehosteita ja hieno cinemascope-kuvaus nostaa elokuvan ylitse halpatuotanto-lookin. Vaikka elokuva on mustavalkoinen, niin ovelalla tavalla t�t�kin k�ytet��n tehokeinona: alku ja loppukohtaukset on s�vytetty kellert�viksi erottumaan kokonaisuudesta. Mainittakoon viel�, ett� nuori Michael Caine vilahtaa elokuvassa satamapoliisina er��ss� varhaisimmista rooleistaan rooleistaan.

T�n� vuonna Sodankyl�ss� oli mielenkiintoisena lisukkeena Italia Expon porukka, joka tarjosi italialaisen keitti�n antimia & lyhytelokuvia innokkaille festarivieraille. Koulun pihalla olevan pienehk�n teltan nurkassa k�vi melkoinen vilin� ja sielt� kohosi houkutteleva paistetun ruoan aromi.

Quatermass ja videotykki

Koulu lauantai-iltap�iv�ll� klo 15.15: Peter von Bagh ja Val Guest ovat paikalla. Elokuva on Quatermass Experiment. Peter von Bagh tarttuu mikrofoniin.
-Ja valitteluna kerrottakoon ett� Quatermass 1 ja 2 esitet��n DVD:lt�, koska esityskelpoisia kopioita elokuvista ei ollut saatavilla, ei edes British Film Institutella...

Sitten seuraa mahtipontinen ja mutta totta ainakin toisen puolen sis�lt�v� vuodatus:
-DVD pinnallistaa elokuvan katsomiskokemuksen, ja sill� on vaikutuksia loppuel�m��n saakka... Onhan DVD ilonl�hteen� ja tiedonjakajana aivan verraton, siin� on mukana lisukkeita ym., mutta jos se onnistuu vet�isem��n kolkytviismillisen helvettiin...

Elokuva esitettiin videotykill�, ja kuva oli yht� suuri kuin filmilt� esitett�ess�. Kuva oli my�s t�ysin puhdas ilman mink��nlaisia naarmuja, eik� materiaalia puuttunut lainkaan. Kuitenkin 35mm filmilt� esitett�ess� kuva olisi ollut tarkempi, niin kuin kaikki toivottavasti tiet�v�t.



Val Guestin monipuolista tuotantoa.

Mestariluokka

L�hes mielipuolisia kohtauksia sis�lt�v�n ranskalaisen elokuvan klassikon Hullu Pierrot/Pierrot de foun (1965) esitteliv�t elokuvateoreetikko Alain Bergala, sek� "tulkki ylitse muiden" Kaisa Kukkola. Elokuva kuuluu ns. saari-elokuvagenreen ja se on Jean-Luc Godardin optimistiselta kaudelta, vaikka siin� ammutaan ja r�j�ytet��n ihmisi�. Elokuvaviittauksia vilisev�ss� anarkistisessa esi-Bonnie ja Clyde -elokuvassa leiskuvav�rinen Techniscope-kuvaus ja maisemat tekiv�t suurimman vaikutuksen. Esittelyss� Bergala lipsautti vahingossa (?) elokuvan loppuratkaisun, vaikka sill� tuskin kovin suurta merkityst� lopultakaan oli. Elokuva oli joka tapauksessa paikoittain hyvinkin hauska, vaikka siit� tuskin kovin moni paljoa ymm�rsik��n.
Muita mestariluokan elokuvia olivan mm. Ingmar Bergmanin Kes� Monikan kanssa/Sommaren med Monika (1953) ja Jacques Tourneun "viimeinen mestariteos" Paholaisen palvelija/Night of the Demon (1957).

Elokuvajuhlien piilotettu helmi

Esa Illin hienon draaman Broidit (2003) esityksess� oli mukana muutama hitunen ep�onnea. P��henkil�n veljen mysteerin keskittyv� elokuva esitettiin samaan aikaan kuin juhlien kohokohdaksi mainostettu Lasten kasvot -mykk�elokuvakonsertti. Yll�tt�en elokuva kuitenkin veti koulun liikuntasalin l�hes t�yteen. Ep�onnea esityksess� oli, kun filmi meni poikki noin puolen tunnin esityksen j�lkeen. Kun koneenk�ytt�j� kertoi, ett� filmin korjaamiseen menee noin 20 minuuttia (!), niin vajaa puolet katsojista l�hti tauolle. Ja kun elokuva sitten jatkui viiden minuutin kuluttua, niin tauolla ollut yleis� saapui sis��n tasaiseen tahtiin, ja t�t� h�iri�t� kesti noin puoli tuntia. Elokuva oli kuitenkin vangitseva ja katsojan istumapaikalleen naulitseva, vaikka t�ss� esityksess� ei riippumattomista syist� n�in k�ynytk��n. Elokuva oli toteutettu ilmiselv�sti pienell� budjetilla ja my�skin dogmaelokuvan tyylikeinoja k�ytettiin sopivassa suhteessa. Vaikka kyseess� on draama, niin voidaan sanoa, ett� se oli hauskempi kuin useimmat komediat.

Takaisin valikkoon

Hosted by www.Geocities.ws